9.5.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 116/6
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 13.3.2008 (Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vereniging Nationaal Overlegorgaan Sociale Werkvoorziening (C-383/06) ja Gemeente Rotterdam (C-384/06) v. Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid sekä Sociaal Economische Samenwerking West-Brabant (C-385/06) v. Algemene Directie voor de Arbeidsvoorziening
(Yhdistetyt asiat C-383/06–C-385/06) (1)
(Rakennerahastot - Asetuksen (ETY) N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohta - Yhteisön rahoitustuen peruuttaminen ja takaisinperiminen - EY 249 artikla - Luottamuksensuoja ja oikeusvarmuus)
(2008/C 116/10)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Raad van State
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Vereniging Nationaal Overlegorgaan Sociale Werkvoorziening (C-383/06), Gemeente Rotterdam (C-384/06) ja Sociaal Economische Samenwerking West-Brabant (C-385/06)
Vastaajat: Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid ja Algemene Directie voor de Arbeidsvoorziening
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Raad van State, Alankomaat — Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdan tulkinta — EY 10 ja EY 249 artikla — Yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden soveltaminen
Tuomiolauselma
1)
Asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 19.12.1988 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4253/88, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2082/93, asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus periä takaisin varat, jotka on menetetty väärinkäytön tai laiminlyönnin vuoksi, eikä toimivaltaa ole tarpeen johtaa kansallisesta oikeudesta.
2)
Väärinkäytön tai laiminlyönnin vuoksi menetettyjen varojen takaisinperimisen on tapahduttava asetuksen N:o 4253/88, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2082/93, 23 artiklan 1 kohdan perusteella ja kansallisen oikeuden säännösten mukaisesti, edellyttäen kuitenkin, että kansallisen oikeuden soveltaminen ei saa haitata yhteisön oikeuden soveltamista tai tehokkuutta eikä sen vaikutuksena saa olla, että se tekisi sääntöjen vastaisesti myönnettyjen summien takaisinperimisen käytännössä mahdottomaksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa täysimääräisesti yhteisön oikeuden soveltaminen jättämällä tarvittaessa soveltamatta tai tulkitsemalla sellaista yleisen hallinto-oikeuslain (Algemene wet bestuursrecht) säännösten kaltaista kansallista säännöstä, joka olisi tämän soveltamisen esteenä. Kansallinen tuomioistuin voi soveltaa oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskevia yhteisön periaatteita arvioidessaan sekä menetettyjen varojen saajien että viranomaisen toimintaa, edellyttäen, että yhteisön etu otetaan täysimääräisesti huomioon. Sillä, että varojen saaja on julkisoikeudellinen oikeushenkilö, ei ole merkitystä tämän osalta.
(1) EUVL C 310, 16.12.2006.
Full & Egal Universal Law Academy