EUR-Lex -  62006CC0279 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PAOLO MENGOZZI

13 päivänä maaliskuuta 2008 1(1)

Asia C‑279/06

CEPSA, Estaciones de Servicio SA

vastaan

LV Tobar e Hijos SL

(Audiencia Provincial de Madridin (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt − Yritysten väliset sopimukset – Perustamissopimuksen 85 artikla – Asetuksen (ETY) N:o 1984/83 10–13 artikla – Asetus (ETY) N:o 2790/1999 – Huoltamoyrittäjän ja öljy-yhtiön väliset yksinostosopimukset – Jako todellisiin ja muihin kuin todellisiin kauppaedustajiin – Poikkeuslupa

I       Johdanto

1.        Audiencia Provincial de Madrid (Espanja) on 16.6.2006 tekemällään päätöksellä esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) ja perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1984/83(2) tulkinnasta.

2.        Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa kantajana on CEPSA, Estaciones de Servicio SA (jäljempänä CEPSA) ja vastaajana huoltamoyrittäjä LV Tobar e Hijos SL (jäljempänä Tobar) ja jossa CEPSAn väitetään rajoittaneen kilpailua asianosaisten välisen yksinostosopimuksen perusteella.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

3.        Asetuksessa N:o 1984/83 jätetään perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle tietyt yksinostosopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmät, jotka tavallisesti täyttävät kyseisen artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset, sillä perusteella, että ne yleensä tehostavat tuotteiden jakelua.

4.        Kyseisen asetuksen 3 artiklan d alakohdan mukaan tätä poikkeusta ei sovelleta, kun sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi tai yli viideksi vuodeksi.

5.        Asetuksen N:o 1984/83 10–13 artiklassa on erityiset säännökset huoltamosopimuksista.

6.        Kyseisen asetuksen 10 artikla kuuluu seuraavasti:

”Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla julistetaan, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta ei tämän asetuksen 11–13 artiklassa säädetyin edellytyksin koske sopimuksia, joiden osapuolina on ainoastaan kaksi yritystä ja joissa toinen osapuoli, jälleenmyyjä, antaa toiselle osapuolelle, tavarantoimittajalle, erityisten kaupallisten tai rahoitukseen liittyvien etujen vastikkeeksi sitoumuksen siitä, että jälleenmyyjä hankkii tiettyjä sopimuksessa määriteltyjä öljypohjaisia moottoriajoneuvojen polttoaineita tai tiettyjä sopimuksessa määriteltyjä öljypohjaisia moottoriajoneuvojen polttoaineita ja muita polttoaineita myytäväksi edelleen sopimuksessa mainitussa huoltamossa vain tavarantoimittajalta tai tähän yhdyssuhteessa olevalta yritykseltä tai muulta yritykseltä, jonka tehtäväksi tavarantoimittaja on antanut tavaroidensa myynnin.”

7.        Asetuksen 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 10 artiklassa mainitun velvoitteen lisäksi jälleenmyyjälle ei saa määrätä muita kilpailunrajoituksia kuin:

a)      velvoitteen olla sopimuksessa mainitussa huoltamossa myymättä muiden yritysten toimittamia moottoriajoneuvojen polttoaineita ja muita polttoaineita;

b)      velvoitteen olla sopimuksessa mainitussa huoltamossa käyttämättä muiden yritysten toimittamia voiteluaineita tai niihin liittyviä öljypohjaisia tuotteita, jos tavarantoimittaja tai tähän yhdyssuhteessa oleva yritys on antanut jälleenmyyjän saataville laitteiston tai muun moottoriajoneuvon välineistön taikka rahoittanut sen hankinnan;

c)      velvoitteen olla mainostamatta sopimuksessa mainitussa huoltamossa tai sen ulkopuolella muiden yritysten toimittamia tavaroita muutoin kuin siinä suhteessa, jossa niiden myynti on huoltamossa toteutuvaan kokonaisliikevaihtoon;

d)      velvoitteen antaa tavarantoimittajan tai tämän osoittaman yrityksen huoltaa laitteet, jotka tavarantoimittaja tai tähän yhdyssuhteessa oleva yritys omistaa tai on rahoittanut.”

8.        Asetuksen N:o 1984/83 12 artiklassa luetellaan asetuksen 10 artiklan soveltamisen estävät sopimusvelvoitteet ja ‑ehdot, joihin sisältyy edellytys siitä, että sopimusta ei voida tehdä määräämättömäksi ajaksi tai yli kymmeneksi vuodeksi.

9.        Tämän saman asetuksen 13 artiklan mukaan 2 artiklan 1 ja 3 kohtaa, 3 artiklan a ja b alakohtaa sekä 4 ja 5 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin huoltamosopimuksiin.

10.      Mainitun asetuksen 13. perustelukappale kuuluu seuraavasti:

”Tällaisten sopimusten erityispiirteenä on yleensä se, että yhtäältä niissä tavarantoimittaja myöntää jälleenmyyjälle erityisiä kaupallisia tai rahoituksellisia etuja osallistumalla rahoitukseen, antamalla tai hankkimalla hänelle lainan edullisin ehdoin, järjestämällä hänelle liikepaikan tai toimitilat, antamalla hänen käyttöönsä välineistöä tai kalustoa taikka suorittamalla muita investointeja hänen hyväkseen ja että toisaalta niissä jälleenmyyjä antaa pitkäaikaisen yksinostovelvoitteen sisältävän sitoumuksen, johon useimmissa tapauksissa liittyy kilpailevien tuotteiden myymistä koskeva kielto.”

11.      Asetus N:o 1984/83 kumottiin EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2790/1999,(3) joka tuli voimaan 1.1.2000.

12.      Asetuksen N:o 2790/1999 4 artiklan a kohdassa säädetään, että EY 81 artiklan 1 kohdassa vahvistettua kieltoa koskevaa poikkeusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä muihin osapuolten määräysvallassa oleviin tekijöihin, pyritään ”rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa oma jälleenmyyntihinta rajoittamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi”.

13.      Kyseisen asetuksen 5 artiklan mukaan 2 artiklassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta välittömiin tai välillisiin kilpailukieltovelvoitteisiin, jotka ovat voimassa määräämättömän ajan tai yli viisi vuotta. Viiden vuoden jälkeen hiljaisella sopimuksella uusittavan kilpailukieltovelvoitteen katsotaan olevan sovittu määräämättömäksi ajaksi.

14.      Asetuksen N:o 2790/1999 12 artiklan mukaan EY 81 artiklan 1 kohdassa vahvistettua kieltoa ei sovelleta 1.6.2000 ja 31.12.2001 välisenä aikana sellaisiin sopimuksiin, jotka ovat voimassa 31.5.2000 ja jotka eivät täytä tässä asetuksessa säädetyn ryhmäpoikkeuksen edellytyksiä mutta jotka täyttävät muun muassa asetuksen N:o 1984/83 mukaiset edellytykset

III  Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset

15.      Pääasian asianosaiset tekivät 7.2.1996 ”huoltamosopimuksen (contrato de abanderamiento), jonka nojalla huoltamoyrittäjällä on oikeus käyttää öljy-yhtiön tunnusta ja kuvaa sekä saada tältä teknistä ja kaupallista tukea ja tavarantoimituksia provisiojärjestelmään perustuen”.

16.      Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että CEPSAn ja Tobarin väliselle sopimussuhteelle ovat ominaisia lähinnä kolmenlaiset sopimuslausekkeet, eli ensinnäkin yksinostolauseke, jota ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kutsuu myös kilpailukieltolausekkeeksi,(4) toiseksi kustannusten ja riskien jakautumista koskevat lausekkeet sekä kolmanneksi moottori‑ ja lämmityspolttoaineiden maksuehtoja koskevat lausekkeet.

17.      Yksinosto‑ tai kilpailukieltolausekkeen mukaisesti Tobar on sitoutunut ostamaan yksinomaan CEPSAlta polttoaineita, moottoripolttoaineet mukaan lukien, sekä voiteluaineita ja niihin liittyviä tuotteita niiden jälleenmyymiseksi huoltamolla tavarantoimittajan vahvistamin vähittäismyyntihinnoin, myyntiehdoin ja ‑keinoin sekä toimintatavoin. Tämä sitoumus oli voimassa kymmenen vuotta, ja sitä voitiin jatkaa viideksi vuodeksi kerrallaan nimenomaisella kirjallisella sitoumuksella, irtisanomisajan ollessa kuusi kuukautta. Tobarin oli lisäksi kiellettyä myydä kilpailevia tuotteita tai edistää niiden myyntiä tai osallistua tällaiseen toimintaan sekä huoltoasemalla että sen läheisyydessä.

18.      Kustannusten ja riskien jakautumista koskevien sopimuslausekkeiden mukaisesti Tobar vastaa ensinnäkin tuotteisiin liittyvästä riskistä siitä hetkestä lähtien, jolloin se vastaanottaa ne toimittajalta huoltamon varastosäiliöihin, ja sen on säilytettävä ne olosuhteissa, jotka ovat tarpeen tuotteiden häviämisen tai vahingoittumisen estämiseksi. Toiseksi Tobar vastaa sekä tavarantoimittajiin että kolmansiin osapuoliin nähden tuotteiden häviämisestä, vahingoittumisesta tai sekoittumisesta sekä näistä syistä mahdollisesti aiheutuvista vahingoista.(5) Kolmanneksi, vaikka Tobar ei vastaa CEPSA CARD ‑luottokortin käyttöä koskevasta luottoriskistä, se kuitenkin menee takuuseen ja vastaa asiakkaista, jotka se on valtuuttanut käyttämään tätä luottokorttia tai joille se on suoraan myöntänyt luottoa. Lisäksi Tobar maksaa pienen osan CEPSAn kanta-asiakaskortin käyttökuluista. Sen sijaan CEPSA vastaa tuotteiden kuljetuskustannuksista sekä kustannuksista, joita koituu sen tavaramerkin esillepanosta ja ylläpidosta huoltamolla. Se luovuttaa Tobarin käyttöön myös polttoainesäiliöitä ja ‑pumppuja, joita huoltamoyrittäjä saa käyttää yksinomaan CEPSAn toimittamien tuotteiden myyntiin ja jotka huoltamoyrittäjän on palautettava toimittajalle sen jälkeen, kun luvallinen käyttö on lopetettu. Huoltamoyrittäjän on kuitenkin annettava CEPSAlle heti vaadittaessa maksettava pankkitakaus, joka kattaa teknisten laitteiden arvon.

19.      Moottori‑ ja lämmityspolttoaineiden maksuehtoja koskevien sopimuslausekkeiden mukaisesti Tobarin on maksettava moottori‑ ja lämmityspolttoaineiden hinta yhdeksän päivän kuluessa siitä, kun ne on toimitettu huoltamolle, ja asetettava ensimmäisen toimituserän saavuttua 15:tä toimituspäivää vastaavan kokonaishinnan vakuudeksi pankkitakaus. Jos toimitus jätetään maksamatta, CEPSA voi hakea saatavaa pankkitakauksen perusteella, ja sen seurauksena huoltamoyrittäjä joutuu maksamaan loput toimituserät etukäteen. Tobar perii palkkiona markkinoilla voimassa olevan, kuhunkin huoltamoon sovellettavan provision. Provision perusmäärä on määritetty sopimuksessa, jonka mukaan perittävien provisioiden määrä ei ole pienempi kuin niiden provisioiden määrä, joita markkinoiden muut merkittävät toimijat keskimäärin tarjoavat samoista tuotteista samalla maantieteellisellä alueella sijaitseville huoltamoille. CEPSAlle suoritettava hinta lasketaan vähentämällä CEPSAn määräämästä vähittäishinnasta, arvonlisävero mukaan luettuna, huoltamoyrittäjälle kuuluva provisio arvonlisäveroineen ja kertomalla erotus toimitettujen polttoainelitrojen määrällä.

20.      Marraskuussa 2001 CEPSA osoitti Tobarille kirjeen, jossa se antoi tälle luvan ”tästä päivämäärästä lukien” alentaa myyntihintaa kuitenkaan CEPSAn tuloja alentamatta.

21.      Vuonna 2003 osoitettuaan useita kirjeitä CEPSAlle huoltamoyrittäjä lopetti toimituserien hankkimisen tältä toimittajalta ja peitti sen merkin huoltamonsa laitteista.

22.      Tobar nosti vuonna 2004 CEPSAa vastaan kanteen, jossa se vaati sopimuksen toteamista mitättömäksi sen vuoksi, että sillä rikotaan perustamissopimuksen 85 artiklaa ja että sopimuksen kohde on mitätön tai lainvastainen, koska hinnan määrittäminen on jätetty yksinomaan CEPSAn harkintaan. Tobar vaati lisäksi vahingonkorvausta.

23.      CEPSA puolestaan kiisti kanteen ja nosti vastakanteen, jossa se vaati sopimuksen täytäntöönpanoa tai purkamista, mikäli sen täytäntöönpano osoittautuu mahdottomaksi, ja vaati molemmissa tapauksissa vahingonkorvausta.

24.      Juzgado de Primera Instancia de Madrid totesi sopimuksen 29.7.2005 mitättömäksi sillä perusteella, että se oli ristiriidassa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan sekä asetusten N:o 1984/83 ja N:o 2790/1999 kanssa. CEPSA valitti tästä tuomiosta ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen.

25.      Audiencia Provincial de Madrid katsoi perustamissopimuksen 85 artiklan ja asetuksen N:o 1984/83 tulkinnan olevan tarpeen, jotta se voisi ratkaista sopimuksen mitättömyyttä koskevan kanteen, minkä vuoksi se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Ensimmäinen kysymys

a)      Onko [perustamissopimuksen 85] artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että öljytuotteiden jakelijan ja huoltamoyrityksen välillä vuonna 1996 tehty huoltamosopimus, jossa jälkimmäinen sitoutuu määrätyksi ajaksi myymään yksinomaan kyseisen jakelijan moottori‑ ja lämmityspolttoaineita ja olemaan myymättä muiden jakelijoiden toimittamia vastaavia tuotteita, kuuluu tämän artiklan soveltamisalaan sillä perusteella, että tällainen velvoite merkitsee kilpailukieltositoumusta, vaikka kyseistä sopimusta voitaisiinkin taloudellisen merkityksensä perusteella pitää edustussopimuksena?

b)      Jos sopimus kuuluu kyseisen artiklan soveltamisalaan, voidaanko kiellosta poiketa, jos asetuksessa N:o 1984/83 säädetyt, etenkin sopimuksen kestoa koskevat edellytykset täyttyvät?

c)      Jos näin olisi, edellyttävätkö tämän asetuksen 10 ja 12 artiklan säännökset, joiden mukaan kilpailukieltolauseke voidaan tehdä yli viideksi vuodeksi, jos tavarantoimittaja myöntää huoltamoyrittäjälle vastikkeeksi erityisiä kaupallisia tai rahoitukseen liittyviä etuja, sitä, että kyseiset kaupalliset tai rahoitukseen liittyvät edut ovat merkittäviä, vai riittääkö, että ne eivät ole vähämerkityksisiä? Voidaanko näitä säännöksiä tulkita niin, että tällaisia kaupallisia tai rahoitukseen liittyviä etuja on katsottava myönnettäneen sellaisilla huoltamosopimuksilla, joiden nojalla öljytuotteiden toimittaja vastaa kustannuksista, joita koituu sen oman tavaramerkin esillepanosta ja ylläpidosta huoltamolla, tai luovuttaa käyttöön polttoainesäiliöitä ja ‑pumppuja, joita huoltamoyrittäjä ei voi käyttää ilman yksinomaisen tavarantoimittajan kirjallista lupaa muiden kuin sen toimittamien tuotteiden myyntiin ja jotka huoltamoyrittäjän on palautettava tavarantoimittajalle sen jälkeen, kun luvallinen käyttö on lopetettu, ja joiden arvo on katettu huoltamoyrittäjän tavarantoimittajalle antamalla heti vaadittaessa maksettavalla pankkitakauksella?

d)      Jos kyseistä poikkeusta ei sovelleta, koskeeko [perustamissopimuksen 85] artiklan 2 kohdassa tarkoitettu mitättömyys sopimusta kokonaisuudessaan?

Toinen kysymys

a)      Onko [perustamissopimuksen 85] artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella huoltamosopimuksella, jonka mukaan huoltamon omistavan yrityksen on myytävä yksinomaan tavarantoimittajan toimittamat moottori‑ ja lämmityspolttoaineet tavarantoimittajan määräämään vähittäishintaan, rikotaan lähtökohtaisesti kieltoa rajoittaa kilpailua vahvistamalla myyntihinnat, kun otetaan huomioon sopimuksen taloudellinen merkitys ja tarkemmin sanottuna huoltamoyrittäjän kantamat riskit ja sen osallistuminen sopimuksen kohteena olevien tuotteiden toimituskustannuksiin tai kyseisten tuotteiden myynninedistämisestä aiheutuviin kustannuksiin, kun asiaan vaikuttavat seuraavat merkitykselliset seikat:

–        Huoltamoyrittäjä sitoutuu myymään yksinomaan tavarantoimittajan toimittamia voiteluaineita, autonesteitä ja moottori‑ ja lämmityspolttoaineita tämän kymmenen vuoden ajaksi vahvistamin vähittäismyyntihinnoin, myyntiehdoin ja ‑keinoin sekä toimintatavoin, ja tätä sitoumusta voidaan jatkaa viideksi vuodeksi kerrallaan nimenomaisella ja kirjallisella sopimuksella, irtisanomisajan ollessa kuusi kuukautta.

–        Huoltamoyrittäjä vastaa moottori‑ ja lämmityspolttoaineisiin liittyvästä riskistä, tilavuuserosta aiheutuva riski mukaan luettuna, siitä hetkestä lähtien, jolloin se vastaanottaa ne toimittajalta huoltamon varastosäiliöihin. Vastaanotettuaan tuotteet huoltamoyrittäjän on säilytettävä ne olosuhteissa, jotka ovat tarpeen tuotteiden häviämisen tai vahingoittumisen estämiseksi, ja se vastaa tarvittaessa sekä tavarantoimittajaan että kolmansiin osapuoliin nähden tuotteiden häviämisestä, vahingoittumisesta tai sekoittumisesta sekä näistä syistä mahdollisesti aiheutuvista vahingoista.

–        Huoltamoyrittäjän on maksettava tavarantoimittajalle vastaanotettujen moottori‑ ja lämmityspolttoaineiden hinta yhdeksän päivän kuluessa siitä, kun ne on toimitettu huoltamolle, ja asetettava ensimmäisen toimituserän saavuttua toimitusten kokonaishinnan vakuudeksi pankkitakaus, joka vastaa 15:tä [toimitus]päivää. Jos toimitus jätetään maksamatta, toimittaja voi hakea saatavaansa huoltamoyrittäjän antaman takauksen perusteella, minkä lisäksi huoltamoyrittäjän on maksettava loput toimituserät ennen niiden saapumista huoltamolle. Huoltamoyrittäjän jakelijalle suorittama hinta lasketaan vähentämällä jakelijan määrittämästä vähittäishinnasta arvonlisäveroineen huoltamoyrittäjälle kuuluva ”provision” määrä, vastaava arvonlisävero mukaan luettuna. Toimitetun polttoaineen keskimääräinen myyntiaika toimituspäivästä laskettuna on huomattavasti vastaajan kantajalle asettamaa yhdeksän päivän maksuehtoa lyhyempi. [Tavarantoimittaja] suorittaa huoltamoyrittäjälle kuukausittain veloitukset tai hyvitykset toimitettujen polttoaineiden hinnanmuutoksista sen mukaan, onko hintoja korotettu vai alennettu. Kuljetuskustannuksista vastaa tavarantoimittaja.

–        Huoltamoyrittäjä menee takuuseen ja vastaa asiakkaista, jotka se on valtuuttanut käyttämään sen yrityskonsernin, johon tavarantoimittaja kuuluu, liikkeelle laskemaa ja hallinnoimaa luottokorttia; huoltamoyrittäjä tilittää korttiostoista kertyneen myynnin ostotapahtumaa seuraavan kuukauden kuluessa, maksaa pienen osan öljytuotteiden jakeluyhtiön kanta-asiakaskortin käyttökuluista ja kantaa luottoriskin asiakkaista, joille se on suoraan myöntänyt luottoa.

–        Öljytuotteiden toimittajayritys vastaa kustannuksista, joita koituu sen tavaramerkin esillepanosta ja ylläpidosta huoltamolla, ja luovuttaa huoltamoyrittäjän käyttöön polttoainesäiliöitä ja ‑pumppuja, joita huoltamoyrittäjä ei saa käyttää ilman tavarantoimittajan kirjallista lupaa muiden kuin tämän toimittamien tuotteiden myyntiin; tämän kaluston arvo vastaa täsmälleen huoltamoyrittäjän tavarantoimittajalle antaman heti vaadittaessa maksettavan pankkitakauksen määrää.

b)      Jos näin on, onko asetusta N:o 1984/83 ja erityisesti sen 10–13 artiklaa tulkittava niin, että tämänkaltaiset sopimukset kuuluvat niiden soveltamisalaan ja ettei [perustamissopimuksen 85] artiklan 1 kohdassa määrättyä kieltoa sovelleta, jos sopimus täyttää asetuksen kyseisissä artikloissa poikkeukselle asetetut edellytykset?

c)      Onko kyseisen asetuksen 11 artiklaa siinä tapauksessa tulkittava niin, että pääasiassa kyseessä olevassa sopimuksessa määrätään useampia kuin yksi kilpailunrajoitus, koska siinä on sellaisen yksinostolausekkeen lisäksi, jonka johdosta kilpailua ei ole, myös sopimusmääräys, jonka mukaan tavarantoimittaja vahvistaa yksinomaiset myyntihinnat? Merkitseekö [tavarantoimittajan] marraskuussa 2001 [huoltamoyrittäjälle] antama lupa alentaa myyntihintaa vähentämättä [tavarantoimittajan] tuloja sitä, että sopimusta voidaan pitää pätevänä?”

IV     Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa

26.      CEPSA, Tobar sekä Euroopan yhteisöjen komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Lisäksi niiden lausumat on kuultu 7.6.2007 pidetyssä istunnossa.

V       Asian arviointi

27.      Kansallinen tuomioistuin on esittänyt kaksi kysymystä, jotka näyttävät koskevan vastakkaisia tilanteita. Ensimmäinen kysymys, joka jakautuu neljään osaan (a–d kohta) on esitetty olettaen, että pääasiassa kysymyksessä olevaa sopimussuhdetta voidaan pitää päämiehen ja sen välittäjän välisenä edustussuhteena.(6) Toinen kysymys, joka jakautuu kolmeen osaan (a–c kohta) on esitetty olettaen, että tätä sopimussuhdetta on pidettävä kahden itsenäisen yrityksen välisenä, mikä edellyttää lähinnä perustamissopimuksen 85 artiklan ja asetuksen N:o 1984/83 tulkintaa pääasian tosiseikkojen osalta.(7)

28.      Vaikka yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyihin kahteen kysymykseen ja niiden vastaaviin alakohtiin voitaisiin ajatella vastattavan peräkkäin, esitän kuitenkin toisenlaista ratkaisua, jossa niitä tarkastellaan teemoittain. Siten ensin on tarkasteltava kysymystä pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisen sopimuksen pitämisestä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yritysten välisenä sopimuksena (ensimmäisen kysymyksen a kohta ja toisen kysymyksen a kohta), toiseksi arvioitava kansallisen tuomioistuimen esittämän kahden tapauksen osalta, voidaanko asetuksessa N:o 1984/83 (ja sittemmin asetuksessa N:o 2790/1999) säädettyä ryhmäpoikkeusta soveltaa (ensimmäisen kysymyksen b ja c kohta ja toisen kysymyksen b ja c kohta), ja kolmanneksi tutkittava sopimuksen mahdollisen mitättömyyden vaikutuksia, mikäli edellä mainittua ryhmäpoikkeusta ei voida soveltaa (ensimmäisen kysymyksen d kohta).

A       Pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisen sopimuksen pitäminen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yritysten välisenä sopimuksena (ensimmäisen kysymyksen a kohta ja toisen kysymyksen a kohta)

29.      Ensimmäisen kysymyksensä a kohdalla kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, kuuluisiko riidanalainen sopimus sille ominaisen yksinosto‑ tai kilpailukieltolausekkeen vuoksi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos sitä olisi pidettävä todellisena edustussopimuksena. Toisen kysymyksensä a kohdalla kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, kuuluuko pääasiassa kysymyksessä olevan kaltainen sopimus perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan erityisesti sillä perusteella, että tavarantoimittaja vahvistaa myyntihinnan.

30.      Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio antamassaan tuomiossa, CEPSAn ja huoltamoyrittäjien välisten sopimusten kaltaiset vertikaaliset sopimukset kuuluvat perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisalaan vain, jos huoltamoyrittäjän katsotaan olevan itsenäinen taloudellinen toimija ja jos kysymyksessä on näin ollen kahden yrityksen välinen sopimus.(8) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön kilpailuoikeudessa yrityksen käsitteellä tarkoitetaan jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. Taloudellista toimintaa taas on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla.(9)

31.      Tältä osin on täsmennettävä kansallisen tuomioistuimen ja komission tavoin, että kauppaedustajat toimivat lähtökohtaisesti kaksilla erillisillä markkinoilla: ensinnäkin tarjontaketjun alkupään markkinoilla, joilla kauppaedustaja tarjoaa välityspalvelujaan mahdollisille päämiehille, ja toiseksi tarjontaketjun loppupään markkinoilla, joilla tämä edustaja tarjoaa päämiehen tavaroita tai palveluja mahdollisille asiakkaille.(10)

32.      Ensin mainituilla markkinoilla kauppaedustaja on yleensä itsenäinen taloudellinen toimija ja siten perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys. Edustussopimuksen lausekkeita, joilla päämies kieltää kauppaedustajaa toimimasta kilpailevien yritysten lukuun (kilpailukieltolausekkeet), on siten arvioitava perustamissopimuksen 85 artiklan perusteella.(11)

33.      Sen sijaan jälkimmäisillä markkinoilla, joilla päämiehen tavaroita tai palveluja tarjotaan mahdollisille asiakkaille, kauppaedustaja menettää asemansa itsenäisenä taloudellisena toimijana, vaikka se on päämiehestään erillinen oikeushenkilö, jos sillä ei ole mitään tähän taloudelliseen toimintaan liittyvää taloudellista tai kaupallista riskiä, mikä estää sitä ratkaisemasta itsenäisesti käyttäytymistään markkinoilla, koska se on täysin riippuvainen päämiehestään. Tällaisessa tapauksessa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa ei voida lähtökohtaisesti soveltaa edustajan ja tämän päämiehen välisiin suhteisiin.(12) Tämän edustajan katsotaan tällöin olevan päämiehen yritykseen kuuluva organisaatio.

34.      Yhteisöjen tuomioistuin näyttää hyväksyneen edellä mainitussa asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio antamassaan tuomiossa CEPSAn ja huoltamoyrittäjien välisten sopimusten osalta tämän kahtiajaon niiden eri markkinoiden perusteella, joilla edustaja toimii, millä on kiistaton merkitys esillä olevan asian kannalta.(13)

35.      Todettuaan, millä kriteereillä samassa asiassa kyseessä olleissa sopimuksissa toteutettua taloudellisten ja kaupallisten riskien tosiasiallista jakautumista huoltamoyrittäjien sekä lämmitys‑ ja moottoripolttoaineiden toimittajan välillä oli arvioitava perustamissopimuksen 85 artiklan sovellettavuuden määrittämiseksi – mitä tarkastelen jäljempänä yksityiskohtaisemmin tässä ratkaisuehdotuksessa –, yhteisöjen tuomioistuin täsmensi, että perustamissopimuksen 85 artiklaa ei voida soveltaa paitsi silloin, kun huoltamoyrittäjällä ei ole lainkaan taloudellista ja kaupallista riskiä, ei myöskään silloin, kun se vastaa vain vähäisestä osasta näistä riskeistä.(14)

36.      Yhteisöjen tuomioistuin lisäsi kuitenkin, että tässä tapauksessa ”ainoastaan ne velvoitteet, jotka on asetettu [huoltamoyrittäjälle] myytäessä tavaroita kolmansille osapuolille päämiehen lukuun, eivät kuulu tämän artiklan soveltamisalaan. Kuten komissio on todennut, edustussopimukseen voi sisältyä määräyksiä, jotka koskevat edustajan ja päämiehen välistä suhdetta ja joihin sovelletaan kyseistä artiklaa, kuten yksinmyynti‑ ja kilpailukieltolausekkeita. Tämän osalta on todettava, että tällaisten suhteiden osalta edustajat ovat pääsääntöisesti itsenäisiä taloudellisia toimijoita ja että kyseiset lausekkeet ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä rikotaan kilpailusääntöjä siltä osin kuin niiden avulla suljetaan kyseiset markkinat”.(15)

37.      Tämä täsmennys merkitsee sitä, että kun kolmansille osapuolille myytävien tavaroiden markkinoilla kauppaedustaja vastaa korkeintaan vähäisestä taloudellisesta ja kaupallisesta riskistä, perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle ei jää tämän edustajan ja hänen päämiehensä sopimussuhde kokonaisuudessaan vaan ainoastaan kyseisiä markkinoita koskeviin sopimuslausekkeisiin perustuva osa tästä suhteesta.

38.      Tällaiset sopimuslausekkeet voivat kuulua perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisalaan ainoastaan, jos myytäessä tavaroita (ja/tai palveluja) kolmansille osapuolille päämiehen lukuun kauppaedustaja vastaa vähintään merkittävästä osasta tähän kauppaan liittyvistä taloudellisista ja kaupallisista riskeistä.

39.      Sitä vastoin kauppaedustajan ja tämän päämiehen välinen kilpailukieltolauseke, joka liittyy välityspalvelujen markkinoihin, kuuluu edelleen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, riippumatta kauppaedustajan mahdollisesti vastaamista taloudellisista ja kaupallisista riskeistä kolmansille osapuolille päämiehen lukuun myytävien tavaroiden markkinoilla. Tämä lähestymistapa on perusteltavissa sillä, että tällainen tuotemerkkien väliseen kilpailuun vaikuttava lauseke ei kuulu kiinteästi edustussopimukseen.

40.      Edustussopimus kuuluu kokonaisuudessaan perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisalaan, jos se sisältää tämän ratkaisuehdotuksen 17 kohdassa mainitun kaltaisen kilpailukieltolausekkeen lisäksi sopimuslausekkeita, joiden nojalla myytäessä tavaroita kolmansille osapuolille päämiehen lukuun edustaja vastaa vähintään merkittävästä osasta tähän kauppaan liittyvistä taloudellisista ja kaupallisista riskeistä. Tällöin sopimussuhde ei ole enää todellinen edustussuhde.

41.      Kansallinen tuomioistuin haluaa toisen kysymyksensä a kohdalla tietää, onko tässä kysymyksessä luetellut CEPSAn ja Tobarin sopimussuhteen erityispiirteet huomioon ottaen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä kielletään tämänkaltainen sopimus erityisesti sen vuoksi, että tavarantoimittaja vahvistaa myyntihinnan.

42.      Vaikka CEPSA kiistää jyrkästi kansallisen tuomioistuimen toisen kysymyksen a kohdassa esitetyn kuvauksen ja arvioinnin itsensä ja Tobarin välisestä sopimussuhteesta, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 234 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuimien ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, oikeusriidan tosiseikaston arvioiminen kuuluu yksinomaan kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan, ja se vastaa annettavasta ratkaisusta.(16) Vastaavasti kansallisen tuomioistuimen eikä yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluu myös yhteisöjen tuomioistuimen tulkitsemien yhteisön säännösten soveltaminen määrättyihin tilanteisiin.(17)

43.      Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin yhteisöjen tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon rajoissa ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymykseen liittyvät tosiasiat ja oikeudelliset seikat sellaisina kuin ne on määritelty ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä,(18) ja jotta kansalliselle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, täsmentää ne kriteerit, joiden avulla voidaan arvioida huoltamoyrittäjän ja polttoaineen toimittajan välisten taloudellisten ja kaupallisten riskien tosiasiallista jakautumista siten kuin se on toteutettu pääasian kohteena olevassa sopimuksessa.(19)

44.      Tämän todettuaan yhteisöjen tuomioistuin täsmensi edellä mainitussa asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio antamassaan tuomiossa nämä kriteerit, jotka on syytä toistaa jäljempänä, kun otetaan huomioon niiden merkitys esillä olevan asian kannalta.

45.      Kyseisen tuomion mukaan kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon yhtäältä tavaroiden myyntiin liittyvät riskit, kuten polttoainevarastojen rahoittaminen, ja toisaalta kyseisille markkinoille tyypillisiin investointeihin liittyvät riskit eli ne, jotka ovat tarpeen, jotta huoltamoyrittäjä voi neuvotella tai tehdä sopimuksia kolmansien osapuolten kanssa.(20)

46.      Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien riskien osalta edellä mainitussa asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetusta tuomiosta ilmenee lisäksi, että huoltamoyrittäjä todennäköisesti vastaa näistä riskeistä kokonaan tai osittain, kun sillä on omistusoikeus tavarantoimittajalta saamiinsa tavaroihin ennen niiden myöhemmin tapahtuvaa myyntiä kolmansille osapuolille, kun se vastaa suoraan tai välillisesti tavaroiden jälleenmyyntiin liittyvistä kustannuksista, erityisesti kuljetuskustannuksista, kun se pitää omalla kustannuksellaan varastoja ja/tai kun se vastaa tavaroille aiheutuneista mahdollisista vahingoista, kuten niiden katoamisesta tai pilaantumisesta, sekä kolmansille osapuolille myydyistä tavaroista aiheutuneesta vahingosta, edustajan tuottamukseen perustuvasta vastuusta riippumatta.(21) Lisäksi on arvioitava tavaroihin liittyvää taloudellista riskiä erityisesti polttoaineen maksun osalta tapauksessa, jossa yrittäjä ei löydä ostajaa tai jossa luottokorttia käytettäessä maksu saadaan myöhemmin polttoaineisiin sovellettavan maksujärjestelmän mukaisesti.(22)

47.      Markkinoille tyypillisiin erityisiin investointeihin liittyvän riskin yhteisöjen tuomioistuin katsoo siirtyvän huoltamoyrittäjälle, jos tämä toteuttaa tavaroiden myyntiin liittyvät erityiset investoinnit, kuten hankkii tilat tai laitteet, esimerkiksi polttoainesäiliöt, tai sitoutuu investoimaan myynninedistämiskampanjoihin.(23)

48.      Kuten olen jo tuonut esille, perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ei ole välttämätöntä, että yrittäjä vastaa kaikista edellä mainituista riskeistä – joita ei sitä paitsi ole esitetty tyhjentävästi – kunhan se vastaa niiden merkittävästä osasta. Ainoastaan tilanteissa, joissa yrittäjällä ei ole mitään tavarantoimittajan lukuun neuvotelluista tai tehdyistä sopimuksista aiheutuvaa riskiä, tai, kuten edellä mainitussa asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetussa tuomiossa selvästi ilmaistaan, se vastaa vain vähäisestä osasta näitä riskejä, edustajan ja päämiehen välisen, tavaroiden myyntiä kolmansille osapuolille koskevan sopimussuhteen voidaan katsoa jäävän perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yritysten välisten sopimusten käsitteen ulkopuolelle.(24) Taloudelliselta kannalta ei näet ole mitään eroa sellaisen kauppaedustajan, joka ei kanna mitään riskiä, joka aiheutuu sen välityksellä tehtyihin kauppoihin, ja sellaisen kauppaedustajan välillä, joka kantaa vain vähäisen osan tällaisesta riskistä.(25)

49.      Pääasiassa kysymyksessä olevassa tilanteessa kansallinen tuomioistuin täsmentää tavaroiden myyntiin liittyvien riskien osalta ensinnäkin, että huoltamoyrittäjä vastaa tuotteisiin liittyvästä ”riskistä” siitä hetkestä lähtien, jolloin se vastaanottaa ne toimittajalta huoltamon olemassa oleviin varastosäiliöihin, toiseksi, että se vastaa tuotteille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista sekä kaikista näiden tuotteiden aiheuttamista vahingoista, kolmanneksi, että huoltamoyrittäjän on suoritettava CEPSAlle polttoaineiden myyntihinta yhdeksän päivän kuluessa niiden toimittamisesta – riippumatta niiden myynnistä kolmansille – uhalla, että huoltamoyrittäjän on maksettava loput toimituserät ennen niiden saapumista ja että tavarantoimittaja voi hakea saatavaa huoltamoyrittäjän aikaisemmin antaman 15 päivän toimituksia vastaavan pankkitakauksen perusteella, neljänneksi, että huoltamoyrittäjä vastaa polttoaineiden lämmönvaihteluista johtuvasta tilavuuserosta aiheutuvasta riskistä ja on siten velvollinen maksamaan CEPSAn toimittamat polttoainelitrat, vaikka niitä olisi myyty vähemmän, ja viidenneksi, että polttoaineiden toimittaminen merkitsee arvonlisäveron laskuttamista CEPSAn ja huoltamoyrittäjän välillä.

50.      Nämä tiedot viittaavat siihen, että polttoaineiden omistusoikeus siirtyy CEPSAlta huoltamoyrittäjälle tämän vastaanotettua ne ja että huoltamoyrittäjä vastaa tähän siirtymiseen liittyvistä riskeistä ja tarvittaessa myös näihin tuotteisiin perustuvaan vastuuseen liittyvistä riskeistä.

51.      Huoltamoyrittäjän kantama tilavuuserosta aiheutuva riski voi vaikuttaa varaston menettämiseen liittyvältä riskiltä, kuten komissio on perustellusti huomauttanut.(26)

52.      Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä esitettyjen tietojen mukaan huoltamoyrittäjä näyttää menevän takuuseen ja vastaavan sen välityksellä CEPSAn liikkeelle laskeman ja hallinnoiman luottokortin hankkineiden asiakkaiden maksamattomista veloista, jotka voivat vastata huomattavia summia ja joista esimerkkinä ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä mainitaan yli 30 000 euron maksamaton velka.

53.      Vaikka kansallinen tuomioistuin täsmentääkin CEPSAn vastaavan tavaroiden kuljetukseen liittyvistä riskeistä, edellä luetellut seikat, jotka tosin kansallisen tuomioistuimen on konkreettisesti arvioitava, viittaavat nähdäkseni siihen, että Tobar vastaa pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen kohteena olevien öljytuotteiden myyntiin liittyvistä merkittävistä riskeistä.

54.      On huomattava, että kansallinen tuomioistuin ei ole esittänyt riittävästi selvitystä markkinoille tyypillisiin investointeihin liittyvien riskien jakautumisesta. Se tosin täsmentää, että CEPSA vastaa kustannuksista, joita koituu sen oman tavaramerkin esillepanosta ja ylläpidosta huoltamolla, ja että se luovuttaa huoltamoyrittäjän käyttöön polttoainesäiliöitä ja ‑pumppuja. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee niin ikään, että Tobar omistaa huoltamon ja että tämän huoltamoyrittäjän on annettava CEPSAn luovuttamien laitteiden arvoa vastaava pankkitakaus, minkä perusteella voidaan ajatella komission esittämällä tavalla, että huoltamoyrittäjä vastaa merkittävistä kustannuksista ja joutuu turvautumaan rahoitusmarkkinoihin aivan kuin tämän huoltamoyrittäjän olisi itse täytynyt perustaa huoltamo. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä ei kuitenkaan esitetä edes summittaisia tietoja sopimuspuolten vastattavana olevista kustannuksista ja niiden saamista tuloista saati laitteiden mahdollisesta käytöstä ja niiden kuolettamisesta sopimussuhteen päättyessä. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on arvioitava niiden osapuolten toteuttamien investointien luonnetta, jotka liittyvät kyseisten tavaroiden kauppaan, kaikkien näiden seikkojen perusteella.

55.      Mikäli kansallisen tuomioistuimen suorittaman tutkimuksen perusteella ilmenee, että huoltamoyrittäjä vastaa merkittävästä osasta taloudellisista ja kaupallisista riskeistä, jotka liittyvät sen tavarantoimittajan puolesta tekemiin kauppoihin, tätä edustajaa pidetään itsenäisenä taloudellisena toimijana. Edustajan ja tavarantoimittajan välinen yksinomainen sopimussuhde kuuluu tällöin perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yritysten välisten sopimusten käsitteeseen. Tästä seuraa, että myöskään toisen kysymyksen a kohdan lopussa tarkoitettu sopimuslauseke, jonka nojalla huoltamoyrittäjän on myytävä polttoaineet tavarantoimittajan määrittämään hintaan, ei jää tämän määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle, mikäli kaikki perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät.(27) Siinä tapauksessa tällainen sopimuslauseke kuuluisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kiellon piiriin. Tämän jälkeen pitäisi ratkaista, voisiko huoltamoyrittäjälle asetettu velvoite myydä polttoaineet määrättyyn hintaan kuulua asetuksen N:o 1984/83 10–13 artiklassa tarkoitetun ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan,(28) mitä käsitellään jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa.

56.      Sen sijaan tilanteessa, jossa kansallinen tuomioistuin päätyy toteamukseen, jonka mukaan huoltamoyrittäjä vastaa ainoastaan vähäisestä osasta päämiehen lukuun tehtyihin kauppoihin liittyvistä riskeistä, kolmansille osapuolille myytävien tavaroiden markkinoita koskevaan sopimussuhteeseen perustuvat välittäjän velvoitteet eivät kuulu perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, huoltamoyrittäjälle asetettu velvoite myydä polttoainetta tavarantoimittajan määräämään hintaan liittyy CEPSAn valtaan rajata edustajiensa toimintakenttää ja jää niin ikään perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.(29)

57.      Näillä perusteilla ehdotan, että ensimmäisen kysymyksen a kohtaan ja toisen kysymyksen a kohtaan vastataan siten, että kolmansille osapuolille myytävien tavaroiden markkinoilla sellaiset polttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjän välisen sopimuksen lausekkeet, vähittäismyyntihinnan vahvistamista koskeva lauseke mukaan lukien, joiden nojalla huoltamoyrittäjä vastaa korkeintaan vähäisestä osasta kyseisten tavaroiden myyntiin liittyvistä taloudellisista ja kaupallisista riskeistä, eivät ole perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yritysten välisiä sopimuksia, vaikka tämä sopimus sisältää myös kilpailukielto‑ tai yksinostolausekkeen, jonka nojalla huoltamoyrittäjä sitoutuu tekemään hankintansa yksinomaan tavarantoimittajalta. Tällaisessa sopimuksessa oleva kilpailukielto‑ tai yksinostolauseke, jonka nojalla huoltamoyrittäjä sitoutuu tekemään hankintansa yksinomaan tavarantoimittajalta ja joka koskee välityspalvelujen markkinoita, on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritysten välinen sopimus. Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritysten välinen sopimus on myös polttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjän välinen jakelusopimus, jos tämä huoltamoyrittäjä vastaa merkittävässä määrin yhdestä tai useammasta taloudellisesta ja kaupallisesta riskistä, joka liittyy kyseisten polttoaineiden myyntiin kolmansille osapuolille. Tarkastellessaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan sovellettavuutta pääasiassa kansallisen tuomioistuimen on arvioitava riidanalaisen sopimuksen lausekkeiden perusteella taloudellisten ja kaupallisten riskien tosiasiallista jakautumista huoltamoyrittäjän ja tavarantoimittajan välillä ja otettava huomioon tavaroiden myyntiin sekä markkinoille tyypillisiin investointeihin liittyvät riskit. Mikäli perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät, huoltamoyrittäjälle asetettu velvoite myydä polttoainetta tavarantoimittajan vahvistamaan hintaan on tässä yhteydessä ristiriidassa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa.

B       Asetuksessa N:o 1984/83 (ja sittemmin asetuksessa N:o 2790/1999) säädetyn ryhmäpoikkeuksen sovellettavuus (ensimmäisen kysymyksen b ja c kohta ja toisen kysymyksen b ja c kohta)

58.      Ensimmäisen kysymyksensä b kohdassa ja toisen kysymyksensä b kohdassa ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy, voidaanko pääasiassa kysymyksessä olevaan sopimukseen soveltaa asetuksella N:o 1984/83 käyttöön otettua, jälleenmyyntiä koskeviin yksinostosopimuksiin sovellettavaa ryhmäpoikkeusjärjestelmää, jos kyseinen sopimus täyttää tässä asetuksessa asetetut edellytykset. Kansallinen tuomioistuin viittaa erityisesti yksinostolausekkeen (tai kilpailukieltolausekkeen) enimmäisvoimassaoloaikaa koskeviin edellytyksiin sekä siihen, miten merkittäviä tavarantoimittajan tarjoamien kaupallisten ja rahoitukseen liittyvien etujen on oltava, jotta tällainen sitoumus voitaisiin antaa yli viideksi vuodeksi (ensimmäisen kysymyksen b ja c kohta). Lisäksi se haluaa tietää, miten tavarantoimittajan vahvistamaa myyntihintaa koskeva sopimuslauseke vaikuttaa ryhmäpoikkeusjärjestelmän sovellettavuuteen (toisen kysymyksen c kohta).

59.      Asetuksen N:o 1984/83 mukaan perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohtaa sovelletaan muun muassa yksinostosopimuksiin, jotka koskevat öljytuotteiden jälleenmyyntiä huoltamoilla. Nämä säännökset, jotka poikkeavat yksinostosopimuksiin sovellettavista yleisistä säännöksistä, sisältyvät asetuksen N:o 1984/83 10–13 artiklaan. Kyseisen asetuksen 10 artiklassa vapautetaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta öljypohjaisten moottoriajoneuvojen polttoaineiden ja muiden polttoaineiden toimittajan jälleenmyyjälle ”erityisten kaupallisten tai rahoitukseen liittyvien etujen vastikkeeksi” asettama yksinostovelvoite. Asetuksen N:o 1984/83 11 artiklassa todetaan muut kilpailunrajoitukset, jotka voidaan asettaa jälleenmyyjälle mainitussa 10 artiklassa tarkoitetun velvoitteen lisäksi ja jotka sisältävät ”velvoitteen olla sopimuksessa mainitussa huoltamossa myymättä muiden yritysten toimittamia moottoriajoneuvojen polttoaineita ja muita polttoaineita”. Asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan saman asetuksen 10 artiklaa ei sovelleta, jos sopimus tehdään määräämättömäksi ajaksi tai yli kymmeneksi vuodeksi.

60.      Mielestäni vastaus tämän ratkaisuehdotuksen 58 kohdassa selostettuihin kysymyksiin riippuu siitä, onko pääasiassa kysymyksessä olevan sopimuksen perusteella pääasian asianosaisten välistä suhdetta pidettävä todellisena edustussuhteena vai kahden itsenäisen yrityksen välisenä sopimussuhteena (jakelusopimus). Tarkastelen näitä kahta olettamaa peräjälkeen.

1.       Todellista edustussuhdetta koskeva olettama

61.      Vaikka asetusta N:o 1984/83 muodollisesti sovelletaan kahden itsenäisen yrityksen välisiin vertikaalisiin jakelu‑ ja jälleenmyyntisopimuksiin, yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että asetuksen N:o 1984/83 10–13 artiklassa tarkoitettua ryhmäpoikkeusta voidaan soveltaa myös moottori‑ ja lämmityspolttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjien välisessä edustussuhteessa.(30)

62.      On kuitenkin selvää, että tämän asetuksen säännöksiä ei voida soveltaa kauppaedustajalle asetettuihin sopimusvelvoitteisiin kolmansille osapuolille myytävien tavaroiden markkinoilla, jos tällä edustajalla ei ole päämiehensä kanssa tekemän sopimuksen lausekkeiden perusteella mitään taloudellista ja kaupallista riskiä näillä markkinoilla tai jos se kantaa vain vähäisen osan näistä tähän toimintaan liittyvistä riskeistä, sillä tällaisessa tapauksessa nämä velvoitteet eivät kuulu perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetun yritysten välisen sopimuksen käsitteeseen.(31)

63.      Tällaisessa tapauksessa, kuten CEPSA ja Tobar ovat esittäneet, ainoastaan edustajan ja tämän päämiehen väliseen yksinosto‑ tai kilpailukieltolausekkeeseen, jota sellaisenaan pidetään perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yritysten välisenä sopimuksena, voidaan soveltaa asetuksen N:o 1984/83 10–13 artiklan säännöksiä. Tällaisen lausekkeen on täytettävä asetuksen edellä mainituissa säännöksissä asetetut edellytykset ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettu edellytys sopimuksen enimmäisvoimassaoloajasta.

64.      Kansallinen tuomioistuin kysyy tältä osin (ensimmäisen kysymyksen c kohta), edellyttääkö asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yksinostovelvoite, joka ei ylitä voimassaoloajaltaan kymmentä vuotta, että polttoaineiden toimittaja myöntää merkittäviä taloudellisia tai rahoitukseen liittyviä etuja, vai riittääkö, että tällaiset edut eivät ole ”vähämerkityksisiä”, kun saman asetuksen 10 artiklassa ei ole täsmennetty kyseisten etujen suuruutta.(32)

65.      Siihen seikkaan katsomatta, että kyseisen artiklan espanjankielisessä versiossa ei käytetä mitään kyseisiin etuihin liittyvää määrettä, on totta, että kun asetuksen N:o 1984/83 10 artiklassa kyseisen säännöksen muissa kieliversioissa todetaan ainoastaan, että tavarantoimittajan pitkäaikaisen yksinostovelvoitteen vastikkeeksi myöntämien taloudellisten ja rahoitukseen liittyvien etujen on oltava ”erityisiä” (ranskaksi ”particuliers”), säännös on tältä osin pikemminkin epätäsmällinen, sillä se voisi koskea tämän säännöksen joissakin kieliversioissa(33) käytetyn ilmaisun ”erityisiä” (ranskaksi ”spéciaux”) mukaisesti joko huoltamoyrittäjälle itselleen osoitettuja etuja eli kyseiselle sopimussuhteelle ominaisia etuja tai muita kuin tavanomaisia etuja, mihin yksi adjektiivin ”erityinen” merkityksistä viittaa.

66.      Näiden käsitteen ”erityinen” kahden eri merkityksen perusteella voidaan toki pitää suljettuna pois, että asetuksen N:o 1984/83 10 artiklassa tarkoitetut edut voisivat olla pelkästään vähämerkityksisiä. Jos sanatarkan tulkinnan perusteella voidaan katsoa, että tavarantoimittajan myöntämät edut ”eivät” ainakaan voi olla ”vähämerkityksisiä”, sen perusteella ei sitä vastoin voida katsoa, että näiden etujen on oltava merkittäviä.

67.      Mielestäni kyseessä olevan lainsäädännön tarkoituksesta kuitenkin seuraa, että asetuksen N:o 1984/83 10 artiklassa tarkoitettujen taloudellisten ja rahoitukseen liittyvien etujen on oltava niin suuria, että korkeintaan kymmeneksi vuodeksi annettua pitkäaikaista yksinostositoumusta voidaan pitää oikeutettuna.

68.      Kuten asetuksen N:o 1984/83 15. perustelukappaleessa annetaan ymmärtää, sen, että tavarantoimittaja myöntää mainitut edut, perusajatuksena on ”helpottaa huomattavasti – – huoltamoiden perustamista, ajanmukaistamista, ylläpitoa ja käyttöä”.(34) Toisin sanoen tarkoituksena on helpottaa komission toteamalla tavalla vähittäismyyntimarkkinoille pääsyä ja jakeluverkon nopeaa kasvua siten, että tavarantoimittaja saadaan vastaamaan suurimmasta osasta sopimussuhteeseen tyypillisesti liittyvistä kustannuksista ja investoinneista.(35) Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti, josta asetus N:o 1984/83 on vain erityinen sovellus, yksinostositoumuksen pitkän voimassaoloajan muodostaman kilpailunrajoituksen välttämättömyys näyttäisi selittyvän ainoastaan, jos ilman tavarantoimittajan myöntämiä taloudellisia ja rahoitukseen liittyviä etuja on erittäin epätodennäköistä, että huoltamoyrittäjä pääsee markkinoille ja tässä tapauksessa kauppaedustajaa koskevan olettaman osalta polttoaineiden markkinoinnista vastaavan välittäjän markkinoille. Koska toisin sanoen huoltamoyrittäjän antaman yksinostositoumuksen pitkä voimassaoloaika on markkinoiden sulkemisvaikutuksen kannalta ratkaiseva seikka,(36) tämä kilpailunrajoitus voidaan perustellusti kompensoida ainoastaan, jos tavarantoimittajan myöntämät edut ovat vähintään merkittäviä.(37)

69.      Kuten asetuksen N:o 1984/83 12. ja 13. perustelukappaleessa todetaan, juuri tästä syystä on perusteltua antaa erityiset säännökset huoltamosopimuksiin sovellettavasta poikkeuksesta, sillä tällaisten sopimusten erityispiirteenä on yleensä se, että niissä tavarantoimittaja myöntää erityisen merkittäviä kaupallisia tai rahoituksellisia etuja, joiden vastikkeena jälleenmyyjä antaa pitkäaikaisen yksinostovelvoitteen sisältävän sitoumuksen.

70.      Asetuksen N:o 1984/83 13. perustelukappaleessa esitetty täsmennys, jonka mukaan myönnetyt edut ovat erityisen merkittäviä, esiintyy vain joissakin tämän säädöksen kieliversioissa,(38) kun taas muissa toistetaan kyseisen asetuksen 10 artiklassa käytetty adjektiivi.(39) Tämä seikka ei kuitenkaan vaikuta ratkaisevalta, kun otetaan huomioon tämän lainsäädännön edellä kuvattu tarkoitus sekä se, että asetuksen N:o 1984/83 13. perustelukappaleessa luetelluilla esimerkeillä investoinneista on tämän säädöksen kaikissa kieliversioissa selvä kaupallinen tai taloudellinen merkitys. Nämä esimerkit kuvastavat ennen kaikkea sitä, että tavarantoimittaja ”myöntää” kysymyksessä olevat edut, eli ne ovat epäsymmetrisiä siten, että tavarantoimittaja investoi enemmän kuin huoltamoyrittäjä, ja että ne ovat pitkäaikaisia investointeja, jotka eivät maksa itseään nopeasti takaisin.(40)

71.      Tästä seuraa, että kansallisen tuomioistuimen on sen käsiteltävänä olevassa asiassa arvioitava, ovatko CEPSAn myöntämät kaupalliset tai rahoitukseen liittyvät edut niin merkittäviä, että niiden perusteella Tobarin korkeintaan kymmeneksi vuodeksi antamaa yksinostositoumusta voidaan pitää perusteltuna.

72.      Yhteisöjen tuomioistuimen asiana ei ole arvioida pääasiassa kysymyksessä olevia tosiseikkoja, minkä lisäksi sen on vaikeaa vastata ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymykseen siitä, onko CEPSA tehnyt riidanalaisen sopimuksen perusteella erityisen merkittäviä investointeja, kun tältä osin ei ole esitetty riittäviä tietoja etenkään tavarantoimittajan investointien kokonaismäärästä, epäsymmetrisyydestä ja kuoletusajasta.

73.      Jos edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo, että CEPSAn myöntämät edut voivat oikeuttaa korkeintaan kymmeneksi vuodeksi sovitun yksinostolausekkeen, mielestäni sen pitäisi ottaa tutkimuksessaan huomioon myös yhteisön lainsäädäntöä koskeva muutos.

74.      Koska pääasiassa kysymyksessä olevasta yksinostolausekkeesta on sovittu helmikuussa 1996 (alun perin) kymmeneksi vuodeksi (eli helmikuuhun 2006 asti), on huomattava, että asetus N:o 1984/83 on kumottu asetuksella N:o 2790/1999 1.6.2000 alkaen. Viimeksi mainitun asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa on kuitenkin säädetty 31.12.2001 päättyvästä siirtymäajasta niiden sopimusten osalta, jotka olivat voimassa jo 31.5.2000 ja jotka täyttivät asetuksessa N:o 1984/83 säädetyt poikkeuksen edellytykset mutta eivät asetuksen N:o 2790/1999 mukaisia edellytyksiä. Ennen 31.5.2000 tehtyjen sopimusten, jotka täyttivät asetuksen N:o 1984/83 mukaiset edellytykset, oli siis 1.1.2002 alkaen täytettävä asetuksessa N:o 2790/1999 säädetyt edellytykset, jotta niihin voitiin soveltaa siinä säädettyä ryhmäpoikkeusta.

75.      Jos nämä sopimukset eivät sitä vastoin täyttäneet asetuksessa N:o 1984/83 säädettyjä ryhmäpoikkeuksen edellytyksiä, niiden oli täytettävä asetuksessa N:o 2790/1999 säädetyt edellytykset 1.6.2000 alkaen, jotta niihin voitiin soveltaa siinä säädettyä ryhmäpoikkeusta.

76.      Riippumatta siitä, mistä päivästä lukien kyseiset sopimukset voidaan sallia asetuksen N:o 2790/1999 mukaisesti, tämän asetuksen 5 artiklan mukaan ryhmäpoikkeusta ei sovelleta välittömiin tai välillisiin kilpailukieltovelvoitteisiin, jotka ovat voimassa määräämättömän ajan tai yli viisi vuotta (viiden vuoden jälkeen hiljaisella sopimuksella uusittavan kilpailukieltovelvoitteen katsotaan olevan sovittu määräämättömäksi ajaksi), ja sen 3 artiklan mukaan ryhmäpoikkeusta ei sovelleta, jos toimittajan markkinaosuus on yli 30 prosenttia asian kannalta merkityksellisillä markkinoilla, joilla se myy sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja.

77.      Vaikka yksinostolausekkeeseen liittyvä ongelma‑asettelu ei tule esiin, jos pääasiassa CEPSAn markkinaosuus oli yli 30 prosenttia, koska kyseinen osuus johtaa välittömästi siihen, ettei asetuksessa N:o 2790/1999 säädettyä ryhmäpoikkeusjärjestelmää voida soveltaa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tältä osin esittämien tietojen puuttuessa on lähdettävä siitä olettamuksesta, jonka mukaan CEPSAlla ei ole tämänsuuruista markkinaosuutta, mikä lisäksi on todennäköistä.(41)

78.      Siltä osin kuin pääasiassa on siis kyse yksinostolausekkeen voimassaoloajasta on todettava, että jos kyseiseen lausekkeeseen ei sovellettu asetuksen N:o 1984/83 mukaista ryhmäpoikkeusta, se voitiin sallia asetuksen N:o 2790/1999 nojalla ainoastaan 1.6.2005 asti viimeksi mainitun asetuksen 5 artiklan mukaisesti, jollei sopimusta katsota edellä tämän ratkaisuehdotuksen 80 kohdassa todetulla tavalla tehdyksi määräämättömäksi ajaksi, jolloin siihen ei voitaisi soveltaa asetuksessa N:o 2790/1999 säädettyä ryhmäpoikkeusta.

79.      Jos sitä vastoin lausekkeeseen sovellettiin asetuksen N:o 1984/83 mukaista ryhmäpoikkeusta ilman, että asetuksen N:o 2790/1999 edellytykset täyttyivät, koska viimeksi mainitussa asetuksessa säädettyjä edellytyksiä sovellettiin siten viimeistään 1.1.2002 alkaen, tähän sopimuslausekkeeseen voitaisiin soveltaa asetuksessa N:o 2790/1999 säädettyä poikkeusjärjestelmää alkuperäisen sopimuksen voimassaoloajan päättymiseen saakka, jollei sopimusta katsota kyseisen asetuksen 5 artiklan mukaisesti tehdyn määräämättömäksi ajaksi.

80.      Tältä osin on pantava merkille, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen mukaan alkuperäistä kymmeneksi vuodeksi tehtyä sopimusta voidaan jatkaa viideksi vuodeksi kerrallaan nimenomaisella kirjallisella sopimuksella, irtisanomisajan ollessa kuusi kuukautta. Vaikka ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on määritettävä tämän sopimuslausekkeen ulottuvuus sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella, irtisanomisilmoituksen käyttäminen on pikemminkin eriskummallista erityisesti sen vuoksi, ettei ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ja yhteisöjen tuomioistuimessa käydyistä keskusteluista ilmene selvästi, koskeeko tämä irtisanomisilmoitus aikomusta olla jatkamatta sopimusta (mikä merkitsee väistämättä sitä, että sopimus jatkuu väkisinkin ilman tällaista irtisanomisilmoitusta ja on siis konkludenttisesti jatkettavissa) vai aikomusta jatkaa sitä (mikä merkitsee sitä, että jos ilmoitus annetaan säännönmukaisesti, toinen osapuoli ei näytä voivan estää sopimuksen jatkamista). Jos kyseistä lauseketta tutkittuaan ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo kyseessä olevan sopimuksen konkludenttisen jatkamisen muoto, yksinostolausekkeeseen ei voida soveltaa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta eikä myöskään asetuksessa N:o 2790/1999 säädettyä poikkeusta, sillä se on joka tapauksessa katsottava tehdyksi määräämättömäksi ajaksi asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa(42) ja asetuksen N:o 2790/1999 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla.(43)

81.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ensimmäisen kysymyksen b ja c kohtaan vastataan siten, että polttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjän välisen todellisen edustussopimuksen tapauksessa yksinostolausekkeeseen voidaan soveltaa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta, mikäli lauseke täyttää tässä asetuksessa asetetut edellytykset ja erityisesti tällaisen lausekkeen voimassaoloaikaa koskevan edellytyksen. Tässä yhteydessä asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kyseisen lausekkeen korkeintaan kymmenen vuoden voimassaoloaika on perusteltu, jos tavarantoimittajan myöntämät kaupalliset ja rahoitukseen liittyvät edut ovat niin merkittäviä, että ilman niitä on erittäin epätodennäköistä, että huoltamoyrittäjä olisi voinut päästä polttoaineiden markkinoinnista vastaavan välittäjän palvelujen markkinoille. Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, onko näin pääasiassa kysymyksessä olevassa tapauksessa, kun otetaan huomioon muun muassa osapuolten riidanalaiseen sopimukseen sisällyttämän yksinostolausekkeen tosiasiallinen voimassaoloaika, tavarantoimittajan ja huoltamoyrittäjän toteuttamien investointien määrä ja niiden kuolettaminen.

2.       Kahden itsenäisen yrityksen sopimussuhdetta koskeva olettama (jakelusopimus)

82.      ”Kahden taloudellisesti itsenäisen yrityksen välisen jakelusopimuksen” kaltaisessa sopimussuhteessa, johon voidaan lähtökohtaisesti soveltaa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta, tämän asetuksen ja erityisesti sopimuksen voimassaoloaikaa koskevan edellytyksen sovellettavuus riippuu mielestäni komission esittämällä tavalla siitä, onko lauseke, joka koskee huoltamoyrittäjälle asetettua velvoitetta myydä polttoaineet tavarantoimittajan vahvistamaan hintaan, yhteensopiva perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa.

83.      Tässä tilanteessa lauseke, jonka nojalla tavarantoimittaja määrää polttoaineen vähittäismyyntihinnan, merkitsee perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa kilpailunrajoitusta, eikä se kuulu niihin velvoitteisiin, jotka voidaan asetuksen N:o 1984/83 11 artiklan mukaisesti asettaa huoltamoyrittäjälle tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitetun yksinostolausekkeen lisäksi, joten kyseisen asetuksen 10–13 artiklaa ei sovelleta sopimukseen, jossa määrätään viimeksi mainitun velvoitteesta noudattaa tavarantoimittajan vahvistamaa vähittäismyyntihintaa.(44) Tästä seuraa, että tällaisessa tilanteessa ei ole tarpeen lausua yksinostosopimuksen sallitusta voimassaoloajasta asetuksen N:o 1984/83 nojalla.

84.      Toisen kysymyksensä c kohdan lopussa ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin näyttää tarkastelevan lisäksi mahdollisuutta, jonka mukaan sopimus voisi huolimatta siitä, ettei siihen voitaisi soveltaa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta, kun otetaan huomioon huoltamoyrittäjälle asetettu velvoite noudattaa tavarantoimittajan vahvistamaa vähittäismyyntihintaa, tulla ”päteväksi” sen perusteella, että tavarantoimittaja on antanut huoltamoyrittäjälle marraskuussa 2001 luvan laskea myyntihintaa tämän vaikuttamatta tavarantoimittajan tuottoihin.

85.      Tältä osin on aluksi huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuimen asiana ei ole määrittää tavarantoimittajan vahvistamaa polttoaineiden vähittäismyyntihintaa koskevaan sopimuslausekkeeseen vaikuttavan tavarantoimittajan päätöksen ulottuvuutta. Tämä kysymys ei kuulu yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan ennakkoratkaisumenettelyssä, ja se näyttää olevan kansallisen oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, kuten komissio on todennut kirjallisissa huomautuksissaan.

86.      Jos siis oletetaan, että tällaista polttoaineiden toimittajan päätöstä pidettäisiin ”yksipuolisena muutoksena” hintaa koskevaan sopimuslausekkeeseen(45) ja että tällainen muutos on mahdollinen Espanjan kansallisen lainsäädännön perusteella, asiassa olisi ratkaistava, olisiko tämän muutoksen tosiasiallisena seurauksena tavarantoimittajan vahvistamaa polttoaineiden vähittäismyyntihintaa koskevan kilpailunrajoituksen poistuminen, ja mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, olisiko tällaisella muutoksella taannehtiva vai pelkästään välitön vaikutus.

87.      Vaikka sopimuslausekkeen, jonka nojalla jälleenmyyjän on myytävä tuote tavarantoimittajan vahvistamaan hintaan, saattamisen yksipuolisesti perustamissopimuksen 85 artiklan mukaiseksi voitaisiin katsoa tekevän tällaisen sopimuslausekkeen taannehtivasti päteväksi, mitä kuitenkin epäilen,(46) tämä seuraus ei kuitenkaan tekisi tarpeettomaksi yksinostolausekkeen yhteensopivuuden tutkimista perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa erityisesti tämän yksinostositoumuksen voimassaoloajan osalta. Riippumatta siitä, onko pääasiassa kysymyksessä oleva sopimussuhde todellinen edustussuhde vai ei, kysymys yksinostolausekkeen yhteensopivuudesta perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa tulisi joka tapauksessa esille vähintäänkin tämän ratkaisuehdotuksen 65–80 kohdassa esitettyä vastaavalla tavalla, ilman että tavarantoimittajan vahvistamaa vähittäismyyntihintaa koskevan lisärajoituksen yksipuolinen muuttaminen voisi siten tosiasiallisesti tehdä alkuperäisen sopimuksen päteväksi.

88.      Näin ollen oletettaessa, että yksinostositoumuksen voimassaoloaika, joka ei ylitä kymmentä vuotta, olisi katsottava perustelluksi pääasiassa kansallisen tuomioistuimen pitäisi vastata tämän ratkaisuehdotuksen 86 kohdassa esitettyihin kysymyksiin pääasian tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen valossa.

89.      Tältä osin on mielestäni tarpeen esittää muutamia aineellisia seikkoja koskevia huomautuksia.

90.      Arvioitaessa, tekeekö CEPSAn väitetysti yksipuolinen hintaa koskevan sopimuslausekkeen muuttaminen tästä lausekkeesta perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisen, marraskuussa 2001 tehdyn CEPSAn päätöksen sisältö, sellaisena kuin ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on sen esittänyt, näyttää antavan huoltamoyrittäjälle suuremman vapauden, sillä viimeksi mainittu ei vaikuta enää olevan pakotettu noudattamaan tavarantoimittajan vahvistamaa vähittäismyyntihintaa ja voisi näin ollen myöntää asiakkailleen alennuksia, mikä edistäisi siten vähittäismyyjien tuotemerkkien välistä kilpailua.

91.      Toisin kuin CEPSA väittää, tavarantoimittajan jälleenmyyjälle asettamaan enimmäishintaan tai ohjevähittäishintaan, mikäli sellaisesta on kysymys pääasiassa kysymyksessä olevassa tilanteessa kyseisen CEPSAn päätöksen seurauksena, ei kuitenkaan automaattisesti sovelleta perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta säädettyä poikkeusta. Kuten asetuksen N:o 2790/1999 4 artiklan a kohdan sanamuoto osoittaa, siinä säänneltyihin vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavaa ryhmäpoikkeusta voidaan toki soveltaa tilanteessa, jossa tavarantoimittaja asettaa enimmäishinnan tai ohjevähittäishinnan, vaikkakin ”edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi”. Tätä edellytystä ei kuitenkaan ole täytetty, jos enimmäishinnan tai ohjevähittäishinnan asettamisesta huolimatta tavarantoimittaja vahvistaa jälleenmyyjän jakelukatteen,(47) jolloin jälleenmyyjä ei voi käytännössä myöntää asiakkailleen alennuksia tämän katteen avulla, varsinkaan kun tämän jälleenmyyjän on samanaikaisesti varmistettava jatkuvat tulot tavarantoimittajalle. Tällaisessa tilanteessa kiinteä tai vähimmäismyyntihinta asetettaisiin todellisuudessa epäsuorasti jälleenmyyjälle. Ei voitaisi myöskään pitää suljettuna pois, että tavarantoimittajan asettama enimmäishinta tai ohjehinta voisi tavarantoimittajan markkina-aseman ja/tai soveltamien kannustimien tai tällaisen hinnan noudattamatta jättämisestä määrättävien sopimussakkojen seurauksena johtaa siihen, että huoltamoyrittäjät soveltavat tätä hintaa yhteneväisesti siten, että siitä on käytännössä vaikeaa tai jopa mahdotonta poiketa.(48)

92.      Mikäli kansallinen tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kysymyksessä olevaa sopimussuhdetta on pidettävä kahden itsenäisen yrityksen välisenä jakelusopimuksena, sen on näin ollen tutkittava kaikki pääasiassa kysymyksessä olevat olosuhteet voidakseen ratkaista, velvoittaako CEPSA marraskuussa 2001 tekemällään päätöksellä Tobarin noudattamaan ainakin epäsuorasti kiinteää tai vähimmäismyyntihintaa.

93.      Mikäli näin on – ja palaan nyt tämän ratkaisuehdotuksen 86 kohdassa tarkoitettuun jälkimmäiseen kysymykseen –, asetuksessa N:o 2790/1999 säädettyä ryhmäpoikkeusta ei voida soveltaa hintaa koskevaan sopimuslausekkeeseen, sellaisena kuin se on muutettuna, eikä myöskään sopimukseen kokonaisuudessaan. Ilman yksittäispoikkeusta tai muita perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisten poikkeuksen edellytysten soveltamisen mahdollistavia perusteita,(49) joilla ei esillä olevassa asiassa ole juuri merkitystä,(50) tämän sopimuksen on siten katsottava olevan perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdan mukaisesti mitätön.

94.      Jos sen sijaan yksipuolinen muutos merkitsee hintaa koskevan sopimuslausekkeen saattamista yhteensopivaksi perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa ja jos kansallinen tuomioistuin katsoo lisäksi, että yksinostositoumukseen on sen voimassaoloajan perusteella sovellettava asetuksessa N:o 2790/1999 säädettyä poikkeusta, se ei voi mielestäni johtaa sopimuksen taannehtivaan pätevyyteen asetuksessa N:o 1984/83 säädettyyn ryhmäpoikkeukseen nähden. Päinvastaisella tulkinnalla nimittäin sivuutettaisiin perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdan ehdoton määräys, jonka mukaan kaikki perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletyt sopimukset ovat mitättömiä.(51) Kuten olen jo todennut tämän ratkaisuehdotuksen 83 kohdassa, tavarantoimittajan vahvistaman polttoaineiden vähittäismyyntihinnan perusteella tavarantoimittajan ja huoltamoyrittäjän väliseen yksinostosopimukseen ei voida soveltaa asetuksen N:o 1984/83 merkityksellisiä säännöksiä, minkä vuoksi ilman muita perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisten poikkeuksen edellytysten soveltamisen mahdollistavia perusteita tätä sopimusta on pidettävä mitättömänä, eikä se voi yhtäkkiä tulla ”päteväksi” hinnan vahvistamista koskevan sopimuslausekkeen mahdollisella yksipuolisella muuttamisella.

95.      Näillä perusteilla ehdotan, että toisen kysymyksen b ja c kohtaan vastataan siten, että polttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjän välisen jakelusopimuksen määräyksiin, joiden nojalla huoltamoyrittäjä sitoutuu ostamaan sopimuksen kohteena olevia polttoaineita yksinomaan tavarantoimittajalta, voidaan soveltaa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta. Asetuksen N:o 1984/83 10–13 artiklaa on tulkittava siten, että tällainen sopimus ei kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan siltä osin kuin siinä määrätään tälle huoltamoyrittäjälle asetetusta velvoitteesta noudattaa tavarantoimittajan vahvistamaa vähittäismyyntihintaa. Tavarantoimittajan vahvistamaa vähittäismyyntihintaa koskevan sopimuslausekkeen saattaminen yhteensopivaksi perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa ei poista taannehtivasti niiden sopimuslausekkeiden mitättömyyttä, jotka olivat ristiriidassa tämän artiklan kanssa ennen tämän yhteensopivaksi saattamisen päivämäärää. Edellä mainittu yhteensopivaksi saattaminen asetuksen N:o 1984/83 säännösten tai sittemmin asetuksen N:o 2790/1999 säännösten mukaisen ryhmäpoikkeuksen soveltamiseksi ei myöskään vapauta tällaista sopimusta näissä asetuksissa asetettujen edellytysten ja erityisesti yksinostositoumuksen sallittua voimassaoloaikaa koskevan edellytyksen noudattamisesta.

C       Sopimuksen mahdollisen mitättömyyden vaikutukset (ensimmäisen kysymyksen d kohta)

96.      Tilanteessa, jossa kysymys on todellisesta kauppaedustussuhteesta ja jossa yksinostolausekkeeseen ei voida soveltaa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta, kansallinen tuomioistuin kysyy, koskeeko perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu mitättömyys pelkästään tätä lauseketta vai koko sopimusta.

97.      Perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun mitättömyyteen voi vedota kuka tahansa, ja se sitoo tuomioistuinta, kun perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät ja kun kyseinen sopimus on sellainen, ettei sille voida myöntää perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta. Koska tämä mitättömyys on luonteeltaan ehdotonta, tämän määräyksen nojalla mitättömällä sopimuksella ei ole vaikutusta sopimuksen osapuolten välisissä suhteissa, eikä siihen voida vedota kolmansiin osapuoliin nähden. Lisäksi mitättömyys koskee kyseessä olevan sopimuksen tai päätöksen kaikkia vaikutuksia, niin menneitä kuin tuleviakin.(52)

98.      Perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu mitättömyys ei kuitenkaan automaattisesti koske kyseistä sopimusta kokonaisuudessaan. Tätä mitättömyyttä sovelletaan ainoastaan sopimuksen niihin osiin, joita perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kielto koskee, tai koko sopimukseen, jollei kyseisiä osia voida erottaa itse sopimuksesta.(53)

99.      Jos perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaiset sopimuslausekkeet voidaan erottaa itse sopimuksesta, näiden lausekkeiden mitättömyyden vaikutukset sopimuksen muihin osiin tai siitä johtuviin muihin velvoitteisiin eivät kuulu yhteisön oikeuden alaan vaan niitä on arvioitava kansallisen oikeuden perusteella.(54) Näin ollen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen asiana on arvioida kansallisen oikeuden mukaisesti tiettyihin sopimuslausekkeisiin mahdollisesti kohdistuvan perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisen kiellon ulottuvuus ja vaikutukset pääasiassa kysymyksessä oleviin sopimussuhteisiin kokonaisuutena.(55)

100. Näin ollen ehdotan ensimmäisen kysymyksen d kohtaan vastattavan siten, että perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu mitättömyys koskee perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiellon vastaisia sopimuksen lausekkeita, joihin ei voida soveltaa perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta, paitsi jos kiellettyjä osia ei voida erottaa kyseisestä sopimuksesta, jolloin mitättömyys koskee koko sopimusta. Sikäli kuin nämä kielletyt osat voidaan erottaa sopimuksen muista osista, yhteisön oikeudessa ei säädetä kiellettyjen lausekkeiden mitättömyyden vaikutuksista kyseisen sopimuksen muihin osiin.

VI     Ratkaisuehdotus

101. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Audiencia Provincial de Madridin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Kolmansille osapuolille myytävien tavaroiden markkinoilla sellaiset polttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjän välisen edustussopimuksen lausekkeet, vähittäismyyntihinnan vahvistamista koskeva lauseke mukaan lukien, joiden nojalla huoltamoyrittäjä vastaa korkeintaan vähäisestä osasta kyseisten tavaroiden myyntiin liittyvistä taloudellisista ja kaupallisista riskeistä, eivät ole perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) tarkoitettuja yritysten välisiä sopimuksia, vaikka tämä sopimus sisältää myös kilpailukielto‑ tai yksinostolausekkeen, jonka nojalla huoltamoyrittäjä sitoutuu tekemään hankintansa yksinomaan tavarantoimittajalta.

Tällaisessa sopimuksessa oleva kilpailukielto‑ tai yksinostolauseke, jonka nojalla huoltamoyrittäjä sitoutuu tekemään hankintansa yksinomaan tavarantoimittajalta ja joka koskee välityspalvelujen markkinoita, on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritysten välinen sopimus.

Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritysten välinen sopimus on myös polttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjän välinen jakelusopimus, jos tämä huoltamoyrittäjä vastaa merkittävässä määrin yhdestä tai useammasta taloudellisesta ja kaupallisesta riskistä, joka liittyy kyseisten polttoaineiden myyntiin kolmansille osapuolille.

Tarkastellessaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan sovellettavuutta pääasiassa kansallisen tuomioistuimen on arvioitava kyseisen sopimuksen lausekkeiden perusteella taloudellisten ja kaupallisten riskien tosiasiallista jakautumista huoltamoyrittäjän ja tavarantoimittajan välillä ja otettava huomioon tavaroiden myyntiin sekä markkinoille tyypillisiin investointeihin liittyvät riskit. Mikäli perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät, huoltamoyrittäjälle asetettu velvoite myydä polttoainetta tavarantoimittajan vahvistamaan hintaan on tässä yhteydessä ristiriidassa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa.

2)      Polttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjän välisen todellisen kauppaedustussopimuksen tapauksessa sopimuslausekkeeseen, jonka nojalla huoltamoyrittäjä sitoutuu tekemään hankintansa yksinomaan tavarantoimittajalta, voidaan soveltaa perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta, mikäli lauseke täyttää tässä asetuksessa asetetut edellytykset ja erityisesti tällaisen lausekkeen sallittua voimassaoloaikaa koskevan edellytyksen.

Tässä yhteydessä asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kyseisen lausekkeen korkeintaan kymmenen vuoden voimassaoloaika on perusteltu, jos tavarantoimittajan myöntämät kaupalliset ja rahoitukseen liittyvät edut ovat niin merkittäviä, että ilman niitä on erittäin epätodennäköistä, että huoltamoyrittäjä olisi voinut päästä polttoaineiden markkinoinnista vastaavan välittäjän palvelujen markkinoille. Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, onko näin pääasiassa kysymyksessä olevassa tapauksessa, kun otetaan huomioon muun muassa kyseisten sopimusosapuolten sopiman yksinostolausekkeen tosiasiallinen voimassaoloaika, tavarantoimittajan ja huoltamoyrittäjän toteuttamien investointien määrä ja niiden kuolettaminen.

3)      Polttoaineiden toimittajan ja huoltamoyrittäjän välisen jakelusopimuksen määräyksiin, joiden nojalla huoltamoyrittäjä sitoutuu tekemään hankintansa yksinomaan mainitulta tavarantoimittajalta, voidaan soveltaa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta. Asetuksen N:o 1984/83 10–13 artiklaa on tulkittava siten, että tällainen sopimus ei kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan siltä osin kuin siinä määrätään tälle huoltamoyrittäjälle asetetusta velvoitteesta noudattaa tavarantoimittajan vahvistamaa vähittäismyyntihintaa. Tavarantoimittajan vahvistamaa vähittäismyyntihintaa koskevan sopimuslausekkeen saattaminen yhteensopivaksi perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa ei poista taannehtivasti niiden sopimuslausekkeiden mitättömyyttä, jotka olivat ristiriidassa tämän artiklan kanssa ennen tämän yhteensopivaksi saattamisen päivämäärää. Edellä mainittu yhteensopivaksi saattaminen asetuksen N:o 1984/83 säännösten tai sittemmin perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 säännösten mukaisen ryhmäpoikkeuksen soveltamiseksi ei myöskään vapauta tällaista sopimusta näissä asetuksissa asetettujen edellytysten ja erityisesti yksinostositoumuksen sallittua voimassaoloaikaa koskevan edellytyksen noudattamisesta.

4)      Perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mitättömyyden vaikutukset koskevat perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiellon vastaisia sopimuksen lausekkeita, joihin ei voida soveltaa perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta, paitsi jos kiellettyjä osia ei voida erottaa kyseisestä sopimuksesta, jolloin mitättömyys koskee koko sopimusta. Sikäli kuin nämä kielletyt osat voidaan erottaa sopimuksen muista osista, yhteisön oikeudessa ei säädetä kiellettyjen lausekkeiden mitättömyyden vaikutuksista kyseisen sopimuksen muihin osiin.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – EYVL L 173, s. 5 ja oikaisu EYVL:ssä 1984, L 79, s. 38.

3 – EYVL L 336, s. 21.

4 – Se, että kansallinen tuomioistuin on käyttänyt näitä kahta ilmaisua erotuksetta, on ymmärrettävissä, kun otetaan huomioon, että muiden tuotteiden kuten oluen yksinostosopimuksista poiketen moottori‑ ja lämmityspolttoaineiden yksinostosopimukselle on pelkästään fyysiseltä kannalta tarkastellen ominaista se, että tietyllä huoltoasemalla myydään vain yhtä merkkiä (yhden tuotemerkin määrääminen). Ks. tältä osin asia C‑214/99, Neste, tuomio 7.12.2000 (Kok. 2000, s. I‑11121, 31 kohta).

5 – Riski koskee paitsi ylivoimaisesta esteestä johtuvia vahinkoja, myös vahinkoja, jotka aiheutuvat toimitetun polttoaineen ja myydyn polttoaineen välisestä tilavuuserosta, joka syntyy polttoaineiden lämmönvaihteluista tai johtuu muista syistä.

6 – Ks. ensimmäisen kysymyksen a kohdan sanamuodon lisäksi myös ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen 7 kohdan ensimmäinen virke (alkuperäisen version s. 13).

7 – Vaikka ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kahdessa kysymyksessä viitataan ainoastaan asetuksen N:o 1984/83 säännöksiin, ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluissa mainitaan myös asetuksen N:o 2790/1999 säännökset, joilla on niin ikään merkitystä esillä olevan asian tosiseikkojen osalta.

8 – Asia C‑217/05, tuomio 14.12.2006 (Kok. 2006, s. I‑11987, 39 kohta).

9 – Ks. mm. asia C‑205/03 P, FENIN v. komissio, tuomio 11.7.2006 (Kok. 2006, s. I‑6295, 25 kohta).

10 – Ks. vastaavasti myös julkisasiamies Kokottin em. asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio antaman ratkaisuehdotuksen 43 kohta.

11 – Ks. em. asiassa annetun ratkaisuehdotuksen 44 kohta. Ks. myös komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista”, 19 kohta (EYVL 2000, C 291, s. 1; jäljempänä suuntaviivat).

12 – Ks. vastaavasti edellä mainitussa asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetun tuomion 43 ja 44 kohta.

13 – Tosiseikkojen osalta on huomattava kansallisen tuomioistuimen täsmentävän, että riidanalaiset sopimuslausekkeet näyttävän olevan samoja kuin mainitussa asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio esitetyn ennakkoratkaisupyynnön perusteena olleet sopimuslausekkeet, jotka koskivat kyseisessä asiassa annetun tuomion 9 kohdan mukaan 95:tä prosenttia CEPSAn verkostoon kuuluvista huoltoasemista.

14 – Ks. em. asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetun tuomion 61 kohta.

15 – Tuomion 62 kohta (kursivointi tässä).

16 – Ks. vastaavasti mm. asia C‑341/05, Laval un Partneri, tuomio 18.12.2007 (45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoemassa).

17 – Ks. vastaavasti em. asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetun tuomion 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

18 – Em. asiassa Laval un Partneri annetun tuomion 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

19 – Ks. vastaavasti em. asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetun tuomion 50 kohta.

20 – Ks. em. tuomion 51 kohta.

21 – Ks. em. tuomion 52–55 kohta.

22 – Ks. em. tuomion 56 kohta.

23 – Ks. em. tuomion 59 kohta.

24 – Ks. em. tuomion 43 ja 61 kohta.

25 – Ks. vastaavasti julkisasiamies Kokottin em. asiassa antaman ratkaisuehdotuksen 64 kohta.

26 – Ks. tältä osin myös suuntaviivat (16 kohta).

27 – Tältä osin on huomattava, että arvioitaessa, onko yksinostosopimuksen tarkoituksena tai vaikutuksena rajoittaa tuntuvasti kilpailua sisämarkkinoilla ja onko se omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on otettava huomioon se taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, johon se sijoittuu ja jossa sillä yhdessä muiden sopimusten kanssa voi olla kumulatiivinen vaikutus kilpailuun. Tästä syystä on tutkittava tällaisesta sopimuksesta yhdessä muiden samankaltaisten sopimusten kanssa aiheutuvia vaikutuksia kansallisten tai muista jäsenvaltioista tulevien kilpailijoiden mahdollisuuksiin päästä relevanteille markkinoille tai kasvattaa osuuttaan näistä markkinoista (ks. mm. asia C‑234/89, Delimitis, tuomio 28.2.1991, Kok. 1991, s. I‑935, Kok. Ep. XI, s. I‑77, 13–15 kohta ja em. asiassa Neste annetun tuomion 25 kohta.

28 – Ks. vastaavasti em. asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetun tuomion 63 kohta.

29 – Ks. edellä alaviitteessä 28 mainittu tuomion kohta.

30 – Em. asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetun tuomion 63 kohta. Ks. myös julkisasiamies Kokottin em. ratkaisuehdotuksen 45 ja 74 kohta.

31 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 33–37 kohta.

32 – Huomattakoon, että asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, jos sopimus liittyy huoltamoon, jonka tavarantoimittaja vuokraa jälleenmyyjälle (huoltamoyrittäjälle) tai antaa tämän käytettäväksi jollain muulla oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella, asetuksen III osastossa (jota sovelletaan huoltamosopimuksiin) tarkoitettuja yksinostovelvoitteita ja kilpailevien tuotteiden jakelua koskevia kieltoja voidaan soveltaa jälleenmyyjään koko sen ajan, jonka tämä tosiasiallisesti toimii näissä tiloissa. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei ole pyytänyt tämän kysymyksen osalta tulkintaa ja on sitä paitsi todennut, että pääasiassa kysymyksessä olevassa tilanteessa huoltamoyrittäjä omistaa huoltamon.

33 – Kuten saksan‑, englannin‑, hollannin‑, suomen‑ ja ruotsinkielisissä versioissa.

34 – Kursivointi tässä.

35 – Ks. vastaavasti myös em. suuntaviivat, 116 kohdan 4 alakohta ja 155 kohta.

36 – Ks. vastaavasti em. asiassa Neste annetun tuomion 32 ja 33 kohta.

37 – Huomattakoon, että em. asiassa Neste annetussa tuomiossa (34 kohta) korostetaan tavarantoimittajan toteuttamien investointien merkittävyyttä.

38 – Näin on espanjan‑, ranskan‑ ja portugalinkielisissä versioissa. Italiankielisessä versiossa käytetään termiä ”cospicui”, joka viittaa kyseisten etujen olevan vähintään tärkeitä, jopa huomattavia, minkä vuoksi tämä kieliversio voidaan yhdistää edellä mainittuihin kieliversioihin.

39 – Ks. saksan‑, englannin‑, suomen‑, hollannin‑ ja ruotsinkieliset versiot.

40 – Ks. vastaavasti myös em. suuntaviivat, 116 kohdan 4 alakohta.

41 – On huomautettava, että komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, että CEPSAn markkinaosuus on asetuksen N:o 2790/1999 3 artiklassa tarkoitettua kynnysarvoa pienempi. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tietysti tarkastettava tämä väite ja lopuksi määritettävä CEPSAn markkinaosuus.

42 – Ks. analogisesti asetuksen N:o 1984/83 3 artiklan d alakohdan tulkinnasta asia T‑7/93, Langnese‑Iglo v. komissio, tuomio 8.6.1995 (Kok. 1995, s. II‑1533, 138 kohta).

43 – Jos pääasiassa kysymyksessä olevassa tapauksessa kansallinen tuomioistuin katsoo kansallisen oikeuden perusteella, että yksinostolausekkeesta on sovittu yli kymmeneksi vuodeksi, CEPSAn myöntämien kaupallisten tai rahoitukseen liittyvien etujen suuruuden tutkiminen voi lopulta osoittautua hyödyttömäksi.

44 – Em. asiassa Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio annetun tuomion 64 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta.

45 – Huomattakoon, että pääasian asianosaiset vastustavat tällaista luonnehdintaa CEPSAn antamalle luvalle.

46 – Kun otetaan huomioon perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdan periaate, jonka mukaan perustamissopimuksen 85 artiklassa kielletyt sopimukset ovat mitättömiä. Ks. tämän kysymyksen osalta tämän ratkaisuehdotuksen 94–98 kohta.

47 – Ks. vastaavasti em. suuntaviivat, 47 kohta. On huomautettava, että kirjallisissa huomautuksissaan Tobar toteaa, että CEPSA vahvisti huoltamoyrittäjien myyntikatteen.

48 – Ks. vastaavasti em. suuntaviivat, 47 ja 227 kohta.

49 – Tällaisen sopimuksen osapuolilla olisi näet myös (tässä tapauksessa teoreettinen) mahdollisuus pyytää komissiota tekemään yksittäistapausta koskeva päätös, jonka mukaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa, tai vedota siihen, että jonkin muun ryhmäpoikkeusasetuksen edellytykset muiden sopimusryhmien osalta täyttyvät, tai osoittaa muilla perusteilla, että sopimus ei ole yhteensopimaton perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa. Ks. tältä osin asia 10/86, VAG France, tuomio 18.12.1986 (Kok. 1986, s. 4071, 12 ja 13 kohta) ja em. asiassa Delimitis annetun tuomion 41 kohta.

50 – Kansallinen tuomioistuin ei ole tuonut esille edellisessä alaviitteessä mainittuja tilanteita eivätkä myöskään pääasian asianosaiset ole vedonneet niihin.

51 – Ks. tältä osin yhdistetyt asiat C‑295/04–C‑298/04, Manfredi ym., tuomio 13.7.2006 (Kok. 2006, s. I‑6619, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52 – Idem.

53 – Asia 56/65, LTM, tuomio 30.6.1966 (Kok. 1966, s. 337, Kok. Ep. I, s. 251) ja em. asiassa Delimitis annetun tuomion 40 kohta.

54 – Ks. mm. em. asiassa VAG France annetun tuomion 14 kohta; asia C‑230/96, Cabour, tuomio 30.4.1998 (Kok. 1998, s. I‑2055, 51 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑376/05 ja C‑377/05, Brünsteiner ja Hilgert, tuomio 30.11.2006 (Kok. 2006, s. I‑11383, 48 kohta).

55 – Idem.

Full & Egal Universal Law Academy