EUR-Lex -  62006CC0489 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JÁN MAZÁK

20 päivänä marraskuuta 2008 1(1)

Asia C‑489/06

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Helleenien tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Direktiivit 93/36/ETY ja 93/42/ETY – CE-merkinnällä varustettujen lääkinnällisten laitteiden hankkiminen sairaalaan – Suojatoimenpiteet – Julkinen tavaranhankinta

1.        Komissio vaatii kanteellaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Kreikka ei ole noudattanut neuvoston direktiivin 93/36/ETY (julkisia hankintasopimuksia koskeva direktiivi)(2) 8 artiklan 2 kohdan eikä neuvoston direktiivin 93/42/ETY (lääkinnällisistä laitteista annettu direktiivi)(3) 17 ja 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on hylännyt CE-merkinnällä varustettuja lääkinnällisiä laitteita koskevia tarjouksia joka tapauksessa ilman, että kreikkalaisten sairaaloiden toimivaltaiset hankintaviranomaiset olisivat noudattaneet direktiivissä 93/42 säädettyä menettelyä.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Yhteisön säännöstö

2.        Kuten selitän tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohdassa, direktiivin 93/42 osalta asiassa Medipac-Kazantzidis annetussa tuomiossa,(4) – joka julistettiin sen jälkeen, kun kirjallinen menettely oli päättynyt tässä asiassa – yhteisöjen tuomioistuin on minun nähdäkseni ratkaissut kysymyksen hankintaviranomaisten velvollisuuksista ja menettelystä, jota niiden on noudatettava tässä asiassa kysymyksessä olevan kaltaisissa asioissa. Tämän vuoksi en pidä tarpeellisena käsitellä direktiiviä 93/42 kokonaisuudessaan, koska tämä tehtiin tyhjentävästi asiassa Medipac-Kazantzidis.

3.        Direktiivin 93/36 8 artiklan 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Liitteessä III tarkoitetut tekniset eritelmät on sisällytettävä kunkin sopimuksen yleisiin asiakirjoihin tai sopimusasiakirjoihin.

2. Hankintaviranomaisten on määriteltävä 1 kohdassa tarkoitetut tekniset eritelmät viittaamalla joko kansallisesti voimaan saatettuihin eurooppalaisiin standardeihin, eurooppalaisiin teknisiin hyväksymisiin tai yhteisiin teknisiin eritelmiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeudellisesti sitovien yhteisön oikeuden mukaisten kansallisten teknisten määräysten soveltamista.

3. Hankintaviranomainen voi poiketa 2 kohdassa säädetystä, jos:

a)      standardit, eurooppalaiset tekniset hyväksymiset tai yhteiset tekniset eritelmät eivät sisällä määräyksiä vaatimustenmukaisuuden toteamisesta tai jollei ole teknisiä keinoja, joilla voidaan tyydyttävästi todeta, vastaako tuote kyseisiä standardeja, eurooppalaisia teknisiä hyväksymisiä tai yhteisiä teknisiä eritelmiä;

b)      2 kohdan soveltaminen haittaisi – – neuvoston direktiivin 86/361/ETY[(5)] – – soveltamista tai – – neuvoston päätöksen 87/95/ETY[(6)]– – taikka muiden tiettyjä palvelujen tai tuotteiden aloja koskevien yhteisön säädösten soveltamista;

c)      edellä tarkoitettujen standardien, eurooppalaisten teknisten hyväksymisten tai yhteisten teknisten eritelmien soveltamisen vuoksi hankintaviranomainen joutuisi hankkimaan jo käytössä olevien laitteistojen kanssa yhteensopimattomia tuotteita tai niiden soveltaminen aiheuttaisi suhteettomia kustannuksia tai suhteettomia teknisiä vaikeuksia, kuitenkin vain osana selvästi rajattua ja kirjattua toimintaperiaatetta, jonka tavoitteena on siirtyminen tietyn ajan kuluessa eurooppalaisten standardien, eurooppalaisten teknisten hyväksymisten tai yhteisten teknisten eritelmien soveltamiseen;

d)      hankkeessa on kyse olennaisesti uuden kehittämisestä, eikä olemassa olevien standardien, eurooppalaisten teknisten hyväksymisten tai yhteisten teknisten eritelmien soveltaminen olisi tarkoituksenmukaista.

4. Edellä 3 kohtaa soveltavien hankintaviranomaisten on aina mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava tällaisen menettelyn perusteet joko Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistavassa tarjouspyyntöilmoituksessa tai sopimusasiakirjoissa, ja niiden on aina mainittava nämä perusteet sisäisissä asiakirjoissaan sekä pyynnöstä toimitettava asiaa koskevat tiedot jäsenvaltioille ja komissiolle.”

4.        Direktiivin 93/36 liitteessä III, jonka otsikko on ”Tiettyjen teknisten eritelmien määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

”1. ’teknisillä eritelmillä’: teknisten vaatimusten kokonaisuutta, joka sisältyy erityisesti tarjouskirjoihin ja jossa määritellään materiaalilta, tuotteelta tai tavaralta vaadittavat ominaisuudet ja jonka avulla voidaan puolueettomasti kuvailla materiaali, tuote tai tavara siten, että se täyttää hankintayksikön sille asettaman käyttötarkoituksen. Näihin ominaisuuksiin kuuluvat laadun tai käyttöön soveltuvuuden taso, turvallisuus, mitat, mukaan lukien materiaaliin, tuotteeseen tai tavaraan kohdistuvat vaatimukset laadunvarmistusjärjestelmän, termistön, tunnusten, testauksen ja testausmenetelmien, pakkauksen, merkitsemisen ja etiketöinnin osalta.

2. ’standardilla’: tunnustetun standardointielimen toistuvaa tai jatkuvaa käyttöä varten hyväksymää teknistä eritelmää, jonka noudattaminen ei pääsääntöisesti ole pakollista.

3. ’eurooppalaisilla standardeilla’: standardeja, jotka Euroopan standardointikomitea (CEN) tai Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (Cenélec) ovat yhteisten sääntöjensä mukaisesti vahvistaneet eurooppalaisiksi standardeiksi (EN) tai yhdenmukaistamisasiakirjoiksi (HD).

4. ’eurooppalaisella teknisellä hyväksymisellä’: tuotteen kelpoisuudesta annettua myönteistä teknistä lausuntoa, joka perustuu rakennustyössä sovellettavien olennaisten vaatimusten täyttymiseen ottaen huomioon tuotteen perusominaisuudet ja sen nimenomaiset käyttö- ja soveltamisolosuhteet. Eurooppalaisen teknisen hyväksymisen antaa jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten hyväksymä toimielin;

5. ’yhteisillä teknisillä eritelmillä’: Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuja jäsenvaltioiden kesken sovitulla menettelyllä laadittuja teknisiä eritelmiä.”

B       Kansallinen säännöstö

5.        Direktiivi 93/36 saatettiin osaksi Kreikan oikeusjärjestystä lähtökohtaisesti presidentin päätöksellä 370 (FEK A’ 199/1995). Tämän päätöksen 16 §:ssä pääasiallisesti toistetaan direktiivin 93/36 8 artiklan sanamuoto.

6.        Kreikan lainsäädäntö saatettiin direktiivin 93/42 mukaiseksi 19.8.1994 tehdyllä ministerien yhteisellä päätöksellä DY7/oik.2480 (FEK B’ 679), jolla kyseinen direktiivi saatettiin osaksi Kreikan lainsäädäntöä.

7.         Lisäksi Ethnikou Organismos Farmakon (terveysministeriön alainen, lääkinnällisistä laitteista annettujen yhteisön direktiivien täytäntöönpanosta vastaava Kreikan viranomainen, jäljempänä ΕΟF) nimettiin lain 2889/2001 19 §:n nojalla lääkinnällisten laitteiden osalta toimivaltaiseksi viranomaiseksi.

II     Tosiseikat, oikeudenkäyntiä edeltävä menettely ja vaatimukset

8.        Komissiolle tehtiin kantelu, joka koski lääkinnällisten laitteiden – erityisesti kirurgisten ommelaineiden – hylkäämistä sellaisten tarjouskilpailumenettelyjen yhteydessä, jotka järjestettiin lääkinnällisten laitteiden hankkimiseksi julkisiin sairaaloihin Kreikassa, tällaisten laitteiden ”yleiseen soveltuvuuteen ja käyttöturvallisuuteen” liittyvillä perusteilla huolimatta siitä, että ne oli varustettu CE-merkinnällä(7) ja joka tapauksessa ilman, että direktiivin 93/42 mukaista suojamenettelyä olisi noudatettu.

9.        Kreikan viranomaiset toimittivat komission tutkimuksen yhteydessä komissiolle EOF:n 2.4.2004 päivätyn yleiskirjeen nro 19384 (jäljempänä yleiskirje nro 19384). Yleiskirjeen mukaan oli todettu, että ”tietyt hankinnoista päättävät komiteat sairaaloissa olivat – – hylänneet yhtiöiden esittämiä tarjouksia lukuisista lääkinnällisistä laitteista, jotka oli varustettu CE-merkinnällä, sillä perusteella, että ne eivät olleet vaatimusten mukaisia ja ilman, että EOF olisi suorittanut vaaditun ennakkotarkastuksen” ja että ”tietyissä tapauksissa se, että laitteet eivät vastanneet vaatimuksia, liittyi sairaaloiden mielivaltaisesti vahvistamiin standardeihin”. Se totesi edelleen, että ”tämän vuoksi asianomaiset yhtiöt ovat saattaneet asian Kreikan tuomioistuinten ja toimivaltaisten eurooppalaisten toimielinten käsiteltäväksi; viimeksi mainitut ovat ratkaisseet asian yhtiöiden hyväksi”. Kreikan viranomaisten mukaan yleiskirje nro 19384 siis toimi muistutuksena komiteoiden noudatettavasta lainmukaisesta menettelystä ja tämän menettelyn yksityiskohdista.

10.      Komission yksiköt ilmoittivat edellä mainitun valossa kantelijalle aikovansa päättää asian käsittelyn. Kantelija toimitti kuitenkin 8.11.2004 päivätyllä kirjeellä lisätietoa, jonka mukaan yleiskirjeen jakelusta huolimatta tiettyjen sairaaloiden (mukaan lukien Komotinin, Messolonghin, Kreetalla sijaitsevan Agios Nikolaosin ja Kreetan Heraklionissa sijaitsevan Venizeleio-Pananeion sairaalat) komiteat jatkoivat sääntöjen rikkomista.

11.      Erään tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä Komotinin yleinen sairaala hylkäsi suuren osan kantelijan tarjouksesta sillä perusteella, että laitteet olivat epäasianmukaisia huolimatta siitä, että ne oli varustettu CE-merkinnällä, ja siitä, että ne oli tuotettu Euroopan farmakopean mukaisesti. Vaikka sairaala oli vastaanottanut EOF:n yleiskirjeen, se kieltäytyi noudattamasta siihen sisältyviä ohjeita lähettää laitteet EOF:n tarkastettaviksi.

12.      Myös Messolonghin yleinen sairaala hylkäsi kantelijan tarjouksen ja päätti tarjouskilpailumenettelyn ilmoittamatta EOF:lle tai lähettämättä näytteitä tarkastettaviksi. Kreetalla sijaitsevan Agios Nikolaosin yleisen sairaalan järjestämän tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä ilmeni samanlainen tapahtumaketju.

13.      Lopuksi Kreetalla sijaitsevan Heraklionin yleisen sairaalan tarjouskilpailumenettelyn tapauksessa sairaala teki EOF:lle yleiskirjeen mukaisesti ennakkoilmoituksen, mutta se ei kuitenkaan noudattanut EOF:n päätöstä, jonka mukaan lääkinnälliset laitteet olivat turvallisia.

14.      Komissio lähetti näiden tietojen perusteella Helleenien tasavallalle 21.5.2005 virallisen huomautuksen ja aloitti tätä jäsenvaltiota vastaan EY 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn.

15.      Kreikan viranomaiset eivät 24.5.2005 antamassaan vastauksessa kiistäneet sitä, että tietyt Kreikan sairaalat eivät toimineet asian kannalta merkityksellisten yhteisön oikeuden säännösten mukaisesti, vaan tyytyivät korostamaan niiden tapausten erityisluonnetta, joihin komissio viittasi. Kreikan viranomaisten mukaan kyseiset tapaukset eivät ole osoitus laajamittaisesta, horisontaalisesta yhteisön oikeuden rikkomisesta.

16.      Komissio antoi 19.12.2005 perustellun lausunnon, jossa se totesi, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 93/36 8 artiklan 2 kohdan ja direktiivin 93/42 17 ja 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan lääkinnällisiä laitteita koskevia julkisia hankintoja koskevien sopimuksentekomenettelyjen yhteydessä, ja kehotti tätä jäsenvaltiota noudattamaan perusteltua lausuntoa kahden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

17.      Kreikka totesi 9.2.2006 antamassaan vastauksessa, että se oli toteuttanut tarvittavat toimenpiteet yhteisön oikeuden asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja että komission perustellussa lausunnossaan mainitsemat tapaukset olivat vain poikkeuksia yleisestä käytännöstä. Se huomautti myös, että Kreikan lainsäädäntö oli sellaisenaan yhteisön oikeuden mukaista. Kreikka viittasi yleiskirjeeseen nro 193894 ja 19.1.2006 päivättyyn muistutukseen ja lisäksi siihen, että EOF suoritti sairaaloiden pyynnöstä laitteiden laadun järjestelmällisiä tarkastuksia. Lopuksi Kreikka korosti sitä, että kansalliset sairaalat olivat alkaneet entistä järjestelmällisemmin noudattaa EOF:n ohjeita.

18.      Komissio saattoi kuitenkin uusien tietojen perusteella todeta, että kysymyksessä oleva rikkominen tosiasiallisesti jatkui. Tietojen perusteella vaikutti siltä, että tapaukset olivat kaikkea muuta kuin yksittäisiä ja poikkeuksellisia, ja ennen kaikkea siltä, että hankintaviranomaisille ei määrätty lainvastaisesta menettelystä mitään seuraamuksia. Kantelijan mukaan oli itse asiassa melko harvinaista, että sairaalat toimivat sääntöjenmukaisesti. Komissiolle toimitettujen tietojen perusteella ilmeni lisäksi, että EOF:lla ei ollut toimivaltaa suorittaa sairaaloiden hallinnollista valvontaa eikä määrätä niille mitään seuraamuksia ja että toistaiseksi mikään muu (oikeudellinen tai muu) elin Kreikan oikeusjärjestyksessä ei ollut käyttänyt toimivaltaa tällä alalla. Komissio viittaa väitteidensä tueksi joukkoon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä esimerkkeinä kyseisen tuomioistuimen yleisestä taipumuksesta hylätä alalla sovellettavien direktiivien ja yleiskirjeiden vastaisista hankintaviranomaisten päätöksistä tehdyt valitukset.

19.      Näin ollen komissio katsoi, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, johon liittyviä tosiseikkoja Kreikan viranomaiset eivät missään vaiheessa kiistäneet, jatkui ja että kansallisten viranomaisten niiden lopettamiseksi toteuttamat toimenpiteet eivät olleet riittäviä eivätkä tehokkaita. Näin ollen komissio nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

20.      Asianosaiset jättivät kirjelmänsä, eikä kumpikaan vaatinut suullista käsittelyä.

21.      Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–      toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 93/36 8 artiklan 2 kohdan eikä direktiivin 93/42 17 ja 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on hylännyt CE-merkinnällä varustettuja lääkinnällisiä laitteita koskevia tarjouksia joka tapauksessa ilman, että Kreikan sairaaloiden toimivaltaiset hankintaviranomaiset olisivat noudattaneet direktiivissä 93/42 säädettyä menettelyä

–        velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.      Kreikan hallitus vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää kanteen.

III  Arviointi

A       Asianosaisten lausumat

23.      Komissio toteaa, että julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetulla direktiivillä otetaan käyttöön täsmälliset puitteet sille, miten hankintaviranomainen määrittelee tarjoukseen sisältyville laitteille asetettavat tekniset vaatimukset. Kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan viittaus joko kansallisesti voimaan saatettuihin eurooppalaisiin standardeihin, eurooppalaisiin teknisiin hyväksymisiin tai yhteisiin teknisiin eritelmiin on pakollinen sekä hankintailmoituksessa että arvioinnissa, joka koskee tarjouksen kohteena olevien tuotteiden vaatimustenmukaisuutta. Komissio korostaa sitä, että poikkeukset 8 artiklan 2 kohdassa vahvistetusta periaatteesta luetellaan tyhjentävästi 8 artiklan 3 kohdassa.

24.      Komissio toteaa lisäksi, että kreikkalaisten sairaaloiden tarjouspyyntöasiakirjoissa viitataan direktiivin 93/36 8 artiklan 2 kohdan mukaiseen edellytykseen lääkinnällisiä laitteita koskevasta erityisestä eurooppalaisesta teknisestä hyväksynnästä, toisin sanoen CE-merkinnästä, josta säädetään myös direktiivissä 93/42. Tästä huolimatta hankintaviranomaiset hylkäsivät CE-merkinnällä varustettuja lääkinnällisiä laitteita koskevia tarjouksia, vaikka tällä perusteella tapahtuva hylkääminen ei selvästi kuulu direktiivin 93/36 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksiin.

25.      Komissio toteaa lääkinnällisiä laitteita koskevan direktiivin 93/42 osalta, että erityisistä ja yksinomaisista menettelyistä – tällaisten laitteiden hyväksymisen, niiden markkinoille saattamisen ja niiden sopivuuden riitauttamisen osalta – säädetään niin yksityiskohtaisesti, että hyväksytyistä laadullisista ominaisuuksista ei voi olla epäselvyyttä eikä kansallisilla viranomaisilla ole harkintavaltaa direktiivillä vahvistettujen puitteiden ulkopuolella.

26.      Komissio toteaa, että lääkinnällisten laitteiden vaatimusten mukaisuutta ja turvallisuutta koskevat olennaiset vaatimukset luetellaan direktiivin 93/42 liitteessä I ja että CE-merkinnällä varustetut tuotteet täyttävät kaikki nämä vaatimukset. Direktiivin 93/42 3 artiklassa yhdessä 17 artiklan kanssa vahvistetaan perusta sen toteamiselle, että kysymyksessä olevat laitteet ovat vaatimusten mukaisia ja että ne voivat liikkua vapaasti sisämarkkinoilla.

27.      Komission mukaan saattaa olla, että lääkärit katsovat tiettyjen lääkinnällisten laitteiden voivan vaarantaa potilaiden terveyden ja turvallisuuden siitä huolimatta, että ne on varustettu CE-merkinnällä. Komissio pitää kuitenkin selvänä, että tällaisissa tapauksissa hankintaviranomaiset voivat hylätä tällaiset laitteet vain direktiivin 93/42 8 ja 18 artiklan mukaisessa ja yleiskirjeessä nro 19383 kuvatussa suojamenettelyssä.

28.      Komissio toteaa, että sen sijaan, että Kreikan hankintaviranomaiset olisivat noudattaneet suojamenettelyä, ne hylkäsivät välittömästi CE-merkinnällä varustettuja lääkinnällisiä laitteita koskevat tarjoukset.

29.      Komissio toteaa kuitenkin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaisen direktiivin olemassaolo, jolla lähennetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä – kuten direktiivit 93/36 ja 93/42 – ja jossa todetaan, että se, että tarjoukseen sisältyvät tuotteet ovat kaikkien direktiivissä asetettujen teknisten säännösten mukaisia, osoitetaan väistämättä CE-merkinnällä, synnyttää jäsenvaltiolle velvollisuuden noudattaa direktiivissä säädettyjä erityisiä menettelyjä hyväksynnän pätevyyden riitauttamisen osalta.(8)

30.      Komissio katsoo, että sitä huolimatta, että yleiskirje nro 19384 annettiin ja että muistutus lähetettiin kaksi vuotta myöhemmin, hankintaviranomaisten lainvastainen menettely jatkui, samoin kuin se, että Kreikan viranomaiset laiminlöivät valvoa sitä tai määrätä siitä seuraamuksia.

31.      Kreikan hallitus toteaa, että sairaalat hankintaviranomaisten roolissaan noudattavat yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeuden julkisia hankintoja koskevia relevantteja säännöksiä ja määräyksiä. Se katsoo, että se, että tietyt sairaalat eivät toimi yhteisön oikeuden relevanttien säännösten ja määräysten mukaisesti, on pelkästään poikkeus yleisestä säännöstä, eikä siitä kuitenkaan pitäisi päätellä, että kysymyksessä olevalla alalla rikotaan laajamittaisesti horisontaalisesti yhteisön oikeutta.

32.      Kreikan hallitus toteaa lisäksi, että EOF lähetti joka tapauksessa yleiskirjeen nro 19384 ja 19.1.2006 yleiskirjeen nro 4051 ja että molemmat kirjeet toimivat muistutuksena siitä, millä tavoin hankittavia laitteita on asianmukaisesti arvioitava. EOF toteutti näin ollen tarvittavat toimenpiteet yhteisön oikeuden asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Kreikan hallitus selittää lisäksi, että syy siihen, että se ei ole vielä määrittänyt seuraamuksia, jotka määrätään yhteisön oikeuden säännösten ja määräysten vastaisesti toimiville sairaaloille, on se, että Soma Epitheoriton Ypiresion Ygeias kai Pronoiasin (terveysviranomainen) suorittamat tutkimukset ovat yhä kesken.

B       Arviointi

33.      Haluaisin ensiksi direktiivin 93/42 osalta viitata asiassa Medipac-Kazantzidis hiljattain annettuun tuomioon,(9) joka julistettiin sen jälkeen, kun kirjallinen menettely oli päättynyt tässä asiassa, ja jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että hankintaviranomainen, joka on järjestänyt tarjouskilpailumenettelyn lääkinnällisten laitteiden hankkimiseksi ja täsmentänyt, että näiden laitteiden on oltava Euroopan farmakopean mukaisia ja CE-merkinnällä varustettuja, [ei saa hylätä] välittömästi ja direktiivin 93/42 8 ja 18 artiklassa säädetyn suojamenettelyn ulkopuolella tarjot[tuja] tarvikke[ita] kansanterveyden suojeluun liittyvistä syistä, jos tarvikkeet ovat vaaditun teknisen edellytyksen mukaisia. Jos hankintaviranomainen katsoo, että tarvikkeet voivat aiheuttaa vaaraa kansanterveydelle, sen on tehtävä ilmoitus tästä toimivaltaiselle kansalliselle elimelle mainitun suojamenettelyn toteuttamiseksi.

34.      Koska käsiteltävänä oleva asia on tältä osin ratkaistu, pääasiallinen tarkasteltavaksi jäävä kysymys koskee todistustaakkaa.

35.      Komissio pyrkii tältä osin tiettyjen yksittäistapausten perusteella todistamaan, että kreikkalaisten sairaaloiden menettely hankintaviranomaisina ilmentää sellaista vakiintunutta hallintokäytäntöä, joka on lainvastainen, jota toimivaltaiset viranomaiset eivät valvo ja jonka osalta ne eivät määrää seuraamuksia. Tämän vuoksi komissio vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Kreikka on yleisesti jättänyt noudattamatta yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan.

36.      Yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa komissio vastaan Saksa antamassaan tuomiossa,(10) että ”jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voi aiheutua sellaisen hallintokäytännön olemassaolosta, jolla rikotaan yhteisön oikeutta, vaikka sovellettava kansallinen lainsäädäntö itsessään onkin yhteisön oikeuden mukaista”.

37.      Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin totesi eräässä toisessa asiassa komissio vastaan Kreikka antamassaan tuomiossa,(11) että ”yhteisöjen tuomioistuin on jo määrittänyt kriteerit, joita sovelletaan mahdollisuuteen todeta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jäsenvaltiossa noudatetun hallinnollisen käytännön perusteella. Näissä tapauksissa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voidaan näyttää toteen ainoastaan sen käytännön riittävän dokumentoidulla ja yksityiskohtaisella osoittamisella, josta kansallisia viranomaisia arvostellaan, kyseisen hallintokäytännön on oltava tietyssä määrin vakiintunutta ja yleistä eikä komissio voi nojautua minkäänlaiseen olettamaan yleisen ja vakiintuneen hallintokäytännön toteamisessa”.

38.      Komissio antoi käsiteltävänä olevassa asiassa perustellun lausunnon 19.12.2005 ja totesi siinä, että Kreikka ei ollut noudattanut direktiivin 93/36 8 artiklan 2 kohdan eikä direktiivin 93/42 17 ja 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan lääkinnällisiä laitteita koskevien julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteydessä, ja kehotti tätä jäsenvaltiota noudattamaan perusteltua lausuntoa kahden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

39.      Kreikka vastasi perusteltuun lausuntoon 9.2.2006 ja totesi, että se oli toteuttanut tarpeelliset toimenpiteet yhteisön oikeuden asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi muun muassa julkaisemalla 2.4.2004 yleiskirjeen nro 19384 ja muistutuksen 19.1.2006 ja kiinnittämällä näin sairaaloiden huomion niiden yhteisön oikeudesta johtuviin velvollisuuksiin. Näkemykseni mukaan tämä lähestymistapa osoittaa, että Kreikan hallitus i) hyväksyi niiden tosiasiallisten tilanteiden olemassaolon, jotka olivat perustellussa lausunnossa esitettyjen väitteiden taustalla, ii) toteutti lisätoimenpiteitä ongelman korjaamiseksi (toisin sanoen antoi 19.1.2006 päivätyn muistutuksen) ja iii) ei esittänyt mitään aineellista vastausta menettelytapaan, josta oli valitettu.

40.      Komissio toteaa kanteessaan, että vaikka Kreikka laati yleiskirjeen nro 19384 ja lähetti muistutuksen kaksi vuotta myöhemmin, hankintaviranomaisten lainvastainen menettely jatkuu yhä, samoin kuin Kreikan viranomaisten laiminlyönti valvoa sitä. Komission mukaan sen tietoon tulleet tapaukset ovat osoituksena käytännöstä, joka näyttää olevan yleinen kreikkalaisissa sairaaloissa, siitä, että kysymyksessä oleva rikkominen on kaikkea muuta kuin yksittäistä ja poikkeuksellista, ja siitä, että vastuullisten hankintaviranomaisten menettelyä ei edelleenkään tarkisteta.

41.      Ennen kuin tarkastelen komission kanteen asiasisältöä, tutkin Kreikan hallituksen väitteen, jonka mukaan komissio on perusteettomasti tehnyt yleisiä päätelmiä laajamittaisesta, horisontaalisesta yhteisön oikeuden rikkomisesta erityistapausten – joita Kreikka pitää poikkeuksellisina – tarkastelun perusteella lähtien olettamasta, että Kreikka on järjestelmällisesti laiminlyönyt velvoitteidensa täyttämisen.

42.      Pyrin seuraavissa kappaleissa osoittamaan, minkä vuoksi väitettyä rikkomista voidaan käsitykseni mukaan pitää yleisenä ja jatkuvana.

43.      Pidän tässä yhteydessä hyödyllisenä selvittää laajalti asiassa komissio vastaan Irlanti annetun tuomion(12) (ns. Irish Waste -tapaus) relevantteja kohtia. Mainitussa asiassa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että vaikka komission tehtävänä on näyttää toteen, että velvoitetta ei ole täytetty,(13) ”jäsenvaltioiden on EY 10 artiklan perusteella helpotettava komissiota tämän tehtävän täyttämisessä, joka koostuu EY 211 artiklan mukaan muun muassa perustamissopimuksen määräysten sekä toimielinten sen nojalla antamien säännösten soveltamisen valvonnasta.[(14)] – – Kun on kyse sen varmistamisesta, että kansallisia säännöksiä, joilla on tarkoitus varmistaa direktiivin tehokas täytäntöönpano, sovelletaan asianmukaisesti käytännössä, on otettava huomioon, että komissio, jolla ei ole omia tutkintavaltuuksia tällä alalla, on suuressa määrin riippuvainen tiedoista, joita mahdolliset kantelijat sekä asianomainen jäsenvaltio toimittavat[(15)] – –. Tämä merkitsee muun muassa, että kun komissio on esittänyt riittävästi näyttöä tietystä tosiasiallisesta tilanteesta vastaajana olevan jäsenvaltion alueella, tämän jäsenvaltion on esitettävä näitä tietoja ja niistä tehtäviä päätelmiä koskeva yksityiskohtainen vastanäyttö[(16)] – – Tällaisessa tilanteessa on ennen kaikkea kansallisten viranomaisten tehtävä suorittaa tarpeelliset tarkastukset paikan päällä lojaalin yhteistyön hengessä – – sen velvoitteen mukaisesti, joka koskee kutakin jäsenvaltiota ja jonka mukaan jäsenvaltioiden on helpotettava komissiota sen yleisen tehtävän täyttämisessä[(17)] – – Kun komissio vetoaa yksityiskohtaisiin kanteluihin, joista direktiivin säännösten toistuvat noudattamatta jättämiset ilmenevät, asianomaisen jäsenvaltion on kiistettävä näissä kanteluissa väitetyt tosiseikat konkreettisesti[(18)] – –. Kun komissio on esittänyt riittävästi näyttöä siitä, että jäsenvaltion viranomaiset ovat omaksuneet toistuvan ja jatkuvan käytännön, joka on direktiivin säännösten vastainen, tämän jäsenvaltion on esitettävä näitä tietoja ja niistä tehtäviä päätelmiä koskeva yksityiskohtainen vastanäyttö”.(19)

44.      Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa komissio vastaan Italia antamassaan tuomiossa,(20) että ”EY 10 artiklassa vahvistetun lojaalin yhteistyön velvoite velvoittaa jäsenvaltiota noudattamaan tätä velvollisuutta koko EY 226 artiklassa tarkoitetun menettelyn ajan”.

45.      Tarkastelen käsiteltävänä olevan asian asiakysymystä tässä kontekstissa.

46.      Ensiksikin yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa komissio vastaan Irlanti antamassaan tuomiossa,(21) että ”komissio voi vaatia yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan direktiivin säännösten noudattamatta jättämisiä jäsenvaltioiden viranomaisten omaksuman sellaisen yleisen käytännön vuoksi, joka on näiden säännösten vastainen, esittämällä tällaista käytäntöä kuvaavia erityistilanteita”.

47.      Käsiteltävänä olevassa asiassa katson, että yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella on ilmeistä, että komission tiedossa on ollut ainakin 14 tapausta, joissa sairaalat hankintaviranomaisina ovat toimineet edellä kuvatulla epäasianmukaisella ja lainvastaisella tavalla.

48.      Kyseiset 14 tapausta, joissa yhteisön oikeutta väitetään rikotun, koskevat seuraavia sairaaloita: Attique, Ateenan Agios Savvas, Elpis, Argos, Ateenan (punaisen ristin) sairaala Korgialeneio-Benakeio, Kalamatan yleinen sairaala Geniko Nosokomeio (Peloponnesoksen niemimaalla), Nauplian yleinen sairaala, Ateenan yleinen lastensairaala P. & A. Kyriakoy, Syros (Kykladien saarilla), Spartan yleinen sairaala, Tripolisin yleinen sairaala Panakardiko, yleinen ja synnytyssairaala Elena Venizelou, yleinen sairaala Asklipeio Voulas Attiqus ja Kos.

49.      Yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella näyttää siltä, että luetteloon sisältyy joitakin Kreikan suurimmista sairaaloista, nimittäin Attika, Agios Savvas (tunnettu syöpäsairaala), Korgialeneio-Benakeio, Kyriakoy ja Elena Venizelou.

50.      Katson lisäksi, että nämä tapaukset heijastelevat sekä laajaa maantieteellistä levinneisyyttä että joukkoa erikoisaloja, joihin kuuluu yleisiä sairaaloita, lastensairaala, syöpäsairaala ja synnytyssairaala.(22)

51.      Tältä osin yhdyn julkisasiamies Geelhoedin asiassa komissio vastaan Irlanti(23) esittämässä ratkaisuehdotuksessa esittämään näkemykseen siitä, että ”vaikka yksittäistapaukset voivat sinänsä olla riittäviä velvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiseksi, – – rakenteellinen noudattamatta jättäminen tarkoittaa, että velvoitteiden noudattamatta jättäminen on ollut yleistä tai kaavamaista ja sen odotetaan jatkuvan. Direktiivin tapauksessa se merkitsee, ettei direktiivin asiasisältöä ole jostakin syystä saatettu käytäntöön ja että direktiivin tulosta ei ole saavutettu kyseisessä jäsenvaltiossa. Osoituksena tästä saattaa olla se, että sääntöjenvastaista käytäntöä ei esiinny pelkästään jäsenvaltion tietyllä alueella vaan se on laajemmin levinnyttä siten, että jäsenvaltion alueella esiintyy samanaikaisesti useita direktiivin vastaisia tilanteita”. Tilanne näyttää olevan juuri tällainen käsiteltävänä olevassa asiassa.

52.      Lopuksi tältä osin on pidettävä mielessä, että käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellinen tuote on tuote, joka sairaaloiden on ostettava toistuvasti ja säännöllisesti. Tämän vuoksi ja otettaessa huomioon käsiteltävänä olevassa asiassa kysymyksessä olevan tuotteen laatu – joka on toisenlainen kuin tuotteen, joka ostetaan kerran –, on mielestäni todennäköistä, että yleinen käytäntö, jota komissio arvostelee, jatkuu.

53.      Näin ollen katson edellä 45–51 kohdassa esitettyjen seikkojen ja kysymyksessä olevien tilanteiden samankaltaisuuden ja toistuvuuden perusteella, että hankintaviranomaiset ja Helleenien tasavalta ovat yleisesti ja systeemisesti jättäneet noudattamatta direktiivejä 93/36 ja 93/42.(24)

54.      Edellä esitetyn valossa on huomattava, että kun komissio on hankkinut riittävästi todisteita osoittaakseen, että jäsenvaltion viranomaiset ovat omaksuneet toistuvan ja jatkuvan käytännön, joka on direktiivien 93/36 ja 93/42 säännösten vastainen, tämän jäsenvaltion on esitettävä näitä tietoja ja niistä tehtäviä päätelmiä koskeva yksityiskohtainen vastanäyttö.

55.      Käsiteltävänä olevan asian ydin on kuitenkin se, että Kreikan hallitus ei ole kiistänyt ainuttakaan väitettä minkään mainitun sairaalan osalta.(25) Kreikka ei myöskään ole esittänyt yksityiskohtaista vastanäyttöä komission väitteiden riitauttamiseksi.

56.      Itse asiassa Kreikan hallitus tunnusti yleiskirjeessä nro 19384, oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä ja erityisesti tässä oikeudenkäynnissä esittämässään puolustuksessa, että ”tietyt sairaalat toimivat yhteisön oikeuden relevanttien säännösten ja määräysten vastaisesti”.

57.      Näin ollen komission väitteitä on pidettävä perusteltuina, kun otetaan huomioon, että Kreikan hallitus ei ole riitauttanut niitä eikä esittänyt riittävää vastanäyttöä.(26)

58.      Katson, että komissio on esittänyt riittävän näytön siitä, että Kreikka on rikkonut yhteisön oikeutta. Tätä näyttöä vain vahvistaa se yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenevä seikka, jota Kreikan hallitus ei kiistä, että kyseinen jäsenvaltio ei valvo hankintaviranomaisten lainvastaista menettelyä eikä määrää siitä seuraamuksia.

59.      Tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että Kreikan on EY 10 artiklan mukaisesti helpotettava komissiota sen EY 226 artiklan mukaisiin menettelyihin liittyvien tehtävien täyttämisessä.

60.      Näin ollen sen sijaan, että Kreikka pelkästään kiistää,(27) että yksittäistapausten (joita se ei ole missään tapauksessa kiistänyt) perusteella on mahdollista todeta yleistä velvoitteiden laiminlyöntiä, sen olisi EY 10 artiklan mukaisten velvoitteidensa nojalla pikemminkin pitänyt esittää todisteita niistä tilanteista, joissa kahta kysymyksessä olevaa direktiiviä sovellettiin asianmukaisesti. Sen olisi pitänyt tässä tarkoituksessa esittää arvio siitä, montako tarjouskilpailua sairaala keskimäärin järjestää vuosittain sen osoittamiseksi, että komission tiedossa olevat tapaukset ovat niiden lukumäärän, maantieteellisen levinneisyyden ja erikoisalan osalta tosiasiallisesti poikkeuksellisia ja että niihin ei liittynyt mitään yleisiä puutteita suhteessa muihin tapauksiin. Kreikan hallitus ei kuitenkaan oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä eikä tässä oikeudenkäynnissä esittämissään kirjallisissa huomautuksissa tehnyt kumpaakaan.

61.      Kreikan hallituksen esittämä ainoa argumentti on, että komissio ei ole näyttänyt toteen, että sen tiedossa olevat tapaukset eivät ole yksittäisiä ja poikkeuksellisia.

62.      Katson, että kun otetaan huomioon yhtäältä sairaaloiden lukumäärä, maantieteellinen levinneisyys ja erikoisala ja toisaalta se, että sairaaloiden joukossa on joitakin Kreikan suurimmista sairaaloista, olisi katsottava, että Kreikan sairaaloiden menettely merkitsee yleistä rikkomista eikä sen näin ollen voida katsoa rajoittuvan vain komission tiedossa oleviin 14 tapaukseen.

63.      Kuten komissio on osoittanut, niiden tapausten lukumäärä, joissa hankintaviranomaiset ovat toimineet lainvastaisesti ja joissa niiden menettelyä ei ole hallintoviranomaisten eikä oikeusviranomaisten taholta valvottu eikä siitä ole määrätty seuraamuksia yleisesti eikä yksittäistapauksissa, johtaa toisenlaiseen päätelmään kuin Kreikan esittämä. Katson tämän vuoksi, että sekä hankintaviranomaisten toiminta että asianomaisten valvontaviranomaisten noudattama käytäntö merkitsevät, että lainmukaisen menettelyn rikkominen on luonteeltaan systeemistä.

64.      Komissio on osoittanut, että useiden kantelujen kohteena olevien tosiasiallisten tilanteiden olemassaolo voidaan niiden lukumäärän ja luonteen puolesta selittää ainoastaan sillä, että yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteita on jätetty kaavamaisesti ja laajamittaisesti noudattamatta. Tällaisessa tilanteessa, kun näitä seikkoja tarkastellaan yhdessä ja niiden asiayhteydessä, useiden kantelujen ei voida katsoa koskevan pelkästään yksittäisiä tapauksia, vaan niitä on pidettävänä osoituksena hallinnollisesta käytännöstä, jossa ei noudateta kyseisen jäsenvaltion velvoitteita.(28)

65.      Se, että suuri joukko sairaaloita toteuttaa julkisia hankintamenettelyjä direktiivin 93/36 vastaisesti, on itse asiassa vastoin Kreikan viranomaisten direktiivin 93/36 8 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteita.

66.      Komissio toteaa aivan oikein, että toimenpiteet, joita Kreikan hallitus on toteuttanut kyseisten rikkomisten korjaamiseksi sen jälkeen kun komissio sitä tähän kehotti, koostuvat vain siitä, että EOF toteutti sääntelytoimen, toisin sanoen antoi yleiskirjeen nro 19384, ja lähetti muistutuksen kaksi vuotta myöhemmin. On huomattava, että muistutus lähetettiin 19.1.2006 eli kuukausi sen jälkeen kun komissio oli lähettänyt perustellun lausuntonsa Kreikan viranomaisille.

67.      Yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että hankintaviranomaisten lainvastainen menettely jatkuu, samoin kuin Kreikan viranomaisten laiminlyönti valvoa sitä ja määrätä siitä seuraamuksia.

68.      Edellä esitetyn valossa yhdyn komission näkemykseen siitä, että sen tietoon saatetut tapaukset ovat esimerkkejä, jotka ovat osoituksena Kreikan sairaaloissa yleisesti noudatettavasta käytännöstä lääkinnällisten laitteiden hankinnassa.

69.      Kreikan viranomaisten väite, jonka mukaan on olemassa kansallisia (muutoksenhaku)menettelyjä, jotka koskevat kaikkia julkisia hankintoja koskevia rikkomisia, ei voi olla perusteena sille, että jäsenvaltio rikkoo relevantteja yhteisön oikeuden säännöksiä ja määräyksiä.

70.      Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Brasserie du Pêcheur ja Factortame antamassaan tuomiossa,(29) ”yksityisille annettu mahdollisuus vedota kansallisissa tuomioistuimissa perustamissopimuksen välittömästi sovellettaviin määräyksiin on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan vähimmäistae, eikä sillä yksinään kyetä takaamaan perustamissopimuksen täydellistä soveltamista”.

71.      Se, että jäsenvaltion hallintokäytäntö merkitsee velvoitteen laiminlyöntiä, edellyttää, että voidaan erottaa vastaajana olevan jäsenvaltion viranomaisten tietty käyttäytymismalli.(30)

72.      Näkemykseni mukaan tilanne on tällainen käsiteltävänä olevassa asiassa. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, riidanalainen hallintokäytäntö, jota lukuisat esimerkit kuvaavat, on selvästi tietyssä määrin vakiintunutta ja yleistä ja siihen liittyy samanaikaisesti valvonnan, täytäntöönpanon ja seuraamusten puuttuminen. (31) Lisäksi komission väitteiden mukaan, sellaisina kuin ne on esitetty tämän ratkaisuehdotuksen 18 kohdassa, on ilmeistä, että sen sijaan, että korkein hallinto-oikeus ei olisi hyväksynyt hankintaviranomaisten virheellistä ja lainvastaista sovellettavien säännösten tulkintaa, se on pikemminkin vahvistanut sen, mikä ilmenee yleisestä suuntauksesta hylätä hankintaviranomaisten päätöksistä tehdyt valitukset.(32)

73.      Katson tällä perusteella, että hallintokäytäntö, jota komissio on arvostellut edellä kuvatuin tavoin, todennäköisesti jatkuu. Vaikuttaa lisäksi siltä, että tämä Helleenien tasavallan suorittama rikkominen vaikuttaa haitallisesti paitsi direktiiveillä 93/36 ja 93/42 suojattuihin etuihin, myös yleisemmin tavoitteisiin, joita näillä direktiiveillä pyritään edistämään.

74.      Käsiteltävänä olevassa asiassa tilannetta ei korjata pelkästään siten, että ryhdytään toimiin tiettyjen sellaisten yksittäistapausten ratkaisemiseksi, joissa ei noudateta kysymyksessä olevaa yhteisön oikeuteen perustuvaa velvoitetta, vaan siten, että korjataan kysymyksessä olevan jäsenvaltion yleistä politiikkaa ja hallintokäytäntöä.(33)

75.      Lisäksi päätelmän siitä, että riidanalainen hallintokäytäntö on tietyssä määrin vakiintunutta ja yleistä ja että siihen liittyy valvonnan, täytäntöönpanon ja seuraamusten määräämisen puuttuminen, vahvistaa paradoksaalisesti Kreikan hallituksen väite, jonka mukaan seuraamuksia ei ole (vielä) voitu määrätä, koska ajankohtana, jolloin se esitti vastineensa, sen terveysviranomaisen suorittama tutkimus oli yhä kesken. Itse asiassa tutkimus näyttäisi aiheettomasti pitkittyneen eikä vähiten sen vuoksi, että Kreikan viranomaiset olisivat voineet EY 226 artiklan mukaisessa hallinnollisessa menettelyssä esille tulleiden tietojen perusteella edistää omaa tutkimustaan. Erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella komissio tiedotti Kreikalle hankintaviranomaisten menettelystä ensin 26.9.2003, ja Kreikka jätti vastineensa 19.4.2007. Näin ollen ajankohdasta, jolloin Kreikalle ensimmäisen kerran tiedotettiin kysymyksessä olevasta menettelystä, oli kulunut ainakin kolme ja puoli vuotta.

76.      On todettava, että käsiteltävänä oleva asia täyttää selvästi aikaa (velvoitteita on laiminlyöty pitkään) ja vakavuutta (se, missä määrin jäsenvaltion todellinen tilanne poikkeaa yhteisön velvoitteella tavoitellusta tuloksesta) koskevat kriteerit.(34)

77.      Lopuksi velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on objektiivinen, eikä viranomaisten tutkimusten viivästyminen voi poistaa sitä, että Kreikka on laiminlyönyt velvoitteidensa noudattamisen. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa komissio vastaan Belgia antamassaan tuomiossa (35), että ”jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut yhteisön direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja määräaikoja”.

78.      Edellä esitetystä oikeuskäytännöstä ilmenee, että koska Kreikan hallitus ei ole esittänyt vastanäyttöä, on katsottava, että komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että Kreikka ei ole noudattanut direktiivien 93/36 ja 93/42 mukaisia velvoitteitaan, koska se on hylännyt CE-merkinnällä varustettuja lääkinnällisiä laitteita koskevia tarjouksia joka tapauksessa ilman, että kreikkalaisten sairaaloiden toimivaltaiset hankintaviranomaiset olisivat noudattaneet direktiivissä 93/42 säädettyä menettelyä.(36)

IV     Oikeudenkäyntikulut

79.      Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Komissio on vaatinut, että Kreikka velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

V       Ratkaisuehdotus

80.      Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin

–      toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/36/ETY 8 artiklan 2 kohdan eikä lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/42/ETY 17 ja 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on hylännyt CE-merkinnällä varustettuja lääkinnällisiä laitteita koskevia tarjouksia joka tapauksessa ilman, että kreikkalaisten sairaaloiden toimivaltaiset hankintaviranomaiset olisivat noudattaneet direktiivissä 93/42, sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003, säädettyä menettelyä

–      velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1 – Alkuperäinen kieli: englanti.

2 – Julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettu direktiivi (EYVL L 199, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 13.9.2001 annetulla komission direktiivillä 2001/78/EY (EYVL L 285, s. 1) (jäljempänä direktiivi 93/36). Direktiivi 93/36 kumottiin julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/18/EY (EYVL L 134, s. 114), mutta tämän asian tosiseikkojen kannalta merkityksellinen on direktiivi 93/36.

3 – Lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annettu direktiivi (EYVL L 169, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EYVL L 284, s. 1) (jäljempänä direktiivi 93/42).

4 – Asia C-6/05 (Kok. 2007, s. I-4557).

5 –      Telepäätelaitteiden tyyppihyväksynnän vastavuoroisen tunnustamisen ensimmäisestä vaiheesta 24.7.1986 annettu direktiivi (EYVL L 217, s. 21).

6 –      Standardoinnista tietotekniikassa ja televiestinnässä 22.12.1986 tehty neuvoston päätös 87/95/ETY (EYVL L 36, s. 31).

7 – Kantelun mukaan toimivaltaiset komiteat, jotka yleensä koostuvat sairaaloiden palveluksessa olevista lääkäreistä, katsovat olevansa oikeutettuja tarkastamaan kyseisten lääkinnällisten laitteiden yleisen soveltuvuuden ja turvallisuuden, ja koska niiden näkemyksen mukaan CE-merkintä ei ole asianmukainen ja sitova tae, ne löytävät usein puutteita standardeista, mikä komiteoiden mukaan rajoittaa virallista CE-merkintää tai jopa merkitsee, että se on pätemätön.

8 – Komissio viittaa seuraaviin asioihin: asia C-14/02, ATRAL, tuomio 8.5.2003 (Kok. 2003, s. I-4431, 50–53 kohta); asia C-103/01, komissio v. Saksa, tuomio 22.5.2003 (Kok. 2003, s. I-5369, 28 ja 29 kohta); asia C-40/04, Yonemoto, tuomio 8.9.2005 (Kok. 2005, s. I-7755, 31 ja 32 kohta) ja julkisasiamies Sharpstonin edellä alaviitteessä 4 mainitussa asiassa Mecipac-Kazantzidis antama ratkaisuehdotus (83–87 kohta).

9 – Edellä alaviitteessä 4 mainittu asia, tuomion 55 kohta.

10 – Asiassa C‑441/02 27.4.2006 annetun tuomion (Kok. 2006, s. I-3449) 47 kohta, jossa viitataan asiassa C-278/03, komissio v. Italia, 12.5.2005 annetun tuomion (Kok. 2005, s. I-3747) 13 kohtaan. Ks. myös asia C-342/05, komissio v. Suomi, tuomio 14.6.2007 (Kok. 2007, s. I-4713, 22 kohta).

11 – Asiassa C‑156/04 7.6.2007 annetun tuomion (Kok. 2007, s. I-4129) 50 kohta, jossa viitataan edellä alaviitteessä 10 mainitun asiassa komissio v. Saksa annetun tuomion 49, 50 ja 99 kohtaan oikeuskäytäntöviittauksineen. Asiasta, jossa komissio ei ole osoittanut, että jäsenvaltiossa vallitsisi hallintokäytäntö, jolla on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyt ominaisuudet, ks. asia C-287/03, komissio v. Belgia, tuomio 12.5.2005 (Kok. 2005, s. I-3761, 28 kohta).

12 – Asia C‑494/01, tuomio 26.4.2005 (Kok. 2005, s. I-3331, 41–47 kohta). Ks. myös asia C‑135/05, komissio v. Italia, tuomio 26.4.2007 (Kok. 2007, s. I‑3475, 26–32 kohta). Vrt. Lenaerts, K., ”The Rule of Law and the Coherence of the Judicial System of the European Union”, 44 CML Rev. (2007), s. 1636, alaviite 70, jossa puolestaan viitataan artikkeliin Wennerås, P., ”A New Dawn for Commission Enforcement under Articles 226 and 228 EC: General and Persistent (GAP) Infringements, Lump Sums and Penalty Payments”, 43 CML Rev. (2006), s. 31 ja artikkeliin Schrauwen, A., ”Fishery, waste management and persistent and general failure to fulfil control obligations: The role of lump sums and penalty payments in enforcement actions under Community law”, 18 Journal of Environmental Law (2006), s. 289.

13 – Ks. erityisesti asia 96/81, komissio v. Alankomaat, tuomio 25.5.1982 (Kok. 1982, s. 1791, 6 kohta) ja asia C-408/97, komissio v. Alankomaat, tuomio 12.9.2000 (Kok. 2000, s. I-6417, 15 kohta). Ks. myös asia 272/86, komissio v. Kreikka, tuomio 22.9.1988 (Kok. 1988, s. 4875, 21 kohta).

14 – Edellä alaviitteessä 13 mainittu asia 96/81, komissio v. Alankomaat, tuomion 7 kohta ja edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C-408/97, komissio v. Alankomaat, tuomion 16 kohta.

15 – Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C-408/97, komissio v. Alankomaat, tuomion 17 kohta.

16 – Ks. tältä osin asia C-365/97, komissio v. Italia, tuomio 9.11.1999 (Kok. 1999, s. I-7773, 84 ja 86 kohta) (jäljempänä San Rocco -tapaus).

17 – Edellä alaviitteessä 16 mainittu San Rocco -tapaus, tuomion 85 kohta.

18 – Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 13 mainittu asia 272/86, komissio v. Kreikka, tuomion 19 kohta.

19 – Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 13 mainittu asia 272/86, komissio v. Kreikka, tuomion 21 kohta ja edellä alaviitteessä 16 mainittu San Rocco -tapaus, tuomion 84 ja 86 kohta.

20 – Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia C‑135/05, tuomion 32 kohta.

21 – Asia C‑248/05, tuomio 25.10.2007 (Kok. 2007, s. I‑9261, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22 – Yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että kantelun kohteena olevaa käytäntöä noudatetaan myös muissa sairaaloissa, joihin kuuluvat Thessalonikin Ippokratio-sairaala (”yksi maan suurimmista”), Trikalan yleinen sairaala, Thessalonikin G. Papanikolaou -sairaala (”yksi maan suurimmista”, Patraksen yliopistosairaala, Kreikan laivastosairaala Ateenassa, Ateenan Agia Sofia -sairaala (”maan suurin lastensairaala”), Kifisian tapaturmasairaala (KAT, ”yksi Ateenan suurimmista sairaaloista”) ja Tzanion sairaala (”Piraeuksen suurin sairaala”).

23 – Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia C‑494/01, tuomion 44 kohta.

24 – Toisin esim. asiassa C‑229/00, komissio v. Suomi, tuomio 12.6.2003 (Kok. 2003, s. I‑5727, 53 kohta).

25 – Vrt. edellä alaviitteessä 12 mainittu asia C-494/01, komissio v. Irlanti, jossa Irlanti kiisti suurelta osin komission väitteiden todenperäisyyden. Vrt. myös asia C-375/90, komissio v. Kreikka, tuomio 27.4.1993 (Kok. 1993, s. I-2055, 34 kohta), jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että komissio ei ollut näyttänyt toteen väitettään, jonka mukaan asiassa kysymyksessä olleen asetuksen säännöksiä oli rikottu, koska ”Helleenien tasavalta esitti kirjelmissään ja istunnossa yksityiskohtaisia tietoja sen osoittamiseksi, että se oli itse asiassa noudattanut liitteessä III säädettyjä edellytyksiä, eikä komissio kiistänyt näiden tietojen oikeellisuutta”.

26 – Ks. edellä alaviitteessä 13 mainittu asia 272/86, komissio v. Kreikka, tuomion 21 kohta. Ks. myös asia C-508/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 4.5.2006 (Kok. 2006, s. I-3969, 80 kohta).

27 – Vrt. yhteisöjen tuomioistuimen edellä alaviitteessä 13 mainitussa asiassa 272/86, komissio v. Kreikka, antamassaan tuomiossa esittämään pääasialliseen toteamukseen, jonka mukaan silloin, kun komissio on esittänyt riittävästi näyttöä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiseksi, kyseinen jäsenvaltio ei voi pelkästään kiistää laiminlyöntiä vaan sen on riitautettava olennaisella ja yksityiskohtaisella tavalla esitetyt tiedot ja niiden vaikutukset. Jollei se tätä tee, komission esittämiä seikkoja on pidettävä toteennäytettyinä.

28 – Ks. tältä osin julkisasiamies Geelhoedin edellä alaviitteessä 12 mainitussa asiassa C-494/01, komissio v. Irlanti, antaman ratkaisuehdotuksen 55 kohta.

29 – Yhdistetyt asiat C‑46/93 ja C‑48/93, tuomio 5.3.1996 (Kok. 1996, s. I-1029, 20 kohta).

30 – Lenaerts, K., Arts, D., Maselis, I., Procedural Law of the European Union, 2. painos, Lontoo, 2006, s. 133, jakso 5-008, jossa mainitaan esim. asia 21/84, komissio v. Ranska, tuomio 9.5.1985 (Kok. 1985, s. 1355); asia 35/84, komissio v. Italia, tuomio 18.2.1986 (Kok. 1986, s. 545); asia C-150/00, komissio v. Itävalta, tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-3887) ja asia C-41/02, komissio v. Alankomaat, tuomio 2.12.2004 (Kok. 2004, s. I-11375).

31 – Samoin kuin edellä alaviitteessä 12 mainitussa asiassa C-494/01, komissio v. Irlanti, Kreikka näyttää laiminlyöneen 1) yleisesti luoda ja/tai panna täytäntöön tarvittavat lainsäädännölliset ja hallinnolliset puitteet direktiivien 93/36 ja 93/42 säännösten asianmukaiseksi soveltamiseksi ja täytäntöön panemiseksi sekä 2) soveltaa ja panna säännökset täytäntöön tapauskohtaisesti. Kreikan viranomaisilla näyttää olevan yleinen taipumus sallia kyseisten säännösten noudattamatta jättämistä koskevia tilanteita (vrt. alaviitteessä 12 mainittu asia C-494/01, komissio v. Irlanti, tuomion 132 kohta).

32 – Siltä osin kuin kysymys on kansallisen lain ”neutraaliin” säännökseen liittyvän käytännön yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa tuomioistuinten menettelyn yhteydessä ks. asia C-129/00, komissio v. Italia, tuomio 9.12.2003 (Kok. 2003, s. I-14637). Siinä yhteisöjen tuomioistuin toteaa seikat, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuinkäytäntö voi merkitä sitä, että jäsenvaltio ei noudata EY 226 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

33 – Ks. julkisasiamies Geelhoedin edellä alaviitteessä 12 mainitussa asiassa C-494/01 antaman ratkaisuehdotuksen 48 kohta, jossa hän toteaa, että ”korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen ainoastaan tapauksissa, joissa velvoitetta on jätetty noudattamatta, jättäisi muut noudattamatta jättämistä koskevat tapaukset koskemattomiksi siihen saakka, kunnes ne on todettu ja kunnes komissio on aloittanut niistä uuden jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä johtuvan menettelyn – – Tähän asti yhteisön toimenpiteen vastainen tilanne säilyisi ennallaan”.

34 – Ibid., 45 ja 46 kohta.

35 – Asia 301/81, tuomio 1.3.1983 (Kok. 1983, s. 467, Kok. Ep. VII, s. 37, 6 kohta).

36 – Ks. tältä osin edellä alaviitteessä 16 mainittu San Rocco -tapaus, tuomion 91 kohta.

Full & Egal Universal Law Academy