11.3.2006
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 60/49
Kanne 19.6.2006 — Deltafina v. komissio
(Asia T-12/06)
(2006/C 60/91)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Deltafina (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat F. Di Gianni, R. Jacchia, A. Terranova, I. Van Bael ja J.F. Bellis)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrätty sakko on kumottava tai toissijaisesti sen määrää on alennettava
—
Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tämän asian kantaja vaatii riidanalaisen päätöksen — sama päätös, josta on kyse asiassa T-11/06, Romana Tabacchi v. komissio — 2 artiklassa määrätyn 30 miljoonan euron suuruisen sakon kumoamista siltä osin kuin on komissio on kantajan mukaan lainvastaisesti poistanut sakkoja koskevan vapautuksen, jonka se oli myöntänyt kantajalle sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa vuonna 2002 annetun komission tiedonannon (1) 8 kohdan b alakohdan perusteella.
Se tarkentaa tältä osin, että vastaaja on peruuttanut kantajalle myönnetyn ehdollisen vapautuksen sakoista sen vuoksi, että kantaja oli APTI-nimisen ammatillisen yhdistyksen hallintoneuvoston kokouksessa ilmoittanut tehneensä komissiolle suotuisaa kohtelua koskevan pyynnön.
Vaatimustensa tueksi kantaja väittää seuraavaa:
—
se oli varoittanut komissiota siitä, ettei sen ollut mahdollista olla paljastamatta tehneensä suotuisaa kohtelua koskevan pyynnön
—
komissio oli hyväksynyt sen, ettei Deltafinan ollut mahdollista olla paljastamatta tehneensä suotuisaa kohtelua koskevan pyynnön
—
komission virkamiehet eivät ole ilmoittaneet Deltafinalle, että sen ilmoittaminen, että se on tehnyt suotuisaa kohtelua koskevan pyynnön, olisi merkinnyt ehdollisen sakkoja koskevan vapautuksen menettämistä.
—
Deltafina ei ole esittänyt suotuisaa kohtelua koskevaa pyyntöänsä omien tärkeimpien kilpailijoiden kanssa, ja
—
se, että Deltafina paljasti tehneensä suotuisaa kohtelua koskevan pyynnön, ei ole vaarantanut millään tavalla komission tutkimusta.
Kantaja toteaa sakon alentamisen osalta seuraavaa:
—
komission määräämän sakon perusmäärä on ilmeisestikin liian suuri ja suhteeton, kun otetaan huomioon kyseessä olevien markkinoiden vähäinen arvo, Deltafinan alhainen laskutus ja se, ettei kilpailusääntöjen rikkomisella ole vaikutusta markkinoihin
—
komissio on virheellisesti katsonut Deltafinan käyttäytymisen olleen sen emoyhtiön syytä
—
sakon määrän alentaminen ja lieventävien asianhaarojen arvioiminen eivät heijasta riittävästi asialle ominaisia seikkoja, kun otetaan huomioon erityisesti vuoden 2002 tiedonannossa esitetyt uudet tulkinnat.
(1) EYVL C 45, 19.2.2002, s. 3.
Full & Egal Universal Law Academy