EUR-Lex -  62006TN0062 - FI

8.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/44

Kanne 23.2.2006 — Eurallumina v. komissio

(Asia T-62/06)

(2006/C 86/83)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Eurallumina SpA (Portoscuso, Italia) (edustajat: solicitor L. Martin Alegi, solicitor R. Denton ja solicitor M. Garcia)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

joko

—

riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan; tai

—

on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin; tai

—

riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan ja on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin;

—

tai

—

riidanalaisen päätöksen 1, 4, 5 ja 6 artikla on kumottava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa; tai

—

on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin; tai

—

riidanalaisen päätöksen 1, 4, 5 ja 6 artikla on kumottava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa ja on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin;

—

toissijaisesti riidanalaisen päätöksen 5 ja 6 artiklaa on muutettava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa, jotta nykyisen vapautuksen mukaisesti 31.12.2006 saakka tai ainakin 31.12.2003 saakka niitä summia, jotka Italian valtio on myöntänyt ja myöntää, ei peritä takaisin; ja

—

komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 7.12.2005 tehdyn komission päätöksen, joka osoitettiin Ranskan tasavallalle, Irlannille ja Italian tasavallalle ja joka koskee joukkoa neuvoston päätöksiä, joissa sallitaan valmisteverovapautukset sellaisten kivennäisöljyjen osalta, joita käytetään alumiinin tuotantoon Gardannen alueella, Shannonin alueella ja Sardiniassa. Riidanalaisessa päätöksessä komissio pitää kyseisiä vapautuksia valtiontukena.

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että sillä oli oikeus luottaa siihen, että nykyinen vapautus, jota komissio ehdotti ja joka hyväksyttiin yksimielisesti neuvoston päätöksellä 2001/224/EY (1) vuoden 2006 joulukuun loppuun saakka, on oikeudellisesti pätevä yhteisön toimi, ja että toimet, jotka Italian valtio ja kantaja toteuttavat kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi ja soveltamiseksi, eivät johtaisi lainvastaiseen tulokseen. Kantajan mukaan sillä oli oikeus luottaa siihen, että niitä summia, jotka Italian valtio myöntää lainmukaisesti myönnettyjen vapautusten mukaisesti, ei missään tapauksessa perittäisi takaisin. Kun komissio väittää, että vapautusten soveltaminen oli sellaista valtiontukea, joka voidaan periä takaisin 3.2.2002–31.12.2003 väliseltä ajalta, se loukkaa kantajan oikeuksia luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja pätevyysolettaman periaatteiden, lex specialis -periaatteen sekä tehokkuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen osalta.

Kantaja väittää lisäksi, että päättäessään, että kantajan luottamuksensuoja päättyi 2.2.2002, komissio jätti ottamatta huomioon sen asianmukaisen ajanjakson, jonka aikana kantajan tehdasinvestoinnit tehtäisiin ja kuoletettaisiin. Kantajan mukaan komissio on siis jättänyt riidanalaisen päätöksen perustelematta.

(1)  Erityistarkoituksiin käytettäviin tiettyihin kivennäisöljyihin sovellettavista valmisteveron alennetuista määristä ja valmisteverovapautuksista 12 päivänä maaliskuuta 2001 tehty neuvoston päätös 2001/224/EY (EYVL L 84, s. 23)

Full & Egal Universal Law Academy