2.9.2006
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 212/37
Kanne 17.7.2006 — Air Liquide v. Komissio
(Asia T-185/06)
(2006/C 212/66)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Air Liquide (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajaja R. Saint Esteben ja asianajaja M. Pittie)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Kantajan vaatimukset
—
kanne on otettava tutkittavaksi;
—
perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 3 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 1766 lopullinen (asia COMP/F/38.620 — vetyperoksidi ja perboraatti) 1 artiklan i kohta on kumottava sikäli kuin siinä todetaan, että Air Liquide on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA 53 artiklaa 12.5.1995 ja 31.12.1997 välisenä aikana;
—
tämän seurauksena komission 3 päivänä toukokuuta 2006 tekemän päätöksen K(2006) 1766 lopullinen 2 artiklan f kohta ja 4 artikla on kumottava Air Liquidea koskevilta osin;
—
komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki kantajalle tämän kanteen yhteydessä syntyneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Nyt esillä olevalla kanteella kantaja vaatii osittain kumottavaksi komission asiassa COMP/F/38.620 — vetyperoksidi ja perboraatti, 3 päivänä toukokuuta 2006 tekemää päätöstä K(2006) 1766 lopullinen, jossa komissio totesi, että päätöksen adressaatteina olleet yritykset, kantaja mukaan luettuna, olivat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla sopimusten kokonaisuuteen ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka koostuivat kilpailijoiden välisestä tietojenvaihdosta ja hinnoista ja tuotantokapasiteeteista sopimisista sekä kyseisten sopimusten täytäntöönpanon valvomisesta vetyperoksidin ja natriumperboraatin markkinoilla.
Kantaja esittää vaatimustensa tueksi neljä kanneperustetta.
Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että seikat, jotka se esitti luodakseen olettaman Air Liquiden yhteisestä ja solidaarisesta vastuusta sen tytäryhtiön toiminnan johdosta, olivat riittäviä täyttääkseen oikeuskäytännössä luodut arviointiperusteet ja että komissio on täten rikkonut sääntöjä, jotka koskevat tytäryhtiön toiminnan lukemista emoyhtiön syyksi, ja täten rikkonut EY 81 artiklaa.
Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että kun komissio sovelsi virheellisesti syyksi lukemista koskevaa olettamaa Air Liquideen, se sovelsi lisäksi virheellisesti käänteistä todistustaakkaa ja loukkasi täten kantajan puolustautumisoikeuksia.
Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisikin, että komissiolla oli oikeus olettaa Air Liquiden syyksi voitavan lukea sen tytäryhtiön Chemoxalin toiminta, komissio ei ole noudattanut sillä olevaa perusteluvelvollisuutta, koska se ei käsitellyt mitään seikkoja, jotka Air Liquide toi esiin osoittaakseen Chemoxalin itsenäisyyden, ja täten komission on soveltanut käänteisesti kumottavissa olevaa olettamaa yhteisestä ja solidaarisesta vastuusta.
Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio ei ole osoittanut oikeudellisesti ja tosiasiallisesti riittävästi, että sillä oli laillinen intressi toimia kantajaa vastaa esillä olevassa menettelyssä tekemällä — huolimatta siitä, että sillä ollut oikeus määrätä Air Liquidelle rangaistuksia oli vanhentunut — päätöksen, jossa todetaan, että Air Liquide on rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, ja että tällaisen laillisen intressin puuttuessa komissiolla ei täten ollut toimivaltaa tehdä kyseistä päätöstä kantajan osalta.
Full & Egal Universal Law Academy