27.1.2007
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 20/33
Kanne 14.12.2006 — Aalberts Industries ym. v. komissio
(Asia T-385/06)
(2007/C 20/50)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Aalberts Industries NV (Utrecht, Alankomaat), Aquatis France (La Chapelle St. Mesmin, Ranska) ja Simplex Armaturen + Fittings GmbH & Co. KG (Argenbühl-Eisenharz, Saksa) (edustajat: lakimiehet R. Wesseling ja M. van der Woude)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
1 artikla, 2 artiklan a kohta ja 3 artikla on kumottava
—
2 artiklan b kohdan 2 alakohta on kumottava siltä osin kuin se koskee Aquatista ja Simplexiä
—
vaihtoehtoisesti kantajille määrätyn sakon määrää on olennaisesti alennettava
—
Euroopan yhteisöjen komissio on molemmissa tapauksissa velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantajat vaativat sen asiassa COMP/F-1/38.121 — Liittimet — 20.9.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 4180 lopullinen osittaista kumoamista, jossa komissio totesi, että kantajat ja tietyt muut yritykset ovat rikkoneet EY 81 artiklaa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklaa sopimalla yhdessä hintojen vahvistamisesta, sopimalla sovellettavista hinnastoista, sopimalla alennuksista ja paljousalennuksista, sopimalla hinnankorotuksiin sovellettavista järjestelmistä, jakamalla kansallisia markkinoita ja asiakkaita sekä vaihtamalla muita liiketoimintaan liittyviä tietoja.
Kantajat vetoavat kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen osoittaakseen, että komission päätös perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja EY 81 artiklan virheelliseen soveltamiseen sekä yleisten hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen.
Kantajat väittävät ensimmäiseksi, että Aalbertsilla ei ollut ratkaisevaa vaikutusta sen portfolioyhtiöiden eli Aquatiksen ja Simplex Armaturen + Fittingsin markkinakäyttäytymiseen ja että Aalberts on osoittanut vääräksi oletuksen ratkaisevasta vaikutuksesta. Kantaja Aalbertsin ei näin ollen voida katsoa olevan vastuussa Aquatiksen ja Simplex Armaturen + Fittingsin väitetyistä kilpailusääntöjen rikkomisista.
Kantajat väittävät toiseksi, että a) osa asiakirjoista ja lausunnoista, joihin komissio tukeutuu kantajia vastaan, ei koske riidanalaista ajanjaksoa, sillä ne kohdistuvat 1.4.2004 jälkeiseen ajanjaksoon, ja että b) muihin seikkoihin ei voida vedota kantajia vastaan sen vuoksi, että niitä ei mainittu kantajille annetussa väitetiedoksiannossa. Kantajat esittävät, että joka tapauksessa kyseiset asiakirjat ja lausunnot eivät yksin eivätkä yhdessä osoita, että kantajat olisivat rikkoneet EY 81 artiklaa.
Kantajat esittävät kolmanneksi, että seikat, joihin komissio tukeutuu, eivät oikeudellisesti riittävällä tavalla osoita, että kartelli jatkoi toimintaansa huhtikuussa 2001 suoritettujen tarkastusten jälkeen. Kantajat katsovat, että riidanalaisessa päätöksessä ei myöskään ole esitetty mitään perustetta, joka liittäisi kantajan markkinakäyttäytymisen väitettyyn järjestelyyn.
Kantajat esittävät neljänneksi, että sakon määrää on alennettava, sillä komissio sovelsi virheellisellä tavalla sakkojen määrän laskennasta annettuja suuntaviivoja ja teki virheitä sakon suuruuden määrittämisessä ottaessaan lähtökohdaksi virheellisen määrän, koska a) väitettyä rikkomista ei voida pitää erittäin vakavana, b) komissio ei ottanut rikkomisen tosiasiallisia vaikutuksia asianmukaisella tavalla huomioon ja c) komissio määritteli asian kannalta merkityksellisiksi maantieteellisiksi markkinoiksi virheellisesti ETA-alueen.
Lisäksi kantajat väittävät, että komissio sovelsi virheellisesti EY 253 artiklaa, koska riidanalaisessa päätöksessä ei esitetä perusteita 2,04 miljoonan euron suuruisen lisäsakon määräämiselle Aquatis Francelle ja Simplex Armaturen + Fittingsille.
Kantajat esittävät viidenneksi, että komissio sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 1/2003 (1) 2 artiklaa ja loukkasi prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, kun se siirsi todistustaakan kantajille tukeutumalla yksinomaan sakkojen lieventämistä koskeviin lausuntoihin ja jättämällä ryhtymättä omien tiedonhankintavaltuuksiensa sallimiin toimiin. Lisäksi kantajat katsovat, että komissio sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 773/2004 (2) 11 artiklan 2 kohtaa sisällyttäessään riidanalaiseen päätökseen väitteitä, joita se ei ollut esittänyt kantajille annetussa väitetiedoksiannossa.
(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L 1, s. 1)
(2) EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18)
Full & Egal Universal Law Academy