15.8.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 209/10
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.6.2008 (Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Commune de Mesquer v. Total France SA ja Total International Ltd
(Asia C-188/07) (1)
(Direktiivi 75/442/ETY - Jätehuolto - Jätteen käsite - Saastuttaja maksaa -periaate - Jätteen haltija - Jätteen aiemmat haltijat - Valmistaja, jonka tuotteesta jäte on peräisin - Öljy ja raskas polttoöljy - Haaksirikko - Yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta - Öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälinen korvausrahasto)
(2008/C 209/14)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Cour de cassation
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Commune de Mesquer
Vastapuolet: Total France SA ja Total International Ltd
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Cour de cassation — Jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (EYVL L 194, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla direktiivillä 91/156/ETY (EYVL L 78, s. 32), 1 artiklan tulkinta ja jätteistä 5.4.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (EUVL L 114, s. 9) liitteessä I olevan Q 4 kohdan ja 1 artiklan b ja c alakohdan ja 15 artiklan tulkinta — Jätteen käsite — Öljyn ja raskaan polttoöljyn, sellaisenaan tai sekoitettuna veteen ja hiekkaan, kuuluminen kyseiseen käsitteeseen? — Jätteen tuottajan ja/tai haltijan vastuu, kun kyse on kolmannen suorittamasta kuljetuksesta
Tuomiolauselma
1)
Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen aine eli polttoaineeksi myyty raskas polttoöljy ei ole jätteistä 15.7.1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 24.5.1996 tehdyllä komission päätöksellä 96/350/EY, tarkoitettua jätettä silloin, kun sitä käytetään tai hyödynnetään kaupallisesti tavalla, joka on taloudellisesti kannattavaa, ja kun sitä voidaan tosiasiassa käyttää polttoaineena ilman, että siihen on tarpeen kohdistaa edeltäviä muuntamistoimia.
2)
Haaksirikon seurauksena mereen valunut öljy, joka on sekoittunut veteen ja sedimentteihin ja joka on ajelehtinut pitkin jäsenvaltion rannikkoa ja kulkeutunut rantaan saakka, on direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettua jätettä, kun sitä ei enää voida käyttää tai hyödyntää kaupallisesti ilman edeltäviä muuntamistoimia.
3)
Direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 15 artiklan soveltamiseksi siihen, että mereen on onnettomuuden seurauksena valunut öljyä, joka on pilannut jäsenvaltion rannikkoa,
—
kansallinen tuomioistuin voi pitää tämän öljyn myyjää ja öljyn kuljetukseen käytetyn aluksen rahtaajaa direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna kyseisen jätteen tuottajana ja siis jätteen ”aiempana haltijana” tämän direktiivin 15 artiklan toisen luetelmakohdan ensimmäisen osan soveltamiseksi, jos kansallinen tuomioistuin päätyy katsomaan niiden seikkojen perusteella, joita vain se voi arvioida, että kyseinen myyjä-rahtaaja on myötävaikuttanut siihen riskiin, että haaksirikosta aiheutuu pilaantumista, erityisesti jättämällä toteuttamatta toimet tällaisen tapahtuman ehkäisemiseksi, kuten toimet, jotka koskevat aluksen valintaa
—
jos osoittautuu, että öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälinen korvausrahasto ei vastaa kustannuksista, jotka liittyvät sellaisesta jätteestä huolehtimiseen, joka on syntynyt öljyn valumisesta mereen onnettomuuden seurauksena, tai että se ei voi vastata niistä, koska onnettomuudesta on jo maksettu korvausta sallittu enimmäismäärä, ja että vastuun osalta säädettyjen rajoitusten ja/tai vapautusten mukaisesti jäsenvaltion kansallinen oikeus, mukaan lukien kansainvälisistä yleissopimuksista johtuva oikeus, on esteenä sille, että kustannukset ovat aluksen omistajan ja/tai aluksen rahtaajan vastuulla, vaikka näitä on pidettävä direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 1 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina jätteen ”haltijoina”, tällaisessa kansallisessa oikeudessa on silloin sallittava kyseisen direktiivin 15 artiklan asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, että valmistaja, jonka tuotteesta näin levinnyt jäte on peräisin, vastaa kustannuksista. Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti tällainen valmistaja voidaan kuitenkin katsoa velvolliseksi vastaamaan kustannuksista vain, jos valmistaja on toiminnallaan myötävaikuttanut siihen riskiin, että aluksen haaksirikosta aiheutuu pilaantumista.
(1) EUVL C 129, 9.6.2007.
Full & Egal Universal Law Academy