8.11.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 285/11
Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 10.7.2008 (Consiglio di Staton (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Salvatore Aiello ym. v. Comune di Milano, Sindaco di Milano, Comitato tecnico — Scientifico per l'emergenza del traffico e della mobilità nella città di Milano, Provincia di Milano, Regione Lombardia, Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti, Ministero dell'Interno, Presidenza del Consiglio dei Ministri, Euromilano SpA ja Metropolitana milanese SpA
(Asia C-156/07) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 85/337 - Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Erään tien rakentaminen Milanoon)
(2008/C 285/17)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Consiglio di Stato
Asianosaiset
Kantajat: Salvatore Aiello ym.
Vastaajat: Comune di Milano, Sindaco di Milano, Comitato tecnico — scientifico per l'emergenza del traffico e della mobilità nella città di Milano, Provincia di Milano, Regione Lombardia, Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti, Ministero dell'Interno, Presidenza del Consiglio dei Ministri
Muut osapuolet: Euromilano SpA ja Metropolitana milanese SpA
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Consiglio di Stato — Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40) 2 ja 4 artiklan ja sen liitteen III tulkinta — Hankkeen arvioinnissa huomioon otettavat valintaperusteet — Tien rakentaminen Milanossa (”la strada Interquartiere Nord”)
Määräysosa
1)
Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY, 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei siinä edellytetä, että kaikki sellaiset hankkeet, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, olisi alistettava tässä direktiivissä säädettyyn arviointimenettelyyn, vaan että siinä edellytetään ainoastaan, että kyseisen direktiivin liitteissä I ja II mainittujen hankkeiden ympäristövaikutukset on arvioitava direktiivin 4 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttyessä ja jollei sen 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa sekä sen 2 artiklan 3 kohdassa säädetystä muuta johdu.
2)
Jäsenvaltioilla on velvollisuus soveltaa direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11, liitteessä III mainittuja olennaisia arviointiperusteita, kun ne tämän direktiivin liitteen II soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden osalta joko tapauskohtaisesti tai asettamiensa raja-arvojen taikka valintaperusteiden avulla päättävät, onko kyseinen hanke alistettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn.
3)
Kun jäsenvaltio päättää määrittää tapauskohtaisesti, mitkä ovat ne direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11, liitteen II soveltamisalaan kuuluvat hankkeet, joiden ympäristövaikutukset on arvioitava, sen on joko viitattava kansallisissa säännöissään tämän direktiivin liitteeseen III tai sisällytettävä siinä mainitut arviointiperusteet kansallisiin sääntöihinsä siten, että ne kaikki voidaan tosiasiallisesti ottaa huomioon silloin, kun jokin tai jotkin niistä ovat olennaisia kyseisen hankkeen kannalta, eikä se saa sulkea niitä pois nimenomaisesti tai hiljaisesti.
(1) EUVL C 140, 23.6.2007.
Full & Egal Universal Law Academy