29.8.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 205/13
Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 4.6.2009 (Hof van beroep te Brusselin ja Rechtbank van eerste aanleg te Bruggen (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Belgian valtio v. KBC Bank NV
(Yhdistetyt asiat C-439/07 ja C-499/07) (1)
(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - EY 43 ja EY 56 artikla - Direktiivi 90/435/ETY - 4 artiklan 1 kohta - Kansallinen lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on estää jaettujen voittojen kaksinkertainen verottaminen - Maksettujen osinkojen määrän vähentäminen emoyhtiön veron laskentaperustasta ainoastaan niiltä osin kuin emoyhtiö on tuottanut verotettavissa olevaa voittoa)
2009/C 205/24
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Hof van beroep te Brussel, Rechtbank van eerste aanleg te Brugge
Asianosaiset
Kantajat: Belgian valtio (C-439/07) ja Beleggen, Risicokapitaal, Beheer NV (C-499/07)
Vastaajat: KBC Bank NV (C-439/07) ja Belgian valtio (C-499/07)
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van beroep te Brussel — EY 43 ja EY 56 artiklan sekä eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY (EYVL L 225, s. 6) 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja 2 kohdan tulkinta — Kansalliset säännökset, joiden tarkoituksena on poistaa jaettujen voittojen kaksinkertainen verotus — Lopullisesti verotettujen tulojen vähentämistä koskeva järjestelmä
Määräysosa
1)
Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan sellaisten osinkojen, jotka tähän jäsenvaltioon sijoittautunut emoyhtiö saa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltään, verosta vapauttamista varten säädetään, että nämä osingot lisätään emoyhtiön veron laskentaperustaan, josta ne vähennetään sitten 95 prosenttiin saakka niiltä osin kuin tulos jää muiden verosta vapautettujen tulojen vähentämisen jälkeen voitolliseksi kyseessä olevana verokautena, ja joka johtaa siihen, että
—
emoyhtiötä verotetaan saaduista voitoista myöhempänä verokautena silloin, kun sillä ei ollut sinä verokautena, jona voitonjako tapahtui, lainkaan tai riittävästi verotettavissa olevaa voittoa,
tai että
—
tuon verokauden tappioita pienennetään jaetuilla voitoilla eikä niitä voida siirtää näiden jaettujen voittojen määrään asti myöhemmälle verokaudelle.
2)
Direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa, kun sitä luetaan yhdessä saman artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että siinä ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta sallia välttämättä sitä, että sellaiset jaetut voitot, jotka tässä valtiossa sijaitseva emoyhtiö on saanut toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltään, voidaan vähentää kokonaisuudessaan verokauden emoyhtiön tuloista ja että tästä seuraava tappio voidaan siirtää myöhemmälle verokaudelle. Jäsenvaltioiden asiana on määrittää sekä sisäisen oikeusjärjestyksensä vaatimukset että direktiivin 90/435 4 artiklan 2 kohdassa säädetty mahdollisuus huomioon ottaen ne yksityiskohtaiset säännöt, joilla saman artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty tulos voidaan saavuttaa.
Kuitenkin silloin kun jäsenvaltio on valinnut direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn vapautusjärjestelmän ja kyseisen jäsenvaltion verolainsäädännössä mahdollistetaan lähtökohtaisesti tappioiden siirtäminen myöhemmille verovuosille, tämä säännös on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, joka johtaa emoyhtiön siirrettävissä olevien tappioiden pienentymiseen maksettujen osinkojen suuruisella määrällä.
3)
Silloin, kun kansallisen lainsäädännön mukaan täysin jäsenvaltion sisäisten tilanteiden ratkaisemisessa on noudatettava yhteisön oikeudessa annettuja ratkaisuja, yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on EY 234 artiklan mukaisen kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välisen tehtävien jaon mukaan arvioida yhteisön oikeuteen tehdyn viittauksen täsmällinen ulottuvuus, ja niiden rajojen huomioon ottaminen, jotka kansallinen lainsäätäjä on voinut asettaa yhteisön oikeuden soveltamiselle täysin valtion sisäisiin tilanteisiin, kuuluu kyseisen jäsenvaltion kansalliseen oikeuteen ja näin ollen kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.
4)
Jos jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla kolmanteen valtioon sijoittautuneesta yhtiöstä peräisin olevia osinkoja kohdellaan epäedullisemmin kuin sellaisesta yhtiöstä peräisin olevia osinkoja, jonka kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa siten, että se ottaa huomioon sekä kansallisen lainsäädännön tarkoituksen että sen käsiteltäväksi saatetun asian tosiseikat, voidaanko asiassa soveltaa EY 56 artiklaa, ja tarvittaessa tarkistaa, onko kyseinen määräys esteenä erilaiselle kohtelulle.
5)
EY 43 artikla ei ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan jäsenvaltioon sijoittautunut emoyhtiö, joka saa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiönsä jakamia voittoja, voi vähentää ne verotettavista tuloistaan ainoastaan sen verokauden tulojen määrän rajoissa, jona voitonjako on tapahtunut, kun taas jaetut voitot olisi mahdollista vapauttaa kokonaisuudessaan verosta, jos tämä yhtiö olisi perustanut kiinteän toimipaikan toiseen jäsenvaltioon, sillä ehdolla, että toiseen jäsenvaltioon perustetusta yksiköstä peräisin oleville voitoille myönnettävä kohtelu ei ole syrjivää suhteessa niihin verrattavissa olevista kotimaisista yksiköistä peräisin olevien voittojen kohteluun.
(1) EUVL C 315, 22.12.2007 ja EUVL C 22, 26.1.2008.
Full & Egal Universal Law Academy