EUR-Lex -  62007CC0141 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

YVES BOT

10 päivänä huhtikuuta 2008 1(1)

Asia C‑141/07

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Saksan liittotasavalta

Sairaalan lääkehankinnat ulkopuolisesta apteekista – Ulkopuolisen apteekin velvollisuus toimittaa lääkkeitä säännöllisesti ja kiireellisissä tapauksissa, antaa neuvoja sairaalan henkilökunnalle tavallisissa ja kiireellisissä tapauksissa, osallistua lääkkeiden valintaan ja valvoa varastoja – Hankintojen rajoittaminen sairaalan läheisyydessä sijaitseviin apteekkeihin – Tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide – Perustelut – Kansanterveyden suojelu

1.        Tässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa kanteessa esitetään kysymys siitä, soveltuvatko ne Saksan lainsäädännön säännökset, joita sovelletaan, kun sairaala päättää tehdä lääkehankintansa ulkopuoliselta apteekilta, yhteen EY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen kanssa.

2.        Saksan lainsäädännön mukaan Saksassa sijaitsevan sairaalan lääkehankinnat voidaan tehdä joko sairaalan omasta tai toisen sairaalan apteekista taikka ulkopuolisesta apteekista. Kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa sairaalan on tehtävä sopimus kyseisen apteekin kanssa, ja viimeksi mainitun on sitouduttava toimittamaan kaikki lääketoimituksiin liittyvät osasuoritukset, toisin sanoen toimitettava lääkkeitä säännöllisesti ja kiireellisissä tapauksissa, annettava säännöllisesti ja kiireellisissä tapauksissa neuvoja sairaalan henkilökunnalle, osallistuttava lääkkeiden valintaan ja valvottava sen sairaalan lääkevarastoja, jolle toimitukset tehdään.

3.        On kiistatonta, että nämä samanaikaisesti sovellettavat edellytykset (jäljempänä riidanalaiset edellytykset) voi täyttää vain apteekki, joka on maantieteellisesti lähellä tuota sairaalaa.

4.        Euroopan yhteisöjen komissio väittää, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa tämän lainsäädännön, josta aiheutuu se, että sairaalan on käytännössä mahdotonta tehdä lääkehankintoja toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneista apteekeista.

5.        Tässä ratkaisuehdotuksessa tulen esittämään, miksi riidanalaiset edellytykset, vaikka niitä onkin pidettävä yhdistetyissä asioissa Keck ja Mithouard 24.11.1993 annetussa tuomiossa(2) tarkoitettuina myyntijärjestelyinä, ovat tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutuksiltaan vastaava toimenpide.

6.        Sen jälkeen tulen toteamaan, että näyttää mielestäni siltä, että kun Saksan liittotasavallan esittämät seikat otetaan huomioon, tällaista rajoitusta voidaan perustella kansanterveyden suojelulla, joten tämä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on perusteettomana hylättävä.

I       Sovellettavat oikeussäännöt

7.        Saksan lääkelain (Arzneimittelgesetz) 43 §:n 1 momentin perusteella vain apteekit saavat Saksassa myydä lääkkeitä; tämä koskee myös sairaaloille ja lääkäreille tapahtuvaa myyntiä, ja suorat ostot valmistajilta tai tukkumyyjiltä ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä.

8.        Sairaaloiden lääkehankintoja koskevat säännökset annetaan Saksan apteekkilain (Apothekengesetz)(3) 14 §:ssä.

9.        Tuon pykälän mukaan sairaalat voivat valita, hankkivatko ne lääkkeensä laitoksen sisäiseltä apteekilta, toisin sanoen sairaalan tiloissa sijaitsevalta ja yleensä yleisön pääsemättömissä olevalta apteekilta, toisen sairaalan apteekilta vai ulkopuoliselta apteekilta. Jos sairaala päättää tehdä nämä hankinnat toisen sairaalan tai ulkopuoliselta apteekilta, sen on tehtävä tuon apteekin kanssa sopimus, johon sovelletaan apteekkilain 14 §:n 4–6 momentissa säädettyjä riidanalaisia edellytyksiä.

10.      Näissä säännöksissä, sellaisina kuin ne ovat voimassa 21.6.2005 lähtien, säädetään seuraavaa:

”4      Sairaalan johto, joka aikoo tehdä sairaalan hankinnat 1 §:n 2 momentissa tai Euroopan unionin muun jäsenvaltion taikka Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen muun sopimusvaltion lainsäädännössä tarkoitetulta apteekkiluvan haltijalta, on tehtävä kirjallinen sopimus tuon luvanhaltijan kanssa. Sopimukseen perustuvat toimitukset on tehtävä sairaalan sijaintipaikalla. Tällöin sovelletaan Saksan lakia.

5      Edellä olevan 3 tai 4 momentin nojalla tehdyn sopimuksen pätevyyden edellytyksenä on se, että toimivaltainen viranomainen on sen hyväksynyt. Sopimus on hyväksyttävä, jos on osoitettu, että sairaalan edellä 3 tai 4 momentissa tarkoitetun apteekin kanssa lääketoimituksista tekemä sopimus täyttää seuraavat edellytykset:

1.      lääkkeiden asianmukainen toimitus on taattu; erityisesti on osoitettu, että apteekilla on apteekkitoiminnan harjoittamista koskevassa asetuksessa tai, jos kyse on apteekeista, joiden kotipaikka on Euroopan unionin muussa jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen muussa sopimusvaltiossa, tuossa valtiossa voimassa olevissa säännöksissä vaaditut toimitilat, välineet ja henkilökunta;

2.      apteekki toimittaa sairaalan siltä tilaamat lääkkeet suoraan sairaalaan tai, jos ne lähetetään, 11a §:ssä asetettujen edellytysten mukaisesti;

3.      apteekki antaa viivytyksettä ja asianmukaisella tavalla sairaalan käyttöön lääkkeet, joita tämä tarvitsee erityisen kiireellisesti hätätapauksessa annettavaan sairaanhoitoon;

4.      edellä 3 tai 4 momentissa tarkoitetun apteekin johtaja tai tämän valtuuttama toimituksista vastaavan apteekin proviisori antaa tarvittaessa ja hätätapauksissa viivytyksettä henkilökohtaisesti neuvoja sairaalan henkilökunnalle;

5.      toimituksista vastaava apteekki takaa sen, että se antaa sairaalan henkilökunnalle jatkuvasti neuvoja tarkoituksenmukaisen ja liiketaloudellisesti kannattavan lääkehoidon toteuttamiseksi;

6.      edellä 3 tai 4 tarkoitetun toimituksista vastaavan apteekin johtaja tai hänen valtuuttamansa proviisori on sairaalan lääkekomission jäsen.

Samalle omistajalle kuuluvan sairaala-apteekin jollekin toisellekin sairaalalle tekemiin toimituksiin on saatava toimivaltaisen viranomaisen lupa. Tämän momentin toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan vastaavasti tätä lupaa myönnettäessä.

6      Edellä 1 momentissa tarkoitetun sairaala-apteekin tai 4 momentissa tarkoitetun apteekin johtajalla tai hänen valtuuttamallaan proviisorilla on velvollisuus valvoa toimitusten kohteena olevan sairaalan lääkevarastoja apteekkitoiminnan harjoittamista koskevan asetuksen mukaisesti, ja erityisesti hänen on huolehdittava siitä, että lääkkeet ovat laadultaan moitteettomia ja että niitä säilytetään asianmukaisesti. – –”

II     Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

11.      Apteekkilakiin sisältyi sen kesäkuussa 2005 tapahtuneeseen muuttamiseen asti sääntöjä, jotka tunnetaan nimellä ”alueperiaate” ja joiden mukaan ulkopuolisen apteekin, joka halusi tehdä sairaalan kanssa lääkkeiden toimittamista koskevan sopimuksen, oli sijaittava samassa kaupungissa tai samassa kaupunginosassa kuin sairaala.

12.      Komissio riitautti tämän periaatteen yhdenmukaisuuden yhteisön oikeuden kanssa 11.7.2003 päivätyllä virallisella huomautuksella ja tämän jälkeen 19.12.2003 päivätyllä perustellulla lausunnolla.

13.      Saksan hallitus hyväksyi 4.11.2004 apteekkilain 14 §:n muuttamisesta annetun lakiehdotuksen, jolla pyrittiin mahdollistamaan se, että sairaalat voisivat tehdä myös useita erillisiä lääkkeiden hankintasopimuksia useiden apteekkien kanssa.

14.      Bundesrat (liittovaltion parlamentin ylähuone) kieltäytyi kuitenkin hyväksymästä tätä lakiehdotusta siitä syystä, että alueellinen lääkkeiden toimitusjärjestelmä oli osoittautunut hyväksi tavaksi varmistaa laatu ja turvallisuus ja ettei tämän järjestelmän yhteensoveltumattomuutta yhteisön oikeuden kanssa ollut osoitettu. Osavaltioiden enemmistö vastusti sekin sitä, että sairaalalla olisi mahdollisuus tehdä erillisiä sopimuksia eri toimittajien kanssa. Näistä syistä apteekkilain 14 §:ää muutettiin siten, että se on 21.6.2005 alkaen ollut edellä mainitun sisältöinen.

15.      Komissio lähetti 18.10.2005 Saksan liittotasavallalle virallisen lisähuomautuskirjeen, jossa se totesi, että tässä apteekkilain 14 §:n uudessa versiossa toimittajalle asetetuilla riidanalaisilla edellytyksillä pidetään peitellysti voimassa alueperiaate.

16.      Saksan liittotasavalta väitti 14.12.2005 päivätyssä kirjeessä, että riidanalaiset edellytykset, joilla sairaalan lääketoimitusten kaikki osatoiminnot pyritään antamaan yhdelle ainoalle toimittajalle, olivat sallittuja myyntijärjestelyjä, ja toissijaisesti se väitti, että ne olivat perusteltavissa kansanterveyden suojelulla EY 30 artiklan mukaisesti.

17.      Komissio osoitti 10.4.2006 Saksan liittotasavallalle perustellun lausunnon, jossa se uudisti moitteensa ja kiisti tämän jäsenvaltion esittämät lausumat.

18.      Tuo jäsenvaltio vastasi 2.6.2006 päivätyllä kirjeellään komissiolle pysyvänsä kannassaan.

III  Oikeudenkäynti yhteisöjen tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

19.      Komissio saattoi asian 9.3.2007 päivätyllä kannekirjelmällä yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Saksan liittotasavalta jätti 21.5.2007 vastineensa. Komissio jätti 10.7.2007 kantajan vastauksen, ja Saksan liittotasavalta jätti 15.8.2007 siihen vastineensa. Asianosaiset eivät ole vaatineet suullisen käsittelyn pitämistä.

20.      Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–        toteaa, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on apteekkilain 14 §:n 5 ja 6 momentissa asettanut lääkkeiden hankintasopimuksen tekemiselle kumulatiivisia edellytyksiä, joista aiheutuu se, että sairaalan on käytännössä mahdotonta säännöllisesti hankkia lääkkeitä muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta apteekeilta 

–        velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21.      Saksan liittotasavalta vaatii, että kanne hylätään ja komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

IV     Asianosaisten lausumat

A       Komissio

22.      Komissio väittää, että riidanalaiset edellytykset kuuluvat EY 28 artiklan soveltamisalaan, että ne ovat tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide ja ettei tämä rajoitus ole perusteltu.

1.       EY 28 artiklan soveltaminen

23.      Komissio esittää, että yhteisön oikeuden nykytilassa lääkkeiden myynti on yhdenmukaistettu vain rajoitetuilla aloilla. Vaikka jäsenvaltiot voivatkin antaa säädöksiä muilla aloilla, niiden on kuitenkin noudatettava perustamissopimuksen määräyksiä ja erityisesti sen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä EY 152 artiklan määräyksistä huolimatta.

24.      Se Saksan liittotasavallan esittämä seikka, että muissa jäsenvaltioissa sairaalat saavat hankkia lääkkeensä vain laitoksen sisäisestä apteekista, ei kavenna tämän velvollisuuden ulottuvuutta, sillä tämä jäsenvaltio on säätänyt mahdollisuudesta hankkia lääkkeet ulkopuolisesta apteekista.

2.       Tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide

25.      Komissio toteaa, että apteekkilain 14 §:n 5 ja 6 momentissa säädetyt riidanalaiset edellytykset ovat edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Keck ja Mithouard tarkoitettuja myyntijärjestelyjä. Se katsoo, että nämä edellytykset kuuluvat kumminkin EY 28 artiklan soveltamisalaan, koska ne vaikuttavat ankarammin muista jäsenvaltioista peräisin oleviin lääkkeisiin kuin kotimaasta peräisin oleviin lääkkeisiin.

26.      Komissio väittää näin, että useat ulkopuolisille apteekeille asetetuista riidanalaisista edellytyksistä, kuten lääkkeiden nopea ja asianmukainen toimittaminen ja sairaalan henkilökunnan neuvontatehtävä kiireellisissä tapauksissa samoin kuin sairaalan lääkekomiteaan osallistuminen ja sen lääkevarastojen valvonta, edellyttävät, että nämä apteekit ovat maantieteellisesti hankintoja tekevän laitoksen lähellä.

27.      Kaikkien näiden edellytysten asettamisesta yhdelle ainoalle toimittajalle seuraa, että muiden jäsenvaltioiden apteekkien pääsy Saksan sairaaloiden lääkehankintojen markkinoille on mahdotonta, ja siitä seuraa näin ollen, että näistä muista valtioista peräisin olevien lääkkeiden pääsy noille markkinoille kielletään.

28.      Apteekkilaissa säädetyt riidanalaiset edellytykset ovat näin ollen tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Tähän tarkasteluun ei vaikuta se, että nämä edellytykset vaikuttavat epäedullisesti myös niihin Saksassa sijaitseviin apteekkeihin, jotka ovat kaukana hankintoja tekevästä sairaalasta, eikä se, että paikallinen toimittaja voi ostaa tarvittavat lääkkeet ulkomaiselta tukkumyyjältä.

29.      Komissio kiistää merkityksettömänä myös Saksan liittotasavallan väitteen, jonka mukaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilla apteekeilla ei yleensä ole varastossa riittävästi Saksassa sallittuja lääkkeitä.

3.       Oikeuttamisperusteen puuttuminen

30.      Komissio toteaa, että todistustaakka siitä, että rajoitus on perusteltavissa joillain EY 30 artiklassa tarkoitetuista syistä tai yleiseen etuun liittyvästä pakottavasta syystä, on tähän oikeuttamisperusteeseen vetoavalla jäsenvaltiolla.

31.      Se muistuttaa aluksi, että se oli vakuuttanut Saksan liittotasavallan siitä, että ennen kesäkuuta 2005 voimassa ollut alueperiaate oli tarpeen kumota, ja että tämän jäsenvaltion marraskuussa 2004 ilmoittamassa lakiehdotuksessa oli luovuttu periaatteesta, jonka mukaan sairaaloiden lääkehankintoja koskevan sopimuksen kaikki osasuoritukset keskitetään yhdelle ja samalle toimittajalle.

32.      Komissio esittää tämän jälkeen, että ne kaksi syytä, joihin vedoten Saksan liittotasavalta väittää, että riidanalaiset edellytykset ovat oikeutettuja kansanterveyteen liittyvistä syistä, eivät ole perusteltuja.

33.      Komissio väittää ensinnäkin, ettei se aseta kyseenalaiseksi vaatimusta siitä, että yksi ainoa apteekki tekee sairaalan lääketoimitukset. Se vastustaa vain sitä, että ainoastaan paikallinen apteekki voisi tehdä toimitussopimuksen sairaalan kanssa. Sairaaloiden pitäisi saada itse päättää, uskovatko ne perushankinnat, kiireelliset hankinnat, lääkevarastojen valvonnan ja sairaalahenkilökunnan neuvonnan yhdelle ainoalle apteekille.

34.      Komissio toteaa toiseksi lääkkeitä koskevan kokonaishankintasopimuksen tarpeellisuudesta, että Saksan liittotasavallan lausuma, jonka mukaan sairaaloiden lääkehankintojen monitahoisuus ei mahdollista sitä, että hankinnan eri osasuorituksista, muun muassa lääkkeiden hankinnasta ja lääkevarastojen valvonnasta, olisivat samanaikaisesti vastuussa useat henkilöt, ei ole perusteltu. Se perustelee kantaansa seuraavilla seikoilla.

35.      Komissio toteaa ensinnäkin, että toimituksen laatu ei muutu, jos perushankinta erotetaan kiirellisestä hankinnasta. Komission mukaan toimituksen laatua koskeva määräävä peruste kiireellisessä tapauksessa on se, miten nopeasti vaadittava lääke voidaan toimittaa, joten kiireellistä toimitusta ei välttämättä tarvitse liittää sairaaloiden lääkehankintojen muihin osiin.

36.      Sitten komissio toteaa, että kyseisen hankinnan laatu ei muutu, jos perushankinta erotetaan lääkkeiden valinnasta. Se myöntää, että sairaala tarvitsee proviisorin neuvoja valitessaan lääkkeitä, mutta ei ymmärrä, miksi tämän proviisorin pitäisi olla toimituksista vastaava proviisori. Viimeksi mainitun on joka tapauksessa tarkistettava tuotteidensa laatu.

37.      Sairaaloiden lääkehankintojen laatu ei muutu myöskään, jos lääkkeiden hankinta erotetaan lääkevarastojen valvonnasta. Komissio katsoo, että tällaisella erottamisella voitaisiin päinvastoin saavuttaa ihanteellinen laatu näissä kahdessa toiminnassa.

38.      Lopuksi komissio katsoo, ettei kyseisen hankinnan laatu muutu, jos neuvot annetaan sairaalahenkilökunnalle puhelimitse. Se väittää, ettei neuvojen antaminen paikan päällä, kuten apteekkilain 14 §:n 5 momentin 4 kohdassa vaaditaan, ole välttämätöntä korkean laatutason saavuttamiseksi. Se toteaa tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Deutscher Apothekerverband 11.12.2003 antamassaan tuomiossa(4) myöntänyt, että lääkkeitä voitiin myydä potilaille internetissä, ja hylännyt näin ajatuksen, jonka mukaan henkilökohtaisten neuvojen puuttuminen voisi vaarantaa heidän turvallisuutensa. Tämä näkemys pätee a fortiori sairaalan ammattihenkilökuntaan, sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että vastuu lääkkeiden käytöstä on aina lääkärillä. Proviisorin, vaikka hän olisikin sijoittunut sairaalan läheisyyteen, on suurimman osan ajasta oltava läsnä omassa laboratoriossaan eikä sairaalassa.

B       Saksan liittotasavalta

39.      Saksan liittotasavalta korostaa aluksi, että tämän oikeudenkäynnin taustalla ei ole sellaisen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen apteekin tekemä kantelu, jota olisi estetty toimittamasta tuotteitaan Saksaan, vaan sellaisen yhtiön tekemä kantelu, joka tytäryhtiöidensä välityksellä harjoittaa Saksassa useiden eri sairaaloiden toimintaa ja joka haluaisi voida tehdä niille kaikille toimituksia yhden ainoan apteekin välityksellä.

40.      Saksan liittotasavalta väittää myös, että apteekkilain 14 §:ssä säädettyjen riidanalaisten edellytysten tavoitteena on pitää yllä sairaaloiden lääkehankintojen korkeaa laatua ja että näitä edellytyksiä on arvioitava siihen nähden, että useissa jäsenvaltioissa nämä hankinnat on tehtävä laitoksen sisäisestä apteekista.

41.      Saksan liittotasavalta väittää puolustuksekseen, että riidanalaisilla edellytyksillä ei rajoiteta tavaroiden vapaata liikkuvuutta, ja toissijaisesti, että tällainen rajoittaminen on perusteltavissa kansanterveyden suojelulla.

1.       Tavaroiden vapaata liikkuvuutta ei ole rajoitettu

42.      Saksan liittotasavalta esittää ensiksi, etteivät riidanalaiset edellytykset ole tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide, ja toiseksi, ettei komission tehtävänä ole näennäisesti EY 28 artiklaan vetoamalla pakottaa jäsenvaltiota muuttamaan sen toimivaltaan kuuluvaa lainsäädäntöä.

a)       Vaikutuksiltaan vastaavaa toimenpidettä ei ole

43.      Saksan liittotasavalta väittää, että ne kaksi edellytystä, jotka edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Keck ja Mithouard asetettiin sille, etteivät myyntijärjestelyt kuulu EY 28 artiklan soveltamisalaan, täyttyvät.

44.      Riidanalaisia edellytyksiä voidaan nimittäin soveltaa erotuksetta. Niistä ei myöskään aiheudu muista jäsenvaltioista peräisin olevien lääkkeiden markkinoillepääsylle enemmän haittaa kuin kotimaisten lääkkeiden markkinoillepääsylle, ja näin on seuraavista syistä:

–        muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilla apteekeilla ei yleensä ole lääkkeitä, joiden markkinoille saattamiseen olisi Saksassa myönnetty lupa, joten sen, että ne myyvät vähän lääkkeitä tässä jäsenvaltiossa, ei voida katsoa johtuvan apteekkilain 14 §:stä

–        ulkomaiset apteekit voivat varsin hyvin toimittaa lääkkeitä sairaalan sisäiselle apteekille tai ulkopuoliselle apteekille, jotka täyttävät riidanalaiset edellytykset

–        ulkomaiset apteekit voivat tehdä toimitussopimuksen saksalaisen sairaalan kanssa, jos riidanalaiset edellytykset täyttyvät, mikä edellyttää, että ne sijaitsevat tuon sairaalan läheisyydessä

–        muista jäsenvaltioista peräisin olevien lääkkeiden myynnille ei aiheudu enemmän seurauksia kuin niiden lääkkeiden myynnille, jotka ovat peräisin toimitusten kohteena olevasta sairaalasta kaukana olevilta Saksan alueilta

–        EY 28 artiklassa ei määrätä, että muiden jäsenvaltioiden apteekkien on voitava toimittaa lääkkeitä suoraan jäsenvaltion sairaaloihin. Tämä analyysi ei yhtäältä vastaa sitä tosiseikkaa, että useissa jäsenvaltioissa sairaalat saavat tehdä lääkehankintansa vain sisäisestä apteekista, eikä toisaalta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan lääkkeiden myyntiä koskeva valtion monopoli saattaa soveltua yhteen yhteisön oikeuden kanssa.(5)

b)       EY 28 artiklalla ei saada vaarantaa jäsenvaltioilla kansanterveyden alalla olevaa toimivaltaa

45.      Saksan liittotasavalta muistuttaa, että EY 152 artiklan 5 kohdan mukaan Euroopan yhteisön on kansanterveyden alalla otettava täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät velvollisuudet. Se toteaa, että riidanalaiset edellytykset perustuvat periaatteelliseen säännökseen, joka annettiin reagoitaessa niihin vaikeuksiin, joita sairaaloiden lääkehankinnoissa oli aiemmin esiintynyt.

2.       Kansanterveyden suojeluun liittyvät perustelut

46.      Saksan liittotasavalta esittää, että riidanalaisilla edellytyksillä pyritään takaamaan varmat ja laadukkaat toimitukset siten, että yksi ainoa apteekki on vastuussa kaikista sairaaloiden lääketoimituksiin kuuluvista tehtävistä.

47.      Se väittää, että jos nämä tehtävät ja niiden sairaalan johdolle kuuluva yhteensovittaminen erotettaisiin toisistaan, yhtä korkeaa laatua ei voitaisi taata. Se lausuu tältä osin seuraavaa.

a)       Säännöllisiä ja kiireellisiä toimituksia on mahdotonta erottaa toisistaan

48.      Saksan liittotasavalta toteaa, että sairaala, joka päättää tehdä lääkehankintansa ulkopuoliselta apteekilta, menettelee näin pääasiallisesti taatakseen tehokkaat toimitukset vähäisillä varastointikustannuksilla ja vähäisellä lääkevarastolla. Sairaala tilaa näin vaadittavat määrät kunkin potilaan tarvitsemia lääkkeitä, joten kiireelliset toimitukset ja perustoimitukset, jotka nekin on tehtävä nopeasti ja usein, eivät juurikaan eroa toisistaan.

49.      Kiireellisessä tapauksessa tarvittavien lääkkeiden valitsemiseksi olisi lisäksi tunnettava sairaalan varasto, ja sairaalan olisi pakko ottaa käyttöön yhteensovittamisjärjestelmä, jos se käyttäisi eri toimittajia.

50.      Yhteensoveltumattomuuksien estämiseksi on myös tärkeää, että lääkkeen kiireellisessä tapauksessa toimittava proviisori tietää, mitä muita lääkkeitä kyseinen potilas on ottanut.

51.      Sairaalatoimituksiin tarvittavien lääkkeiden varasto eroaa lisäksi ”tavallisen” apteekin vastaavasta. Saksan liittotasavalta mainitsee useita lääkkeitä, joita sairaalat tarvitsevat ja joita ei ole ”tavallisen” apteekin varastossa.

52.      Tuon jäsenvaltion mukaan perushankintojen ja kiireellisten hankintojen sitomisella toisiinsa taataan näin ollen tarvittavien lääkkeiden saatavuus ja tehokkaammat ja tarkemmin kohdistetut sairaaloiden lääkehankinnat.

b)       Perushankintojen ja lääkkeiden valinnan erottaminen toisistaan

53.      Saksan liittotasavalta toteaa, että jos apteekin tehtäviin kuuluu myös niiden valitseminen markkinoilta, se jonka tehtävänä on toimittaa sairaalalle lääkekomitean valitsemat lääkkeet, voi neuvotella hinnoista ja saavuttaa näin paremman taloudenhoidon.

c)       Perushankintojen ja sairaalan lääkevarastojen valvonnan erottaminen toisistaan

54.      Sairaalan lääkevaraston valvonnan uskomisella sairaalan lääketoimituksista huolehtivan proviisorin tehtäväksi varmistetaan parempi seuranta, sillä hän tuntee tarkkaan toimittamansa lääkkeet.

55.      Tätä valvontaa suorittaessaan kyseinen proviisori saa sairaalan henkilökunnalta paremmin tietoja kaikista lääkkeiden varastointiin, käyttöön, valintaan ja annosteluun liittyvistä ongelmista.

d)       Tarve neuvoa sairaalan henkilökuntaa

56.      Käytäntö osoittaa, että jopa lääkärit tarvitsevat neuvoja lääkevalmisteiden alalla. Proviisorin ja sairaalan ryhmien välinen henkilökohtainen kanssakäyminen mahdollistaa sen, että proviisori voi olla hoitoryhmän jäsen ja parantaa lääketurvallisuutta optimoimalla hoitojen onnistumisen. Tätä henkilökohtaista kanssakäymistä ei voida korvata puhelimitse kussakin tapauksessa annettavilla neuvoilla. Proviisorin henkilökohtainen läsnäolo on lisäksi erityisen välttämätöntä kiireellisessä tapauksessa.

e)       Sairaalan lääketoimitusten, sairaalahenkilökunnalle annettavien neuvojen ja lääkevarastojen valvonnan yhteisvaikutus

57.      Periaatteella, jonka mukaan sairaalan lääketoimitukset tekee yksi ainoa toimittaja, mahdollistetaan lääkkeiden toimitusten, sairaalahenkilökunnalle annettavien neuvojen ja lääkevarastojen valvonnan välisen optimaalisen yhteisvaikutuksen varmistaminen. Tämä periaate on osoittanut tehokkuutensa ja mahdollistanut sairaaloiden lääkehankinnoissa vuoteen 1980 asti olleiden ongelmien ratkaisemisen.

V       Tarkastelu

A       EY 28 artiklan soveltaminen

58.      Aivan kuten komissio aluksi toteaa, apteekkilain 14 §:ssä säädettyjen riidanalaisten edellytysten yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa on tarkasteltava tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten valossa.

59.      Sairaaloiden lääkehankintoja ei nimittäin ole unionissa säännelty eikä edes yhdenmukaistettu.(6) Näitä edellytyksiä on siis hyvinkin tarkasteltava perustamissopimuksella taatut liikkumisvapaudet huomioiden.(7)

60.      Riidanalaiset edellytykset saattavat vaikuttaa saksalaisen sairaalan mahdollisuuteen ostaa lääkkeitä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta apteekilta. Vaikka näitä edellytyksiä sovelletaan apteekin ja saksalaisen sairaalan väliseen myyntisuoritukseen ja vaikka niillä asetetaan apteekille useita palveluvelvoitteita, niillä määritetään lähtökohtaisesti se, miten ulkopuolinen apteekki voi toimittaa lääkkeitä sairaalalle. Riidanalaiset edellytykset saattavat siis vaikuttaa pääasiallisesti tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen.(8)

B        Rajoituksen olemassaolo

61.      Komission tavoin olen sitä mieltä, että riidanalaiset edellytykset ovat EY 28 artiklalla kielletty tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

62.      Näitä edellytyksiä on nimittäin tarkasteltava yhtäältä myyntijärjestelyinä, jotka vaikuttavat enemmän muista jäsenvaltioista peräisin olevien lääkkeiden kuin kotimaisten lääkkeiden myyntiin. Mielestäni tästä tarkastelusta ei seuraa Saksan liittotasavallalla kansanterveyden alalla olevan toimivallan ja EY 152 artiklan määräysten vaarantuminen. Käsittelen näitä kahta kohtaa peräkkäin.

1.       Tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavan toimenpiteen olemassaolo

63.      Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi niistä perusperiaatteista, joiden noudattaminen taataan perustamissopimuksella ja joka ilmenee EY 28 artiklassa määrättynä, jäsenvaltioiden välisen tuonnin määrällisiä rajoituksia ja kaikkia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä koskevana kieltona.(9) Tällä määrällisiä rajoituksia vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden kiellolla on erittäin laaja sisältö, sillä oikeuskäytännön mukaan se koskee kaikkia jäsenvaltioiden säädöksiä, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti.(10)

64.      Yhteisöjen tuomioistuin tosin rajoitti tämän oikeuskäytännön merkitystä edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Keck ja Mithouard antamassaan tuomiossa, kun se sulki EY 28 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle toimenpiteet, jotka eivät koske kyseisen tuotteen ominaispiirteitä vaan myyntijärjestelyjä, kuitenkin edellyttäen, että niillä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin.(11)

65.      Riidan kahden asianosaisen tavoin minäkin olen sitä mieltä, että riidanalaisia edellytyksiä on tarkasteltava tuossa oikeuskäytännössä tarkoitettuina myyntijärjestelyinä. Ne eivät nimittäin koske lääkkeiden ominaispiirteitä vaan niitä vaatimuksia, joita ulkopuolisen apteekin on noudatettava, kun se on tehnyt lääkkeiden toimitussopimuksen sairaalan kanssa. Kyseisillä edellytyksillä siis määrätään ne tavat, joilla lääkkeitä voidaan myydä.(12)

66.      Kiistatonta on myös se, että riidanalaisia edellytyksiä sovelletaan erotuksetta, sillä niillä ei tehdä eroa apteekkien välillä sen jäsenvaltion mukaan, jossa ne sijaitsevat.

67.      Näillä edellytyksillä haitataan kuitenkin enemmän muista jäsenvaltioista kuin kotimaasta peräisin olevien lääkkeiden myyntiä, ja näin on seuraavista syistä.

68.      Kuten komissio on osoittanut ja kuten Saksan liittotasavalta nimenomaisesti myöntää, ulkopuolisella proviisorilla olevan velvollisuuden ottaa omin voimavaroin vastattavakseen kaikki lääketoimituksen osasuoritukset voivat täyttää vain toimijat, jotka ovat toimitusten kohteena olevan sairaalan läheisyydessä.

69.      Riidanalaisilla edellytyksillä pakotetaan näin ollen toisessa jäsenvaltiossa apteekkitoimintaa harjoittavat proviisorit, jotka haluavat tehdä lääkkeiden toimitussopimuksen saksalaisen sairaalan kanssa, siirtämään laboratorionsa ja sijoittamaan se sairaalan läheisyyteen tai avaamaan tuolla alueella toisen apteekin. Tällaisista toimenpiteistä aiheutuu näille ulkomaisille apteekeille kustannuksia ja se, että niiden on selviydyttävä sellaisista vaikeuksista, joita tuon sairaalan läheisyydessä jo oleville toimijoille ei aiheudu. Tästä voimme siis päätellä, että riidanalaisilla edellytyksillä haitataan enemmän muista jäsenvaltioista peräisin olevien lääkkeiden myyntiä.

70.      Saksan tasavalta esittää tätä tarkastelua vastustaessaan useita lausumia, jotka eivät mielestäni vaikuta sen pätevyyteen.

71.      Tuo jäsenvaltio väittää yhtäältä, että ulkomainen apteekki voi tehdä lääkkeiden toimitussopimuksen saksalaisen sairaalan kanssa, jos se täyttää riidanalaiset edellytykset, ja toisaalta, ettei muista jäsenvaltioista peräisin olevien lääkkeiden myyntiin vaikuteta enempää kuin toimitusten kohteena olevasta sairaalasta kaukana olevilta Saksan alueilta peräisin olevien lääkkeiden myyntiin.

72.      Näillä lausumilla ei kyseenalaisteta riidanalaisilla edellytyksillä aiheutetun esteen olemassaoloa. Edellä mainitussa asiassa TK‑Heimdienst annettuun tuomioon johtaneessa asiassa yhteisöjen tuomioistuimelle esitettiin samat väitteet sellaisesta jäsenvaltion lainsäädännöstä, joka aiheutti samanlaisen maantieteellisen eristämisen kuin kyseiset edellytykset.(13) Se muistutti, että jotta valtiollista toimenpidettä voitaisiin pitää tuotteiden vapaata liikkuvuutta koskevissa säännöissä tarkoitettuna syrjivänä tai protektionistisena toimenpiteenä, ei ole tarpeen, että tämä toimenpide johtaa kaikkien kotimaisten tuotteiden suosimiseen tai että se asettaa ainoastaan maahantuodut tuotteet – mutta ei kotimaisia tuotteita – epäedulliseen asemaan.(14)

73.      Toisin sanoen riidanalaiset edellytykset, kuten edellä mainitussa asiassa TK‑Heimdienst annettuun tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä ollut lainsäädäntö, ovat EY 28 artiklassa tarkoitettu rajoitus, koska niiden seurauksena on kyseisten markkinoiden eristäminen, joka on luonteeltaan vastoin yhteismarkkinoita, toisin sanoen aluetta, jolle on ominaista etenkin tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä.(15)

74.      Saksan liittotasavalta kiistää myös muista jäsenvaltioista peräisin olevien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevan rajoituksen olemassaolon sillä perusteella, että näiden jäsenvaltioiden apteekeilla ei yleensä ole sellaisia lääkkeitä, joilla olisi myyntilupa Saksassa.

75.      Tätäkään lausumaa ei mielestäni voida hyväksyä. Yhteisön oikeuden nykytilassa mitään teollisesti tuotettua lääkettä tosin ei saa jäsenvaltiossa saattaa markkinoille ilman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai Euroopan lääkeviraston antamaa myyntilupaa.(16) Toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan apteekin saksalaiselle sairaalalle tekemien lääketoimitusten edellytyksenä on näin ollen, että tuolla apteekilla on riittävä määrä Saksassa sallittuja lääkkeitä.

76.      Se seikka, että ulkomaisilla apteekeilla ei yleensä ole riittävää määrää tällaisia lääkkeitä, ei kuitenkaan saa kyseistä rajoitusta häviämään.

77.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 28 artiklaa sovelletaan toimenpiteisiin, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti.(17) Toimenpidettä voidaan pitää tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutuksiltaan vastaavana toimenpiteenä, ilman että olisi tarpeen tarkistaa, onko ulkomaista yritystä tosiasiallisesti estetty viemästä tavaroitaan kyseiseen jäsenvaltioon. Riittää, kun todetaan, että riidanalaisella toimenpiteellä saatetaan estää yhteisön sisäistä kauppaa, eikä sitä, että kyseisellä toimenpiteellä on ollut tuntuva vaikutus unionin sisäiseen kauppaan, ole tarpeen näyttää toteen.(18)

78.      Tuolla oikeuskäytännöllä on merkitystä nyt esillä olevassa asiassa, sillä vaikka lääkkeet eivät olekaan tavanomaisia tuotteita, kun niiden vaikutukset ihmisten terveyteen otetaan huomioon, ne ovat kuitenkin EY 28 artiklassa tarkoitettuja tavaroita, toisin sanoen tuotteita, jotka voidaan arvioida rahassa ja jotka voivat sellaisenaan olla liiketoimien kohteena.(19) Tätä artiklaa ei sovelleta niihin vähäisemmässä määrin kuin siinä tarkoitettuihin muihin tavaroihin.

79.      Saksan liittotasavalta kiistää lopuksi yhteisön sisäisen lääkekaupan esteen olemassaolon sillä perusteella, että ulkomainen apteekki voi aivan hyvin toimittaa lääkkeitä sairaalan sisäiselle apteekille tai riidanalaiset edellytykset täyttävälle ulkopuoliselle apteekille. Tämän jäsenvaltion mukaan EY 28 artiklassa ei määrätä, että muiden jäsenvaltioiden apteekkien on saatava toimittaa lääkkeitä suoraan jäsenvaltion sairaaloihin. Tällainen näkemys olisi sen tosiseikan vastainen, että useissa jäsenvaltioissa sairaalat saavat tehdä lääkehankintansa vain sisäisestä apteekista, ja sen oikeuskäytännön vastainen, jonka mukaan lääkkeiden myyntiä koskeva valtion monopoli saattaa soveltua yhteen yhteisön oikeuden kanssa.

80.      Nämä lausumat eivät minusta vaikuta perustelluilta. EY 28 artikla ei tosin mielestäni estä sitä, että jäsenvaltioiden sairaalat tekevät lääkehankintansa yksinomaan sisäisestä apteekista. Siinä itsessään ei määrätä, että jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että niiden sairaaloiden on saatava tehdä lääkehankintansa myös suoraan muissa jäsenvaltioissa sijaitsevista apteekeista. Asia on kuitenkin toisin silloin, kun jäsenvaltio säätää lainsäädännössään, että sen sairaalat voivat tehdä tämän hankinnan myös ulkopuolisesta apteekista, toisin sanoen laitokseen nähden kolmannelta henkilöltä.

81.      Silloin kun jäsenvaltio suvereenia valtaansa käyttäessään päättää, että sairaaloiden lääkehankinnoista voidaan näin tehdä sopimus laitokseen nähden kolmannen henkilön kanssa, se avaa tämän toiminnan kilpailulle. Sillä on näin ollen velvollisuus noudattaa yhteismarkkinoita koskevia yhteisön sääntöjä ja etenkin perustavanlaatuisia liikkumisvapauksia.

82.      Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuolta jäsenvaltiolta riistettäisiin sen sääntelyvalta ja että näiden perusvapauksien kaikenlainen rajoittaminen olisi välttämättä perustamissopimuksen vastaista. Toisin sanoen jäsenvaltiolla oleva vaihtoehto ei ole joko kaikki tai ei mitään eli joko hankinnat sisäisestä apteekista tai hankinnat, jotka on jätetty kunkin sairaalalaitoksen harkintaan.

83.      Sille varatun toimivallan käyttämisen rajoittaminen tarkoittaa, että jos sen lainsäädännöllä rajoitetaan jotakin liikkuvuutta koskevista perusvapauksista, sen on kyettävä perustelemaan se laillisella syyllä, joka on mainittu perustamissopimuksessa tai tunnustettu yleisen edun mukaiseksi pakottavaksi syyksi. Jäsenvaltiolla, joka säätää, että myös ulkopuolinen apteekki voi tehdä sairaaloiden lääketoimitukset, ja joka asettaa näille toimituksille edellytyksiä, joista seuraa noiden markkinoiden eristäminen, on näin velvollisuus perustella tämän eristämisen tarpeellisuus.

84.      Tämä kanta on myös vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen.

85.      Tuossa oikeuskäytännössä on todettu, että siltä osin kuin lääkkeiden jakelua koskevia kansallisia lainsäädäntöjä ei vielä ole täysin yhdenmukaistettu, jäsenvaltioilla on oikeus säätää tällä alalla toimenpiteistä, jotka perustuvat kansanterveyden suojeluun. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin järkähtämättä muistuttanut, että kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö, jolla on rajoittava vaikutus lääkevalmisteiden tuontiin tai joka on omiaan vaikuttamaan siihen rajoittavasti, on perustamissopimuksen mukainen vain sikäli kuin se on tarpeen ihmisten terveyden ja elämän tehokkaan suojaamisen kannalta.(20)

86.      Tästä tarkastelusta ei aiheudu estettä sille, että jäsenvaltiot käyttävät niille kansanterveyden alalla kuuluvaa toimivaltaa eikä se ole ristiriidassa EY 152 artiklan määräysten kanssa.

2.       Jäsenvaltiolle kansanterveyden alalla kuuluvaa toimivaltaa ja EY 152 artiklan määräyksiä ei ole loukattu

87.      Hyväksyä ei voida Saksan liittotasavallan väitettä, jonka mukaan komission kanne, jolla pyritään siihen, että riidanalaiset edellytykset katsottaisiin EY 28 artiklan määräysten vastaisiksi, olisi yritys kiertää ne rajat, jotka EY 152 artiklassa asetetaan yhteisön toiminnoille kansanterveyden alalla.

88.      Viimeksi mainitulla artiklalla nimittäin määritellään yhteisön lainsäädäntötoimivalta kansanterveyden alalla. Koska yhteisöllä on vain rajoitettu erityistoimivalta, korkeat sopimuspuolet ovat rajoittaneet sen toimivaltaa tällä alalla määräämällä tässä artiklassa, että yhteisön toiminnalla vain täydennetään jäsenvaltioiden toimintaa ja että sen toiminnassa on otettava täysimääräisesti huomioon näiden valtioiden terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät velvollisuudet.

89.      Yhteisöllä kansanterveyden alalla olevan lainsäädäntötoimivallan tällaisella rajoittamisella ei kuitenkaan kyseenalaisteta vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistettua jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa perustamissopimuksen määräyksiä, etenkin liikkumisvapauksia, kun ne käyttävät niille varattua toimivaltaa.(21) Toisin sanoen EY 152 artiklasta ei voi seurata, että kansanterveyden ala suljettaisiin liikkumisvapauksia koskevien perustamissopimuksen sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

90.      Tästä seuraa, että komissio, jonka tehtäviin kuuluu EY 211 artiklan mukaan huolehtia siitä, että perustamissopimuksen määräyksiä noudatetaan, on täysin omassa elementissään, kun se panee vireille jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen jäsenvaltiota vastaan katsoessaan, että tuon jäsenvaltion sairaaloiden lääkehankintoja koskevalla lainsäädännöllä loukataan tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

91.      Tällaisella toiminnalla ei kierretä EY 152 artiklaa, koska se ei mahdollista sitä, että komissio tai yhteisöjen tuomioistuin asettuisi kyseisen jäsenvaltion tilalle ja pakottaisi sen valitsemaan tietyn ratkaisun. Sitä ei siis voida samaistaa lainsäädäntövallan käyttämiseen. Sillä vain johdetaan tuon jäsenvaltion toimintaa, kun se käyttää sille kansanterveyden alalla varattua toimivaltaa, täsmentämällä niistä liikkumisvapauksista aiheutuvat rajoitukset, joita kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan, kun ne ovat liittyneet perustamissopimukseen ja tämän jälkeen ratifioineet sen.(22)

92.      Saksan liittotasavallalla kansanterveyden alalla oleva toimivalta otetaan huomioon tutkittaessa riidanalaisten edellytysten perusteltavuutta muun muassa sen oikeuskäytännön perusteella, jonka mukaan silloin, kun ei ole yhteisiä tai yhdenmukaistettuja sääntöjä, kunkin jäsenvaltion kuuluu suhteellisuusperiaatetta noudattaen päättää, minkä tasoisesti se aikoo varmistaa kansanterveyden suojelun ja millä tavoin tuo taso on saavutettava.(23) Tuossa yhteydessä otetaan erityisesti huomioon tämän jäsenvaltion lausumat, joiden mukaan useissa jäsenvaltioissa sairaaloiden lääketoimitukset kuuluvat yksinomaisesti sisäiselle apteekille.(24)

93.      Tästä seuraa, että – kuten komissio toteaa – riidanalaiset edellytykset olisi katsottava yhteisön oikeuden vastaisiksi, koska ne ovat EY 28 artiklassa tarkoitettu tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoitus, jollei tämä rajoitus ole perusteltavissa jollain EY 30 artiklassa määrätyllä syyllä tai yleisen edun mukaisella pakottavalla syyllä. Esitän jatkossa, että kyseinen rajoitus on perusteltavissa.

C       Rajoituksen perusteltavuus

94.      Saksan liittotasavalta väittää, että riidanalaisista edellytyksistä yhteisön sisäiselle lääkekaupalle aiheutuvia rajoituksia voidaan perustella kansanterveyden suojelulla. Näillä edellytyksillä pyritään takaamaan, että ulkopuolisten apteekkien sairaaloille tekemät lääketoimitukset ovat varmoja ja laadukkaita.

95.      Asianosaisten esittämiin lausumiin nähden tämä perustelu voidaan mielestäni hyväksyä.

96.      Oikeuskäytännön mukaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamista voidaan perustella jollakin EY 30 artiklassa mainitulla syyllä tai yleisen edun mukaisella pakottavalla syyllä edellyttäen, että kyseinen toimenpide on omiaan takaamaan sillä tavoiteltavan tavoitteen toteutumisen ja että sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.(25)

97.      Näistä edellytyksistä ensimmäinen ei aiheuta ongelmia. Kansanterveyden suojelu on yksi tärkeimmistä EY 30 artiklalla suojeltavista intresseistä.(26) Lisäksi komissio ei ole kiistänyt sitä, että riidanalaiset edellytykset, joilla sairaalan lääketoimitusten kaikki osasuoritukset pyritään antamaan yhden ainoan toimittajan tehtäväksi, ovat omiaan takaamaan varmat ja laadukkaat toimitukset ja näin ollen suojaamaan kansanterveyttä.

98.      Toinen edellytys taasen on keskeinen tässä riidassa.

99.      Lääkkeiden yhteisön sisäisen liikkuvuuden rajoittamista voidaan perustella kansanterveyden suojelulla vain, jos kyseinen toimenpide noudattaa suhteellisuusperiaatetta. Tämän periaatteen mukaan perustellun syyn soveltamisen kannalta on tärkeää, että ihmisten terveyttä ja elämää ei voida suojella yhtä tehokkaasti sellaisilla kielloilla tai rajoituksilla, jotka eivät ole yhtä laajoja tai joilla rajoitetaan vähemmän yhteisön sisäistä lääkekauppaa.(27) Lisäksi ja kuten komissio aivan oikein muistuttaa, kyseisen sääntelyn antaneen jäsenvaltion on osoitettava, että mainittua periaatetta on noudatettu.(28)

100. Toisin kuin komissio, katson, että Saksan liittotasavallan tältä osin esittämät perustelut ovat vakuuttavia. Perustan käsitykseni seuraavaan kolmeen seikkaan.

101. Ensiksikin jäsenvaltion tehtäviin kuuluu perustamissopimuksen asettamissa rajoissa päättää, minkä tasoisen kansanterveyden suojelun tason se aikoo varmistaa.(29)

102. Saksan liittotasavallalla on siis oikeus säätää, että kun sairaaloissa jaellaan lääkkeitä sairaalahoidossa oleville potilaille, proviisorin on voitava osallistua tähän jakeluun siten, että hän antaa neuvoja hoitohenkilökunnalle tavanomaisissa tapauksissa ja tarvittaessa silloinkin, kun lääkehoito on annettava kiireellisesti.

103. Tässä suhteessa on muistutettava, että proviisorin ammattiin ei kuulu vain lääkkeiden jakelu. Direktiivin 2005/36 45 artiklan mukaan, jolla toistetaan neuvoston direktiivin 85/432/ETY 2 artikla,(30) siihen kuuluu myös lääkkeitä koskevien tietojen ja neuvojen antaminen.

104. Näin ollen on niin, että vaikka, kuten komissio muistuttaa, vastuu lääkkeiden käytöstä kussakin yksittäistapauksessa kuuluukin ne määränneelle lääkärille, proviisorin omalle vastuulle kuuluu kuitenkin tiedottaminen ja neuvojen antaminen, ja hänen on sen perusteella annettava kaikki näiden lääkkeiden asianmukaisen käytön kannalta tarpeelliset neuvot ja huomautettava tarvittaessa lääkemääräyksessä olevasta virheestä. Tämä proviisoreille ominainen toimivalta on perustelu sille monopolille, joka liittyy lääkkeiden jakeluun yleisölle ja joka heille on annettu useissa jäsenvaltioissa.

105. Jäsenvaltiolla on kansanterveyden alalla olevaa suvereenia toimivaltaansa käyttäessään oikeus päättää, että kaikkien sairaalahoidossa olevien henkilöiden on voitava saada osakseen näitä neuvoja ja tätä valvontaa, olipa laitos ja sen erikoistumisala minkä tyyppinen tahansa.

106. Tämän takuun toteutuminen vaihtelee varmaankin suhteessa kunkin laitoksen kokoon ja sen erikoistumisalaan. On sallittua olettaa, että se on vähäisempi sairaalassa, joka on erikoistunut geriatriaan ja jossa hoidetaan iäkkäitä henkilöitä, joiden lääketarpeet ovat vakaat ja henkilökunnan hyvin tuntemat, kuin sydän- ja verisuonitauteihin erikoistuneessa laitoksessa tai laitoksessa, jossa hoidetaan kaikenlaisia kiireellisiä tapauksia.

107. Kaikissa näissä esimerkkitapauksissa olen sen takia sitä mieltä, että jotta proviisori voisi tosiasiallisesti suorittaa tämän neuvontatehtävän ja lääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevan valvontatehtävän, hänen on pakko käydä fyysisesti kyseisessä laitoksessa säännöllisesti ja niin usein kuin siitä kunkin laitoksen osalta on päätetty.

108. Toisin kuin komissio, katson näet, ettei tilannetta voida verrata tilanteeseen, jossa lääkkeitä myydään yleisölle. Viimeksi mainitussa tapauksessa potilas, jolle hänen lääkärinsä on määrännyt hoidon ja joka tämän jälkeen kääntyy proviisorinsa puoleen, kykenee ymmärtämään ja toteuttamaan ne neuvot, joita tämä hänelle antaa. Sairaalassa sitä vastoin hoitohenkilökunta antaa lääkkeet ja potilas on useimmiten täysin toimimattomassa tilassa.

109. Se, että proviisori voi sairaalaympäristössä tosiasiallisesti suorittaa neuvontatehtävänsä ja lääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevan valvontatehtävänsä, edellyttää sitä, että hän kykenee itse tutustumaan kunkin sairaan tilanteeseen. Proviisorin on, kuten Saksan liittotasavalta toteaa, voitava kuulua kiinteänä osana hoitoryhmään. Jos näin ei olisi ja jos proviisorin osallistuminen rajoittuisi siihen, että hän antaa neuvot puhelimitse, hänen roolinsa rajoittuisi pelkästään tilanteisiin, joissa sairaalan lääkärillä tai hoitohenkilökunnan jäsenellä on epäilyjä jonkin lääkkeen käytöstä.

110. Jotta ulkopuolinen proviisori voisi täyttää tämän neuvonta- ja valvontavelvollisuutensa, hänen on oltava säännöllisin välein fyysisesti läsnä sairaalassa ja saatavilla kiireellisissä tapauksissa. Tämä edellyttää loogisesti sitä, että hän harjoittaa toimintaansa sairaalan lähistöllä, sillä, kuten komissio muistuttaa, hänen on oltava läsnä laboratoriossaan voidakseen palvella yleisöä.

111. Toiseksi Saksan liittotasavalta on mielestäni oikeassa väittäessään, että lääkkeiden jakelutehtävä on hankalasti erotettavissa sairaalahenkilökunnan neuvontatehtävästä.

112. Jäsenvaltiossa sallittujen lääkkeiden luettelo on paljon pidempi kuin niiden lääkkeiden luettelo, joita sairaala todellisuudessa tarvitsee. Sairaalan tarpeet rajoittuvat niihin sairauksiin, joiden hoitaminen kuuluu sen tehtäviin. Erittäin monien lääkkeiden ominaisuudet ovat lisäksi samoja tai toisiinsa verrattavissa olevia. Näin ollen sairaaloiden on hyvästä hallinnosta huolehtiessaan valittava niissä harjoitettavilla erikoisaloilla tarvittavat lääkkeet ja vältettävä tarpeettomasti tilaamasta useita samat ominaisuudet omaavia lääkkeitä.

113. Komissio ei kiistä, että sairaala tarvitsee lääkkeitä valitessaan sellaisen proviisorin apua, joka tuntee täysin tuon sairaalan tarpeet. Juuri se proviisori, jonka tehtäviin kuuluu lääkkeiden käyttöä koskevien neuvojen antaminen tuossa laitoksessa, näyttää siis parhaiten kykenevän tarkalleen tuntemaan sen tarpeet ja osallistumaan lääkkeiden valintamenettelyyn.

114. Kolmanneksi yhdyn Saksan liittotasavallan mielipiteeseen, jonka mukaan yhtäältä lääkkeiden hankintatoimet ja sairaalaan lääkevarastojen valvonta ja toisaalta sairaalahenkilökunnan neuvonta- ja lääkkeiden valintatoimet eivät nekään ole toisistaan erotettavissa. Perustan kantani lisäsyihin, joista ensimmäinen on luonteeltaan toiminnallinen ja toinen taloudellinen.

115. Toiminnalliselta kannalta katsoen yhdyn Saksan liittotasavallan mielipiteeseen, jonka mukaan proviisori, joka näyttää olevan parhaassa asemassa antamaan neuvoja, joilla pyritään varmistamaan lääkkeiden asianmukainen käyttö ja valvomaan sitä, on nämä lääkkeet toimittanut tai valmistanut proviisori.

116. Samoin se ulkopuolinen proviisori, joka näyttää parhaiten kykenevän toimittamaan sairaalalle kaikki tarvittavat lääkkeet ja pitämään laboratoriossaan sellaisia varastoja, joilla kaikissa olosuhteissa voidaan kattaa tuon sairaalan tarpeet, näyttää hyvinkin olevan se proviisori, joka antaa neuvoja hoitohenkilökunnalle ja joka osallistuu lääkkeiden valintamenettelyyn, sillä hän tuntee täydellisesti toimitusten kohteena olevan sairaalan tarpeet.

117. Olen Saksan liittotasavallan tavoin sitä mieltä, että nämä eri toiminnot täydentävät toisiaan ja että toiminnalliselta kannalta katsoen ne on järkevämpää antaa yhdelle ja samalle ammattihenkilölle.

118. Tämä tarkastelu pätee myös sairaalan lääkevarastojen valvontatehtävään. Kuten Saksan liittotasavalta selittää, sairaala, joka päättää tehdä hankintansa ulkopuoliselta apteekilta, haluaa vapautua etenkin pakosta pitää varastossa omissa tiloissaan merkittäviä lääkemääriä. Ulkopuolisella apteekilla on siis oltava riittävät lääkevarastot, jotta se voisi kaikissa olosuhteissa kattaa tuon sairaalan tarpeet. Näin ollen juuri tämä apteekki on myös parhaassa asemassa valvomaan säännöllisesti näiden lääkkeiden laatua ja säilymistä.

119. Kuten Saksan liittotasavalta toteaa, toimituksiin, neuvontaan ja valvontaan liittyvien tehtävien välillä on yhteisvaikutus.

120. Taloudelliselta kannalta katsoen on tärkeää ottaa huomioon se, että neuvontatoiminta on kiinteä osa proviisorin tehtäviä, kun hän toimittaa lääkkeen potilaalle. Sen nojalla ei makseta lisäpalkkiota.

121. Jos sairaala päättää tehdä kaikki lääkehankintansa ulkopuoliselta apteekilta, tämän apteekin henkilökunnan on hoidettava nuo neuvontatehtävät tuossa sairaalassa – myös kiireellisissä tapauksissa – ja oltava siis saatavilla. Lisäksi sen on hoidettava laboratoriossa ja sairaalassa suoritettavia muita lääkkeiden valintaan ja lääkevarastojen valvontaan liittyviä tehtäviä, sillä niiden voidaan katsoa olevan lääkkeiden toimittamispalvelun kiinteä osa. Näistä lisätehtävistä aiheutuva kustannus on sisällytetty lääkkeiden myyntihintaan. Niistä ei siis saada periä erillistä korvausta. Sitä vastoin on vaikeaa ymmärtää, miten näin voisi olla, jos näiden lisätehtävien suorittamisesta ei huolehtisi se sama ulkopuolinen proviisori, joka vastaa kaikista sairaalan lääketoimituksista.

122. Kyseisen sairaalan olisi todellisuudessa pakko ottaa palvelukseensa proviisori hoitamaan erityisesti näitä tehtäviä, mikä suurelta osin poistaisi mielekkyyden mahdollisuudelta käyttää ulkopuolista proviisoria, koska tällaisesta palvelukseenotosta syntyy lisäkustannuksia.

123. Puhtaasti taloudellisia tavoitteita ei tosin lähtökohtaisesti voida pitää sellaisina syinä, joiden vuoksi tavaroiden vapaan liikkuvuuden perustavanlaatuisen periaatteen rajoittaminen voisi olla perusteltua.(31) Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin kansanterveyden alalla myöntänyt, että tästä periaatteesta voidaan poiketa, jos taloudellisluonteisissa intresseissä on kyse monipuolisten ja kaikkien saatavilla olevien sairaalapalvelujen,(32) muun muassa hoitokapasiteetin tai lääketieteellisen pätevyyden turvaamisesta.(33)

124. Se on tässä suhteessa myöntänyt, että sairaalalaitosten määrä, niiden maantieteellinen jakautuminen, näiden laitosten sisäinen järjestely ja varustelu tai niiden sairaanhoitopalvelujen luonne, joita ne pystyvät tarjoamaan, vaativat jäsenvaltion suunnittelua. Tällä suunnittelulla pyritään yleensä takaamaan se, että kyseisen jäsenvaltion alueella on saatavilla riittävästi ja pysyvästi monipuolisia laadukkaita sairaalahoitopalveluja. Sillä halutaan myös hallita kustannuksia ja välttää niin pitkälle kuin mahdollista rahavarojen, teknisten resurssien ja henkilöstöresurssien tuhlaaminen.(34)

125. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tällainen tuhlaaminen olisi erityisen vahingollista senkin vuoksi, että sairaalassa annettavasta hoidosta aiheutuu tunnetusti huomattavia kustannuksia ja että sairaalasektorin on pystyttävä vastaamaan kasvaviin tarpeisiin, kun taas terveydenhoitoon käytettävissä olevat varat eivät valittavasta rahoitusmuodosta riippumatta ole rajoittamattomia.(35)

126. Olen sitä mieltä, että näitä päätelmiä voidaan soveltaa nyt esillä olevassa asiassa ja että Saksan liittotasavalta on voinut pätevästi säätää, että sairaalan lääkehankintoja ei voida erottaa sairaalahenkilökunnan neuvontaan, lääkkeiden valintaan ja sairaalan lääkevarastojen valvontaan liittyvistä muista tehtävistä, taatakseen korkeatasoisen kansanterveyden suojelun ja pitääkseen yllä järkiperäistettyä sairaalahoitojen tarjontaa.

127. En myöskään löydä asiakirjoista mitään sellaista, jonka nojalla olisi mahdollista olettaa, että riidanalaiset edellytykset olisivat EY 30 artiklan toisessa virkkeessä tarkoitettu keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen, sellaisena kuin tätä virkettä on tulkittu asiassa Henn ja Darby 14.12.1979 annetussa tuomiossa.(36) Ei nimittäin näytä siltä, että riidanalaisten edellytysten perusteeksi esitetyn, kansanterveyteen liittyvän syyn tarkoitus on sivuutettu ja että sitä käytettäisiin siten, että muista jäsenvaltioista peräisin olevia tavaroita syrjitään tai että tiettyä kotimaista tuotantoa suojellaan välillisesti.

128. Yhdelle ainoalle toimittajalle asetettua velvollisuutta tehdä sairaalan lääketoimituksiin liittyvät kaikki osasuoritukset, ja tästä aiheutuvaa, maantieteellistä läheisyyttä koskevaa vaatimusta voidaan mielestäni perustella kansanterveyden suojelulla. Se seikka, että sairaaloiden lääkehankinnat tehdään useissa jäsenvaltioissa yksinomaan sisäisestä apteekista, näyttää minusta myös vahvistavan tätä käsitystä.

129. Komissio kiistää tämän käsityksen vielä väittämällä, ettei se vastusta sitä, että jokin sairaala asettaa tällaisia edellytyksiä. Se katsoo kuitenkin, että sairaaloiden pitäisi voida itse päättää, hankkivatko ne perushankintansa, kiireelliset hankintansa, sairaalan lääkevarastojen valvonnan ja sairaalahenkilökunnan neuvot yhdeltä ainoalta apteekilta.

130. En yhdy tähän näkemykseen. Kuten olen todennut, jäsenvaltiolla on oikeus määrittää se kansanterveyden suojelun taso, jonka se aikoo alueellaan varmistaa. Saksan liittotasavallalla on siis oikeus säätää, että samanlainen suojelun taso on taattava kaikissa sairaaloissa.

131. Näin ollen ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin perusteettomana hylkäisi komission nostaman, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen ja velvoittaisi komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

VI     Ratkaisuehdotus

132. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin perusteettomana hylkäisi komission nostaman, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen ja velvoittaisi Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1  – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – Yhdistetyt asiat C‑267/91 ja C‑268/91 (Kok. 1993, p. I‑6097, 16 kohta).

3 – Jäljempänä apteekkilaki.

4 – Asia C‑322/01 (Kok. 2003, s. I‑14887, 113 kohta).

5 – Saksan liittotasavalta mainitsee asian C-438/02, Hanner, tuomio 31.5.2005 (Kok. 2005, s. I- 4551).

6 – Lääkkeiden liikkumista unionissa on helpotettu antamalla useita direktiivejä, joilla on yhdenmukaistettu kansallisten myyntilupien myöntämisedellytykset ja tukkujakeluun, lääkkeiden luokitteluun, pakkausmerkintöihin ja mainontaan sovellettavat säännöt. Näiden direktiivien sisältö on koottu ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EYVL L 311, s. 67). Yhteisön lainsäätäjä on myöskin ottanut käyttöön yhteisön myyntiluvan, joka on pätevä kaikissa jäsenvaltioissa ja jota säännellään nykyisin ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 726/2004 (EUVL L 136, s. 1). Lääkkeiden vapaata liikkumista on helpotettu myös vuonna 1985 annetuilla direktiiveillä, joilla on vahvistettu proviisoreiden vähimmäiskoulutustaso ja se, millä alalla he saavat harjoittaa ammattitoimintaansa. Nämä direktiivit on korvattu ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/36/EY (EUVL L 255, s. 22).

7 – Ks. vastaavasti em. asia Deutscher Apothekerverband (tuomion 102 kohta).

8 – Ks. vastaavasti asia C-36/02, Omega, tuomio 14.10.2004 (Kok. 2004, s.  I‑9609, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

9 – Asia C-147/04, De Groot en Slot Allium ja Bejo Zaden, tuomio 10.1.2006 (Kok. 2006, s. I‑245, 70 kohta).

10 – Asia C-170/04, Rosengren ym., tuomio 5.6.2007 (Kok. 2007, s. I‑4071, 31 ja 32 kohta).

11 – Em. yhdistetyt asiat Keck ja Mithouard, tuomion 16 kohta.

12 – Ks. vastaavasti asia C-254/98, TK‑Heimdienst, tuomio 13.1.2000 (Kok. 2000, s. I‑151, 24 kohta).

13 – Kyseessä oli kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan leipurit, lihakauppiaat ja elintarvikekauppiaat voivat harjoittaa liikkuvaa kauppaa tietyllä hallintoalueella vain, jos he harjoittavat liiketoimintaansa myös kiinteässä toimipaikassa, jossa myös liikkuvassa kaupassa myytäväksi tarjottavat tuotteet ovat myynnissä ja joka sijaitsee tällä hallintoalueella tai siihen rajoittuvassa kunnassa, joka puolestaan voi mahdollisesti sijaita toisessa jäsenvaltiossa.

14 – Em. asia TK‑Heimdienst, tuomion 27 kohta. Tämä EY 28 artiklan soveltamisalaa koskeva tulkinta oli esitetty jo yhdistetyissä asioissa C-1/90 ja C-176/90, Aragonesa de Publicidad Exterior ja Publivía, tuomio 25.7.1991 (Kok. 1991, s. I‑4151, Kok. Ep. XI, s. I-387, 24 kohta).

15 – EY 3 artiklan 1 kohdan c alakohta.

16 – Direktiivin 2001/83 2 artikla ja 6 artiklan 1 kohta.

17 – Ks. mm. em. asia Deutscher Apothekerverband (tuomion 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18 – Asia C-166/03, komissio v. Ranska, tuomio 8.7.2004 (Kok. 2004, s. I‑6535, 15 kohta).

19 – Asia 7/68, komissio v. Italia, tuomio 10.12.1968 (Kok. 1968, s. 617 ja 626, Kok. Ep. I, s. 355).

20 – Asia 215/87, Schumacher, tuomio 7.3.1989 (Kok. 1989, s. 617, 18 kohta) ja em. asia Deutscher Apothekerverband, tuomion 104 kohta.

21 – Ks. mm. välittömästä verotuksesta asia C-196/04, Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomio 12.9.2006 (Kok. 2006, s. I‑7995, 40 kohta); rikosoikeuden alalla asia 186/87, Cowan, tuomio 2.2.1989 (Kok. 1989, s. 195, Kok. Ep. X, s. 11, 19 kohta) ja yleisen turvallisuuden alalla asia C-285/98, Kreil, tuomio 11.1.2000 (Kok. 2000, s. I‑69, 15 ja 16 kohta).

22 – Asia 6/64, Costa, tuomio15.7.1964 (Kok. 1964, s. 1141, 1159 ja 1160, Kok. Ep. I, s. 211).

23 – Ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Aragonesa de Publicidad Exterior ja Publivía, tuomion 16 kohta.

24 – Tämä päättelytapa soveltuu kaikkiin liikkumisvapauksiin ja kaikkeen taloudelliseen toimintaan. Yhteisöjen tuomioistuin on näin esimerkiksi pelialalla todennut, että peleihin ja vedonlyöntiin liittyvien moraalisten, uskonnollisten tai kulttuuristen näkökohtien sekä yksilön ja yhteiskunnan kannalta moraalisesti ja taloudellisesti vahingollisten seurausten vuoksi voi olla perusteltua, että kansallisilla viranomaisilla on riittävästi harkintavaltaa päättää, mitä vaatimuksia on asetettava kuluttajien ja yhteiskuntajärjestyksen suojaamiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin ottanut tämän jäsenvaltioilla olevan harkintavallan huomioon tutkiessaan, oliko kyseisestä kansallisesta lainsäädännöstä aiheutuva sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen perusteltua (yhdistetyt asiat C-338/04, C-359/04 ja C-360/04, Placanica ym., tuomio 6.3.2007, Kok. 2007, s.  I‑1891, 47 ja 48 kohta).

25 – Asia C-254/05, komissio v. Belgia, tuomio 7.6.2007 (Kok. 2007, s. I‑4269, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26 – Em. asia Deutscher Apothekerverband, tuomion 103 kohta.

27 – Em. asia Rosengren ym., tuomion 43 kohta.

28 – Ibidem, tuomion 50 kohta.

29 – Em. asia Deutscher Apothekerverband, tuomion 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

30 – Tiettyä farmasian alan toimintaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 16.9.1985 annettu direktiivi (EYVL L 253, s. 34).

31 – Asia C-120/95, Decker, tuomio 28.4.1998 (Kok. 1998, s. I‑1831, 39 kohta).

32 – Asia C-444/05, Stamatelaki, tuomio 19.4.2007 (Kok. 2007, s. I‑3185, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33 – Asia C-385/99, Müller-Fauré ja van Riet, tuomio 13.5.2003 (Kok. 2003, s. I‑4509, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34 – Ibidem, tuomion 77–80 kohta.

35 – Ibidem, tuomion 80 kohta.

36 – Asia 34/79 (Kok. 1979, s. 3795, Kok. Ep. IV, s. 693, 21 kohta).

Full & Egal Universal Law Academy