26.1.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 22/20
Valitus, jonka Clara Centeno Mediavilla, Delphine Fumey, Eva Gerhards, Iona M. S. Hamilton, Raymond Hill, Jean Huby, Patrick Klein, Domenico Lombardi, Thomas Millar, Miltiadis Moraitis, Ansa Norman Palmer, Nicola Robinson, François-Xavier Rouxel, Marta Silva Mendes, Peter van den Hul, Fritz Von Nordheim Nielsen ja Michaël Zouridakis ovat tehneet 28.9.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-58/05, Centeno Mediavilla ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, 11.7.2007 antamasta tuomiosta
(Asia C-443/07 P)
(2008/C 22/39)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittajat: Isabela Clara Centeno Mediavilla, Delphine Fumey, Eva Gerhards, Iona M. S. Hamilton, Raymond Hill, Jean Huby, Patrick Klein, Domenico Lombardi, Thomas Millar, Miltiadis Moraitis, Ansa Norman Palmer, Nicola Robinson, François-Xavier Rouxel, Marta Silva Mendes, Peter van den Hul, Fritz Von Nordheim Nielsen ja Michaël Zouridakis (edustajat: asianajajat G. Vandersanden ja L. Levi)
Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
—
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-58/05 11.7.2007 antama tuomio on kumottava
—
valittajien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä ja näin ollen
—
kantajien palvelukseen ottamista koskeviin päätöksiin sisältyvä palkkaluokan määrittäminen on kumottava siltä osin kuin se perustuu uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohtaan
—
kantajien urat on muodostettava uudelleen (mukaan lukien kantajien työkokemuksen huomioon ottaminen näin korjatussa palkkaluokassa, heidän urakehitystä koskevat oikeutensa ja eläkeoikeutensa) heidän nimittämispäätöksistään lukien käyttäen perusteena sitä palkkaluokkaa, johon kantajat olisi pitänyt nimittää sen kilpailuilmoituksen perusteella, jonka johdosta heidät kirjattiin palvelukseen ottamista koskevaan varallaololuetteloon, joko kyseisessä kilpailuilmoituksessa mainitussa palkkaluokassa tai sellaisessa tätä vastaavassa palkkaluokassa, joka on määritetty uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti (ja asianmukaisessa palkkatasossa ennen 1.5.2004 sovellettujen sääntöjen mukaisesti)
—
kantajille on myönnettävä viivästyskorkoja siihen päivään asti, jolloin heidän palkkaluokkaan määrittämistään koskeva sääntöjenmukainen päätös tehdään, Euroopan keskuspankin vahvistaman korkokannan perustella kaikista niistä summista, jotka vastaavat erotusta heidän palvelukseen ottamistaan koskevissa päätöksissä tehtyä palkkaluokan määrittämistä vastaavien palkkojen ja niiden palkkojen välillä, joihin heillä olisi pitänyt olla oikeus
—
vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhaussa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Todettuaan aluksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossa käsitellyt valittajia yhtenä kokonaisuutena ottamatta huomioon kunkin valittajan erityistä asemaa ja että kyseinen tuomioistuin on lähtenyt siitä valittajien virheellisenä pitämästä lähtökohdasta, jonka mukaan valittajien palkkaluokan määrittämisen laillisuutta arvioidaan heidän nimityspäivästään lukien, valittajat esittävät valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta.
Ensimmäisessä valitusperusteessa valittajat moittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on virheellisesti todennut henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan lainmukaisuuden. Tältä osin valittajat vetoavat ensimmäiseksi siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut entisten henkilöstösääntöjen 10 artiklaa, kun se on rinnastanut nyt käsiteltävänä olevassa asiassa toteutetun palkkaluokkien muuttamisen uuteen urarakenteeseen siirtymistä koskevien siirtymäsäännösten tilapäiseen mukauttamiseen, perustellen tällä henkilöstösääntökomitean uudelleen kuulematta jättämisen, vaikka palkkaluokan muuttamisella on erityisesti huomattavia taloudellisia vaikutuksia kyseessä olevien henkilöiden kohdalla, minkä johdosta kyseisen komitean kuuleminen on täysin perusteltua.
Ensimmäisen valitusperusteen tueksi valittajat vetoavat toiseksi siihen, että saavutettujen oikeuksien periaatetta on loukattu. Toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi tuomiossaan, nyt esillä olevan asian kannalta merkityksellinen kysymys ei valittajien mukaan ole saavutettu oikeus tulla nimitetyksi virkaan vaan saavutettu oikeus tietyn palkkaluokan määrittämiseen virkaan nimitettäessä. Vaikkei kiistetäkään sitä, että kilpailuilmoitus ja kirjaaminen soveltuvien hakijoiden luetteloon eivät luo oikeutta palvelukseenottamiselle, kilpailuilmoitus ja luetteloon kirjaaminen luovat kuitenkin kilpailuun osallistujille ja sitä suuremmalla syyllä kilpailun läpäisseiden hakijoiden luetteloon kirjatuille oikeuden tulla kohdelluksi kilpailuilmoituksessa ilmoitetun mukaisesti. Valittajien mukaan tämä oikeus luo vastaavasti nimittävälle viranomaiselle velvollisuuden noudattaa sitä, mitä se on maininnut kilpailuilmoituksessa ja mikä vastaa avoinna olevien virkojen vaatimuksia ja yksikön etua.
Kolmanneksi valittajat vetoavat siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tekemällä eron niiden kilpailun läpäisseiden hakijoiden, jotka ovat nimitetty virkaan ennen 1.5.2004, ja niiden kilpailun läpäisseiden hakijoiden välillä, jotka ovat nimitetty tämän ajankohdan jälkeen, koska kilpailun läpäisseiden hakijoiden pelkkä mahdollisuus tulla nimitetyksi virkaan ei missään tapauksessa oikeuta loukkaamaan hakijoiden oikeutta odottaa perustellusti, että tosiasiallisessa virkanimitystilanteessa sovelletaan kilpailuilmoituksessa ilmoitettuja palkkaluokan määrittämistä koskevia perusteita, joita sovelletaan näin ollen kaikkien kyseisen kilpailun läpäisseiden hakijoiden palvelukseenottamiseen. Tämän lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole lainkaan tutkinut onko näiden kahden virkamiesluokan erilainen kohtelu mahdollisesti perusteltua.
Neljänneksi valittajat väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut luottamuksensuojan periaatetta ja ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitettu aineisto sisältää itse asiassa lukuisia seikkoja, jotka tukevat sitä näkemystä, jonka mukaan valittajille olisi annettu täsmällisiä vakuutteluja heidän ottamisestaan palvelukseen kilpailuilmoituksessa ilmoitetussa palkkaluokassa.
Viidenneksi ja kuudenneksi valittajat moittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta viimein siitä, että se ei ole noudattanut henkilöstösääntöjen 5, 7 ja 31 artiklan soveltamisalaa ja että se on tältä osin myös laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.
Valittajat väittävät toisessa kanneperusteessa, että valituksenalainen tuomio on virheellinen siltä osin kuin sillä on hylätty kyseisiä valittajia koskevia nimityspäätöksiä vastaan nostetut kanteet sillä perusteella, että vaikka vastaaja on laiminlyönyt tiedottamisvelvollisuutensa, tämä laiminlyönti ei sellaisenaan tee valituksenalaisista päätöksistä lainvastaisia. Valittajat vetoavat tältä osin siihen, että hyvän hallinnon ja huolellisuusvelvollisuuden periaatetta sekä avoimuusperiaatetta ja luottamuksensuojan, vilpittömän mielen, yhdenvertaisen kohtelun sekä viran ja palkkaluokan vastaavuuden periaatteita on yhtäaikaisesti loukattu.
Full & Egal Universal Law Academy