26.1.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 22/27
Valitus, jonka Philip Morris Products SA on tehnyt 16.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-140/06, Philip Morris Products v. SMHV, 12.9.2007 antamasta tuomiosta
(Asia C-497/07 P)
(2008/C 22/52)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Philip Morris Products SA (edustaja: asianajajat T. van Innis ja C. S. Moreau)
Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vaatimukset
—
Valituksenalainen tuomio on kumottava
—
SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja väittää valituksessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 4 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Tältä osin valittaja väittää ensimmäiseksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi perustui epäedulliselle ennakkoluulolle sitä tavaramerkkien luokkaa kohtaan, johon rekisteröitäväksi haettu merkki kuuluu. Todetessaan, että kuluttajilla ei ole tapana olettaa tavaroiden alkuperää niiden muodon tai niiden pakkauksen muodon perusteella, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki valittajan mukaan tosiseikkoja koskevan toteamuksen, jolla ei ole mitään tieteellistä perustaa ja joka vääristää sitä, miten ihmiset ymmärtävät merkit yleensä ja muodot erityisesti.
Toiseksi valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheellisen oikeudellisen arvioinnin siitä, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin. Valittajan mukaan tämä virhe johtuu yhtäältä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi tavaramerkin käyttöä vain tilanteessa, jossa tavaramerkki on osa savukeaskia, vaikka jonkin tietyn tavaran pakkauksen muoto voidaan tuoda yleisön tietoisuuteen lukuisilla tavoilla, kuten esimerkiksi tavaramerkin graafisella tai kolmiulotteisella kuvauksella myynninedistämismateriaalissa. Arviointivirhe johtuu valittajan mukaan toisaalta siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rajasi tavaramerkin käsitteen koskemaan vain sitä osaa, jonka mahdollinen ostaja havaitsee ostotapahtumaa välittömästi edeltävänä hetkenä, vaikka tavaramerkin kohdeyleisö muodostuu kaikista niistä henkilöistä, jotka voivat havaita tavaramerkin sen tavanomaisen käytön yhteydessä, joka tapahtuu sekä tavaran myynninedistämisen yhteydessä ennen tavaran hankkimista että tavaran käytön tai kulutuksen yhteydessä sen hankkimisen jälkeen.
Kolmanneksi ja viimeiseksi valittaja vetoaa siihen, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat ristiriitaiset.
(1) EYVL 1994, L 11, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy