23.6.2007
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 140/30
Kanne 18.4.2007 — Alstom v. komissio
(Asia T-121/07)
(2007/C 140/51)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Alstom (Levalois Perret, Ranska) (edustajat: avocat J. Derenne, solicitor W. Broere, avocat A. Müller-Rappard ja avocat C. Guirado)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
riidanalaisen päätöksen 1 artiklan b kohta, 2 artiklan 2 kohta ja 2 artiklan c kohta on kumottava
—
toissijaisesti Alstomille määrättyjä sakkoja on alennettava huomattavasti
—
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Esillä olevalla kanteella kantaja vaatii kumottavaksi EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/F/38.899 — Kaasueristeiset kytkinlaitteet) 24.1.2007 tehtyä komission päätöstä K(2006) 6762 lopullinen, jossa on kyse kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskevien hankkeiden alalla toteutetusta kartellista, jonka puitteissa vääristeltiin kyseisiin hankkeisiin liittyviä tarjouksia, määritettiin alimmat mahdolliset tarjoushinnat, osoitettiin kiintiöitä ja vaihdettiin tietoja. Toissijaisesti kantaja vaatii sille riidanalaisella päätöksellä määrättyjen sakkojen kumoamista tai alentamista.
Väitteidensä tueksi kantaja esittää kahdeksan kanneperustetta.
Ensimmäinen kanneperuste perustuu oikeussuojaa koskevien sääntöjen rikkomiseen ja sen periaatteen loukkaamiseen, joka koskee oikeutta saada asiansa tehokkaasti tuomioistuimensa käsiteltäväksi, koska määräämällä yhteisvastuullisen sakon kahdelle yritykselle, jotka ovat sekä oikeudellisesti että taloudellisesti itsenäisiä, komissio on kantajan mukaan luonut tilanteen, jossa kantajalle sen riidanalaista päätöstä vastaan nostamasta kanteesta mahdollisesti syntyvä etu riippuu yksinomaan kolmannen itsenäisen osapuolen kanteen lopputuloksesta.
Toinen kanneperuste perustuu yhteisvastuuta koskevien oikeussääntöjen rikkomiseen sikäli kuin komissio on saattanut samasta rikkomisesta yhteisvastuuseen kaksi yritystä, joiden välillä ei ole oikeudellista yhteyttä, ja loukannut näin oikeusvarmuuden ja rangaistusten yksilöllisyyden periaatteita.
Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja moittii komissiota siitä, että se on rikkonut EY 253 artiklaa, koska se ei ole selvittänyt, miksi seikat, jotka kantaja esitti osoittaakseen, ettei se käyttänyt määräävää asemaa 100 prosenttisesti omistamissaan tytäryhtiöissään, eivät riittäneet kumoamaan tältä osin sovellettua kumottavissa olemaa olettamaa.
Neljäs kantajan esittämä kanneperuste koskee EY 81 artiklan rikkomista ja erityisesti niiden sääntöjen rikkomista, jotka koskevat tytäryhtiöiden tekemien rikkomisten lukemista emoyhtiön syyksi ja rikkomisiin liittyvän vastuun siirtämistä.
Viidennellä kanneperusteellaan kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan sääntöjä, jotka koskevat raskauttavien olosuhteiden soveltamista ”kartellin johtajana” toimimisen johdosta, kun niitä luetaan yhdessä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Kantaja väittää, että komissio on virheellisesti osoittanut sille johtajan roolin ja että sen rooli kartellin ”eurooppalaisena sihteerinä” oli puhtaasti hallinnollinen eikä sen luontoinen, että sillä sen johdosta olisi kartellissa merkittävämpi rooli kuin muilla osallistujilla. Tämän johdosta kantaja väittää, että komissio on tehnyt arviointivirheen, että se ei ole noudattanut sovellettavia oikeusohjeita ja että se ei ole perustellut päätöstään riittävästi tältä osin.
Kantaja väittää myös, että komissio on rikkonut oikeussääntöjä, jotka koskevat näyttöä rikkomisen jatkuvuudesta, koska se ei ole esittänyt todisteita, jotka liittyvät ajallisesti toisiinsa nähden riittävän läheisiin tosiseikkoihin, jotta nillä voitaisiin osoittaa rikkomisen jatkuminen.
Seitsemäs kanneperuste perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sikäli kuin kantajan mukaan riidanalainen päätös perustuu eräisiin tietoihin, joita ei mainittu komission väitetiedoksiannossa ja joiden osalta komissio ei ilmoittanut kantajalle, mitä johtopäätöksiä se tulisi niiden perusteella päätöksessä tekemään.
Kahdeksannella kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio on rikkonut sääntöjä, jotka koskevat sakkojen perusmäärän laskemista, koska riidanalaisessa päätöksessä määritetään sakkojen määrä koko rikkomisajalta Euroopan talousalueella syntyneen liikevaihdon perusteella, vaikka ETA-sopimus tuli voimaan vasta 1.1.1994.
Full & Egal Universal Law Academy