4.8.2007
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 183/36
Kanne 7.6.2007 — Eurallumina SpA (Portoscuso, Italia) v. Euroopan yhteisöjen komissio
(Asia T-207/07)
(2007/C 183/71)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Eurallumina SpA (Portoscuso, Italia) (edustajat: solicitor L. Martin Alegi, solicitor R. Denton ja solicitor E. Cormack)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
Joko
—
riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan; tai
—
on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin; tai
—
riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan ja on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin;
—
on määrättävä, että takaisin on perittävä korkeintaan 3 euroa tonnia kohden.
—
Tai:
—
riidanalaisen päätöksen 1, 4, 5 ja 6 artikla on kumottava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa; tai
—
on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin; tai
—
riidanalaisen päätöksen 1, 4, 5 ja 6 artikla on kumottava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa ja on määrättävä, että neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY sallittu nykyinen vapautus on lainmukainen 31.12.2006 saakka ja että summia, jotka Italian valtio on myöntänyt tai myöntää, ei pidä katsoa lainvastaiseksi valtiontueksi tai että niitä ei ainakaan pidä periä takaisin; tai
—
on määrättävä, että takaisin on perittävä korkeintaan 3 euroa tonnia kohden.
—
Toissijaisesti riidanalaisen päätöksen 5 ja 6 artiklaa on muutettava sikäli kuin ne koskevat Euralluminaa, jotta nykyisen vapautuksen mukaisesti 31.12.2006 saakka tai ainakin 31.12.2003 saakka niitä summia, jotka Italian valtio on myöntänyt ja myöntää, ei peritä takaisin; ja
—
Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vaatii 7.12.2005 tehdyn komission päätöksen K (2007) 286 lopullinen, jossa komissio katsoi, että Ranskan, Irlannin ja Italian alumiinin tuotantoon käytettävien kivennäisöljyjen osalta 1.1.2004 alkaen myöntämät valmisteverovapautukset muodostavat EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen ja että kyseinen tuki on tietyiltä osin yhteismarkkinoille soveltumaton.
Kanteensa tueksi kantaja väittää, että alumiinin tuotantoon Sardiniassa käytettäviä kivennäisöljyjä koskevan valmisteverovapautuksen pitämistä voimassa sen jälkeen, kun neuvoston direktiivi 2003/96/EY (1) tuli voimaan 1.1.2004, ei voida pitää valtiontukena, koska direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa ja sen liitteessä II nimenomaisesti todetaan, että vapautuksia, jotka on myönnetty neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY (2), sovelletaan 31.12.2006 saakka. Kantajan mukaan direktiivissä 2003/96/EY siten nimenomaisesti vahvistetaan kantajalle 31.12.2006 sakka myönnetyn erityisen vapautuksen pätevyys.
Kantaja väittää lisäksi, että vaikka neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY hyväksytty vapautus vaikuttaa ensitarkastelussa valikoivalta toimenpiteeltä, se on kuitenkin perusteltu sekä yhteisön oikeussääntöjen että Italian verotusjärjestelmän ”yleisellä luonteella ja logiikalla” eikä sitä näin olen voida katsoa valtiontueksi.
Kantaja väittää myös, että vaikka neuvoston päätöksellä 2001/224/ETY hyväksytty vapautus katsottaisiinkin valtiontueksi, se on kuitenkin ympäristönsuojelutukea koskevien säännösten (3) nojalla katsottava vapautetuksi EY 87 artiklan 1 kohdan kiellosta.
Kantaja toteaa lopuksi, että komissio loukkasi luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden, pätevyysolettaman periaatteita sekä lex specialis -periaatetta, tehokkuusperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta katsoessaan, että alumiinin tuotantoon muun muassa Sardiniassa käytettäviä kivennäisöljyjä koskevan valmisteverovapautuksen soveltaminen oli sellaista valtiontukea, joka voidaan periä takaisin 1.1.2004 alkaen, sillä kantajalla oli oikeus olettaa, että neuvoston päätöksellä 2001/224/EY 31.12.2006 saakka hyväksytty vapautus oli oikeudellisesti pätevä yhteisön toimi, ja että toimet, jotka Italian valtio ja kantaja toteuttavat kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi ja soveltamiseksi, eivät johtaisi lainvastaiseen tulokseen.
(1) Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY (EYVL L 283, s. 51).
(2) Erityistarkoituksiin käytettäviin tiettyihin kivennäisöljyihin sovellettavista valmisteveron alennetuista määristä ja valmisteverovapautuksista 12.3.2001 tehty neuvoston päätös 2001/224/EY (EYVL L 84, s. 23).
(3) Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle (EYVL C 37, s. 3), erityisesti 51 kohdan 1 alakohdan a ja b alakohta.
Full & Egal Universal Law Academy