8.9.2007
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 211/53
Kanne 13.7.2007 — Liettua v. komissio
(Asia T-262/07)
(2007/C 211/100)
Oikeudenkäyntikieli: liettua
Asianosaiset
Kantaja: Liettuan tasavalta (asiamiehet: D. Kriaučiūnas ja E. Matulionytė)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
4.5.2007 tehty komission päätös K(2007) 1979 lopullinen (1) on kumottava tai toissijaisesti kyseinen päätös on kumottava sikäli kuin se on osoitettu Liettuan tasavallalle
—
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Riidanalaisessa päätöksessä vahvistetaan uusissa jäsenvaltioissa liittymispäivänä vapaassa vaihdannassa olleiden maataloustuotteiden määrät, jotka määrältään ylittivät sen, minkä voitiin katsoa edustavan tavanomaista tasausvarastoa 1.5.2004, sekä määrät, jotka veloitetaan uusilta jäsenvaltioilta näiden ylijäämämäärien poistamiskustannusten johdosta.
Kantajan mukaan riidanalainen päätös on laiton. Se tukeutuu neljään kanneperusteeseen kanteensa tueksi.
1. Toimivallan puuttuminen
Kantaja väittää, että liittymisehdoista annetun asiakirjan liitteessä IV olevan 4 luvun 4 kohdassa ei anneta komissiolle toimivaltaa määrätä jäsenvaltioille rangaistuksen luonteisia maksuja yhteisön talousarvioon erityisesti, kun se ei ole näyttänyt toteen kustannuksia, jotka yhteisölle aiheutui ylijäämävarastojen poistamisesta. Se väittää myös, että komissio ylitti liittymisehdoista annetun asiakirjan 41 artiklassa, joka oli ainoa asianmukainen oikeusperusta päätökselle, määrätyn kolmen vuoden määräajan päätöksen tekemiselle.
2. Yhteisön lainsäädännön rikkominen
Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen: riidanalaisella päätöksellä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta, koska metodologia ja kriteerit ylijäämävarastojen laskemiseksi eivät olleet tiedossa, kun määriteltiin muodostuneita varastoja liittymisajankohtana, mikä olisi mahdollistanut sen, että jäsenvaltiot olisivat voineet estää ylijäämävarastojen muodostumisen tai poistaa ne niiden talouden toimijoiden kustannuksella, jotka olivat ne muodostaneet. Lisäksi riidanalaisessa päätöksessä vahvistettiin eri perusteet — ja laajennettiin arvioitujen tuotteiden luetteloa — verrattuna asetuksen N:o 1972/2003 4 artiklaan, jonka nojalla valtiot tutkivat ylijäämävarastojen muodostumista.
Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen: toisin kuin maataloustuotteiden ylijäämävarastoista Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 144/97 riidanalaisessa päätöksessä arvioitiin paitsi tuotteita, joille myönnettiin vientitukia, tai joihin sovellettiin interventiotoimenpiteitä, myös muiden tuotteiden varastoja. Tätä periaatetta loukattiin myös kohtelemalla erilaisia tilanteita uusissa jäsenvaltioissa samalla tavoin ja jättämällä perusteettomasti huomiotta erityistilanteet, joissa niiden varastot syntyivät.
Hyvän hallinnon periaatteen ja avoimuusperiaatteen loukkaaminen: riidanalaisessa päätöksessä ei ilmoiteta kattavasti perusteita maksujen laskemiseksi, minkä lisäksi perusteet muuttuvat jatkuvasti. Lisäksi vaikka jäsenvaltiot itse arvioivat varastoja yhteisön oikeuden säädösten mukaisesti, komissio suoritti samojen varastojen toisen arvioinnin omien perusteidensa nojalla ilmoittamatta syitä siihen, miksi jäsenvaltioiden suorittama arviointi oli epäasianmukainen ja riitauttamatta sitä.
Liittymisehdoista annetun asiakirjan määräysten rikkominen: ensinnäkään päätös ei ole asianmukainen keino saavuttaa ylijäämävarastojen poistamisen tavoitteet, mitä edellytetään liittymisehdoista annetun asiakirjan liitteessä IV olevan 4 luvun 2 kohdassa, erityisesti, koska päätöksessä ei edes yritetty liittää määrättyjä rangaistuksia yhteisölle varastojen poistamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Toiseksi päätös tehtiin liittymisehdoista annetun asiakirjan 41 artiklassa vahvistetun, liittymispäivästä alkaneen sen kolmen vuoden määräajan päätyttyä, jonka kuluessa komissio saattoi toteuttaa siirtymätoimenpiteitä.
3. Perustelujen puutteellisuus
Kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset tai että sitä ei ole perusteltu lainkaan. Sen mukaan päätöksessä ei erityisesti osoiteta, että (ja missä määrin) Euroopan yhteisölle itse asiassa aiheutui sellaisia kustannuksia väitettyjen ylijäämävarastojen poistamisesta, jotka jäsenvaltioiden pitäisi maksaa.
4. Ilmeiset arviointivirheet
Kantaja väittää, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä, koska se ensinnäkin valitsi menetelmän makroekonomian tasolla eikä arvioinut varastoja, jotka jäsenvaltioissa olivat itse asiassa syntyneet, ja koska toiseksi kun se arvioi asianosaisten nimenomaisia väitteitä, se ei ottanut huomioon Liettuan tasavallassa vallinneita erityisiä ja objektiivisia olosuhteita, joissa kansalliset varastot maitoalalla syntyivät.
(1) Muiden maataloustuotteiden kuin sokerin ylijäämävarastojen määrittämisestä ja niiden poistamisesta aiheutuvista taloudellisista seurauksista Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisen vuoksi 4.5.2007 tehty komission päätös 2007/361/EY (EUVL L 138, s. 14).
Full & Egal Universal Law Academy