23.10.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 288/8
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.9.2010 (Schleswig Holsteinisches Verwaltungsgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Carmen Media Group Ltd v. Land Schleswig-Holstein ja Innenminister des Landes Schleswig-Holstein
(Asia C-46/08) (1)
(EY 49 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Sellaisen Gibraltarilla myönnetyn luvan haltija, joka oikeuttaa ottamaan vastaan urheiluvedonlyöntejä yksinomaan ulkomailla - Osavaltiotasolla julkisen monopolin tehtäväksi annettu urheiluvedonlyöntien järjestäminen - Sen ehkäisyn, että kansalaisia houkutellaan tuhlaamaan liiallisesti pelitoimintaan, ja peliriippuvuuden torjunnan tavoite - Oikeasuhteisuus - Rajoitus, jolla on todella pyrittävä vähentämään pelitilaisuuksia ja rajoittamaan onnenpelitoimintaa johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti - Yksityisten toimijoiden mahdollisuus tarjota muita onnenpelejä - Lupamenettely - Toimivaltaisen viranomaisen harkintavalta - Internetin välityksellä tapahtuvan onnenpelien tarjonnan kielto - Siirtymätoimenpiteet, joilla tiettyjen toimijoiden sallitaan väliaikaisesti tarjota tällaisia pelejä)
2010/C 288/13
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Schleswig Holsteinisches Verwaltungsgericht
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Carmen Media Group Ltd
Vastaajat: Land Schleswig-Holstein ja Innenminister des Landes Schleswig-Holstein
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgericht — EY 49 artiklan tulkinta — Kansallinen säännös, jolla perustetaan valtion monopoli urheiluvedonlyönnin ja arpajaisten järjestämiseen, joihin liittyy vähäistä suurempi riippuvuusvaara, ja jonka mukaan lupaviranomainen päättää harkintavaltaansa käyttäen luvan myöntämisestä muiden rahapelien järjestämiseen ja jolla rahapelien järjestäminen Internetissä kielletään
Tuomiolauselma
1)
EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että toimija, joka haluaa tarjota urheiluvedonlyöntejä muussa jäsenvaltiossa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossaan, ei lakkaa kuulumasta kyseisen määräyksen soveltamisalaan pelkästään siksi, että kyseisellä toimijalla ei ole lupaa tarjota tällaisia vedonlyöntejä sijoittautumisjäsenvaltiossaan oleville henkilöille vaan sillä on yksinomaan lupa tarjota näitä palveluja tämän alueen ulkopuolella sijaitseville henkilöille.
2)
EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että kun on luotu urheiluvedonlyönteihin ja arpajaisiin liittyvä alueellinen julkinen monopoli, jonka tavoitteena on torjua peliriippuvuutta ja ehkäistä sitä, että kansalaisia houkutellaan tuhlaamaan liiallisesti pelitoimintaan, ja kun kansallinen tuomioistuin toteaa samanaikaisesti,
—
että luvan saaneet yksityiset toimijat saavat tarjota muuntyyppisiä onnenpelejä ja
—
että muiden onnenpelityyppien osalta, jotka eivät kuulu kyseisen monopolin alaan ja jotka voivat johtaa riippuvuuden syntymiseen helpommin kuin tämän monopolin alaan kuuluvat pelit, toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat tarjonnan laajentamispolitiikkaa, jolla kehitetään ja edistetään pelitoimintaa, erityisesti siitä saatavien tulojen maksimoimiseksi,
kyseinen kansallinen tuomioistuin voi laillisesti katsoa, ettei tällainen monopoli ole omiaan takaamaan sen päämäärän toteuttamista, jonka vuoksi tämä monopoli on otettu käyttöön, rajoittamalla pelitilaisuuksia ja tämän alan toimintaa johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla.
Tältä osin sillä, että kyseisen monopolin kohteena olevat onnenpelit kuuluvat alueellisten viranomaisten toimivaltaan ja mainitut muut onnenpelityypit kuuluvat liittovaltion viranomaisten toimivaltaan, ei ole merkitystä.
3)
EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltiossa on otettu käyttöön tiettyjen onnenpelityyppien tarjontaa koskeva hallinnollinen ennakkolupajärjestelmä, tällainen järjestelmä, joka muodostaa poikkeuksen kyseisessä määräyksessä taattuun palvelujen tarjoamisen vapauteen, voi täyttää tästä määräyksestä johtuvat vaatimukset ainoastaan sillä edellytyksellä, että se perustuu objektiivisiin arviointiperusteisiin, jotka eivät ole syrjiviä ja jotka ovat etukäteen tiedossa ja joilla varmistetaan, että tällä järjestelmällä voidaan asettaa kansallisten viranomaisten harkintavallan käytölle riittävät rajat, jotta harkintavaltaa ei käytetä mielivaltaisesti. Lisäksi jokaisella, johon kohdistuu tällaiseen poikkeukseen perustuva rajoittava toimenpide, on oltava todellinen mahdollisuus hakea muutosta tuomioistuimessa.
4)
EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että lähtökohtaisesti voidaan katsoa, että kansallisella säännöstöllä, jolla kielletään onnenpelien järjestäminen ja välittäminen internetissä pelitoimintaan kohdistuvan liiallisen tuhlaamisen ehkäisemiseksi, peliriippuvuuden torjumiseksi ja alaikäisten suojelemiseksi, voidaan saavuttaa tällaiset lailliset päämäärät, vaikka tällaisten pelien tarjoaminen on yhä sallittua perinteisemmissä jakelukanavissa. Kyseinen kielto ei voi muuttua päämääriinsä soveltumattomaksi sen vuoksi, että tällaiseen kieltoon liittyy pääasiassa kyseessä olevan siirtymätoimenpiteen kaltainen siirtymätoimenpide.
(1) EUVL C 128, 24.5.2008.
Full & Egal Universal Law Academy