16.1.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 11/3
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 12.11.2009 (Korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — TeliaSonera Finland Oyj v. iMEZ Ab
(Asia C-192/08) (1)
(Televiestintäala - Sähköinen viestintä - Direktiivi 2002/19/EY - 4 artiklan 1 kohta - Verkot ja palvelut - Teleyritysten väliset yhteenliittämissopimukset - Velvollisuus neuvotella vilpittömässä mielessä - Yleisten viestintäverkkojen operaattorin käsite - 5 ja 8 artikla - Kansallisten sääntelyviranomaisten toimivalta - Yritys, jolla ei ole huomattavaa markkinavoimaa)
2010/C 11/04
Oikeudenkäyntikieli: suomi
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Korkein hallinto-oikeus
Pääasian asianosaiset
Kantaja: TeliaSonera Finland Oyj
Vastaaja: iMEZ Ab
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Korkein hallinto-oikeus — Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 7) 4 artiklan 1 kohdan, 5 artiklan ja 8 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan kaikki teleyritykset neuvottelemaan yhteenliittämisestä muiden teleyritysten kanssa — Neuvotteluvelvollisuuden ulottuvuus sekä velvollisuudet, jotka kansallinen sääntelyviranomainen voi asettaa
Tuomiolauselma
1)
Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 4 artiklan 1 kohta, kun sitä luetaan yhdessä sen johdanto-osan viidennen, kuudennen ja kahdeksannen perustelukappaleen ja sen 5 ja 8 artiklan kanssa, on esteenä 23.5.2003 annetun viestintämarkkinalain kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle siltä osin kuin sen mukaan muillakin kuin yleisten viestintäverkkojen operaattoreilla on mahdollisuus vedota velvollisuuteen neuvotella verkkojen yhteenliittämisestä. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on ratkaistava, voidaanko pääasiassa kyseessä olevia operaattoreita pitää niiden aseman ja luonteen perusteella yleisten viestintäverkkojen operaattoreina.
2)
Kansallinen sääntelyviranomainen voi katsoa, ettei velvollisuutta neuvotella yhteenliittämisestä ole täytetty, kun yritys, jolla ei ole huomattavaa markkinavoimaa, tarjoaa toiselle yritykselle yhteenliittämistä yksisuuntaisin ehdoin, jotka ovat omiaan estämään kilpailullisten markkinoiden kehittymistä vähittäismyyntitasolla, kun nämä ehdot estävät toisen yrityksen asiakkaita käyttämästä viimeksi mainitun yrityksen palveluja.
3)
Kansallinen sääntelyviranomainen voi määrätä yrityksen, jolla ei ole huomattavaa markkinavoimaa mutta jonka määräämisvallassa ovat yhteydet loppukäyttäjiin, neuvottelemaan vilpittömässä mielessä toisen yrityksen kanssa joko kahden asianomaisen verkon yhteenliittämisestä, jos tällaisen käyttöoikeuden pyytäjä on luonnehdittava yleisten viestintäverkkojen operaattoriksi, tai tekstiviesti- ja multimediaviestipalvelujen yhteentoimivuudesta, jos tätä käyttöoikeuden pyytäjää ei voida luonnehtia yleisten viestintäverkkojen operaattoriksi.
(1) EUVL C 197, 2.8.2008.
Full & Egal Universal Law Academy