19.6.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 161/4
Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 29.4.2010 (Østre Landsretin (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Dansk Transport og Logistik v. Skatteministeriet
(Asia C-230/08) (1)
(Yhteisön tullikoodeksi - 202 artikla, 215 artiklan 1 ja 3 kohta, 217 artiklan 1 kohta ja 233 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohta - ”Takavarikoitujen ja samanaikaisesti tai myöhemmin valtiolle menetetyiksi julistettujen” tavaroiden käsite - Tullikoodeksin soveltamisasetus - 867 a artikla - Direktiivi 92/12/ETY - 5 artiklan 1 ja 2 kohta, 6 artikla, 7 artiklan 1 kohta sekä 8 ja 9 artikla - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 7 artikla, 10 artiklan 3 kohta ja 16 artiklan 1 kohta - Tavaroiden säännösten vastainen tuonti - TIR-carnet’n nojalla suoritetut tavaroiden kuljetukset - Takavarikointi ja hävittäminen - Sen jäsenvaltion määrittäminen, jossa tullivelka sekä valmistevero- ja arvonlisäverosaatavat syntyvät - Tulli- ja verovelkojen lakkaaminen)
2010/C 161/06
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Dansk Transport og Logistik
Vastaaja: Skatteministeriet
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Østre Landsret — Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 215 ja 233 artiklan, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) 454 artiklan, valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY (EYVL L 76, s. 1) 5 ja 6 artiklan sekä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 7 ja 10 artiklan tulkinta — Tulli- ja verovelan lakkaaminen, kun jäsenvaltion viranomaiset julistavat yhteisön tullialueelle säännöstenvastaisesti tuodut tavarat valtiolle menetetyiksi ja hävittävät ne
Tuomiolauselma
1)
Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 13.4.1999 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 955/1999, 233 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdan käsite tavarat, jotka ”takavarikoidaan ja julistetaan samanaikaisesti tai myöhemmin valtiolle menetetyiksi”, kattaa myös tilanteet, joissa paikalliset tulli- ja veroviranomaiset ottavat haltuun tavaroita niitä yhteisön tullialueelle tuotaessa alueella, jossa ensimmäinen yhteisön ulkorajalla oleva tullitoimipaikka sijaitsee, ja samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät ne ja joissa tavarat ovat koko ajan näiden viranomaisten hallussa, joten tullivelka lakkaa tämän säännöksen perusteella.
2)
Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 30.12.1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/99/EY, 5 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että tavaroita, jotka paikalliset tulli- ja veroviranomaiset takavarikoivat niitä yhteisön alueelle tuotaessa ja jotka nämä viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät sekä jotka ovat koko ajan niiden hallussa, ei ole katsottava tuoduiksi yhteisöön, joten valmisteverotettava tapahtuma ei niiden osalta toteudu. Tavaroita, jotka takavarikoidaan sen jälkeen, kun ne on tuotu säännösten vastaisesti yhteisön alueelle eli kun ne ovat ohittaneet alueen, jolla ensimmäinen yhteisön alueen tullitoimipaikka sijaitsee, ja jotka mainitut viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät sekä jotka ovat koko ajan niiden hallussa, ei ole pidettävä ”väliaikaisesti valmisteverottomina” mainitun direktiivin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan, asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 955/1999, 84 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 98 artiklan sekä tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna komission 28.7.1999 antamalla asetuksella (EY) N:o 1662/1999, 867 a artiklan yhdessä luetuissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla, joten näiden tavaroiden osalta valmisteverotettava tapahtuma toteutuu ja valmisteverosaatava syntyy.
3)
Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.10.1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/85/EY, 2 artiklan 2 kohtaa, 7 artiklaa ja 10 artiklan 3 kohtaa on sovellettava siten, että tavaroita, jotka paikalliset tulli- ja veroviranomaiset takavarikoivat niitä yhteisön alueelle säännösten vastaisesti tuotaessa ja jotka nämä viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät sekä jotka ovat koko ajan niiden hallussa, ei ole katsottava tuoduiksi yhteisöön, joten arvonlisäverotettava tapahtuma ei ole niiden osalta toteutunut eikä tätä veroa koskevaa saatavaa ole siten syntynyt. Mainitun direktiivin 10 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 16 artiklan 1 kohdan B jakson c alakohdan sekä asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1662/1999, 867 a artiklan säännöksiä yhdessä luettuina on kuitenkin tulkittava siten, että tavaroiden, jotka nämä viranomaiset takavarikoivat sen jälkeen, kun ne on tuotu säännösten vastaisesti yhteisön alueelle eli kun ne ovat ohittaneet alueen, jolla ensimmäinen yhteisön alueen tullitoimipaikka sijaitsee, ja jotka mainitut viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät sekä jotka ovat koko ajan niiden hallussa, osalta arvonlisäverotettava tapahtuma toteutuu ja tätä veroa koskeva saatava syntyy, vaikka nämä tavarat asetetaan myöhemmin tullimenettelyyn.
4)
Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 955/1999, 202 artiklaa, 215 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 217 artiklaa sekä kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 1999/85, 7 artiklan 2 kohtaa ja 10 artiklan 3 kohtaa on tulkittava niin, että yhteisön ulkorajalla sijaitsevan jäsenvaltion, jonka kautta tavarat on tuotu säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle, viranomaiset ovat toimivaltaisia kantamaan tullivelan ja arvonlisäveron, ja näin on siitä huolimatta, että nämä tavarat on myöhemmin kuljetettu toiseen jäsenvaltioon, jossa ne on havaittu ja siten takavarikoitu. Direktiivin 92/12, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 96/99, 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion viranomaiset ovat toimivaltaisia, jos näitä tavaroita on pidetty hallussa kaupallisiin tarkoituksiin. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on ratkaistava, täyttyykö tämä edellytys sen käsiteltävänä olevassa asiassa.
(1) EUVL C 197, 2.8.2008.
Full & Egal Universal Law Academy