22.5.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 134/10
Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 9.3.2010 (Tribunale Amministrativo Regionale della Sicilian (Italia) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Buzzi Unicem SpA ym.
(Yhdistetyt asiat C-478/08 ja C-479/08) (1)
(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Saastuttaja maksaa -periaate - Direktiivi 2004/35/EY - Ympäristövastuu - Ajallinen soveltaminen - Pilaantuminen, joka on tapahtunut ennen direktiivin täytäntöönpanolle asetettua ajankohtaa ja jatkuu tämän jälkeen - Kansallinen säännöstö, jossa tähän pilaantumisen liittyvien vahinkojen korjauskustannukset kohdistetaan useille yrityksille - Tuottamus- tai laiminlyöntiedellytys - Syy-yhteyden edellytys - Korjaavat toimenpiteet - Velvollisuus kuulla asianomaisia yrityksiä - Direktiivin liite II)
2010/C 134/16
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale Amministrativo Regionale della Sicilia
Asianosaiset
Kantajat: Buzzi Unicem SpA, ISAB Energy srl, Raffinerie Mediterranee SpA (ERG) (C-478/08) ja Dow Italia Divisione Commerciale Srl (C-479/08)
Vastaajat: Ministero dello Sviluppo Economico, Ministero della Salute, Ministero Ambiente e Tutela del Territorio e del Mare, Ministero delle Infrastrutture, Ministero dei Trasporti, Presidenza del Consiglio dei Ministri, Ministero dell’Interno, Regione Siciliana, Assessorato Regionale Territorio ed Ambiente (Sisilia), Assessorato Regionale Industria (Sisilia), Prefettura di Siracusa, Istituto Superiore di Sanità, Commissario Delegato per Emergenza Rifiuti e Tutela Acque (Sisilia), Vice Commissario Delegato per Emergenza Rifiuti e Tutela Acque (Sisilia), Agenzia Protezione Ambiente e Servizi Tecnici (APAT), Agenzia Regionale Protezione Ambiente (ARPA Sicilia), Istituto Centrale Ricerca Scientifica e Tecnologica Applicata al Mare, Subcommissario per la Bonifica dei Siti Contaminati, Provincia Regionale di Siracusa, Consorzio ASI Sicilia Orientale Zona Sud, Comune di Siracusa, Comune d'Augusta, Comune di Melilli, Comune di Priolo Gargallo, Azienda Unità Sanitaria Locale N8, Sviluppo Italia Aree Produttive SPA, Sviluppo Italia SpA, Ministero Ambiente e Tutela del Territorio e del Mare, Ministero dello Sviluppo economico, Ministero della Salute, Regione siciliana ja Commissario Delegato per Emergenza Rifiuti e Tutela Acque (Sisilia)
Muut osapuolet: ENI Divisione Exploration and Production SpA, ENI SpA ja Edison SpA
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale Amministrativo Regionale della Sicilia — EY 174 artiklan, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (EUVL L 143 s. 56) sekä ns. saastuttaja maksaa -periaatteen tulkinta — Kansallinen säännöstö, jonka mukaan viranomainen voi velvoittaa yksityiset toimijat toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä ilman, että olisi suoritettu varsinainen tutkinta sen selvittämiseksi, kuka on vastuussa kysymyksessä olevassa saastumisesta
Määräysosa
1)
Pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisessa ympäristön pilaantumisen tilanteessa
—
Sen vuoksi, että ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY ajallista ja/tai aineellista soveltamista koskevat edellytykset eivät täyty, tämä tilanne kuuluu kansallisen lainsäädännön alaan kuitenkin siten, että perustamissopimuksen säännöksiä noudatetaan ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden johdetun oikeuden säännösten noudattamista.
—
Direktiivi 2004/35 ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla toimivaltainen viranomainen voi tämän direktiivin puitteissa toimiessaan lähteä olettamasta, että on olemassa syy-yhteys — myös hajakuormituksesta aiheutuneen saastumisen yhteydessä — toiminnanharjoittajien ja todetun pilaantumisen välillä, ja että näin on sen vuoksi, että niiden laitokset sijaitsevat saastuneen alueen läheisyydessä. Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti on kuitenkin niin, että jotta voidaan tällä tavoin olettaa, että tällainen syy-yhteys on olemassa, tällä viranomaisella on oltava käytettävissään uskottavia todisteita tämän olettaman perustaksi, kuten se, että toiminnanharjoittajan laitos sijaitsee todetun pilaantumisen läheisyydessä ja että tunnistetut ympäristöä pilaavat aineet ja kyseisen toiminnanharjoittajan toiminnassaan käyttämät ainekset vastaavat toisiaan.
—
Direktiivin 2004/35 3 artiklan 1 kohtaa, 4 artiklan 5 kohtaa ja 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun toimivaltainen viranomainen päättää kohdistaa ympäristövahinkoja korjaavia toimenpiteitä toiminnanharjoittajaan, jonka toiminta kuuluu direktiiviin liitteen III soveltamisalaan, sen ei tarvitse osoittaa, että toiminnanharjoittaja, jonka toiminnasta ympäristölle aiheutuvan vahingon katsotaan aiheutuneen, olisi syyllistynyt tuottamukseen, laiminlyöntiin tai tahallisuuteen. Tämän viranomaisen on sen sijaan yhtäältä tutkittava etukäteen, mikä on todetun pilaantumisen alkuperä, ja sillä on tältä osin harkintavaltaa menettelytapojen, käytettävien keinojen ja tutkinnan keston suhteen. Toisaalta tämän viranomaisen on kansallisia todistelua koskevien sääntöjen mukaisesti osoitettava, että toiminnanharjoittajan, jota korjaavat toimenpiteet koskevat, ja kyseisen pilaantumisen välillä vallitsee syy-yhteys.
—
Koska toiminnanharjoittajilla on korjausvelvollisuus vain siltä osin kuin ne ovat myötävaikuttaneet pilaantumiseen tai pilaantumisriskiin, toimivaltaisen viranomaisen on lähtökohtaisesti määritettävä taso, jolla kukin toiminnanharjoittaja on myötävaikuttanut pilaantumiseen, jonka se pyrkii korjaamaan, ja otettava huomioon kunkin myötävaikutus laskettaessa korjaavien toimenpiteiden kustannuksia, jotka se perii näiltä toiminnanharjoittajilta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2004/35 9 artiklassa säädettyä.
2)
Direktiivin 2004/35 7 artiklaa ja 11 artiklan 4 kohtaa, kun ne luetaan yhdessä direktiivin liitteen II kanssa, on tulkittava siten, että
—
toimivaltainen viranomainen saa muuttaa aineellisesti niitä ympäristövahinkoja korjaavia toimenpiteitä, joista on päätetty asianomaisten toiminnanharjoittajien kanssa yhteistyössä käydyn kontradiktorisen menettelyn päätteeksi ja jotka on jo toteutettu tai joiden toteuttaminen on aloitettu. Jotta tällainen päätös voidaan tehdä, on kuitenkin niin, että
—
toimivaltaisen viranomaisen on kuultava toiminnanharjoittajia, joita korjaavat toimenpiteet koskevat, jollei ympäristön tilanteen kiireellisyys edellytä toimivaltaisen viranomaisen välitöntä toimintaa;
—
kyseisen viranomaisen on myös kehotettava erityisesti henkilöitä, joiden alueella näitä toimenpiteitä on sovellettava, esittämään huomautuksensa, jotka se ottaa huomioon;
—
kyseisen viranomaisen on otettava huomion direktiivin 2004/35 liitteessä II olevassa 1.3.1 kohdassa tarkoitetut perusteet ja ilmoitettava päätöksessään syyt, joihin sen valinta perustuu, sekä tarvittaessa syyt, joiden perusteella on oikeutettua, että näiden perusteiden valossa ei ollut tarpeen suorittaa yksityiskohtaista tutkintaa tai että sellaista ei ollut voitu tehdä esimerkiksi ympäristön tilanteen kiireellisyyden vuoksi.
Pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisissa olosuhteissa direktiivi 2004/35 ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla toimivaltainen viranomainen voi asettaa toiminnanharjoittajien, joita ympäristöä korjaavat toimenpiteet koskevat, maiden käyttöä koskevan oikeuden käytön edellytykseksi sen, että ne toteuttavat viranomaisen vaatimat työt, ja näin on myös, vaikka nämä toimenpiteet eivät koskisi kyseisiä maita sen vuoksi, että ne on jo aikaisemmin kunnostettu tai että ne eivät ole milloinkaan pilaantuneet. Tällaisen toimenpiteen on kuitenkin oltava oikeutettu tavoitteella, joka on ympäristön tilanteen heikkenemisen ehkäiseminen alueella, jossa kyseiset toimenpiteet toteutetaan tai ennalta varautumisen periaatetta sovellettaessa tavoitteella, joka on muiden ympäristövahinkojen ilmenemisen tai uudelleen ilmenemisen estäminen toiminnanharjoittajien kyseisillä mailla, jotka ovat yhteydessä koko merenrantaan, joka on näiden korjaavien toimenpiteiden kohteena.
(1) EUVL C 19, 24.1.2009.
Full & Egal Universal Law Academy