12.4.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 92/15
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale ordinario di Padova (Italia) on esittänyt 28.1.2008 — Azienda Agricola Disarò Antonio v. Cooperativa Milka 2000 Soc. coop. arl
(Asia C-34/08)
(2008/C 92/27)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale ordinario di Padova
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Azienda Agricola Disarò Antonio
Vastaaja: Cooperativa Milka 2000 Soc. coop. arl
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko 29.9.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003 (1), jolla otetaan käyttöön lisämaksu, joka peritään niiltä maitotuotealan tuottajilta, joiden tuotanto ylittää vahvistetun kansallisen kiintiön, ilman että jäsenvaltioiden kiintiöitä säännöllisesti korjattaisiin niiden todellista tuotantoa koskevan konkreettisen selvityksen perusteella, yhteensopiva perustamissopimuksen 32 artiklan ja siinä vahvistettujen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden kanssa, joiden tarkoituksena on lisätä ”maatalouden tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä sekä varmistamalla, että maataloustuotantoa kehitetään järkiperäisesti ja että tuotannontekijöitä, varsinkin työvoimaa, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla”, kun tämä järjestelmä kohdistuu myös italialaisiin maitotuotealan tuottajiin ja estää sekä niiden kohtuullisen elintason saavuttamisen että teknisen kehityksen, koska tuotannontekijöistä ei kyetä maksamaan asianmukaista korvausta ja koska Italia on todellisuudessa alituotantovaltio (ks. em. hallituksen selonteko, 6.5. kohta), jonka on turvauduttava kyseisen raaka-aineen maahantuontiin pitääkseen yllä jalostusteollisuutta ja tasoltaan laadukkaiden tuotteiden myyntiä (ks. liitteenä oleva 15.2.2004 annettu maatalouden tilaa koskeva selonteko)?
2)
Onko neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003 yhteensopiva EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan kanssa, jossa määrätään yhteisestä markkinajärjestelystä ja kielletään samalla kaikki tuottajien tai kuluttajien syrjintä yhteisössä, kun lisämaksua kuitenkin sovelletaan yhdenmukaisesti erottelematta tosiasiallisesti toisistaan tuottajia, joilla on alituotantoa, ja tuottajia, joilla on ylituotantoa, ja päädytään näin syrjimään italialaisia tuottajia, eli alituotantomaan tuottajia?
3)
Onko neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003 yhteensopiva EY:n perustamissopimuksen 34 artiklan kanssa, jossa määrätään, että 33 artiklassa lueteltujen tavoitteiden toteuttamisessa ”ei saa syrjiä tuottajia tai kuluttajia yhteisössä”, vaikka asetus itse luo tällaisen syrjintätilanteen kun siinä edellytetään, että niin ylituotantomaiden tuottajat kuin alituotantomaiden, kuten Italian tuottajat osallistuvat lisämaksun suorittamiseen yhdenmukaisesti?
4)
Onko neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003 yhteensopiva perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen kanssa, joka rajaa yhteisön toimet ”siihen mikä on tarpeen tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi”, kun lisämaksun yhdenmukaisella soveltamisella ylitetään yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteet pitämällä Italian maataloustuottajat kyvyttöminä nostamaan alhaista tuottavuuttaan ja alhaisia tulojaan, ja ylläpidetään näin niiden jatkuvaa tarvetta julkiseen tukeen?
(1) EUVL L 270, s. 123.
Full & Egal Universal Law Academy