7.6.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 142/10
Valitus, jonka K & L Ruppert Stiftung & Co. Handels-KG on tehnyt 28.2.2008 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-86/05, K & L Ruppert Stiftung & Co. Handels-KG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 12.12.2007 antamasta tuomiosta
(Asia C-90/08)
(2008/C 142/16)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: K & L Ruppert Stiftung & Co. Handels-KG (edustaja: Rechtsanwältin D. Spon)
Muu osapuoli: 1. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) 2. Natália Cristina Lopes de Almeida Cunha 3. Cláudia Couto Simões 4. Marly Lima Jatobá
Vaatimukset
—
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 12.12.2007 asiassa T-86/05 antaman valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohta on kumottava kokonaisuudessaan ja tuomiolauselman 2 kohtaa on muutettava siten, että SMHV velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut
—
SMHV on velvoitettava korvaamaan myös muut oikeudenkäyntikulut.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt vaatimukset uudistetaan:
—
SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.12.2004 asiassa R 0328/2004-1 tekemä päätös on kokonaisuudessaan kumottava
—
SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt kantajan SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan päätöksestä nostaman kanteen sillä perusteella, että SMHV:n väiteosasto on soveltanut asetuksen N:o 2868/95 71 artiklan 1 kohdan 2 virkettä sääntöjenmukaisesti, kun se hylkäsi valittajan pyynnön todisteiden esittämiselle aikaisempien tavaramerkkien käytöstä asetetun määräajan pidentämisestä, ja että SMHV:llä ei ollut nyt esillä olevassa asiassa harkintavaltaa niiden todisteiden huomioon ottamisen osalta, jotka kantaja esitti myöhässä.
Valituksen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta seuraavin tavoin.
1.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 2868/95 71 artiklan 1 kohdan 2 virkettä, koska se on tulkinnut sitä virheellisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erityisesti jättänyt huomiotta, että asetukseen N:o 40/94 ei sisälly määräajan pidentämisen mahdollisia perusteita koskevia säännöksiä. Se ei myöskään ole ottanut huomioon, että asianomaisena ajankohtana SMHV ei ollut konkretisoinut asetuksen N:o 2868/95 71 artiklan 1 kohtaa väitettä koskevilla ohjeilla tai muilla säännöksillä, joten määräajan pidennyksen sallittavien perusteiden osalta ei ollut mitään tulkinnan mahdollisuuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen ole täysin käsittänyt kysymyksessä olevaa asiasisältöä tai se on tulkinnut asetuksen N:o 2868/95 71 artiklan 1 kohdan 2 virkettä virheellisesti.
2.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on laiminlyönyt sille kuuluvan perusteluvelvollisuuden, koska se ei ole vastannut valittajan tosiseikkoja koskevaan väitteeseen, jonka mukaan määräajan pidentämistä koskevan pyynnön esittämisen ajankohtana ei ollut olemassa pyynnön muotoa koskevaa lainsäädäntöä eikä tulkintaperusteita. Koska määräajan pidentämistä koskevan pyynnön osalta oli esitetty perusteluja, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi tullut lausua siitä, minkä vuoksi se katsoi, että nämä perustelut olivat riittämättömät.
3.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaa, koska se on tulkinnut kyseistä säännöstä virheellisesti, kun se on katsonut, että SMHV:lla ei ole harkintavaltaa väitemenettelyssä myöhässä toimitettujen todisteiden huomioon ottamisen osalta. Se ei ole ottanut huomioon sitä, että valituslautakunnilla on harkintavaltaa, mitä ei suljeta pois asetuksen N:o 40/94 43 artiklassa eikä asetuksen N:o 2868/95 22 artiklan 2 kohdan 2 virkkeessä.
Full & Egal Universal Law Academy