7.6.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 142/14
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesgericht Linz (Itävalta) on esittänyt 17.3.2008 — Land Oberösterreich v. ČEZ, as
(Asia C-115/08)
(2008/C 142/22)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landesgericht Linz
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Land Oberösterreich
Vastaaja: ČEZ, as
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
a)
Onko kyseessä EY 28 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan vastaava toimenpide, kun yritys, joka ylläpitää ydinvoimalaa, jota se käyttää eri jäsenvaltioihin toimittamansa sähkön tuottamiseen, tietyssä jäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön ja asiaa koskevien yhteisön oikeuden säännösten mukaisesti, velvoitetaan naapurijäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion, jossa määrätään lopettamaan kyseisestä ydinvoimalasta peräisin oleva mahdollinen immissio ja joka on täytäntöönpantavissa kaikissa jäsenvaltioissa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen nojalla, mukaisesti muuttamaan kyseistä laitosta, jotta se on toisen jäsenvaltion teknisten standardien mukainen, tai jopa lopettamaan kyseisen laitoksen toiminta, jos kyseisiä muutoksia ei laitoskokonaisuuden monimutkaisuuden vuoksi voida tehdä, tilanteessa, jossa kyseinen tuomioistuin ei kyseisen jäsenvaltion korkeimman tuomioistuimen suorittaman kansallisten säännösten tulkinnan vuoksi voi ottaa huomioon laitoksen sijaintijäsenvaltion viranomaisten myöntämää olemassa olevaa toimintalupaa ydinvoimalalle, vaikka se ottaisi huomioon kansallisten viranomaisten myöntämän toimintaluvan laitokselle kanteessa, jossa vaaditaan immission lopettamista, joten kun on kyse kansallisten viranomaisten myöntämän luvan nojalla toimivasta laitoksesta, immission lopettamiseen ei voitaisi velvoittaa?
b)
Onko EY:n perustamissopimuksessa vahvistettuja oikeuttamisperusteita tulkittava siten, että jäsenvaltion lainsäädännössä on joka tapauksessa lainvastaista tehdä erottelu kansallisten viranomaisten ja toisen jäsenvaltion viranomaisten laitoksille myöntämien lupien välillä ainakin sikäli kuin tämä erottelu perustuu haluun suojella yksinomaan oman valtion kansantaloutta muttei toisen jäsenvaltion kansantaloutta, koska tämä on puhtaasti taloudellinen peruste, jota ei sellaisena tunnusteta suojelun arvoiseksi perusvapautena?
c)
Onko EY:n perustamissopimuksessa vahvistettuja oikeuttamisperusteita ja näitä vastaavaa suhteellisuusperiaatetta tulkittava siten, että jäsenvaltion lainsäädännössä tehty yleinen erottelu kansallisten viranomaisten ja toisen jäsenvaltion viranomaisten laitoksille myöntämien lupien välillä on sellaisenaan lainvastainen, koska sijaintijäsenvaltion laitoksen, jolle kyseisen jäsenvaltion viranomaiset ovat antaneet luvan, toimintaa on arvioitava toisen jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa kussakin yksittäistapauksessa sen perusteella, millaisen tosiasiallisen vaaran laitos aiheuttaa yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai terveydelle tai muille tunnustetuille yleistä etua koskeville pakottaville vaatimuksille?
d)
Kun otetaan huomioon suhteellisuusperiaate, jota on tarkasteltava oikeuttamisperusteiden yhteydessä, onko jäsenvaltion tuomioistuinten velvollisuutena joka tapauksessa kohdella sijaintijäsenvaltiossa myönnettyä laitoksen toimintalupaa samalla tavoin kuin kansallisten viranomaisten myöntämää toimintalupaa, jos sijaintijäsenvaltiossa myönnetty toimintalupa on oikeudellisesti tarkasteltuna käytännössä samanarvoinen kuin kansallisten viranomaisten myöntämä toimintalupa?
e)
Onko edellä mainitun kysymyksen tarkastelussa merkitystä sillä, että sijaintijäsenvaltiossa luvan saanut laitos on ydinvoimala, kun taas toisessa jäsenvaltiossa, jossa on nostettu preventiivinen kanne ydinvoimalan aiheuttaman mahdollisen immission lopettamiseksi, tämäntyyppisten laitosten toiminta ei per se ole sallittua, vaikka kyseisessä valtiossa toimii muita ydinteknisiä laitoksia?
f)
Jos 1 a kohdassa esitetty kansallisten säännösten tulkinta rikkoo EY 28 artiklaa, onko jäsenvaltion tuomioistuinten, joissa on vireillä tällainen kanne immission lopettamiseksi, velvollisuutena tulkita kansallista lainsäädäntöä yhteisön oikeuden mukaisesti siten, että ilmaisu ”viranomaisten hyväksymä laitos” voi kattaa sekä kansallisten viranomaisten että toisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämät toimintaluvat?
2)
a)
Onko se, että yritys, joka ylläpitää jäsenvaltiossa ydinvoimalaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön ja asiaa koskevien yhteisön oikeuden säännösten mukaisesti, velvoitetaan naapurijäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion, jossa määrätään lopettamaan kyseisestä ydinvoimalasta peräisin oleva mahdollinen immissio ja joka on täytäntöönpantavissa kaikissa jäsenvaltioissa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen nojalla, mukaisesti muuttamaan kyseistä laitosta, jotta se on toisen jäsenvaltion teknisten standardien mukainen, tai jopa lopettamaan kyseisen laitoksen toiminta, jos kyseisiä muutoksia ei laitoskokonaisuuden monimutkaisuuden vuoksi voida tehdä, tilanteessa, jossa kyseinen tuomioistuin ei kyseisen jäsenvaltion korkeimman tuomioistuimen suorittaman kansallisten säännösten tulkinnan vuoksi voi ottaa huomioon laitoksen sijaintijäsenvaltion viranomaisten myöntämää olemassa olevaa toimintalupaa ydinvoimalalle, vaikka se ottaisi huomioon kansallisten viranomaisten myöntämän toimintaluvan laitokselle kanteessa, jossa vaaditaan immission lopettamista, joten kun on kyse kansallisten viranomaisten myöntämän luvan nojalla toimivasta laitoksesta, immission lopettamiseen ei voitaisi velvoittaa, yhdenmukaista EY 43 artiklassa asetetun kiellon rajoittaa toisen jäsenvaltion kansalaisten sijoittautumisvapautta toisen jäsenvaltion alueella kanssa?
b)
Onko sijoittautumisvapauden rajoittamista koskevia oikeuttamisperusteita tulkittava siten, että jäsenvaltion lainsäädännössä on joka tapauksessa lainvastaista tehdä erottelu kansallisten viranomaisten ja toisen jäsenvaltion viranomaisten laitoksille myöntämien lupien välillä ainakin sikäli kuin tämä erottelu perustuu haluun suojella yksinomaan oman valtion kansantaloutta muttei toisen jäsenvaltion kansantaloutta, koska tämä on puhtaasti taloudellinen peruste, jota ei sellaisena tunnusteta suojelun arvoiseksi perusvapautena?
c)
Onko EY:n perustamissopimuksessa vahvistettuja sijoittautumisvapauden rajoittamista koskevia oikeuttamisperusteita ja erityisesti suhteellisuusperiaatetta tulkittava siten, että jäsenvaltion lainsäädännössä tehty yleinen erottelu kansallisten viranomaisten ja toisen jäsenvaltion viranomaisten laitoksille myöntämien lupien välillä on sellaisenaan lainvastainen, koska sijaintijäsenvaltion laitoksen, jolle kyseisen jäsenvaltion viranomaiset ovat antaneet luvan, toimintaa on arvioitava toisen jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa kussakin yksittäistapauksessa sen perusteella, millaisen tosiasiallisen vaaran laitos aiheuttaa yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai terveydelle tai muille tunnustetuille yleistä etua koskeville pakottaville vaatimuksille?
d)
Kun otetaan huomioon suhteellisuusperiaate, jota on tarkasteltava sijoittautumisvapauteen puuttumiseen liittyvien oikeuttamisperusteiden yhteydessä, onko jäsenvaltion tuomioistuinten velvollisuutena joka tapauksessa kohdella sijaintijäsenvaltiossa myönnettyä laitoksen toimintalupaa samalla tavoin kuin kansallisten viranomaisten myöntämää toimintalupaa, jos sijaintijäsenvaltiossa myönnetty toimintalupa on oikeudellisesti tarkasteltuna käytännössä samanarvoinen kuin kansallisten viranomaisten myöntämä toimintalupa?
e)
Onko edellä mainitun kysymyksen tarkastelussa myös, kun on kyse sijoittautumisvapaudesta, merkitystä sillä, että sijaintijäsenvaltiossa luvan saanut laitos on ydinvoimala, kun taas toisessa jäsenvaltiossa, jossa on nostettu preventiivinen kanne ydinvoimalan aiheuttaman mahdollisen immission lopettamiseksi, tämäntyyppisten laitosten toiminta ei per se ole sallittua, vaikka kyseisessä valtiossa toimii muita ydinteknisiä laitoksia?
f)
Jos 2 a kohdassa esitetty kansallisten säännösten tulkinta rikkoo EY 43 artiklaa, onko jäsenvaltion tuomioistuinten, joissa on vireillä tällainen kanne immission lopettamiseksi, velvollisuutena tulkita kansallista lainsäädäntöä yhteisön oikeuden mukaisesti siten, että ilmaisu ”viranomaisten hyväksymä laitos” voi kattaa sekä kansallisten viranomaisten että toisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämät toimintaluvat?
3)
a)
Onko kyseessä EY 12 artiklassa tarkoitettu kansalaisuuteen perustuva syrjintä, kun jäsenvaltion tuomioistuimet ottavat huomioon kansallisten viranomaisten myöntämät laitosten toimintaluvat sellaisen preventiivisen kanteen yhteydessä, jonka yksityinen on nostanut tällaisia laitoksia vastaan immission lopettamiseksi, sillä seurauksella, että vaatimukset laitoksen toiminnan lopettamisesta tai muuttamisesta ovat poissuljettuja, kun nämä tuomioistuimet eivät ota huomioon muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien laitosten toimintalupia, jotka kyseisten jäsenvaltioiden viranomaiset ovat myöntäneet, tällaisten kanteiden yhteydessä?
b)
Kuuluuko tällainen syrjintä perustamissopimuksen soveltamisalaan, koska se vaikuttaa sellaisten yritysten oikeudellisiin edellytyksiin, jotka ylläpitävät tällaisia laitoksia ja jotka haluavat sijoittautua EU:n jäsenvaltioon, sekä oikeudellisiin edellytyksiin, joiden mukaan tällaiset yritykset tuottavat tavaraksi katsottavaa sähköä ja toimittavat sen muihin jäsenvaltioihin, joten se liittyy ainakin välillisesti perusvapauksien toteuttamiseen?
c)
Onko tällainen syrjintä oikeutettavissa objektiivisin perustein sikäli kuin jäsenvaltion asianomaiset tuomioistuimet eivät tutki tilannetta erikseen ja ota huomioon tosiseikkoja, jotka ovat sijaintijäsenvaltion laitoksen saaman luvan taustalla? Eikö se, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimet ottaisivat huomioon sijaintijäsenvaltion viranomaisten myöntämän luvan ainakin sen edellytyksen täyttyessä, että tämä lupa on oikeudellisesti tarkasteltuna käytännössä samanarvoinen kuin kansallisten viranomaisten myöntämä toimintalupa, olisi suhteellisuusperiaatteen mukaista?
d)
Jos 3 a kohdassa esitetty kansallisten säännösten tulkinta rikkoo EY 12 artiklaa, onko jäsenvaltion tuomioistuinten, joissa on vireillä tällainen kanne immission lopettamiseksi, velvollisuutena tulkita kansallista lainsäädäntöä yhteisön oikeuden mukaisesti siten, että ilmaisu ”viranomaisten hyväksymä laitos” voi kattaa sekä kansallisten viranomaisten että toisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämät toimintaluvat?
4)
a)
Sovelletaanko EY 10 artiklassa yhteisön oikeuden soveltamisessa määrättyä lojaalin yhteistyön periaatetta myös jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin?
b)
Onko tästä lojaalin yhteistyön periaatteesta pääteltävä, että jäsenvaltiot eivät saa vaikeuttaa toisen jäsenvaltion julkisen vallan käyttöä tai tehdä sitä mahdottomaksi, ja päteekö tämä erityisesti niiden päätöksiin, jotka koskevat ydinvoimalaitosten suunnittelua, rakentamista ja toimintaa niiden alueella?
c)
Jos 4 a kohdassa esitetty kansallisten säännösten tulkinta rikkoo EY 10 artiklaa, onko jäsenvaltion tuomioistuinten, joissa on vireillä tällainen kanne immission lopettamiseksi, velvollisuutena tulkita kansallista lainsäädäntöä yhteisön oikeuden mukaisesti siten, että ilmaisu ”viranomaisten hyväksymä laitos” voi kattaa sekä kansallisten viranomaisten että toisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämät toimintaluvat?
Full & Egal Universal Law Academy