5.7.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 171/19
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Monomeles Protodikeio Rethymnis (Kreikka) on esittänyt 17.4.2008 — Georgios K. Lagoudakis v. Kentro Anoiktis Prostasias Ilikiomenon Dimou Rethymnis
(Asia C-162/08)
(2008/C 171/32)
Oikeudenkäyntikieli: kreikka
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Monomeles Protodikeio Rethymnis
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Georgios K. Lagoudakis
Vastaaja: Kentro Anoiktis Prostasias Ilikiomenon Dimou Rethymnis
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko puitesopimuksen, jonka Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskus (CEEP) ovat tehneet ja joka muodostaa neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL L 175, 10.7.1999, s. 42) erottamattoman osan, 5 lauseke ja 8 lausekkeen 1 ja 3 kohta ymmärrettävä siten, että yhteisön oikeudessa ei sallita (kyseisen puitesopimuksen täytäntöönpanoa koskevilla syillä) sitä, että jäsenvaltio säätää toimenpiteistä, a) kun kansallisessa oikeusjärjestyksessä jo on ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu vastaava oikeudellinen toimenpide ja b) kun puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi säädetyillä toimenpiteillä heikennetään määräaikaisten työntekijöiden suojan yleistä tasoa kansallisessa oikeusjärjestyksessä?
2)
Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, kysytään, liittyykö määräaikaisille työntekijöille annetun suojan heikentäminen siinä tapauksessa, että kyse ei ole useista ja peräkkäisistä määräaikaisista työsopimuksista vaan yhdestä ainoasta määräaikaisesti työsopimuksesta, jonka kohteena tosiasiassa kuitenkin on se, että työntekijä ei tarjoa palveluja väliaikaisten, ylimääräisten tai kiireellisten tarpeiden kattamiseksi vaan ”pysyvien ja jatkuvien” tarpeiden kattamiseksi, edellä mainitun puitesopimuksen ja direktiivin täytäntöönpanoon, ja onko tällainen suojan heikentäminen näin ollen yhteisön oikeuden kannalta kiellettyä vai sallittua?
3)
Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, kysytään, että jos kansallisessa oikeusjärjestyksessä oli ennen direktiivin 1999/70/EY voimaantuloa olemassa puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu vastaava oikeudellinen toimenpide, kuten pääasiassa riidanalainen lain 2112/1920 8 §:n 3 momentti, merkitseekö määräaikaisten työntekijöiden suojan yleisen tason puitesopimuksen 8 lausekkeen 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua kiellettyä heikentämistä kansallisessa oikeusjärjestyksessä se, että puitesopimuksen täytäntöönpanoa koskevien syiden perusteella säädetään oikeudellisesta toimenpiteestä, kuten pääasiassa kyseessä olevasta riidanalaisesta presidentin asetuksen 164/2004 11 §:stä,
a)
kun puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi annetun kyseisen oikeudellisen toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan tapaukset, joissa on kyse useista perättäisistä määräaikaisista työsopimuksista tai useista perättäisistä määräaikaisista työsuhteista, mutta eivät sellaisten sopimusperusteisten toimihenkilöiden tapaukset, jotka ovat tehneet (ei useita ja perättäisiä vaan) yhden ja ainoan määräaikaisen työsopimuksen, jonka nojalla työntekijä kattaa työnantajan ”pysyviä ja jatkuvia” tarpeita, kun direktiiviä edeltänyt vastaava oikeudellinen toimenpide koskee kaikkia tapauksia, joissa on kyse määräaikaisista työsopimuksista, myös niitä, joissa työntekijä on tehnyt yhden ainoan määräaikaisen työsopimuksen, jonka kohteena tosiasiassa kuitenkin on se, että työntekijä ei tarjoa palveluja väliaikaisten, ylimääräisten tai kiireellisten tarpeiden kattamiseksi vaan ”pysyvien ja jatkuvien” tarpeiden kattamiseksi?
b)
Entä kun kyseessä olevan puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi annetussa oikeudellisessa toimenpiteessä säädetään määräaikaisten työntekijöiden suojaamiseksi ja määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa tarkoitettujen väärinkäytösten ehkäisemistä varten oikeudelliseksi seuraukseksi se, että määräaikaiset työsopimukset luokitellaan vastedes (ex nunc) toistaiseksi voimassa oleviksi, vaikka direktiiviä edeltävässä vastaavassa oikeudellisessa toimenpiteessä säädetään määräaikaisten työsopimusten luokittelemisesta toistaiseksi voimassa oleviksi väärinkäytöksen alkuhetkestä lähtien (ex tunc)?
4)
Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, kysytään, että jos kansallisessa oikeusjärjestyksessä oli ennen direktiivin 1999/70/EY voimaantuloa määräaikaisia työsopimuksia koskevan puitesopimuksen, joka on kyseisen direktiivin erottamaton osa, voimassa 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu vastaava oikeudellinen toimenpide, kuten pääasiassa kyseessä oleva lain 2112/1920 riidanalainen 8 §:n 3 momentti, merkitseekö määräaikaisten työntekijöiden suojan yleisen tason kiellettyä puitesopimuksen 8 lausekkeen 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua heikentämistä kansallisessa oikeusjärjestyksessä Kreikan lainsäätäjän edellä mainittua direktiiviä Kreikan oikeusjärjestyksessä täytäntöönpannessa suorittama valinta jättää yhtäältä edellä mainitun presidentin asetuksen 164/2004 mukaisen suojan tason ulkopuolelle edellä mainitut väärinkäytöstapaukset, joissa työntekijä on tehnyt yhden ja ainoan määräaikaisen työsopimuksen, jonka kohteena kuitenkin tosiasiassa on se, että työntekijä ei tarjoa palveluja väliaikaisten, ylimääräisten tai kiireellisten tarpeiden kattamiseksi vaan ”pysyvien ja jatkuvien” tarpeiden kattamiseksi, ja toisaalta se, että Kreikan lainsäätäjä on jättänyt säätämättä jostain vastaavanlaisesta, erityisesti tätä tapausta koskevasta ja tehokkaasta sellaista oikeudellista seurausta koskevasta toimenpiteestä, joka koskee työntekijöiden suojaamista tämän erityisen väärinkäyttötapauksen suhteen ja jota sovelletaan sen yleisen suojan lisäksi, josta säädetään vakiintuneesti Kreikan oikeusjärjestyksen yleisessä työoikeudessa kaikissa niissä tapauksissa, joissa suoritetaan työtä mitättömän sopimuksen nojalla, riippumatta siitä, onko kyseessä puitesopimuksessa tarkoitettu väärinkäytös, eli sen suojan lisäksi, joka käsittää työntekijän vaatimuksen siitä, että hänelle maksetaan hänen palkkansa sekä irtisanomiskorvaus, tekipä hän työtä pätevän työsopimuksen nojalla tai ei, kun otetaan huomioon,
a)
että kansallisessa oikeudessa säädetään velvollisuudesta maksaa palkka ja irtisanomiskorvaus kaikissa tapauksissa, joissa on kyse työsuhteesta, ja että tällä velvollisuudella ei erityisesti pyritä estämään puitesopimuksessa tarkoitettuja väärinkäytöksiä, ja
b)
että direktiiviä edeltävän vastaavan oikeudellisen toimenpiteen soveltamisen oikeudellisena seurauksena on se, että (yksi ja ainoa) määräaikainen työsopimus tunnustetaan toistaiseksi voimassa olevaksi?
5)
Mikäli vastaus edellä mainittuihin kysymyksiin on myöntävä, kysytään, pitääkö kansallisen tuomioistuimen, kun se tulkitsee kansallista oikeuttaan direktiivin 1999/70/EY mukaisesti, sivuuttaa sellaisen oikeudellisen toimenpiteen, joka annettiin puitesopimuksen täytäntöönpanemista koskevien syiden perusteella mutta joka johtaa määräaikaisten työntekijöiden suojan yleisen tason heikentämiseen kansallisessa oikeusjärjestyksessä, direktiivin kanssa ristiriitaiset säännökset, kuten presidentin asetuksen 164/2004 säännökset, joissa implisiittisesti ja välillisesti mutta selvästi evätään tällaisen suojan antaminen väärinkäytöstapauksissa, joissa työntekijä on tehnyt yhden ja ainoan määräaikaisen työsopimuksen, jonka kohteena kuitenkin tosiasiassa on se, että työntekijä ei tarjoa palveluja väliaikaisten, ylimääräisten tai kiireellisten tarpeiden kattamiseksi vaan ”pysyvien ja jatkuvien” tarpeiden kattamiseksi, ja soveltaa niiden asemesta direktiivin voimaantuloa edeltävän vastaavan oikeudellisen toimenpiteen säännöksiä, kuten lain 2112/1920 8 §:n 3 momentin säännöksiä?
6)
Siinä tapauksessa, että kansallinen tuomioistuin katsoo, että määräaikaista työtä koskevassa riidassa on — lähtökohtaisesti — sovellettava säännöstä (nyt esillä olevassa asiassa lain 2112/1920 8 §:n 3 momenttia), joka muodostaa määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on direktiivin 1999/70/EY erottamaton osa, 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun vastaavan oikeudellisen toimenpiteen, ja jonka perusteella — vaikka vain yhden — työsopimuksen luokitteleminen määräaikaiseksi ilman perusteltua syytä, joka liittyisi tehdyn työn luonteeseen, lajiin ja ominaispiirteisiin, aiheuttaa sen, että tämä sopimus tunnustetaan toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi,
a)
onko yhteisön oikeuden kanssa sopusoinnussa se, että kansallinen tuomioistuin tulkitsee ja soveltaa kansallista oikeutta siten, että kaikissa tapauksissa on olemassa perusteltu syy tehdä määräaikaisia työsopimuksia, kun oikeudellisena perusteena näitä sopimuksia tehtäessä on käytetty lakiin sisältyvää säännöstä, joka koskee työskentelyä määräaikaisella työsopimuksella kausiluonteisten, jaksottaisten, tilapäisten, ylimääräisten tai täydentävien sosiaalisten tarpeiden kattamiseksi (nyt esillä olevassa asiassa lain 3250/2004, FEK A' 124/7.7.2004 säännöksiä), vaikka tosiasiassa katettavat tarpeet ovat pysyviä ja jatkuvia?
b)
Entä onko yhteisön oikeuden kanssa sopusoinnussa se, että kansallinen tuomioistuin tulkitsee ja soveltaa kansallista oikeutta siten, että säännöstä, jolla kielletään määräaikaisten työsopimusten muuttaminen julkisella sektorilla toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi, on tulkittava siten, että julkisella sektorilla kielletään ehdottomasti ja kaikissa tapauksissa määräaikaisen työsopimuksen tai -suhteen muuttaminen toistaiseksi voimassa olevaksi, vaikka sopimus tai suhde on väärinkäytösluonteisesti sovittu määräaikaiseksi, nimittäin kun katetut tarpeet ovat tosiasiassa pysyviä ja jatkuvia ja kun kansalliselle tuomioistuimelle ei tällaisessa tapauksessa jää mahdollisuutta määritellä kyseisen oikeudellisen työsuhteen todellista luonnetta ja luokitella sitä oikein toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi? Vai olisiko kyseessä oleva kielto kenties rajattava koskemaan vain sellaisia määräaikaisia työsopimuksia, jotka tosiasiassa on tehty tilapäisten, odottamien, kiireellisten, ylimääräisten tai vastaavanlaisten erityisten tarpeiden vuoksi mutta ei myös tapauksia, joissa sopimukset tosiasiassa on tehty pysyvien ja jatkuvien tarpeiden kattamiseksi?
Full & Egal Universal Law Academy