2.8.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 197/12
Kanne 20.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta
(Asia C-211/08)
(2008/C 197/19)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja R. Vidal Puig)
Vastaaja: Espanjan kuningaskunta
Vaatimukset
—
On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on evännyt espanjalaisen Sistema Nacional de Saludin (kansallinen terveysjärjestelmä) edunsaajilta korvauksen sellaisista lääketieteellisistä kuluista, joita heille on syntynyt toisessa jäsenvaltiossa sairaalahoidosta, jota on saatu sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti, siltä osin kuin korvauksen taso siinä jäsenvaltiossa, jossa hoitoa annetaan, on alhaisempi kuin Espanjan lainsäädännössä säädetty
—
Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1.
Espanjan sosiaaliturvalainsäädännössä säädetään, että kansallisesta terveysjärjestelmästä korvattavat sairaalahoidot on tarjottava tästä järjestelmästä, erittäin poikkeuksellisia ”kiireellisten, välittömien ja elintärkeiden hoitotoimien” tapauksia lukuun ottamatta. Näin ollen silloin, kun espanjan kansalliseen terveysjärjestelmään kuuluva edunsaaja siirtyy tilapäisesti toiseen jäsenvaltioon ja kun hän tänä aikana saa lääketieteelliseltä kannalta välttämätöntä sairaalahoitoa asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti, Espanjan viranomaiset eivät korvaa hänelle aiheutuneita kuluja.
2.
Kun toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettava sairaalakulujen korvaustaso on alhaisempi kuin Espanjan lainsäädännössä säädetty, Espanjan viranomaisten kieltäytyminen erotuksen korvaamisesta voi johtaa siihen, että Espanjan kansallisen terveysjärjestelmän edunsaajat eivät halua mennä kyseessä olevaan jäsenvaltioon saadakseen siellä muita kuin lääketieteellisiä palveluja (esimerkiksi koulutus- tai matkailupalveluja) tai — jos kyseessä ovat edunsaajat, jotka ovat jo siirtyneet toiseen jäsenvaltioon — he tuntevat houkutusta siirtää paluupäiväänsä aiemmaksi, jotta he saisivat ilmaisen sairaalahoidon Espanjassa. Tästä seuraa, että riidanalainen Espanjan lainsäädäntö voi rajoittaa sekä edunsaajan toiseen jäsenvaltioon väliaikaisen siirtymisen syynä alun perin olleiden muiden kuin lääketieteellisten palvelujen tarjoamista että lääketieteellisten palvelujen myöhempää tarjoamista kyseisessä jäsenvaltiossa asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan säännösten mukaisesti.
3.
Edellä mainitut palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset eivät ole perusteltuja EY:n perustamissopimuksen nojalla. Espanjan viranomaiset eivät ole osoittaneet, että nämä rajoitukset olisivat tarpeellisia Espanjan kansallisen terveysjärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan vaarantumisen välttämiseksi. Näin ollen on pääteltävä, että riidanalainen lainsäädäntö on ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa.
(1) EYVL L 149, s. 2.
Full & Egal Universal Law Academy