15.8.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 209/30
Kanne 10.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta
(Asia C-249/08)
(2008/C 209/45)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: K. Banks ja C. Cattabridga)
Vastaaja: Italian tasavalta
Vaatimukset
—
On todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut tietyistä kalastustoiminnan valvontatoimenpiteistä 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2241/87 (1) 1 artiklan 1 kohdan eikä yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12.10.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (2) 2 artiklan 1 kohdan sekä 31 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska
—
se ei ole toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä kalastuksen valvomiseksi ja tarkastamiseksi alueellaan ja sen suvereenisuuden tai tuomiovallan piiriin kuuluvilla merialueilla erityisesti siltä osin kuin kysymys on ajoverkkojen aluksella säilyttämisestä ja käytöstä, ja koska
—
se ei ole riittävällä tavalla täyttänyt velvollisuuttaan varmistaa, että niihin, jotka rikkovat ajoverkkojen aluksella säilyttämistä ja käyttöä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, kohdistetaan asianmukaisia toimenpiteitä erityisesti siten, että näille henkilöille määrätään rangaistusseuraamuksia, joilla on ehkäisevä vaikutus
—
Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1.
Siitä lähtien kun yli 2,5 km pituisten ajoverkkojen aluksella säilyttämistä ja käyttöä koskeva kielto tuli voimaan 1992, ja vuodesta 2001 lukien, jolloin kaiken pituisten ajoverkkojen käyttö kiellettiin, Italian kalastuslaivasto on järjestelmällisesti ja erittäin laajasti rikkonut kieltoa.
2.
Komission mukaan tilanteen laajuus ja vakavuus johtuu suoraan siitä, että tämän kiellon noudattamista valvova Italian järjestelmä on tehoton ja siitä, että Italian lainsäädännössä kiellon rikkomisesta määrätyt rangaistusseuraamukset ovat riittämättömiä.
3.
Komissio huomauttaa tässä yhteydessä, että ajoverkkojen käyttöä valvovat useat keskenään kilpailevat järjestöt, joiden muut tehtävät saavat tähän valvontaan nähden etusijan. Valvontaa ei myöskään ole asianmukaisesti koordinoitu. Henkilöstöresurssien, ajan ja tarpeellisten keinojen puute estävät tehokkaan valvonnan toteuttamisen.
4.
Ajoverkkojen käytön valvonnan osalta puuttuvat myös riittävä strateginen ohjelmointi ja suunnittelu. Komissio huomauttaa, että valvonta tulisi ohjelmoida huolellisesti erityisten riskitekijöiden perusteella, ja se tulisi toteuttaa kattavan, integroidun ja rationaalisen strategian avulla. Tiettyihin vuoden ajanjaksoihin, tiettyihin alueisiin ja valvontapisteisiin tulisi lisäksi keskittyä enemmän. Tällä hetkellä Italian viranomaiset eivät ole toteuttaneet mitään näistä.
5.
Ajoverkkojen käytön valvonnasta vastaavat viranomaiset eivät saa käyttöönsä tietoja asetuksen N:o 2847/93 3 artiklan mukaisen satelliittipaikantamisjärjestelmän avulla kerättyjä tietoja kalastusalusten sijainnista. Komission tekemän tutkimuksen perusteella on ilmeistä, että on edelleen suuri määrä kalastusaluksia, joita ei ole varustettu satelliittipaikantamisjärjestelmän asianmukaisen toiminnan edellyttämillä satelliittiseurantalaitteilla. Siltä osin kuin kysymys on tietojen keräämisestä, asetuksessa N:o 2847/93 edellytettyjä aluspäiväkirjojen sekä purkamis- ja myynti-ilmoitusten saattamista tietokoneille ja, a fortiori, näiden tietojen ristiinanalysointia satelliittipaikantamisjärjestelmän avulla kerättyjen tietojen kanssa ei vielä ole läheskään kokonaan toteutettu.
6.
Italian viranomaisten suorittama ajoverkkojen käytön valvonta on täysin epätyydyttävää, eikä tapa, jolla kyseiset viranomaiset yrittävät estää ajoverkkojen aluksella säilyttämistä sekä näiden verkkojen käyttöä, ole yhtään tehokkaampi.
7.
Komissio huomauttaa tässä yhteydessä ensiksikin, että vastoin asetuksen N:o 3094/86 (3) 9 a artiklaa ja niitä säännöksiä, joilla kyseistä säännöstä on myöhemmin muutettu ja laajennettu, rangaistusseuraamuksia koskevassa Italian voimassaolevassa lainsäädännössä kielletään pääasiallisesti ainoastaan ajoverkkojen käyttö tai käytön yritys, mutta ei pelkästään niiden aluksella säilyttämistä.
8.
Toiseksi kun ajoverkkojen käyttökiellon rikkominen tosiasiassa todetaan, paikalliset valvontaviranomaiset eivät tee siitä säännöllisesti ilmoitusta toimivaltaisille viranomaisille etupäässä sosiaalisten paineiden vuoksi, eikä rikkomisia tämän vuoksi tutkita eikä niistä rangaista. Määrättyjen seuraamusten lukumäärä on itse asiassa mitätön.
9.
Komissio katsoo näin ollen, että se on näyttänyt selvästi toteen, että Italiassa voimassaoleva valvonta- ja seuraamusjärjestelmä sen varmistamiseksi, että ajoverkkoja koskevia yhteisön oikeuden säännöksiä noudatetaan, on täysin riittämätön jäsenvaltioille asetuksen N:o 2241/87 1 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 2847/93 2 artiklan 1 kohdassa ja 31 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettujen velvoitteiden täyttämiseksi.
(1) EYVL L 207, s. 1
(2) EYVL L 261, s. 1
(3) Tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7.10.19896 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3094/86 (EYVL L 288, s. 1)
Full & Egal Universal Law Academy