30.8.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 223/27
Kanne 24.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta
(Asia C-271/08)
(2008/C 223/43)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Wilms ja D. Kukovec)
Vastaaja: Saksan liittotasavalta
Kantajan vaatimukset
—
yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Saksan liittotasavalta on 31.1.2006 asti rikkonut direktiivin 92/50/ETY (1) 8 artiklaa luettuna yhdessä sen III–VI osaston kanssa ja 1.2.2006 alkaen direktiivin 2004/18/EY (2) 20 artiklaa luettuna yhdessä sen 23–55 artiklan kanssa, koska kunnalliset viranomaiset ja yritykset, joissa on yli 1 218 työntekijää, ovat tehneet ammatillista lisäeläkejärjestelmää koskevia palvelusopimuksia suoraan TV-Eumw/VKA:n (Tarifvertrag zur Entgeltumwandlung für Arbeitnehmer/-innen im kommunalen öffentlichen Dienst) 6 §:ssä mainittujen laitosten ja yritysten kanssa järjestämättä Euroopan laajuista tarjouskilpailua
—
Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Saksassa työntekijät voivat vaatia työnantajaltaan, että heidän tulevista palkkasaatavistaan enintään 4 prosenttia kulloinkin voimassa olevasta yleisen eläkevakuutusjärjestelmän mukaisesta laskennallisesta enimmäisrajasta muutetaan ammatillisen lisäeläkejärjestelmän eläkemaksuiksi (Entgeltumwandlung). Kuntatyöntekijöiden eläkemaksuiksi muuttamista koskevan tariffisopimuksen (jäljempänä tariffisopimus) mukaan eläkemaksuiksi muuttamisen suorittavat kunnalliset viranomaiset tai yritykset. Eläkemaksuiksi muuttaminen on tehtävä julkisissa eläketurvalaitoksissa tai Sparkassen-Finanzgruppeen kuuluvissa yrityksissä tai kunnallisissa vakuutuslaitoksissa. Pääsääntöisesti kunnalliset viranomaiset tai yritykset tekevät kaikkia niitä työntekijöitä koskevia ryhmävakuutussopimuksia, joiden kanssa on tehty sopimus eläkemaksujen muuttamisesta yllä mainittujen laitosten kanssa.
Komission toteamusten mukaan kunnalliset viranomaiset tai yritykset tekivät nämä ammatillista lisäeläkejärjestelmää koskevat palvelusopimukset suoraan tariffisopimuksessa mainittujen laitosten ja yritysten kanssa järjestämättä Euroopan laajuista tarjouskilpailua.
Ammatillisen lisäeläkejärjestelmän palveluja koskee direktiivin 92/50/ETY liitteessä I A oleva 6 pääluokka tai 1.2.2006 alkaen direktiivin 2004/18/EY liite II A. Kyse on eläke- ja vakuutusrahastopalveluista, jotka eivät kuulu lakisääteiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Näin ollen kyseessä olevat, kunnallisten viranomaisten eli julkisten työnantajien tekemät sopimukset ovat rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia ja julkisia sopimuksia mainituissa direktiiveissä tarkoitetulla tavalla. Oikeuskäytännöstä ilmenee sitä paitsi, että direktiivin 92/50/ETY 1 artiklan a kohdassa ei tehdä eroa sellaisten sopimusten, jotka julkinen työnantaja tekee täyttääkseen yleisen edun mukaiset tehtävänsä ja sellaisten sopimuksen, joilla ei ole mitään yhteyttä tällaisiin tehtäviin, välillä. Yhteisöjen tuomioistuin on tämän vuoksi hylännyt ajatuksen toiminnallisesta sopimuspuolesta. Saksan viranomaisten väitettä siitä, että kunnalliset viranomaiset tai yritykset eivät ole ammatillisesta lisäeläketurvasta huolehtiessaan toiminnallisesti julkisia sopimuspuolia julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla, ei voida näin ollen hyväksyä.
Komissio katsoo lisäksi, että kyseessä olevat sopimukset ylittävät huomattavasti merkitykselliset kynnysarvot. Vastaajan käsityksen vastaisesti tämän laskennan perustaksi ei oteta jokaista yksittäistä sopimusta. Merkitystä on pikemminkin puitesopimuksen kestolla, koska yksittäiset sopimukset työntekijöiden ja työnantajan välillä eivät ole sopimusjärjestelyn kohteena hankintamenettelyä koskevassa yhteisön oikeudessa tarkoitetulla tavalla. Puitesopimuksen huomioon otettava arvo on näin ollen sama kuin kaikkien puitesopimuksen voimassaoloajalle suunniteltujen sopimusten arvioitu kokonaisarvo ilman arvonlisäveroa. Komission laskelmien mukaan ainakin 11 kaupunkia Saksan liitto tasavallassa ylittävät kynnysarvon.
Kunnallisten viranomaisten ja yritysten ei olisi tämän vuoksi pitänyt tehdä ammatillista lisäeläketurvaa koskevia palvelusopimuksia suoraan tariffisopimuksessa mainittujen laitosten ja yritysten kanssa, vaan Euroopan laajuisen tarjouskilpailun perusteella. Tällaiseen arvioon ei myöskään voi vaikuttaa se seikka, että korvausten maksamisesta säädetään tariffisopimuksella. Ensiksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy yksi selitteisesti ilmi, ettei yhteisön oikeudessa ole yleistä sopimusvapautta koskevaa varaumaa ja toiseksi komissio ei voi katsoa, että Saksan perustuslaissa vahvistettua sopimusvapauden periaatetta rajoitettaisiin perusteettomasti sillä, että julkinen sopimuspuoli täyttää lakiin perustuvan velvollisuutensa tarjouskilpailun järjestämisestä.
(1) EYVL L 209, s. 1.
(2) EYVL L 134, s. 114.
Full & Egal Universal Law Academy