13.9.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 236/9
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale ordinario di Milano (Italia) on esittänyt 30.6.2008 — Crocefissa Savia ym. v. Ministro dell'Istruzione, dell'Università e della Ricerca ym.
(Asia C-287/08)
(2008/C 236/13)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale ordinario di Milano
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Crocefissa Savia, Monica Maria Porcu, Ignazia Randazzo, Daniela Genovese ja Mariangela Campanella
Vastaajat: Ministro dell'Istruzione, dell'Università e della Ricerca, Direzione Didattica II Circolo — Limbiate, Ufficio Scolastico Regionale per la Lombardia, Direzione Didattica III Circolo — Rozzano, Direzione Didattica IV Circolo — Rho, Istituto Comprensivo — Castano Primo, Istituto Comprensivo A. Manzoni — Rescaldina
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Saako Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäätäjä antaa säännöksen, jonka tarkoituksena on sisältää autenttinen tulkinta, mutta joka tosiasiassa on sisällöltään uusi ja luonteeltaan — erityisesti — sellainen, että sillä annetaan tulkitulle säännökselle taannehtivasti muita vaikutuksia kuin joita aineellista kysymystä käsitelleet tuomioistuimet enimmäkseen antoivat sille aikaisemmin vallitsevassa oikeuskäytännössä ja joita ylemmät tuomioistuimet antoivat sille oikeuskäytännössään?
2)
Voiko ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen olla vaikutusta sillä mahdollisuudella, että annettua säännöstä ei luokitella uudeksi säännökseksi, jolla on taannehtivia vaikutuksia, vaan todelliseksi tulkintasäännökseksi, jolloin tällainen luokittelu päätellään siitä, että se on yhdenmukainen sen tulkintatavan kanssa, jota kysymystä käsitelleiden tuomioistuinten vähemmistön oikeuskäytäntö edustaa, mutta se on kuitenkin ristiriidassa ylempien tuomioistuinten kannan kanssa?
3)
Jos vastaus on myönteinen: mitä vaikutusta kummassakin tapauksessa on arvioitaessa tällaisen säännöksen yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa ja erityisesti oikeudenkäynnin ”oikeudenmukaisuutta” koskevien periaatteiden kanssa sillä seikalla, että valtio itse on asianosaisena oikeudenkäynnissä ja että kyseessä olevan säännöksen soveltaminen edellyttää, että asiaa käsittelevä tuomioistuin hylkää sille valtiota vastaan esitetyt vaatimukset?
4)
Mitä ovat ohjeellisesti ottaen ne ”yleiseen etuun perustuvat pakottavat syyt”, joilla voidaan tarpeen vaatiessa myös siitä vastuksesta poiketen, joka periaatteessa olisi annettava edellä 1, 2 ja 3 kohdassa esitettyihin kysymyksiin, oikeuttaa myös se, että siviiliasioissa ja yksityisoikeudellisissa oikeussuhteissa — vaikka ne onkin luotu julkisyhteisön kanssa — sovellettavalle lain säännökselle annetaan taannehtivia vaikutuksia?
5)
Voivatko näihin syihin kuulua sen tyyppiset organisatoriset perusteet, joihin Italian Corte di Cassazione on viitannut tuomioissaan N:o 618/2008, 677/2008 ja 11922/2008 perustellakseen erityisesti ”laajaa siirtymätointa koskevan sääntelyn” välttämättömyydellä sellaisen lainsäädännön antamista, jolla on tarkoitus säännellä paikallisviranomaisten palveluksessa olevien ATA-henkilöstöjen (tekninen ja avustava hallintohenkilöstö) siirtämistä valtiolle yli kuusi vuotta sen jälkeen kun tämä on tapahtunut?
6)
Onko joko tapauksessa kansallisen tuomioistuimen tehtävä kansallisen lainsäädännön vaietessa asiasta määrittää ne ”yleiseen etuun perustuvat pakottava syyt”, jotka — vireillä olevan oikeuskäynnin tapauksessa ja yhdenvertaisen oikeudenkäynnin periaatteesta poiketen — voisivat oikeuttaa säännöksen antamisen taannehtivin vaikutuksin, jotka voivat mullistaa oikeudenkäynnin lopputuloksen, vai onko kansallisen tuomioistuimen päinvastoin tyydyttävä arvioimaan, ovatko kyseessä olevan valtion lainsäätäjän nimenomaisesti valintansa tueksi esittämät syyt yhdenmukaisia yhteisön oikeuden kanssa?
Full & Egal Universal Law Academy