8.11.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 285/17
Valitus, jonka Transports Schiocchet — Excursions SARL on tehnyt 21.7.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-220/07, Transports Schiocchet — Excursions v. komissio, 19.5.2008 antamasta määräyksestä
(Asia C-335/08 P)
(2008/C 285/28)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Transports Schiocchet — Excursions SARL (edustaja: avocat D. Schönberger)
Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.5.2008 antama määräys on kumottava
—
ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä ja asia ratkaistava lopullisesti
—
toissijaisesti asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
—
komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää valituksensa tueksi kolme perustetta.
Se toteaa ensimmäisessä perusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut yhteisön oikeusjärjestyksen päätöksiin liittyvää oikeusvarmuuden periaatetta, EY:n perustamissopimuksen 235 artiklaa ja 288 artiklan toista kohtaa sekä ihmisoikeuksista ja perusvapauksista tehdyn yleissopimuksen 13 artiklaa, koska se on riidanalaisen määräyksen 39 kohdassa todennut, ettei sillä, että kantaja on nostanut kanteita kansallisissa tuomioistuimissa, ole lykkäävää eikä vanhentumisen keskeyttävää vaikutusta, vaikka se on aikaisemmissa päätöksissään, joilla on oikeusvoima, päin vastoin rohkaissut kanteen ajamista kansallisissa tuomioistuimissa.
Valittaja mainitsee toisessa perusteessaan useita virheitä, joita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sen mukaan tehnyt EY 288 artiklan toisen kohdan osalta arvioidessaan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen edellytyksiä — virheet koskevat valittajan kannekirjelmään sisältyvien tosiseikkojen ja päätelmien ottamista huomioon vääristyneellä tavalla — sekä EY 230 artiklan osalta erityisesti siltä osin kuin kansalliset tuomioistuimet ovat valittajan mukaan vahvistaneet komission kannan ja millä tavoin on arvioitu ajanjakso, jonka kuluessa on kärsitty vahinkoja.
Valittaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että asetuksen N:o 684/92 (1) 4 artiklan 2 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohtaa on rikottu, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on komission tulkintaa seuraten luokitellut valittajan kilpailijoiden harjoittaman toiminnan erityisliikenteeksi (4 artiklan 2 kohta), joka ei edellytä lupaa, vaikka käsiteltävänä olevassa tapauksessa kysymys on väliaikaisesta tai rinnakkaisliikenteestä (2 artiklan 1 kohdan 3 alakohta), joita koskevat samat säännöt kuin kantajan harjoittamaa säännöllistä liikennettä.
(1) EYVL L 74, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy