20.12.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 327/11
Valitus, jonka Lafarge SA on tehnyt 22.9.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-54/03, Lafarge SA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 8.7.2008 antamasta tuomiosta
(Asia C-413/08 P)
(2008/C 327/19)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Lafarge SA (edustaja: asianajajat A. Winckler, F. Brunet, E. Paroche, H. Kanellopoulos)
Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
—
Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-54/03 8.7.2008 antama tuomio on kumottava ja ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset hyväksyen on EY:n perustamissopimuksen 229 artiklan, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ja neuvoston asetuksen N:o 17/62 (1) 17 artiklan, josta on tullut neuvoston asetuksen N:o 1/2003 (2) 31 artikla, 27.11.2002 tehty Euroopan komission päätös N:o 2005/471/EY (3) siltä osin kuin sillä määrätään kantajalle sakko
—
Toissijaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-54/03 8.7.2008 antama tuomio on kumottava osittain ja ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset hyväksyen komission kantajalle 27.11.2002 tehdyssä päätöksessä N:o 2005/471/EY määräämän sakon määrää on alennettava
—
Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää kuusi perustetta valituksensa tueksi.
Ensimmäisessä perusteessaan valittaja väittää ensisijaisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vääristellyt sen arvioitaviksi saatettuja tosiseikkoja katsoessaan, että komissio saattoi pätevästi perustaa rikkomisten olemassaolon viittaukseen, joka koski sellaista kilpailusääntöjen vastaisten menettelyjen kokonaisuutta, joka johti kilpailun rajoittamiseen ja kipsilevymarkkinoiden vakauttamiseen.
Toisessa perusteessaan valittaja väittää, että todistustaakkaa koskevia sääntöjä, syyttömyysolettamaa koskevaa periaatetta ja siitä seuraavaa periaatetta in dubio pro reo on loukattu, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komissio oli osoittanut valittajan osallistuneen yhteen monitahoiseen ja jatkettuun rikkomiseen, vaikkei rikkomisen olemassaolosta ja kestosta ollut esitetty minkäänlaisia todisteita.
Kolmannessa perusteessaan valittaja väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen loukanneen perusteluvelvollisuutta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siten, että se oli vahvistanut komission kannan katsomalla, että tietyt todisteet riittivät osoittamaan valittajan syyllistyneen rikkomiseen, vaikka näitä samoja todisteita oli pidetty riittämättöminä osoittamaan, että kilpaileva yritys oli syyllistynyt rikkomiseen.
Neljännessä perusteessaan valittaja väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen loukanneen suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se ei ollut muuttanut langetetun sakon laskentapohjaa, jonka komissio oli vahvistanut ottamatta huomioon Lafargen liikevaihtoa ja sen markkinaosuuksia suhteessa sen kilpailijoiden vastaaviin.
Viidennessä perusteessaan valittaja moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se teki useita oikeudellisia virheitä ja jätti noudattamatta perusteluvelvollisuuttaan katsoessaan, että komissio menetteli perustellusti korottaessaan kantajalle määrättyä sakkoa rikkomisen uusimisen perusteella, vaikka tälle ei ollut oikeudellista perustaa eikä sellaista lainvoimaista määräystä, joilla tällaista korottamista olisi voitu perustella. Näin menetellessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkasi sekä yleistä periaatetta, jonka mukaan rangaistusten on perustuttava lakiin, että oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön periaatteita.
Kuudennessa ja viimeisessä perusteessaan kantaja väittää vihdoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio menetteli perustellusti korottaessaan sakon laskentapohjaa varoittavan vaikutuksen vuoksi, vaikka sen olisi pitänyt ottaa huomioon viimeksi mainitun lopullinen määrä arvioidessaan, oliko sakon määrää asianmukaista korottaa tämän vaikutuksen vuoksi.
(1) 6.2.1962 annettu neuvoston asetus N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 13, s. 204).
(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).
(3) 27.10.2002 tehty komission päätös asiassa COMP/E-1/37.152 — kipsilevyt (EYVL 2005, L 166, s. 8).
Full & Egal Universal Law Academy