10.1.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 6/12
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 16.10.2008 — Helmut Müller GmbH v. Bundesanstalt für Immobilienaufgaben
(Asia C-451/08)
(2009/C 6/20)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Oberlandesgericht Düsseldorf
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Helmut Müller GmbH
Vastaaja: Bundesanstalt für Immobilienaufgaben
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (1) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu julkisia rakennusurakoita koskeva sopimus kyseessä vain, jos hankintaviranomainen hankkii rakennustyöt aineellisessa tai esineellisessä mielessä itselleen ja jos rakennustöistä on tälle välitöntä taloudellista hyötyä?
2)
Mikäli direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen määritelmän mukaan on otettava huomioon hankintaa koskeva tekijä: onko säännöksessä tarkoitetun toisen vaihtoehdon perusteella katsottava kyseessä olevan hankinta, kun hankintaviranomaiselle suoritettavilla rakennustöillä on tietty julkinen käyttötarkoitus (sillä esimerkiksi kehitetään jotain kaupunginosaa osana kaupunkisuunnittelua) ja kun hankintaviranomainen on saanut sopimuksen nojalla oikeudelliset valtuudet varmistaa, että julkinen päämäärä saavutetaan ja että rakennustöiden kohde on käytettävissä tätä tarkoitusta varten myös tulevaisuudessa?
3)
Edellyttääkö direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen käsitteen ensimmäinen ja toinen vaihtoehto, että yritys suoraan tai välillisesti velvoitetaan toteuttamaan rakennustöitä? Onko tämän velvollisuuden oltava tarvittaessa kannekelpoinen?
4)
Edellyttääkö direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen käsitteen kolmas vaihtoehto, että yritys velvoitetaan toteuttamaan rakennustöitä tai että rakennustyöt ovat sopimuksen kohteena?
5)
Kuuluvatko sopimukset, joilla on hankintaviranomaisen asettamien vaatimusten avulla tarkoitus varmistaa, että toteutettava rakennustöiden kohde on käytettävissä tiettyä julkista päämäärää varten, ja joilla samalla annetaan (sopimusperusteisesti) hankintaviranomaiselle oikeudelliset valtuudet varmistaa (välillisesti sen oman edun mukaisesti), että rakennustöiden kohdetta voidaan käyttää julkiseen käyttötarkoitukseen, direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin?
6)
Onko kyse direktiivin 2004/18/EY artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista ”hankintaviranomaisen asettamista vaatimuksista”, kun rakennustyöt on toteutettava julkisen hankintaviranomaisen tutkimien ja hyväksymien suunnitelmien mukaisesti?
7)
Onko katsottava, että kyse ei ole direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta julkisesta käyttöoikeusurakasta, jos käyttöoikeuden saaja on tai siitä tulee sen kiinteistön omistaja, jolla rakennustyöt on tarkoitus toteuttaa, tai jos käyttöoikeusurakkaa ei rajoiteta ajallisesti?
8)
Onko direktiiviä 2004/18/EY sovellettava — mistä seuraa oikeudellisesti hankintaviranomaisen velvollisuus järjestää tarjouskilpailu — myös silloin, kun vasta myöhemmin kolmas osapuoli myy kiinteistön ja tehdään julkista rakennusurakkaa koskeva sopimus ja kun julkista rakennusurakkaa koskevaa sopimusta ei ole vielä tehty kiinteistökaupan tekemisen ajankohtana, jolloin hankintaviranomaisen tavoitteena on kuitenkin jo ollut tehdä tällainen sopimus?
9)
Onko toisistaan eroavia mutta toisiinsa liittyviä kiinteistön luovutusta ja julkista rakennusurakkaa koskevia toimia tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena hankintamenettelyä koskevien säännösten kannalta, jos kiinteistön luovutusta koskevaa sopimusta tehtäessä suunnitelmissa oli jo julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen tekeminen ja jos asianosaiset muodostivat tietoisesti sekä aineellisesti — ja mahdollisesti myös ajallisesti — tiiviin yhteyden näiden sopimusten välille (vrt. Mödlingin kaupunkia koskeva asia C-29/04, komissio v. Itävalta, tuomio 10.11.2005)?
(1) EUVL L 134, s. 114.
Full & Egal Universal Law Academy