7.2.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 32/13
Kanne 5.11.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta
(Asia C-475/08)
(2009/C 32/22)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Patakia ja B. Schima)
Vastaaja: Belgian kuningaskunta
Vaatimukset
—
On todettava, että
Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska
se ei ole nimennyt direktiivin 7 artiklan edellyttämällä tavalla verkonhaltijoita,
se ei ole säätänyt kolmannen osapuolen säännellystä eikä myöskään neuvotteluihin perustuvasta pääsystä verkkoon vastoin direktiivin 2003/55/EY 18 artiklaa luettuna yhdessä direktiivin 25 artiklan 2 kohdan kanssa, eikä
se ole saattanut osaksi kansallista oikeutta direktiivin 2003/55/EY 22 artiklan 3 kohdan d ja e alakohtaa ja 4 kohtaa
—
Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio esittää kolme väitettä kanteensa tueksi.
Aluksi komissio moittii vastaajaa siitä, että se ei ole nimittänyt siirtoverkonhaltijoita eikä maakaasun varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun asemien haltijoita kuten direktiivin 2003/55/EY 7 ja 11 artiklassa säädetään.
Komissio moittii seuraavaksi vastaajaa siitä, että se aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta uusille tulokkaille siltä osin kuin se antaa vaikutelman, että neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy on säännellyn pääsyn vaihtoehto. Direktiivin 2003/55/EY 18 artiklasta ja 25 artiklan 2 kohdasta käy kuitenkin selvästi ilmi, että säännelty pääsy on kolmannen osapuolen ainoa mahdollisuus päästä verkkoon ja että vain sääntelyviranomaisen tehtävänä on määrittää tai hyväksyä ainakin käytettävät menetelmät tariffien laskemiseksi tai laatimiseksi ennen niiden voimaantuloa.
Lopuksi komissio väittää, että vapauttamalla nesteytetyn maakaasun uudet suuret käsittelylaitokset direktiivin soveltamisesta, vastaaja ei ole saattanut asianmukaisesti osaksi kansallista oikeutta direktiivin 22 artiklan 3 kohdan d alakohtaa päätöksen julkaisemisvelvollisuuden osalta eikä kyseisen direktiivin 22 artiklan 3 kohdan e alakohtaa, joka koskee asianomaisten jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten kuulemisvelvollisuutta silloin, kun kyseessä on jäsenvaltioiden välinen infrastruktuuri. Vastaaja ei ole myöskään säätänyt kansallisessa lainsäädännössään direktiivin 22 artiklan 4 kohdassa säädetystä velvollisuudesta antaa komissiolle viipymättä tiedoksi tällaista vapautusta koskeva päätös sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot.
(1) EUVL L 176, s. 57.
Full & Egal Universal Law Academy