7.3.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 55/12
Kanne 19.12.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta
(Asia C-565/08)
(2009/C 55/19)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja L. Prete)
Vastaaja: Italian tasavalta
Vaatimukset
—
On todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut säännöksiä asianajajien enimmäispalkkioista
—
Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Sitovien enimmäispalkkioiden vahvistaminen asianajajien tuomioistuintoiminnan ja muun kuin tuomioistuintoiminnan osalta on EY 43 artiklan mukaisen sijoittautumisvapauden rajoittamista sekä EY 49 artiklan mukaisen palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista. Sitova enimmäispalkkiojärjestelmä, jota sovelletaan riippumatta suoritetun työn laadusta, siihen vaaditusta työn määrästä ja niihin liittyvistä kuluista, voi nimittäin tehdä Italian juridisten palvelujen markkinat vähemmän houkutteleviksi ulkomaalaisille ammatinharjoittajille. Muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet asianajajat ovat siten haluttomia sijoittautumaan Italiaan taikka tarjoamasta siellä väliaikaisesti palvelujaan.
Ensinnäkin uuden (ja lisäksi erittäin monimutkaiseen) palkkiojärjestelmän välttämätön omaksuminen merkitsee lisäkustannuksia, jotka voivat olla esteenä perustamissopimuksessa tunnustettujen perusvapauksien käyttämiselle.
Toiseksi palkkiojärjestelmän yläraja rajoittaa lisäksi oikeudellisten palvelujen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla, koska sillä estetään se, että muihin jäsenvaltioihin kuin Italiaan sijoittautuneet asianajajat saavat asianmukaisen korvauksen toiminnastaan; tämä saa aikaan sen, että jotkut asianajajat, jotka pyytävät toiminnastaan suurempia palkkioita kuin Italian lainsäädännössä on vahvistettu Italian markkinoiden ominaispiirteiden perusteella, ovat haluttomia toimimaan Italiassa tai sijoittautumaan sinne.
Lisäksi Italian palkkiojärjestelmän joustamattomuus estää asianajajia (mukaan lukien ulkomaille sijoittautuneet asianajajat) tekemästä yksittäistapauksia koskevia tarjouksia erityisissä tilanteissa ja/tai tietyille asiakkaille. Esimerkiksi tarjoamasta tiettyjen juridisten palvelujen pakettia kiinteään hintaan taikka tarjoamasta eri jäsenvaltioissa suoritettavien juridisten palvelujen kokonaisuutta yhteishintaan. Italian lainsäädäntö saattaa siten vähentää ulkomaille sijoittautuneiden asianajajien kilpailukykyä, koska sillä evätään näiltä tehokkaat menetelmät päästä Italian juridisten palvelujen markkinoille.
Riidanalainen toimenpide ei myöskään ole soveltuva Italian viranomaisten tarkoittaman yleisen edun saavuttamiseen eikä se ole vähiten rajoittava toimenpide sen saavuttamiseksi. Erityisesti se ei ole soveltuva takaamaan vähävaraisempien henkilöiden oikeuksien turvaaminen taikka varmistamaan oikeudellisten palvelujen käyttäjien suoja taikka oikeuslaitoksen hyvä toiminta. Se ei myöskään ole oikeasuhteinen, koska on olemassa muita toimenpiteitä, jotka ovat ulkomaille sijoittautuneiden asianajajien kannalta tuntuvasti vähemmän rajoittavia mutta jotka ovat aivan yhtä (taikka paremmin) soveltuvia Italian viranomaisten asettaman suojatavoitteen saavuttamiseksi.
Lopuksi Italian viranomaiset eivät ole selittäneet, onko tutkittu muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita asianajajia vähemmän rajoittavia vaihtoehtoisia toimenpiteitä, ja jos on, niin mitä, eivätkä ne ole ilmoittaneet, miksi tavoiteltua yleistä etua ei ole jo suojattu asianajoammattia muissa yhteisön jäsenvaltioissa sääntelevien säännösten avulla.
Full & Egal Universal Law Academy