2.7.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 194/4
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 12.5.2011 (Vilniaus miesto 1 apylinkės teismasin (Liettua) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Malgožata Runevič-Vardyn ja Łukasz Wardyn v. Vilniaus miesto savivaldybės administracija, Lietuvos Respublikos teisingumo ministerija, Valstybinė lietuvių kalbos komisija, Vilniaus miesto savivaldybės administracijos Teisės departamento Civilinės metrikacijos skyrius
(Asia C-391/09) (1)
(Unionin kansalaisuus - Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella - Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate - SEUT 18 ja SEUT 21 artikla - Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaate - Direktiivi 2000/43/EY - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan luonnollisten henkilöiden sukunimet ja etunimet on kirjoitettava henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisessa muodossa)
2011/C 194/04
Oikeudenkäyntikieli: liettua
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Vilniaus miesto 1 apylinkės teismas
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Malgožata Runevič-Vardyn ja Łukasz Wardyn
Vastaajat: Vilniaus miesto savivaldybės administracija, Lietuvos Respublikos teisingumo ministerija, Valstybinė lietuvių kalbos komisija ja Vilniaus miesto savivaldybės administracijos Teisės departamento Civilinės metrikacijos skyrius
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — EY 12 artiklan ensimmäisen kohdan ja EY 18 artiklan 1 kohdan sekä rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 2004/43/EY (EYVL L 180, s. 22) 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa eri kansallisuutta tai kansalaisuutta olevien henkilöiden etunimet ja sukunimet on kirjoitettava tämän jäsenvaltion antamiin henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin tämän valtion virallisen kansalliskielen kirjaimin
Tuomiolauselma
1)
Kansallinen säännöstö, jonka mukaan henkilön etu- ja sukunimet voidaan kirjoittaa tämän valtion henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin vain virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti, koskee tilannetta, joka ei kuulu rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 200/43/EY soveltamisalaan.
2)
SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että
—
se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät kansallisen säännöstön nojalla, jonka mukaan henkilön sukunimi ja etunimet voidaan kirjoittaa tämän valtion henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin vain virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen, muuttamasta erään kansalaisensa sukunimeä ja etunimeä tämän syntymä- ja vihkitodistukseen toisen jäsenvaltion oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti
—
se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisissa olosuhteissa ja tämän saman säännöstön mukaisesti muuttamasta unionin kansalaisista muodostuvan avioparin yhteistä sukunimeä, sellaisena kuin se on näistä kansalaisista toisen lähtöjäsenvaltion antamissa henkilötietoja osoittavissa asiakirjoissa viimeksi mainitun valtion oikeinkirjoitussääntöjen mukaisessa muodossa, edellyttäen, että tämä kieltäytyminen ei aiheuta kyseisille unionin kansalaisille vakavaa haittaa hallinnollisesti, työelämässä ja yksityiselämässä, minkä arvioiminen on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävä. Jos tilanne on tällainen, kyseisen tuomioistuimen on tutkittava myös, onko muuttamisesta kieltäytyminen tarpeen niiden etujen suojaamiseksi, jotka kansallisella säännöstöllä pyritään turvaamaan, ja oikeassa suhteessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään nähden
—
se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisissa olosuhteissa ja tämän saman säännöstön mukaisesti muuttamasta unionin kansalaisen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, vihkitodistusta siten, että asianomaisen kansalaisen etunimet kirjoitettaisiin tähän todistukseen tarkkeineen sellaisina kuin ne on kirjoitettu hänen lähtöjäsenvaltionsa antamiin henkilöllisyyttä osoittaviin asiakirjoihin ja viimeksi mainitun jäsenvaltion virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisessa muodossa.
(1) EUVL C 312, 19.12.2009.
Full & Egal Universal Law Academy