29.1.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 30/7
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.11.2010 (Verwaltungsgericht Hallen esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Günter Fuß v. Stadt Halle
(Asia C-429/09) (1)
(Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Direktiivi 93/104/EY ja direktiivi 2003/88/EY - Työajan järjestäminen - Julkisen sektorin palveluksessa olevat palomiehet - Direktiivin 2003/88/EY 6 artiklan b alakohta - Viikoittainen enimmäistyöaika - Ylittyminen - Unionin oikeuden rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaaminen - Edellytykset, joiden täyttyessä oikeus korvaukseen syntyy - Menettelysäännöt - Velvollisuus esittää vaatimus ensin työnantajalle - Korvauksen muoto ja laajuus - Lisävapaa tai rahamääräinen korvaus - Vastaavuusperiaate ja tehokkuusperiaate)
2011/C 30/11
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Verwaltungsgericht Halle
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Günter Fuß
Vastaaja: Stadt Halle
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Halle — Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23.11.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY (EYVL L 307, s. 18) ja 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL L 299, s. 9) ja etenkin direktiivin 2003/88/EY 6 artiklan b alakohdan, 16 artiklan b alakohdan ja 19 artiklan toisen alakohdan tulkinta — Kansallinen säädös, jossa säädetään mainittujen direktiivien vastaisesti sellaisten virkamiesten 48 viikkotuntia ylittävästä työajasta, jotka työskentelevät ammattipalokunnan hälytystehtävissä — Virkamiehen, jonka enimmäistyöaika on ylittynyt, oikeus korvaukseen vapaan tai rahallisen korvauksen muodossa
Tuomiolauselma
1)
Työntekijä, kuten pääasiassa Fuß, jonka palomiehenä julkisen sektorin pelastustoiminnan yksikössä suorittama keskimääräinen viikoittainen työaika ylittää tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 6 artiklan b alakohdassa säädetyn enimmäismäärän, voi vedota unionin oikeuteen, jotta asianomaisen jäsenvaltion viranomaisille syntyisi korvausvastuu ja jotta hän voisi saada korvauksen tämän säännöksen rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta.
2)
Unionin oikeus on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle
—
jossa julkisen sektorin työntekijän oikeudelle saada korvaus vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset ovat rikkoneet unionin oikeussääntöä, tässä tapauksessa direktiivin 2003/88 6 artiklan b alakohtaa, asetetaan, mikä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä, tuottamuksen käsitteeseen perustuva edellytys, joka on ankarampi kuin unionin oikeuden riittävän ilmeisen rikkomisen edellytys.
—
jossa julkisen sektorin työntekijän oikeudelle saada korvaus vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset ovat rikkoneet direktiivin 2003/88 6 artiklan b alakohtaa, asetetaan edellytys, jonka mukaan työntekijän on ensin pitänyt esittää työnantajalleen vaatimus siitä, että tätä säännöstä on noudatettava.
3)
Jäsenvaltion viranomaisten vastattavaksi kuuluvan korvauksen vahingosta, jonka ne ovat aiheuttaneet yksityisille unionin oikeutta rikkomalla, on vastattava aiheutunutta vahinkoa. Tätä seikkaa koskevien unionin oikeuden säännösten puuttuessa asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä on vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta noudattaen säädettävä yhtäältä siitä, onko työntekijälle, kuten pääasiassa Fußille, unionin oikeuden oikeussäännön rikkomisesta aiheutunut vahinko korvattava myöntämällä työntekijälle lisävapaata vai rahamääräinen korvaus, ja toisaalta siitä, minkä sääntöjen mukaisesti tällainen korvaus on laskettava. Direktiivin 2003/88 16–19 artiklassa tarkoitetuilla vertailujaksoilla ei ole tässä merkitystä.
4)
Vastaukset ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin ovat samat siitä riippumatta, sovelletaanko asian tosiseikkoihin tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23.11.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.6.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/34/EY, vai direktiivin 2003/88 säännöksiä.
(1) EUVL C 24, 30.1.2010.
Full & Egal Universal Law Academy