UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
17 päivänä joulukuuta 2009
Asia C-197/09 RX-II
M
vastaan
Euroopan lääkevirasto (EMEA)
Asiassa T-12/08 P annetun tuomion uudelleenkäsittely – Ratkaisukelpoinen asia – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti – Kontradiktorinen periaate – Unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vahingoittaminen
Aihe: Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T-12/08 P, M vastaan lääkevirasto, 6.5.2009 antaman tuomion uudelleenkäsittely; kyseisellä tuomiolla on yhtäältä kumottu Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-23/07, M vastaan lääkevirasto, 19.10.2007 antama määräys (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja lääkeviraston 25.10.2006 tekemä päätös, jolla oli hylätty M:n 8.8.2006 esittämä pyyntö hänen asiansa saattamisesta työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi, ja toisaalta velvoitettu lääkevirasto maksamaan kantajalle korvaukseksi 3 000 euroa.
Ratkaisu: Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T-12/08 P, M vastaan lääkevirasto, 6.5.2009 antama tuomio vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, koska kyseinen tuomioistuin on muutoksenhakuasteena tulkinnut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklassa ja perussäännön liitteessä olevan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmaisua ”asia on ratkaisukelpoinen” siten, että siinä annetaan sille oikeus ottaa asia välittömästi ratkaistavaksi, antaa asiaratkaisu väitetyn aineettoman vahingon korvaamista koskevaan vaatimukseen ja velvoittaa lääkevirasto maksamaan 3 000 euron suuruinen korvaus huolimatta siitä, että sen käsiteltäväksi saatettu valitus koski sen tutkimista, millä tavoin oikeudenkäyntiväitettä oli käsitelty ensimmäisessä oikeusasteessa, ja siitä, että välittömästi ratkaistavaksi otetusta oikeusriidan osasta ei ollut kuultu asianosaisia kontradiktorisessa menettelyssä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa eikä asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleessä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa. Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T-12/08 P, M vastaan lääkevirasto, 6.5.2009 antama tuomio kumotaan tuomiolauselman 3 ja 5 kohdan osalta. Asia palautetaan Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. M, Euroopan lääkevirasto, Italian tasavalta, Puolan tasavalta, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio (joista viisi viimeksi mainittua ovat esittäneet oikeudenkäyntikirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia uudelleenkäsittelyn kohteena olevista kysymyksistä) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan uudelleenkäsittelyä koskevassa menettelyssä.
Tiivistelmä
1. Muutoksenhaku – Valitus, joka on todettu perustelluksi – Pääasian ratkaiseminen muutoksenhakutuomioistuimessa – Edellytys – Ratkaisukelpoinen asia – Käsite
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohta)
2. Unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Kontradiktorinen periaate – Vaikutus
3. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntiväite – Kohde – Oikeudenkäyntiväitteen tehneellä asianosaisella ei ole velvollisuutta vastata kirjelmässään pääasiaan
(Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artikla)
4. Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Vaikutus
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
5. Uudelleenkäsittely – Unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vahingoittamisen toteaminen – Arviointiperusteet – Toteamisen vaikutuksista päättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäinen kohta)
1. Asia ei lähtökohtaisesti ole Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja saman perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ratkaisukelpoinen muutoksenhakutuomioistuimessa, jos asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin on hyväksynyt oikeudenkäyntiväitteen, jota se ei lykännyt ratkaistavaksi pääasian yhteydessä, ja siten jättänyt kanteen tutkimatta. Sellaisen kanteen asiakysymyksen ratkaiseminen on kuitenkin tietyin edellytyksin mahdollista muutoksenhakumenettelyssä. Asia voi olla näin yhtäältä silloin, kun valituksenalaisen tuomion tai määräyksen kumoamisesta seuraa välttämättä, että kanteen kohteena oleva asiakysymys on ratkaistava tietyllä tavalla, tai toisaalta silloin, kun kumoamiskanteen asiaratkaisu perustuu asianosaisten lausumiin muutoksenhakumenettelyssä ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn päättelyn jälkeen.
Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohta, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisua, jolla valitus hyväksytään, ei tosin ole sanamuodoltaan täysin samanlainen kuin saman perussäännön 61 artiklan ensimmäinen kohta, jonka määräys koskee unionin tuomioistuinta. Tilanteessa, jossa asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen todetaan menetelleen virheellisesti jättäessään kanteen tutkimatta hyväksyttyään oikeudenkäyntiväitteen, jota se ei lykännyt ratkaistavaksi pääasian yhteydessä, ilmaisua ”asia on ratkaisukelpoinen” on kyseisiä määräyksiä sovellettaessa kuitenkin tulkittava yhdenmukaisesti siitä huolimatta, että – toisin kuin kyseisessä 13 artiklan 1 kohdassa – mainitussa 61 artiklassa annetaan asian ollessa ratkaisukelpoinen unionin tuomioistuimelle jossain määrin harkintavaltaa myöntämällä sille oikeus palauttaa asia ensimmäiseen oikeusasteeseen. Kyseisessä erityistilanteessa on todettava, ettei asia ole ratkaisukelpoinen, ja palautettava asia sitä ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleeseen tuomioistuimeen käyttämättä tältä osin minkäänlaista harkintavaltaa.
2. Puolustautumisoikeuksiin kuuluu kontradiktorinen periaate, jota sovelletaan kaikkiin menettelyihin, jotka voivat johtaa unionin toimielimen päätökseen, joka vaikuttaa huomattavasti tietyn henkilön etuihin. Tämä periaate merkitsee yleisesti oikeudenkäynnin asianosaisten oikeutta siihen, että ne voivat ottaa kantaa tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, joihin tuomioistuimet perustavat päätöksensä, ja keskustella tuomioistuimelle esitetyistä todisteista ja huomautuksista sekä oikeudellisista perusteista, jotka tuomioistuin on ottanut huomioon omasta aloitteestaan ja joihin se aikoo perustaa ratkaisunsa. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi asianosaisilla on näet oltava tilaisuus keskustella kontradiktorisesti sellaisista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia. Unionin tuomioistuimet huolehtivat siitä, että niissä noudatetaan kontradiktorista periaatetta ja että ne itse noudattavat sitä. Kontradiktorista periaatetta on sovellettava kaikkiin unionin tuomioistuimissa vireille saatetun oikeudenkäynnin asianosaisiin niiden oikeudellisesta asemasta riippumatta. Myös unionin toimielimet voivat siis vedota siihen silloin, kun ne ovat tällaisen oikeudenkäynnin asianosaisia.
3. Oikeudenkäynnin vastaajaa ei voida arvostella siitä, että se olisi vapaasta tahdostaan jättänyt lausumatta ensimmäisessä oikeusasteessa pääasiasta ja tarkoituksellisesti vastustanut kannetta pelkästään esittämällä oikeudenkäyntiväitteen. Oikeudenkäyntiväite nimittäin on sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan mukainen oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvä seikka, jolla keskustelu ja asian käsittely voidaan prosessiekonomisista syistä rajata koskemaan aluksi vain sitä, onko käsiteltävä kanne tutkittava. Tällä oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvällä seikalla voidaan siten välttää se, että asianosaiset kirjelmissään ja tuomioistuin käsittelisivät itse asiakysymystä, vaikka kanne on jätettävä tutkimatta. Jos sen sijaan kanne päätetään tutkia hylkäämällä oikeudenkäyntiväite tai jos oikeudenkäyntiväite lykätään ratkaistavaksi pääasian yhteydessä, on vielä järjestettävä keskustelu kanteen asiaperusteesta.
Näin ollen olisi vastoin oikeudenkäyntiväitettä koskevien määräysten tarkoitusta, jos oikeudenkäyntiväitteen esittäneen vastaajan olisi pakko varmuuden vuoksi vastata myös pääasiaan samanaikaisesti tai, jos hän on voittanut asian ensimmäisessä oikeusasteessa, valituksen johdosta antamassaan vastineessa.
4. Unionin tuomioistuimille kuuluu niille henkilöstösääntöjen 91 artiklassa myönnetyn täyden harkintavallan mukaisesti kokonaisvaltaisen ratkaisun antaminen niiden käsiteltäväksi saatettuihin oikeusriitoihin. Vaikkei sitä olisi oikeassa järjestyksessä vaadittukaan, unionin tuomioistuimilla on tällä perusteella toimivalta kumoamisratkaisun lisäksi myös tarvittaessa viran puolesta velvoittaa vastaaja korvaamaan sen virheellisestä virkatoiminnasta aiheutunut aineeton vahinko. Unionin tuomioistuimet eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti voi perustaa ratkaisuaan oikeudelliseen perusteeseen, joka on otettu huomioon niiden omasta aloitteesta, vaikka se olisikin oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, jolleivät ne ole kehottaneet asianosaisia ensin esittämään huomautuksensa kyseisestä perusteesta.
Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimille unionin toimielinten ja niiden henkilöstön välisissä rahasuoritusta koskevissa oikeudenkäynneissä annetun täyden harkintavallan ei voida katsoa antavan kyseisille tuomioistuimille toimivaltaa olla sellaisessa riita-asiassa noudattamatta kontradiktoriseen periaatteeseen liittyviä menettelysääntöjä.
5. Tuomio, jossa unionin yleinen tuomioistuin on poikennut unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, joka koskee kahta menettelysääntöä, joita sovelletaan siitä riippumatta, mitä käsiteltävä asia koskee, ja joilla on tärkeä asema yhteisön oikeusjärjestyksessä, on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta vahingoittava päätös, kun tuomiossa on käsitelty tiettyä kysymystä ensimmäisen kerran ja tuomio saattaa siten muodostua tulevien oikeudenkäyntiasioiden kannalta ennakkotapaukseksi.
Unionin tuomioistuin ei voi, kun otetaan huomioon sen perussäännön 62 b artiklan ensimmäinen kohta, pelkästään todeta unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vahingoittamista päättämättä samalla tämän toteamuksen vaikutuksista kyseessä olevassa oikeusriidassa. Tällainen tuomio on siksi kumottava, ja asia on palautettava sitä ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleeseen tuomioistuimeen.
Full & Egal Universal Law Academy