4.7.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 153/27
Valitus, jonka Iride SpA ja Iride Energia SpA ovat tehneet 27.4.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-25/07, Iride SpA ja Iride Energia SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 11.2.2009 antamasta tuomiosta
(Asia C-150/09 P)
2009/C 153/51
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittajat: Iride SpA ja Iride Energia SpA (edustajat: asianajajat L. Radicati di Brozolo, M. Merola, T. Ubaldi)
Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
Tuomio on kumottava
—
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä tai toissijaisesti asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen EY:n tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti;
—
Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat vetoavat vaatimustensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.
Ensimmäinen valitusperuste koskee EY 253 artiklan tulkintaa ja soveltamista koskevaa oikeudellista virhettä ja liittyy riidanalaisen päätöksen puutteellisiin perusteluihin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näet tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että arvioitaessa, täyttyivätkö esillä olevassa asiassa EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset, EY 253 artiklassa tarkoitetun perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi riittivät i) komission pelkkä toteamus, että sen mukaan kyseisen toimenpiteen on katsottava olevan valtiontuki; ii) mahdollisuus käyttää tutkimuksen aloittamista koskevaa päätöstä ja tätä edeltävää erillistä komission päätöstä valituksen kohteena olevan toimen perustelemiseksi viittauksen kautta.
Toinen valitusperuste koskee sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut kanneperusteet huomioon vääristyneellä tavalla ja tehnyt oikeudellisen virheen asiassa Deggendorf vahvistetun oikeuskäytännön merkityksestä sen arvioidessa esillä olevaa asiaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erityisesti:
i)
ottanut huomioon vääristyneellä tavalla valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät kanneperusteet katsomalla, että viimeksi mainitut olivat vääristäneet valtiontukia koskevaa valvontamenettelyä, ilman että se on kuitenkaan selostanut, mistä tällainen vääristäminen muodostuu;
ii)
laiminlyönyt todeta, että komissio on tehnyt virheen arvioidessaan asiassa Deggendorf annetun tuomion merkitystä esillä olevan asian kannalta; kyseinen virhe muodostuu siitä, ettei asiassa ole arvioitu konkreettisesti ja erityisesti uuden tuen ja aikaisemman, palauttamatta olevan tuen päällekkäisyydestä aiheutuvaa vääristävää vaikutusta kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan;
iii)
laiminlyönyt todeta, että komissio on tehnyt virheen arvioidessaan asiassa Deggendorf annetun tuomion merkitystä esillä olevan asian kannalta; kyseinen virhe muodostuu siitä, että sen sijaan, että olisi katsottu, että aikaisemman tuen palauttamatta jättäminen oli ylimääräinen arviointiperuste sen arvioimiseksi, soveltuiko tuki yhteismarkkinoille, siitä on tosiasiallisesti tehty ylimääräinen ja ratkaiseva edellytys sen arvioimiseksi, soveltuiko tuki yhteismarkkinoille;
iv)
laiminlyönyt todeta, että komission asiassa Deggendorf annetusta tuomiosta tekemästä liiallisesta ja virheellisestä tulkinnasta esillä olevassa asiassa seuraa, että kyseisestä oikeuskäytännöstä on tehty keino rangaista jäsenvaltioiden jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, mistä ei ole määrätty perustamissopimuksessa eikä säädetty johdetussa oikeudessa;
v)
laiminlyönyt todeta, että komissio, päättäessään aloittaa muodollisen tutkimismenettelyn Italian ilmoittamasta toimenpiteestä, on osoittanut katsovansa, että sillä oli kaikki tarvittavat tiedot voidakseen tutkia toimenpiteen soveltuvuuden yhteismarkkinoille. Tällä tavalla komissio on toiminut vastoin riidanalaisen päätöksen perustana olevaa näkemystä, jonka mukaan Italian viranomaiset ja tukea saava yhtiö eivät olleet toimittaneet ilmoittamismenettelyn aikana riittäviä tietoja, jotta olisi voitu arvioida toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille.
vi)
tehnyt vakavan oikeudellisen virheen todetessaan, että yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä ei edellytetä, että komission on arvioitava konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti niitä seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät, jotta esillä oleva toimenpide voidaan luokitella valtiontueksi.
Full & Egal Universal Law Academy