7.11.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 267/32
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavalta) on esittänyt 30.7.2009 — DAR Duale Abfallwirtschaft und Verwertung Ruhrgebiet GmbH v. Ministerstvo životního prostředí
(Asia C-299/09)
2009/C 267/59
Oikeudenkäyntikieli: tšekki
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Nejvyšší správní soud
Pääasian asianosaiset
Kantaja: DAR Duale Abfallwirtschaft und Verwertung Ruhrgebiet GmbH
Vastaaja: Ministerstvo životního prostředí
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1.2.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 (1) 2 artiklan i ja k alakohtaa yhdessä jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (2) 1 artiklan e ja f alakohdan ja kyseisen direktiivin liitteessä II A olevan D 10 kohdan ja liitteessä II B olevan R 1 kohdan kanssa tulkittava siten, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-458/00, komissio vastaan Luxemburg, 13.2.2003 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-1553) määrittelemä ensimmäinen kriteeri sille, että jätteiden polttamista voidaan pitää jätteiden hyödyntämisenä energian tuottamiseksi kyseisen direktiivin liitteessä II B olevassa R 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (toimen pääasiallisena tarkoituksena täytyy olla se, että jätteillä voi olla hyödyllinen tehtävä eli energian tuottaminen), voi täyttyä myös tapauksessa, jossa ei ole kysymys yhdestäkään yhteisöjen tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa mainitsemista jätteen hyödyntämisen osoittavista olosuhteista, eli laitoksen, jossa jätteet on tarkoitus polttaa, toiminnanharjoittaja ei suorita toimesta maksua jätteiden toimittajalle eikä laitoksella ole teknisiä valmiuksia harjoittaa toimintaansa käyttämällä primaarienergianlähteitä, mikäli jätteitä ei ole saatavilla?
2)
Mikäli kysymykseen vastataan myöntävästi, millä edellytyksillä toimea voidaan tällaisessa tapauksessa pitää jätteiden hyödyntämisenä?
a)
Voidaanko jätteiden käsittelytoimesta suoritettavaa maksua koskeva seikka jättää kokonaan huomiotta, vai onko käsittelytoimen pitämiseksi jätteiden hyödyntämisenä ainakin tarpeen, että laitoksen toiminnanharjoittajan tulot, jotka muodostuvat tietyn jätemäärän polttamisesta saadun lämpö- tai sähköenergian myynnistä, ylittävät laitoksen toiminnanharjoittajan tulot, jotka muodostuvat jätteiden vastaanottamisesta suoritettavasta maksusta?
Voidaanko jätteiden vastaanottajan laitoksen luonnetta tarkasteltaessa riittävänä osoituksena jätteen hyödyntämistoimesta pitää sitä, että laitoksen toimilupapäätöksessä se on virallisesti luokiteltu laitokseksi, jossa jätteet hyödynnetään energian tuottamiseksi, ja että laitoksen toiminnanharjoittaja on tekemässään sopimuksessa sitoutunut toimittamaan verkkoon tietyn määrän lämpöenergiaa ja joutuisi maksamaan sopimussakon tämän velvoitteen laiminlyödessään, vai onko vähimmäisedellytyksenä toimen luokittelulle jätteiden hyödyntämiseksi, että laitoksen toiminnanharjoittaja kykenee lailliselta, tekniseltä ja taloudelliselta kannalta harjoittamaan laitoksen toimintaa ainakin väliaikaisesti muita polttoaineita kuin jätteitä käyttämällä?
(1) EYVL L 30, s. 1.
(2) EYVL L 194, s. 39.
Full & Egal Universal Law Academy