21.11.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 282/26
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bezirksgericht Linz (Itävalta) on esittänyt 31.8.2009 — Rikosoikeudenkäynti Jochen Dickingeria ja Franz Ömeria vastaan
(Asia C-347/09)
2009/C 282/45
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bezirksgericht Linz
Pääasian vastaajat
Jochen Dickinger ja Franz Ömer
Ennakkoratkaisukysymykset
a)
Onko EY 43 ja EY 49 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat lähtökohtaisesti esteenä sellaiselle jäsenvaltion säännökselle kuin Itävallan rahapelilain (Glücksspielgesetz) 3 §, luettuna yhdessä 14f ja 21 §:n kanssa, jonka nojalla
—
arvontojen (esimerkiksi arpajaisten ja elektronisten arpajaisten) suorittamista koskeva toimilupa voidaan myöntää enintään 15 vuodeksi ainoastaan yhdelle toimiluvan hakijalle, jonka on muun muassa oltava pääomayhtiö, jonka kotipaikka on Itävallassa, jolla ei saa olla toimipaikkoja Itävallan ulkopuolella, jonka maksettu yhtiö- tai osakepääoma on vähintään 109 miljoonaa euroa ja joka olosuhteiden perusteella todennäköisesti tuottaa liittovaltiolle eniten verotuloja;
—
pelikasinoita koskeva toimilupa voidaan myöntää enintään 15 vuodeksi ainoastaan kahdelletoista toimiluvan hakijalle, joiden on muun muassa oltava osakeyhtiöitä, joiden kotipaikka on Itävallassa, joilla ei saa olla toimipaikkoja Itävallan ulkopuolella, joiden maksettu osakepääoma on vähintään 22 miljoonaa euroa ja jotka olosuhteiden perusteella todennäköisesti tuottavat alueellisille tai paikallisille viranomaisille eniten verotuloja?
Nämä kysymykset heräävät erityisesti siksi, että Casinos Austria AG -yhtiöllä on hallussaan kaikki kaksitoista pelikasinoita koskevaa toimilupaa, jotka myönnettiin 18.12.1991 enintään 15 vuodeksi ja joiden voimassaoloa on jatkettu ilman julkista hankintamenettelyä tai ilmoitusta.
b)
Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko tällainen säännös olla perusteltu vedonlyöntitoiminnan rajoittamista koskevaan yleiseen etuun liittyvistä syistä myös silloin, kun lähes monopoliasemassa olevat toimiluvan haltijat pyrkivät tehokkaalla mainonnalla laajentamaan vaikutusvaltaansa rahapelien alalla?
c)
Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arvioidessaan suhteellisuusperiaatteen kannalta tällaisia säännöksiä, joiden tavoitteena on ehkäistä rikoksia valvomalla alan taloudellisia toimijoita ja ohjaamalla rahapelitoiminta näin tällaisen valvonnan alaisuuteen, otettava huomioon, että säännökset koskevat myös rajat ylittävien palvelujen tarjoajia, joihin sovelletaan jo sijoittautumisjäsenvaltiossa toimilupaan liittyviä tiukkoja ehtoja ja valvontaa?
Onko EY:n perustamissopimuksessa määrättyjä perusvapauksia, erityisesti EY 49 artiklassa tarkoitettua palvelujen tarjoamisen vapautta, tulkittava siten, että vaikka jäsenvaltiot ovat edelleen lähtökohtaisesti toimivaltaisia säätämään rikosoikeusjärjestelmänsä, myös jäsenvaltion rikoslainsäädännön säännöstä on arvioitava yhteisön oikeuden kannalta silloin, kun se on omiaan estämään jonkin perusvapauden käyttämisen tai rajoittamaan sitä?
a)
Onko EY 49 artiklaa, luettuna yhdessä EY 10 artiklan kanssa, tulkittava siten, että palveluntarjoajan sijoittautumisvaltiossa toteutettu valvonta ja siellä annetut vakuudet on otettava huomioon keskinäisen luottamuksen periaatteen mukaisesti valtiossa, jossa palveluja tarjotaan?
b)
Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, onko EY 49 artiklaa tulkittava edelleen siten, että rajoitettaessa palvelujen tarjoamisen vapautta yleistä etua koskevista syistä on tarkasteltava, onko tämä yleinen etu otettu jo riittävästi huomioon säännöksissä, valvonnassa ja tarkastuksissa, joita palvelun suorittajaan sovelletaan sen sijoittautumisvaltiossa?
c)
Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, onko arvioitaessa jäsenvaltion sellaisen säännöksen suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta, jonka nojalla rajat ylittävien rahapelipalvelujen tarjoaminen ilman kyseisessä valtiossa myönnettyä toimilupaa on rangaistava teko, otettava huomioon, että yleiseen järjestykseen liittyvät edut, joilla valtio, jossa palvelua tarjotaan, perustelee perusvapauden rajoittamisen, otetaan riittävästi huomioon jo sijoittautumisvaltiossa noudattamalla tiukkaa lupa- ja valvontamenettelyä?
d)
Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tällaisen rajoituksen suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta arvioidessaan otettava huomioon, että kyseessä olevat säännökset ovat palveluntarjoajan sijoittautumisvaltiossa valvonnan määrän osalta jopa tiukempia kuin valtiossa, jossa palveluja tarjotaan?
e)
Kun rahapeli on pelaajien suojelun ja rikollisuuden torjunnan kaltaisista yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä kielletty rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla, edellyttääkö suhteellisuusperiaate, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin erottaa toisistaan yhtäältä tarjoajat, jotka tarjoavat rahapelejä ilman minkäänlaista lupaa, ja toisaalta tarjoajat, jotka ovat sijoittautuneet muihin EU:n jäsenvaltioihin, joille on myönnetty toimilupa ja jotka toimivat palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella?
f)
Kun arvioidaan jäsenvaltion sellaisen säännöksen suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta, jossa rangaistuksen uhalla kielletään rajat ylittävien rahapelipalvelujen tarjoaminen ilman kyseisessä valtiossa myönnettyä toimilupaa tai hyväksyntää, onko tässä yhteydessä otettava huomioon, ettei toisessa jäsenvaltiossa laillisesti toimiluvan saanut rahapelien tarjoaja ole objektiivisten välillisesti syrjivien markkinoillepääsyn esteiden vuoksi voinut saada itävaltalaista toimilupaa ja että sijoittautumisvaltion lupa- ja valvontamenettelyn suojan taso on vähintään yhtä hyvä kuin valtiossa, jossa palveluja tarjotaan?
a)
Onko EY 49 artiklaa tulkittava siten, että palvelun tarjoamisen väliaikaisuuden vuoksi palveluntarjoajalla ei ole mahdollisuutta hankkia vastaanottavassa jäsenvaltiossa tiettyä infrastruktuuria (esimerkiksi palvelinta) ilman, että sen katsottaisiin sijoittautuneen kyseiseen jäsenvaltioon?
b)
Onko EY 49 artiklaa tulkittava edelleen siten, että kielto, jonka mukaan kotimaiset tukipalvelujen tarjoajat eivät saa helpottaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen palveluntarjoajan palvelujen suorittamista, rajoittaa viimeksi mainitun palveluntarjoajan vapautta tarjota palveluja myös silloin, kun tukipalvelujen tarjoajat ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon kuin osa palvelun vastaanottajista?
Full & Egal Universal Law Academy