19.12.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 312/11
Valitus, jonka Centre de Promotion de l'Emploi par la Micro-Entreprise (CPEM) on tehnyt 2.9.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-444/07, Centre de Promotion de l'Emploi par la Micro-Entreprise (CPEM) v. Euroopan yhteisöjen komissio, 30.6.2009 antamasta tuomiosta
(Asia C-350/09 P)
2009/C 312/19
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Centre de Promotion de l'Emploi par la Micro-Entreprise (CPEM) (edustaja: asianajaja C. Bonnefoi)
Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio on kumottava
—
ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä kokonaan tai osittain
—
Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää valituksensa tueksi 13 valitusperustetta, jotka liittyvät siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi sen vaatimuksen, joka koski Euroopan sosiaalirahaston 17.8.1999 tekemällä päätöksellä C(1999)2645 myöntämän tuen peruuttamisesta 4.10.2007 tehdyn komission päätöksen kumoamista.
Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kun se ei noudattanut vaatimuksia asianosaisten väitteiden oikeasta tasapainosta. Tyytyessään useita kertoja vain osoittamaan, että komissio hylkäsi tai kiisti CPEM:n väitteet, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei nimittäin täsmentänyt komission väitteitä eikä sitä, millä tavalla niillä hylättiin tai kiistettiin valittajan väitteet, mikä valittajan mukaan aiheutti, että näkemykset esitettiin ja näin ollen myös käsiteltiin tuomiossa epätasapainoisella tavalla.
Toisessa valitusperusteessaan CPEM väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kieltäytyessään tunnustamasta komission ”osavastuuta” siltä osin kuin komissio oli valittajan mukaan tietoinen tosiseikoista, joista sitä arvosteltiin, mutta ei ryhtynyt tuensaajahanketta koskevien jaksottaisten tarkastustensa yhteydessä minkäänlaisiin toimenpiteisiin keskeyttääkseen tuen etumaksujen ja loppumaksun suorittamisen. CPEM:n velvollisuus palauttaa myönnetty taloudellinen tuki kokonaisuudessaan ei siis ole sen mukaan perusteltu CPEM:n esittämien väitteiden kannalta, koska niissä osoitetaan sen mukaan, että komissio on ainakin osittain vastuussa aiheutuneesta vahingollisesta tilanteesta.
Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti virheellisesti tarkastelematta sen väitteet, jotka koskivat sen mukaan lainvastaisen valvonnan oikeusperusteiden valintaa, koska se toteutettiin eri asetuksen perusteella kuin sen, jota virallisesti käytetään.
Neljännessä valitusperusteessaan valittaja esittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kun se jätti tutkimatta sen esittämät vaatimukset saada korvauksia valittajan maineen julkisesta vahingoittamisesta. OLAF oli nimittäin antanut tietoja paikalliselle lehdistölle vaikka CPEM ei ollut edes vielä saanut ilmoitusta päätöksestä. Näin ollen valittaja katsoo, että näiden tietojen julkistamisella loukattiin vakavalla tavalla yleisen edun mukaista tehtävää hoitavan sellaisen järjestön mainetta, jolla ei ole tuloja eikä asiakkaita ja jonka rahoitus on peräisin vain julkisilta ja yksityisiltä rahoittajilta.
Viidennessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta kun se hylkäsi vaatimuksen sen työntekijöille myönnettävästä symbolisesta korvauksesta sillä perusteella, että sen asianajajalla ei ollut tähän erityistä valtuutusta, vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tarkastellut virheitä, joihin valittaja vetosi OLAF in tutkijoiden ja komission työntekijöiden valtuutusten osalta.
Kuudennessa valitusperusteessaan CPEM väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kun se kavensi kantelun ja ensimmäisen kanneperusteen alaa koskemaan vain puolustusoikeuksien kunnioittamista, kun taas niissä viitattiin nimenomaisesti puolustuksen perustavanlaatuisiin oikeuksiin ja yleisiin oikeusperiaatteisiin.
Seitsemännessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kun se kavensi puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen alaa koskemaan vain sellaisen päätöksen vastaanottajien, joka vaikuttaa niiden etuihin huomattavasti, mahdollisuutta tuoda esiin näkökulmansa hyödyllisellä tavalla. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen ulottuvuus on valittajan mukaan kuitenkin laajempi. Lisäksi OLAFin ja komission kanssa käydyn näkemystenvaihdon ”hyödyllisyys” sekä se, että kaikkia erityistapauksen seikkoja tarkasteltiin ”huolellisesti ja puolueettomasti”, ovat valittajan mukaan nyt esillä olevassa asiassa erittäin kiistanalaisia kuten myös se, ettei OLAF ilmoittanut CPEM:stä tehtyjen kanteluiden kohdetta.
Kahdeksannessa valitusperusteessaan valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta erityisesti siitä, että se teki oikeudellisen virheen siltä osin kuin se katsoi, ettei puolustautumisoikeuksia loukattu sillä, että lehdistölle annettiin tietoa sellaisen hallinnollisen päätöksen sisällöstä, joka sisälsi seuraamuksen, ennen kuin tuensaajalle oli ilmoitettu siitä.
Yhdeksännessä valitusperusteessaan CPEM arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se hylkäsi virheellisesti sen esittämän kanneperusteen, joka koski sitä, ettei komissio kunnioittanut riidanalaiseen päätökseen johtaneen menettelyn yhteydessä puolustautumisoikeuksia ja syyttömyysolettaman, oikeusvarmuuden, tasapainon ja valvontojen neutraaliuden periaatteita. Näiden yleisten oikeusperiaatteiden kunnioittaminen olisi nimittäin taattava paitsi hallinnollisissa menettelyissä, jotka voivat johtaa seuraamuksiin, myös ennakkotutkintamenettelyiden yhteydessä.
Kymmenennessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan virheellisesti ranskalaista voittoa tavoittelemattoman järjestön käsitettä ja suhteita, joita tällaisella järjestöllä voi olla ja on oltava eri paikallisyhteisöjen kanssa. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti täten alkuperäisen virheen, jonka komissio ja OLAF tekivät katsoessaan, että CPEM:n ja paikallisyhteisöjen, kuten Marseillen kaupungin, väliset siteet muodostavat vakavan sääntöjenvastaisuuden.
Yhdennessätoista valitusperusteessaan valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen todetessaan, ettei ”perustajan oppaaseen” voitu vedota, ja hylätessään valittajan tältä osin esittämät väitteet, vaikka todellisuudessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei katsonut, ettei oppaaseen voitu vedota, vaan arvosteli vain sitä, että siitä oli olemassa useita eri versioita, mikä johti oikeudelliseen epävarmuuteen ja kontradiktorisuutta koskevan oikeuden loukkaamiseen.
Kahdennessatoista valitusperusteessaan CPEM väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti ”arvostusmenettelyn” käsitettä toistaessaan komission oikeudellisesti virheellisen perustelun, jonka mukaan tämä kulujen kirjaamisen tekniikka on sallittu Euroopan sosiaalirahaston ”perinteisissä” hankkeissa, mutta ei asetuksen N:o 4255/88 (1) 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa pilottihankkeissa.
Kolmannessatoista ja viimeisessä valitusperusteessaan valittaja väittää lopuksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkasi oikeusvarmuuden periaatetta siltä osin kuin se väisti näkemystenvaihdon, joka koski kanneperustetta, joka liittyi siihen, ettei asetusta N:o 1605/2002, (2) jolle OLAFin ja komission päätös perustui, voitu soveltaa, vaikka tosiseikkojen tapahtumisen ajankohtana oli voimassa 21.12.1977 annettu varainhoitoasetus. (3) Lisäksi CPEM vaatii yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti, että tosiseikkojen toteen näyttämiseksi kuullaan todistajia.
(1) Asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan sosiaalirahaston osalta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4255/88 (EYVL L 374, s. 21).
(2) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1).
(3) 21 päivänä joulukuuta 1977 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen muuttamisesta 17.12.1998 annettu neuvoston asetus (EY, EHTY, Euratom) N:o 2779/98 (EYVL L 347, 23.12.1998, s. 3).
Full & Egal Universal Law Academy