30.1.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 24/36
Valitus, jonka Inalca SpA — Industria Alimentari Carni ja Cremonini SpA ovat tehneet 20.11.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-174/06, Inalca SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 4.9.2009 antamasta määräyksestä
(Asia C-460/09 P)
2010/C 24/65
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittajat: Inalca SpA — Industria Alimentari Carni ja Cremonini SpA (edustajat: asianajajat F. Sciandone ja C. D'Andria)
Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
valituksen kohteena oleva määräys on kumottava ja asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi siten, että yhteisöjen tuomioistuimen näkemys asiasta otetaan huomioon
—
komissio on velvoitettava korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä ja asiassa T-174/06 käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
A.
Vanhentumisajan alkamista koskevan menettelyllisen kriteerin erottaminen ja vastuun syntyedellytysten täyttyminen: i) perustelujen ristiriitaisuus ja ii) yhteisön oikeuskäytännön noudattamatta jättäminen
Valituksen kohteena olevan määräyksen perustelut ovat ilmeisen ristiriitaiset siltä osin kuin niissä viitataan yhtäältä vakiintuneeseen yhteisön oikeuskäytäntöön, jonka mukaan vanhentumisaika yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevalle kanteelle alkaa kulua vasta silloin, kun kaikki edellytykset, joista korvausvelvollisuus riippuu, ovat täyttyneet, ja etenkin kun korvattavaksi vaadittu vahinko on syntynyt, ja toisaalta siltä osin kuin niissä hylätään valittajien sellainen väite, jonka mukaan valituksen kohteena olevasta kirjeestä syntyneet vahingot olisivat tosiasiassa syntyneet vasta 3.10.2006 tehdyllä komission päätöksellä (1).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisäksi vääristellyt yhteisön oikeuskäytäntöä määritellessään vanhentumisajan alkamisajankohdan valittajien kärsimän aineellisen vahingon mukaan.
B.
Kanteen vanhentumisaika suhteessa oikeusapukuluihin ja henkilöstökuluihin: i) perustelujen ristiriitaisuus ja ilmeinen epäloogisuus ja ii) yhteisön oikeuskäytännön noudattamatta jättäminen
Valituksen kohteena olevan määräyksen perustelut ovat ilmeisen ristiriitaiset siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ensinnäkin esittää niissä yleisen periaatteen vahingoista, joilla on jatkuva luonne, mutta myöhemmin jättää soveltamatta kyseistä yleistä periaatetta määritellessään, ovatko oikeusapukulut ja henkilöstökulut luonteeltaan yllättäviä vai ei. Lisäksi määräys on ilmeisen epälooginen, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin yhtäältä tunnustaa takausvakuutuksen ottamisesta aiheutuvien kulujen jatkuvan luonteen, mutta toisaalta se sulkee pois oikeudenkäyntiavustajien palkkioista aiheutuvien sellaisten kulujen jatkuvan luonteen, jotka edellisten tapaan syntyvät useiden vuosien kuluessa siihen saakka, kunnes sellaiset eri menettelyt saadaan päätökseen, jotka on aloitettu OLAFin suorittaman tutkinnan perusteella.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisäksi toiminut vastoin omaa oikeuskäytäntöään, jossa on vuosien saatossa vahvistettu, etteivät oikeudellisesta neuvonannosta syntyvät kulut ole luonteeltaan yllättäviä.
C.
Tulon menetystä koskevan vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättäminen: väitteiden vääristely ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja vääristellyt valittajien vaatimuksia, koska se ei ole ottanut huomioon useita todisteita, jotka valittajat ovat esittäneet oikeudenkäynnin aikana, ja katsonut, että valittajien kärsimää tulon menetystä koskevalta vahingonkorvausvaatimukselta puuttuu tarvittava täsmällisyys.
D.
Aineeton vahinko: oikeuskäytännön noudattamatta jättäminen ja perustelujen ilmeinen epäloogisuus
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsoessaan aineettoman vahingon yllättäväksi ja vailla jatkuvaa luonnetta olevaksi, ottamatta huomioon aineettoman vahingon erityisiä ominaisuuksia, jättänyt ilmeisellä tavalla noudattamatta yhteisön oikeuskäytäntöä. Valituksen kohteena oleva määräys on lisäksi ilmeisen epälooginen siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tukeutuu perustellakseen aineettoman vahingon ei-jatkuvan luonteen oikeuskäytäntöön, joka koskee ainoastaan aineellisia vahinkoja.
E.
Aineeton vahinko: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen, aineettomia vahinkoja koskevan oikeuskäytännön noudattamatta jättäminen ja perustelujen ilmeinen epäloogisuus
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaa jättäessään tutkimatta aineettoman vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen sillä perusteella, että vahingonkorvausvaatimukselta puuttuu tarvittava täsmällisyys, koska valittajat eivät ole rajoittaneet vaatimustaan yleisen aineettoman vahingon korvaamiseen, vaan ovat esittäneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle useita todisteita, jotka kuitenkin on jätetty kokonaan huomioimatta.
Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt noudattamatta asiaankuuluvaa oikeuskäytäntöä aineettoman vahingon korvattavuuden osalta, koska määritellessään vahingon suuruutta se on käyttänyt muuttujia, jotka ovat ominaisuuksiltaan vaikeasti arvioitavissa tai todisteilla vaikeasti näytettävissä toteen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt lisäksi oikeudellisen virheen perustelujen ilmeisen epäloogisuuden vuoksi, kun se on perustellakseen aineettoman vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen täsmällisyyden puuttumisen tukeutunut oikeuskäytäntöön, joka koskee ainoastaan aineellisia vahinkoja.
F.
Oikeudellinen virhe syy-yhteyttä koskevan edellytyksen osalta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei Italian viranomaisille 6.7.1998 lähetetyn kirjeen, joka johti kirjeisiin, joilla Italian viranomaiset vaativat valittajia palauttamaan saamansa summat, ja valittajien kärsimän vahingon tai riidanalaisten summien välittömän takaisinmaksun lykkäämiseksi tapahtuneen takausvakuutuksen maksamisen välillä ole välitöntä syy-yhteyttä.
G.
Oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevan periaatteen loukkaaminen: i) valituksen kohteena olevan määräyksen kumoaminen ja ii) lisähuomautus virheestä vahingonkorvauskannetta varten
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut yhteisön oikeuden yleistä periaatetta oikeudenkäynnin kohtuullisesta kestosta, joka on tunnustettu myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.
(1) Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastosta rahoitettujen menojen tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä sovellettavista rahoitusseuraamuksista tapauksissa, joissa sääntöjenvastaisuudet katsotaan toimijoiden syyksi 3.10.2006 tehty komission päätös 2006/678/EY (EUVL L 278, s. 24).
Full & Egal Universal Law Academy