27.3.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 80/7
Valitus, jonka Thomson Sales Europe on tehnyt 3.12.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-225/07 ja T-364/07, Thomson Sales Europe v. komissio, 29.9.2009 antamasta tuomiosta
(Asia C-498/09 P)
2010/C 80/13
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Thomson Sales Europe (edustajat: asianajajat F. Goguel ja F. Foucault)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 29.9.2009 antama tuomio on kumottava
—
Euroopan yhteisöjen komission 7.5.2007 tekemä päätös REM nro 03/05 on kumottava
—
Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää valituksensa tueksi kolme perustetta.
Ensimmäisessä perusteessaan se väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sivuuttanut EY 225 artiklassa määrätyt toimivaltasäännöt, kun se on perustanut päätöksensä valittajan vaatimukseen, jonka mukaan komission 20.7.2007 päivätty kirje oli kumottava, koska sillä ei vahvistettu, että valittajalta ei kannettaisi jälkitullauksin Thaimaassa valmistettuihin televisiovastaanottimiin liittyviä tuontitulleja, vaikka se oli aikaisemmin jättänyt edellä mainitun vaatimuksen tutkittavaksi ottamatta sillä perusteella, että kyseisellä kirjeellä ei ollut oikeusvaikutuksia.
Toisessa perusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut puolustautumisoikeuksia ja tehnyt selvän virheen luonnehtiessaan oikeudellisesti tosiseikkoja, sillä se on yhtäältä evännyt valittajan pyynnön siitä, että kaikki tarjotut todisteet annettaisiin asianosaisten saataville, ja toisaalta katsonut, että Thomson oli osoittanut selvää huolimattomuutta, koska sen olisi kokeneena toimijana pitänyt pyytää komissiolta tarkkoja tietoja mahdollisuudesta jatkaa menettelyään ilmoittaa Thaimaassa valmistettujen väritelevisioiden olevan peräisin Thaimaasta sen jälkeen, kun se oli alkanut hankkia kuvaputket Koreasta ja Malesiasta.
Kolmannessa perusteessaan, joka jakautuu kahteen osaan, valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut tullikoodeksin (1) 239 artiklaa, joka liittyy mahdollisuuteen palauttaa maksetut tuonti- tai vientitullit tai palauttaa tullivelan määrä. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen hylkäsi kanteen tutkien yksinomaan vilpillisen menettelyn tai laiminlyönnin puuttumiseen liittyvän edellytyksen tarkistamatta ensin, täyttyikö erityistä tilannetta koskeva edellytys.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on luonnehtinut tosiseikkoja oikeudellisesti väärin ja tehnyt siis oikeudellisen virheen katsoessaan, etteivät tullikoodeksin 239 artiklassa säädetyt palauttamisen edellytykset täyttyneet. Valittajan mukaan se täyttää nimittäin tässä säännöksessä asetetut edellytykset, sillä tapauksen olosuhteet muodostivat erityisen tilanteen, koska komissio oli muuttanut merkityksellisiä säännöksiä koskevaa tulkintakäytäntöään ilmoittamatta tästä riittävästi toimijoille.
Thomson väittää lisäksi, ettei sillä ollut ollut minkäänlaista epäilyä liiketoimiensa sääntöjenmukaisuudesta, sillä se oli ollut vakuuttunut siitä, että koko sen tuotantoon sovellettaisiin vain yhtä polkumyyntitullia, oli vahvistettu käytännössä yksissä tuumin komission kanssa. Sen ei siis voitu katsoa olleen huolimaton.
(1) Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1),
Full & Egal Universal Law Academy