EUR-Lex -  62009CN0521 - FI

13.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/28

Valitus, jonka Elf Aquitaine SA on tehnyt 15.12.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-174/05, Elf Aquitaine v. komissio, 30.9.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-521/09 P)

2010/C 37/35

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Elf Aquitaine SA (edustajat: asianajajat E. Morgan de Rivery ja S. Thibault-Liger)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Ensisijaisesti

—

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-174/05, Elf Aquitaine SA vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 30.9.2009 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan SEUT 256 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön (pöytäkirja N:o 3) 56 artiklan nojalla

—

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä

—

näin ollen [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 19.1.2005 tehdyn komission päätöksen K (2004) 4876 (lopullinen) (Asia COMP/E-1/37.773 — AMCA) 1 artiklan d alakohta, 2 artiklan c alakohta, 3 artikla ja 4 artiklan 9 kohta on kumottava

—

toissijaisesti Arkema SA:lle ja Elf Aquitainelle yhteisvastuullisesti edellä mainitun komission päätöksen 2 artiklan c alakohdassa määrätty 45 miljoonan euron suuruinen sakko on kumottava tai sen määrää on alennettava SEUT 261 artiklan nojalla täyden harkintavallan puitteissa sen vuoksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-174/05 antaman tuomion perusteluissa on objektiivisia virheitä, kuten tämän valituksen kuudessa valitusperusteessa esitetään

—

joka tapauksessa Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien Elf Aquitainelle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi kuusi valitusperustetta.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole tehnyt kaikkia asianmukaisia päätelmiä SEUT 101 [EY 81] artiklassa määrättyjen seuraamusten rankaisevasta luonteesta. Valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta erityisesti siitä, että se on jättänyt valittajan syyttömyysolettaman ja seuraamusten henkilökohtaisuutta koskevan periaatteen soveltamisalan ulkopuolelle lukiessaan valittajan syyksi tytäryhtiön tekemän rikkomisen, vaikka valittajan esiin tuomat seikat päinvastoin osoittavat, ettei valittaja ole henkilökohtaisesti syyllistynyt rikkomiseen ja ettei valittaja ole edes tiennyt riidanalaisesta rikkomisesta rikkomisajankohtana.

Toisessa valitusperusteessaan Elf Aquitaine väittää, että puolustautumisoikeuksia on loukattu johtuen siitä, että kohtuusperiaatetta ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta on tulkittu virheellisesti. Valituksenalaisessa tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on itse asiassa katsonut, että käsiteltävänä olevassa asiassa on noudatettu prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, koska valittajalle on annettu asianmukainen tilaisuus esittää kantansa hallinnollisen menettelyn aikana ja koska valittaja on saanut ensimmäisen kerran tiedon valittajaa vastaan esitetyistä väitteistä väitetiedoksiannossa. Valittajan mukaan tällainen tulkinta on virheellinen, koska siinä kiistetään tarve valittajan puolustautumisoikeuksien kunnioittamisesta jo alustavasta tutkintavaiheesta alkaen ja tarve siitä, että komissio suorittaa tällaisen tutkinnan puolueettomasti kaikkien rikkomisesta epäiltyjen osapuolten osalta.

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt useita perusteluvelvollisuutta koskevia oikeudellisia virheitä. Nämä virheet koskevat sekä komissiolta vaadittujen perustelujen sisältöä ja intensiteettiä että valituksenalaisen tuomion sisältöä, joka sisältää useita ristiriitaisia lausumia.

Neljännessä valitusperusteessaan Elf Aquitaine väittää, että SEUT 263 [EY 230] artiklaa on rikottu siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ylittänyt laillisuusvalvonnan rajat korvaamalla omalla arvioinnillaan, joka koskee mahdollisuutta lukea tytäryhtiön tekemä rikkominen emoyhtiön syyksi, komission päätöksen sisältävän puutteellisen ja summaarisen arvioinnin.

Viidennessä valitusperusteessaan, joka sisältää neljä osaa, valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt noudattamatta kilpailunvastaista toimintaa koskevia sääntöjä. Sen sijaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi olettaman emoyhtiön vastuusta tytäryhtiönsä toiminnasta, sen olisi itse asiassa pitänyt tutkia, oliko komissio näyttänyt toteen sen, että valittaja on konkreettisesti osallistunut tytäryhtiön hallinnointiin.

Lopuksi valittaja toteaa toissijaisesti kuudennessa ja viimeisessä valitusperusteessaan, että jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemät virheet ja loukkaukset eivät johda komission päätöksen kumoamiseen, niiden täytyy ainakin johtaa siihen, että unionin tuomioistuin kumoaa valittajalle yhteisvastuullisesti määrätyn sakon tai alentaa sen määrää.

Full & Egal Universal Law Academy