4.7.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 153/48
Kanne 27.4.2009 — Complejo Agrícola v. komissio
(Asia T-174/09)
2009/C 153/91
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Complejo Agrícola (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat A. Menéndez Menéndez ja G. Yanguas Montero)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
Nyt kyseessä oleva kanne on otettava tutkittavaksi,
—
komission 12.12.2008 tekemän päätöksen 2009/95/EY (1) 1 artikla ja liite 1 on kumottava osittain siltä osin kuin on kyse ”Acebuchales de la Campiña Sur de Cádizin” (koodi ES 6120015) valitsemisesta yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (jäljempänä Acebuchalesin alue) ja COMPLEJO AGRÍCOLAn mahdollisuus käyttää omistusoikeuttaan on palautettava siihen osaan maatilaa, jonka osalta yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi valitsemisen kannalta vaadittavat ekologiset arvot eivät täyty.
—
Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Käsiteltävänä olevassa asiassa riitautetulla päätöksellä vahvistetaan Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehdyn luettelon toinen päivitys luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (2) 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Riidanalaisessa päätöksessä valittuihin ja vahvistettuihin yhteisön tärkeänä pitämiin alueisiin kuuluu Acebuchalesin alue, jonka pinta-ala on 26 475,31 hehtaaria ja jonka koordinaatit ovat 5° 57′ 4″ leveysastetta ja 36° 24′ 2″ pituusastetta.
Riidanalaisen päätöksen perusteella 1 759 hehtaaria kantajan omistuksessa olevasta maatilasta (jäljempänä maatila) on sisällytetty Acebuchalesin alueeseen. Acebuchalesin alueen valitseminen johti siihen, että kyseiseen maa-alaan sovelletaan automaattisesti direktiivin 92/43 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyä oikeudellista suojajärjestelmää. Kyseinen oikeudellinen järjestelmä rajoittaa kantajan mahdollisuuksia käyttää ja hyödyntää Acebuchalesin alueeseen sisällytettyä maatilan osaa.
Kantaja väittää vaatimustensa tueksi seuraavaa:
—
Komissio syyllistyi väärinkäytökseen Acebuchalesin alueen perimetrejä kantajan maatilan osalta määritettäessä, koska se sovelsi virheellisesti direktiivin 92/43 liitteessä I, II ja II olevia kriteereitä.
Kuten Istmo-nimisen ympäristökonsulttiyhtiön vuonna 1994 laatima ympäristökertomus osoittaa, 877 hehtaaria Acebuchalesin alueeseen kuuluvasta 1 759 hehtaarin suuruisesta maatilasta ei täytä direktiivissä 92/43 asetettuja ekologisia kriteereitä sille, että alue voi kuulua yhteisön tärkeänä pitämään alueeseen. Siitä, että komissio on soveltanut virheellisesti direktiivin 92/43 liitteessä III vahvistettuja kriteereitä, seuraa, että suuri osa sellaisista kantajan omistamista maa-alueista, joilla ei ole ekologista arvoa, on julistettu yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi, mikä merkitsee lisäksi yhteisön oikeuden suhteellisuusperiaatteen ja laillisuusperiaatteen loukkaamista.
—
Tästä seuraa, että kantajalla niihin hänen maatilansa alueisiin, jotka kuuluvat Acebuchalesin alueeseen ja joilla ei ole ekologista arvoa, olevaan omistusoikeuteen erottamattomasti kuuluvia käyttö- ja hyödyntämismahdollisuuksia on rajoitettu perusteettomasti ja suhteettomasti.
—
Kantajalla ei ole ollut tilaisuutta osallistua Acebuchalesin alueen valintamenettelyyn eikä sille ole edes ilmoitettu siitä ennen riidanalaisen päätöksen julkaisemista, mikä on ristiriidassa kuulluksi tulemista koskevan oikeuden ja oikeusvarmuuden periaatteen kanssa.
(1) Neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisen, Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehdyn luettelon toisesta päivityksestä 12.12.2008 tehty komission päätös (tiedoksiannettu numerolla K(2008) (EUVL L 43, s. 393).
(2) EYVL L 59, s. 63.
Full & Egal Universal Law Academy