10.10.2009
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 244/8
Kanne 27.7.2009 — Mugraby v. neuvosto ja komissio
(Asia T-292/09)
2009/C 244/13
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Muhamad Mugraby (edustajat: asianajajat J. Regouw ja L. Spigt)
Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
—
on todettava, että komissio on jättänyt toimimatta
i)
kantajan sellaisen pyynnön perusteella, että komissio tekisi neuvostolle suosituksen siitä, että asetuksen (EY) N:o 1638/2006 28 artiklassa määrätty yhteisön tuki Libanonille keskeytettäisiin, koska tällaisia toimenpiteitä edellytetään kyseisessä asetuksessa ja ne ovat asetuksen nojalla käytettävissä
ii)
kantajan sellaisen pyynnön perusteella, että komissio erilaisten Libanonia koskevien tukiohjelmien täytäntöönpanosta vastaavana virastona lykkäisi kyseisten ohjelmien täytäntöönpanoa, kunnes Libanonin jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset ja erityisesti kantajaan kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset saadaan päättymään
—
on todettava, että neuvosto on tehtävässään EU–Libanon -assosiaationeuvostossa jättänyt toimimatta kantajan sellaisen pyynnön perusteella, että komissiota kehotettaisiin suosittelemaan neuvostolle sitä, että tämä toteuttaisi erityisiä ja tehokkaita toimenpiteitä niiltä osin kuin on kyse Libanonin ja yhteisön väliseen assosiaatiosopimukseen perustuvan, unionin Libanonille antaman tuen osalta, jotta sopimuspuolten sopimusvelvoitteet voitaisiin täyttää
—
on todettava, että yhteisölle, komissiolle perustamissopimusten täytäntöönpanon valvojana ja erilaisten Libanonia koskevien tukiohjelmien täytäntöönpanosta vastaavana virastona ja neuvostolle osana EU–Libanon -assosiaationeuvostoa on syntynyt sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu sellaisista vahingoista, joita kantajalle on aiheutunut siitä, että ne ovat vuoden 2002 joulukuun jälkeen systemaattisesti jättäneet käyttämättä niiden käytössä olevia voimavaroja ja keinoja huolehtiakseen siitä, että assosiaatiosopimukseen sisältyvää ihmisoikeuslauseketta tosiasiallisesti noudatetaan
—
komissio on määrättävä osana vahingonkorvausta esittämään neuvostolle sitä, että EU–Libanon -assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano keskeytetään, kunnes Libanon alkaa noudattaa assosiaatiosopimuksen 2 artiklaa suhteessa kantajaan
—
komissio on määrättävä rajaamaan nykyisten tukiohjelmien (joita komissio panee täytäntöön tai valvoo) toiminta sellaisiin ohjelmiin, joiden erityisenä tarkoituksena on edistää perusoikeuksia ja joihin ei sisälly Libanonin viranomaisille annettavaa rahallista tukea, kunnes Libanon alkaa noudattaa assosiaatiosopimuksen 2 artiklaa suhteessa kantajaan
—
neuvosto on määrättävä kehottamaan komissiota antamaan edellä neljännessä kohdassa tarkoitettu suositus ja toimimaan assosiaationeuvoston elimissä samaan tavoitteeseen pyrkien
—
vastaajat on velvoitettava maksamaan kantajalle aiheutuneista aineellisista ja aineettomista vahingoista sen suuruinen korvaus kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin harkitsee oikeaksi ja kuitenkin vähintään 5 000 000 euroa ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja, Muhammad Mugraby, on libanonilainen ihmisoikeusjuristi ja -aktivisti, joka väittää, että Libanonin viranomaiset ovat vainonneet ja häirinneet häntä ja evänneet häneltä oikeussuojakeinoja sen takia, että hän työskennellyt puolustaakseen ihmisoikeuksia. Hän väittää, että häneltä on viety oikeus harjoittaa lakimiesammattia ja useita perusoikeuksia, kuten oikeus yksityisomaisuuteen, oikeus tulla kuulluksi ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan.
Kantaja väittää, että yhteisön pitäisi EU–Libanon -assosiaatiosopimuksen (1) 2 artiklan perusteella pyrkiä huolellisesti estämään sellaiset vahingot, joita Libanonin viranomaiset ovat aiheuttaneet kantajan kaltaisille yksityishenkilöille, kohdistamalla Libanonin viranomaisiin rajoittavia toimenpiteitä, kuten assosiaatiosopimuksen soveltamisen keskeyttäminen. Kantaja väittää, että niiden etujen, joita Libanon saa assosiaatiosopimuksen perusteella, edellytyksenä on nimittäin perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja että jos ihmisoikeuksia jatkuvasti rikotaan, yhteisö voi kyseisen sopimuksen 2 artiklan perusteella kohdistaa Libanoniin sellaisia rajoittavia toimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa rikkomisten vakavuuteen nähden. Kantaja toteaa, ettei yhteisö tähän päivään mennessä ole millään tavalla pyrkinyt painostamaan Libanonin viranomaisia noudattamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia velvoitteitaan.
Kantaja väittää, että hän kehotti 29.4.2009 virallisesti vastaajia toimimaan mutta että vastaajat hylkäsivät hänen vaatimuksensa 26.5. ja 29.5.2009 päivätyillä kirjeillä. Kantaja vetoaa assosiaatiosopimuksen 2 artiklaan sisältyvään ihmisoikeuslausekkeeseen osoittaakseen, että komissio ja neuvosto ovat systemaattisesti jättäneet panematta kyseistä lauseketta täytäntöön suhteessa Libanoniin.
Kantaja väittää lisäksi, että vastaajat ovat loukanneet yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita, mukaan lukien velvollisuutta edistää sellaisten perusoikeuksien kunnioittamista, joiden tarkoituksena on suojata yksityishenkilöiden oikeuksia. Kantaja esittää, että vastaajien sopimusrikkomuksen ja kantajan kärsimien vahinkojen välillä on suora syy-yhteys ja että hänellä on näin ollen oikeus vahingonkorvaukseen. Kantaja toteaa, että Libanonin viranomaiset olisivat erittäin todennäköisesti lopettaneet kantajaan kohdistuvan häirinnän, jos vaihtoehtona olisi ollut yhteisön tuen loppuminen. Kantaja väittää näin ollen, että hänen kärsimänsä tulonmenetyksiin perustuvat vahingot eivät olisi olleet niin mittavat, jos vastaajat olisivat toimineet ajoissa ja asianmukaisesti.
(1) Euroopan yhteisön ja Libanonin tasavallan väliaikainen sopimus kaupasta ja kaupan liitännäistoimenpiteistä (EYVL 2002, L 262, s. 2)
Full & Egal Universal Law Academy