9.7.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 204/11
Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 19.5.2011 (Tribunal Superior de Justicia de Castilla y Leónin (Espanja) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — David Barcenilla Fernández (C-256/10) ja Pedro Antonio Macedo Lozano (C-261/10) v. Gerardo García SL
(Yhdistetyt asiat C-256/10 ja C-261/10) (1)
(Direktiivi 2003/10/EY - Altistuksen arvot - Melu - Kuulonsuojaus - Tehokas vaikutus)
2011/C 204/19
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León
Pääasioiden asianosaiset
Valittajat: David Barcenilla Fernández (C-256/10) ja Pedro Antonio Macedo Lozano (C-261/10)
Vastapuoli: Gerardo García SL
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyynnöt — Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León — Terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille 6.2.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/10/EY (seitsemästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EUVL L 42, s. 38) tulkinta — Sellaisten melualtistuksen toiminta-arvojen ylittyminen, jotka edellyttävät toimia altistuksen välttämiseksi tai alentamiseksi — Direktiivin tehokas vaikutus
Tuomiolauselma
1)
Terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille 6.2.2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/10/EY (seitsemästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/30/EY, on tulkittava siten, että työnantaja, jonka yrityksessä työntekijöiden päivittäisen melualtistuksen taso ylittää 85 dB(A), joka mitataan ottamatta huomioon henkilökohtaisten kuulonsuojainten käytön vaikutuksia, ei täytä kyseisestä direktiivistä johtuvia velvoitteita pelkästään sillä, että se antaa työntekijöiden käyttöön tällaiset kuulonsuojaimet, joiden avulla päivittäistä melualtistusta voidaan vähentää alle 80 dB(A):n, koska kyseinen työnantaja on velvollinen toteuttamaan teknisiä tai organisatorisia toimenpiteitä koskevan suunnitelman tällaisen melualtistuksen vähentämiseksi 85 dB(A):n alittavalle tasolle, joka mitataan ottamatta huomioon henkilökohtaisten kuulonsuojainten käytön vaikutuksia.
2)
Direktiiviä 2003/10, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/30, on tulkittava siten, ettei siinä vaadita työnantajaa maksamaan palkanlisää työntekijöille, jotka altistuvat 85 dB(A):n ylittävälle melutasolle, joka mitataan ottamatta huomioon henkilökohtaisten kuulonsuojainten käytön vaikutusta, pelkästään siksi, ettei se ole toteuttanut teknisiä tai organisatorisia toimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa päivittäisen melualtistuksen tason vähentämiseksi. Kansallisessa oikeudessa on kuitenkin säädettävä asianmukaisista mekanismeista, joilla varmistetaan, että työntekijä, joka altistuu 85 dB(A):n ylittävälle melutasolle, joka mitataan ottamatta huomioon henkilökohtaisten kuulonsuojainten käytön vaikutusta, voi vaatia työnantajaa noudattamaan kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ennaltaehkäisyvelvoitteita.
(1) EUVL C 221, 14.8.2010.
Full & Egal Universal Law Academy