11.2.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 39/5
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 15.12.2011 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Hauptzollamt Hamburg-Hafen v. Afasia Knits Deutschland GmbH
(Asia C-409/10) (1)
(Yhteinen kauppapolitiikka - Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (AKT-valtioista) peräisin olevien tuotteiden tuontia koskeva etuuskohtelu - Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) AKT-viejävaltiossa suorittamassa tutkimuksessa havaitut sääntöjenvastaisuudet - Tuontitullien kantaminen jälkitullauksin)
2012/C 39/07
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesfinanzhof
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Hauptzollamt Hamburg-Hafen
Vastapuoli: Afasia Knits Deutschland GmbH
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesfinanzhof — Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23.6.2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (EYVL L 317, s. 3) pöytäkirjassa 1, joka koskee käsitteen ”alkuperätuotteet” (”peräisin olevat tuotteet”) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä, olevan 32 artiklan ja yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkinta — Kiinassa valmistettujen tekstiilien vienti Jamaikalta Euroopan unioniin — Alkuperäselvityksen jälkitarkastus, jonka on suorittanut OLAF sen sijaan, että sen olisivat suorittaneet viejävaltion tulliviranomaiset, kuten kyseisessä pöytäkirjassa 1 on määrätty — Tuojan mahdollisen perustellun luottamuksen suojelu
Tuomiolauselma
1)
Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23.6.2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen, joka hyväksyttiin yhteisön puolesta 19.12.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2003/159/EY, liitteessä V olevassa pöytäkirjassa 1 olevaa 32 artiklaa on tulkittava siten, että jälkitarkastuksen, joka koskee AKT-valtion antamissa EUR.1-todistuksissa mainitun tavaroiden alkuperän paikkansapitävyyttä ja joka on pääasiallisesti tehty komission ja tarkemmin sanottuna OLAFin kyseisessä valtiossa kyseisen valtion pyynnöstä suorittamana tutkimuksena, tulokset sitovat sen jäsenvaltion viranomaisia, johon tavarat on tuotu, kunhan kyseiset viranomaiset ovat saaneet asiakirjan, jossa tunnustetaan yksiselitteisesti, että kyseinen AKT-valtio on hyväksynyt kyseiset tulokset, minkä arvioiminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin.
2)
Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 16.11.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa tavaroiden tuontia Euroopan unioniin varten annetut EUR.1-todistukset on todettu pätemättömiksi, koska kyseisten todistusten antamiseen liittyy sääntöjenvastaisuuksia ja koska kyseisissä todistuksissa mainittua etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää ei ole voitu vahvistaa jälkitarkastuksessa, tuoja ei voi vastustaa tuontitullien kantamista jälkitullauksin väittämällä, ettei voida sulkea pois sitä, että tietyt kyseisistä tavaroista ovat todellisuudessa etuuskohteluun oikeutettuja alkuperätuotteita.
(1) EUVL C 274, 9.10.2010.
Full & Egal Universal Law Academy