29.1.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 30/12
Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 16.11.2010 (Krajský súd v Prešoven (Slovakian tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Pohotovosť s.r.o. v. Iveta Korčkovská
(Asia C-76/10) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Kuluttajansuoja - Direktiivi 93/13/ETY - Kohtuuttomat ehdot - Direktiivi 2008/48/EY - Direktiivi 87/102 - Kulutusluottosopimukset - Todellinen vuosikorko - Välimiesmenettely - Välitystuomio - Kansallisen tuomioistuimen mahdollisuus arvioida viran puolesta tiettyjen sopimusehtojen mahdollista kohtuuttomuutta)
2011/C 30/18
Oikeudenkäyntikieli: slovakki
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Krajský súd v Prešove
Asianosaiset
Kantaja: Pohotovost’ s.r.o.
Vastaaja: Iveta Korčkovská
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Krajský súd v Prešove — Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) ja kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (EUVL L 133, s. 66) tulkinta — Kulutusluottosopimus, jossa määrätään kohtuuttoman korkeasta korosta ja välimiesmenettelyn käyttämisestä riitatilanteessa — Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu lopullisen välitystuomion täytäntöönpanoa koskeva asia, mahdollisuus arvioida viran puolesta näiden sopimusehtojen mahdollista kohtuuttomuutta
Määräysosa
1)
Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY edellyttää sitä, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu sellaisen välitystuomion pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, joka on lainvoimainen ja joka on annettu ilman kuluttajan osallistumista asian käsittelyyn, on jopa viran puolesta tutkittava, onko luotonantajan ja kuluttajan välillä tehdyssä luottosopimuksessa määrätty ja välitystuomiossa vahvistettu seuraamus kohtuuton, jos tällä tuomioistuimella on käytössään oikeudellista ja tosiasiallista tilannetta koskevat tarvittavat tiedot ja jos tämä tuomioistuin voi kansallisten menettelysääntöjen mukaan suorittaa tällaisen arvioinnin kansalliseen oikeuteen perustuvien vastaavien menettelyjen yhteydessä.
2)
Kansallisen tuomioistuimen on määriteltävä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaista luottosopimuksen sopimusehtoa, jossa määrätään kyseisen tuomioistuimen esittämien toteamusten mukaan suhteettoman suuresta kuluttajalta perittävästä seuraamuksesta, pidettävä kaikki sopimuksen tekoon liittyvät olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana direktiivin 93/13 3 ja 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Jos näin on, kyseisen tuomioistuimen on tehtävä tällaisessa tilanteessa kaikki kansallisen oikeuden perusteella tästä seuraavat päätelmät sen varmistamiseksi, että kyseinen sopimusehto ei sido kyseistä kuluttajaa.
3)
Se, että kulutusluottosopimuksessa ei ole pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 22.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 87/102/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/7/EY, kannalta oleellisen tärkeää mainintaa todellisesta vuosikorosta, voi olla ratkaiseva tekijä, kun kansallinen tuomioistuin arvioi, onko luotosta aiheutuvia kustannuksia koskeva kulutusluottosopimuksen sopimusehto, jossa ei ole tällaista mainintaa, laadittu direktiivin 93/13 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi. Jos näin ei ole, kyseinen tuomioistuin voi myös viran puolesta arvioida, voiko se, että luotosta aiheutuvia kustannuksia koskevassa kyseisen sopimuksen sopimusehdossa ei ole mainittu todellista vuosikorkoa, tehdä tästä sopimusehdosta kohtuuttoman direktiivin 93/13 3 ja 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon kaikki tämän sopimuksen tekoon liittyvät olosuhteet. Siitä huolimatta, että kyseistä sopimusta voidaan tulkita direktiivin 93/13 valossa, direktiiviä 87/102 on kuitenkin tulkittava siten, että sillä mahdollistetaan se, että kansallinen tuomioistuin soveltaa viran puolesta säännöksiä, joilla saatetaan tämän viimeksi mainitun direktiivin 4 artikla osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja joissa säädetään, että siitä, että todellista vuosikorkoa ei ole mainittu kulutusluottosopimuksessa, seuraa, että myönnettyä luottoa pidetään korottomana ja kuluttomana.
(1) EUVL C 134, 22.5.2010.
Full & Egal Universal Law Academy