EUR-Lex -  62010CC0002 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JÁN MAZÁK

14 päivänä huhtikuuta 2011 (1)

Asia C‑2/10

Azienda Agro-Zootecnica Franchini sarl

ja

Eolica di Altamura Srl

vastaan

Regione Puglia

(Tribunale Amministrativo Regionale per la Puglian (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ympäristö – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 79/409/ETY – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – Natura 2000 – Direktiivi 2001/77/EY – Uusiutuvat energialähteet – Kansalliset säännöt – Kielto sijoittaa tuuliturbiineja, joita ei ole tarkoitettu omaan käyttöön, Natura 2000 -nimellä tunnettuun ekologiseen verkostoon kuuluville alueille – Hankkeen vaikutuksia alueeseen ei ole arvioitu

I       Johdanto

1.        Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27.9.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77/EY,(2) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY,(3) luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (lintudirektiivi)(4) ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi)(5) tulkintaa.

2.        Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajina ovat Azienda Agro-Zootecnica Franchini sarl ja Eolica di Altamura srl (kantajina olevat yhtiöt) ja vastaajana Regione Puglia ja joka liittyy sellaisen ennakkoluvan epäämiseen, joka koskee tuuliturbiinien sijoittamista maa-alueelle, joka sijaitsee Parco dell’Alta Murgian suojelualueella, joka on luokiteltu yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi ja erityissuojelualueeksi ”pSIC/ZPS IT9120007 Murgia Alta”. Kansallisessa lainsäädännössä kielletään muun muassa tuuliturbiinien, joita ei ole tarkoitettu omaan käyttöön, sijoittaminen yhteisön tärkeänä pitämille alueille ja erityissuojelualueille, jotka ovat osa Natura 2000 -nimellä tunnettua ekologiasta verkostoa.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

3.        SEUT 191 artiklassa (aiempi EY 174 artikla) määrätään seuraavaa:

”1.       Unionin ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen:

–        ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen,

–        ihmisten terveyden suojelu,

–        luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö,

–        sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen.

2.       Unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. Unionin ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava. – –”

4.        SEUT 192 artiklassa (aiempi EY 175 artikla) määrätään seuraavaa:

”1.       Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan unionin toimista 191 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi.”

5.        SEUT 193 artiklassa (aiempi EY 176 artikla) määrätään, että ”suojatoimenpiteet, jotka on toteutettu 192 artiklan nojalla, eivät estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden on oltava sopusoinnussa perussopimusten kanssa. Niistä ilmoitetaan komissiolle”.

6.        SEUT 194 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä sekä ympäristön säilyttämistä ja sen tilan parantamista koskevan vaatimuksen huomioon ottaen unionin energiapolitiikalla pyritään jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä:

a)      varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus;

b)      varmistamaan energian toimitusvarmuus unionissa;

c)      edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä; ja

d)      edistämään energiaverkkojen yhteenliittämistä.”

1.       Direktiivi 2001/77

7.        Direktiivin 2001/77 johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)       Uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia ei tällä hetkellä käytetä täysimääräisesti yhteisössä. Euroopan yhteisö tunnustaa, että uusiutuvia energialähteitä on tuettava ensisijaisena toimenpiteenä, koska niiden käytöllä osaltaan edistetään ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä. Lisäksi tällä voidaan luoda paikkakunnalle työpaikkoja, tällä on myönteinen vaikutus sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, tämä osaltaan edistää toimitusvarmuutta ja mahdollistaa Kioton tavoitteiden nopeamman saavuttamisen. Sen vuoksi on varmistettava, että näitä mahdollisuuksia hyödynnetään paremmin sähkön sisämarkkinoiden puitteissa.

(2)       Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistäminen kuuluu keskeisiin painotuksiin yhteisön toiminnassa, kuten valkoisessa kirjassa uusiutuvista energialähteistä, jäljempänä ’valkoinen kirja’, todetaan, energiahuollon varmuuteen ja monipuolistamiseen samoin kuin ympäristönsuojeluun sekä yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen yhtenäisyyteen liittyvistä syistä. Neuvosto vahvisti tämän uusiutuvista energialähteistä 8 päivänä kesäkuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa ja Euroopan parlamentti päätöslauselmassaan valkoisesta kirjasta.

(3)       Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön lisääminen on tärkeä osa sekä sitä toimenpidekokonaisuutta, joka on tarpeen ilmastomuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen liitetyn Kioton pöytäkirjan sitoumusten noudattamiseksi, että myöhempien sitoumusten täyttämiseksi tarvittavia toimintakokonaisuuksia.”

8.        Direktiivin 2001/77 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden tai niiden nimeämien toimivaltaisten elinten on arvioitava uusiutuvia energialähteitä käyttävien uusien sähköntuotantolaitosten perustamislupiin tai muihin direktiivin 96/92/EY 4 artiklassa säädettyihin menettelyihin sovellettava lainsäädäntö, tarkoituksenaan:

–        vähentää lainsäädäntöön perustuvia ja muita esteitä uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön lisäämiselle;

–        yksinkertaistaa ja nopeuttaa menettelyjä asianmukaisella hallintotasolla; sekä

–        varmistaa, että säännöt ovat objektiivisia, avoimia ja ketään syrjimättömiä ja että uusiutuviin energialähteisiin liittyvien eri tekniikkojen erityispiirteet otetaan täysin huomioon.”

9.        Direktiivin 2009/28 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Hallinnolliset menettelyt, säännökset ja määräykset”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat kansalliset säännöt, joita sovelletaan sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energialähteistä tuottaviin laitoksiin ja liitännäisiin siirto- ja jakeluverkkojen infrastruktuureihin sekä biomassan jalostamiseen biopolttoaineiksi tai muiksi energiatuotteiksi, ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia.

Jäsenvaltioiden on erityisesti ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että:

– –

c)      hallintomenettelyjä sujuvoitetaan ja nopeutetaan asianmukaisella hallintotasolla;

d)      valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat säännöt ovat objektiivisia, läpinäkyviä, oikeasuhteisia ja hakijoita tasapuolisesti kohtelevia, ja niissä otetaan kaikilta osin huomioon yksittäisten uusiutuvan energian teknologioiden erityispiirteet;

– –

f)       pienempiin hankkeisiin ja tarvittaessa myös hajautettuihin laitteisiin, joita käytetään energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä, sovelletaan yksinkertaistettuja ja kevyempiä lupamenettelyjä, mukaan lukien pelkkä ilmoittaminen, jos se on sallittua sovellettavassa sääntelykehyksessä.

– –”

2.       Lintudirektiivi

10.      Lintudirektiivin 2 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon”.

11.      Lintudirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ottaen huomioon direktiivin 2 artiklassa mainitut vaatimukset jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan, luonnonvaraisina elävien lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen. Saman artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan toimenpiteisiin, joilla pyritään biotooppien ja elinympäristöjen säilyttämiseen, ylläpitämiseen ja ennalleen saattamiseen, kuuluu muun muassa suojelualueiden muodostaminen.

12.      Lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan luokittelemaan erityisiksi suojelualueiksi alueet, jotka vastaavat näissä säännöksissä määriteltyjä ornitologisia kriteerejä.

13.      Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.”

14.      Lintudirektiivin 14 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltiot voivat toteuttaa tiukempia suojelutoimenpiteitä kuin tässä direktiivissä säädetyt”.

3.       Luontodirektiivi

15.      Luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään Natura 2000 -nimellä kutsutun erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston perustamisesta, ja se kattaa myös jäsenvaltioiden lintudirektiivin säännösten perusteella luokittelemat erityiset suojelualueet.

16.      Luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.       Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

3.       Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4.       Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.”

17.      Luontodirektiivin 7 artiklassa säädetään, että ”tämän direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat [lintu]direktiivin – – 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai jäsenvaltion [lintu]direktiivin – – mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi”.

B       Kansallinen lainsäädäntö

18.      Vuoden 2007 talousarviosta 27.12.2006 annetun lain nro 296 (Legge 27 dicembre 2006, n. 296, legge finanziaria per il 2007)(6) 1 §:n 1226 momentissa säädetään siitä, että Trenton ja Bolzanon alueet ja autonomiset provinssit ryhtyvät jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn välttämiseksi 8.9.1997 annettuun presidentin asetukseen nro 357, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna tai täydennettynä, sisältyvän säännöstön 4 ja 6 §:n mukaisiin toimenpiteisiin kolmen kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta niiden yhdenmukaisten vähimmäisedellytysten perusteella, joista säädetään ympäristö-, luonnonsuojelu- ja meriministeriön asetuksessa.

19.      Erityisten suojelutoimien alueilla ja erityissuojelualueilla sovellettavien suojelutoimien määrittämisessä käytettävistä yhdenmukaisista vähimmäisedellytyksistä 17.10.2007 annetun ympäristö-, luonnonsuojelu- ja meriministeriön asetuksen (Decreto del Ministero dell’Ambiente e della Tutela del Territorio e del Mare 17 ottobre 2007, recante criteri minimi uniformi per la definizione di misure di conservazione relative a Zone speciali di conservazione (ZSC) e a Zone di protezione speciale (ZPS), ministerin asetus)(7) 5 §:n 1 momentissa säädetään, että alueiden ja autonomisten provinssien on annettava kaikkien erityisten suojelualueiden osalta seuraavat kiellot:

”– –

(1)       Uusien tuuliturbiinien rakentaminen on kiellettävä, ellei kysymys ole tuuliturbiineista, joiden osalta lupamenettely on aloitettu hanketta koskevan hakemuksen esittämisen vuoksi ennen tämän asetuksen antamista. Toimivaltaisten elinten on arvioitava hankkeen vaikutuksia ottaen huomioon niiden eläinten elinkaari, joita varten alue on osoitettu, INFS:n (Istituto nazionale per la fauna selvatica; luonnonvaraisiin eläimiin erikoistunut kansallinen tutkimuslaitos) antaman lausunnon nojalla. Poikkeusta sovelletaan myös hankkeisiin, jotka koskevat tuuliturbiinien korvaamista ja modernisointia, joihin kuuluvat myös teknologiset hankkeet ja jotka eivät johda ympäristövaikutusten lisääntymiseen alueella, kun otetaan huomioon erityissuojelualueen suojelutavoitteet, ja tuuliturbiineihin, jotka on tarkoitettu omaan käyttöön ja joiden kokonaisvoima on alle 20 kW.”

20.      Uusiutuvista energialähteistä tuotettua energiaa, saastuttavien päästöjen vähentämistä ja ympäristöä koskevista säännöksistä 2.10.2008 annetun Puglian alueen lain nro 31 (Legge regionale della Puglia 31 ottobre 2008, n. 31, recante norme in materia di produzione di energia da fonti rinnovabili e per la riduzione di immissioni inquinanti e in materia ambientale, alueellinen laki nro 31) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

6)       Direktiivin 92/43/ETY 6 ja 7 artiklan, luettuna yhdessä 8.9.1997 annettuun tasavallan presidentin asetukseen nro 357, sellaisena kuin se on muutettuna – – sisältyvän täytäntöönpanosäännöstön 4 ja 6 §:n kanssa, nojalla tuuliturbiinien, joita ei ole tarkoitettu omaan käyttöön, sijoittaminen yhteisön tärkeänä pitämille alueille ja erityissuojelualueille, jotka ovat osa Natura 2000 -nimellä tunnettua ekologista verkostoa, on kiellettyä – –

– –

8)       Kielto, josta säädetään edellä 6 ja 7 [momentissa], koskee myös 200 metrin levyistä puskurivyöhykettä.”

III  Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

21.      Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Eolica di Altamura sai oikeudet sellaisen tuulivoimapuiston rakentamiseen, jota ei ollut tarkoitettu omaan käyttöön (eli sen tarkoituksena on tuottaa sähköä kaupallisiin tarkoituksiin) ja joka oli tarkoitus rakentaa Azienda Agro-Zootecnica Franchinin maa-alueelle. Nämä maa-alueet sijaitsevat Parco dell’Alta Murgian kansallispuistossa, joka on luokiteltu yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi ja erityissuojelualueeksi ”pSIC/ZPS IT9120007 Murgia Alta”. Puistosta vastaava elin ja Regione Puglian alue hylkäsivät tuulivoimapuiston rakentamista koskevat ennakkolupahakemukset 1.9.2006 ja 4.7.2007 tehdyillä päätöksillä. Puglian alueen tekemä epäämispäätös perustui 4.10.2006 annetun alueellisen asetuksen nro 16(8) 6 §:n 3 momentin a kohtaan, jossa tuuliturbiinien sijainnin osalta säädetään, että luontodirektiivissä ja lintudirektiivissä tarkoitetut yhteisön tärkeänä pitämät alueet ja erityissuojelualueet on katsottava täysin ”soveltumattomiksi”, ja alueellisen asetuksen 14 §:n 2 momentin a kohtaan, jossa säädetään, että nämä alueet ”eivät ole tähän tarkoitukseen soveltuvia”, koska tuuliturbiinien sääntelyä koskevaa toimintasuunnitelmaa ei ole olemassa. Kantajina olevat yhtiöt riitauttivat sekä lupien epäämispäätökset että alueellisen asetuksen, joihin päätökset perustuivat, ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa, joka hyväksyi kantajina olevien yhtiöiden vaatimukset. Oikeudenkäynnin aikana annettiin kuitenkin alueellinen asetus nro 15/2008,(9) jonka vuoksi kantajina olevien yhtiöiden oli nostettava toinen kumoamiskanne.

22.      Ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa pääasiassa kantajina olevat yhtiöt vaativat alueellisen asetuksen nro 15/2008 5 §:n 1 momentin n kohdan ja 5 §:n 4 ja 4 bis momentin kumoamista. Asetuksen 5 §:n 1 momentin n kohdassa kielletään muun muassa uusien tuuliturbiinien rakentaminen Natura 2000 -alueille. Kantajina olevat yhtiöt väittävät muun muassa, että direktiivin 2001/77 sisältämiä periaatteita on loukattu. Regione Puglia vaatii, että kanne jätetään tutkimatta tai että se katsotaan perusteettomaksi.

23.      Pääasian käsittelyn aikana alueellinen laki nro 31 tuli voimaan. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo, että alueellisen lain nro 31 2 §:n 6 momentin mukaista kieltoa, jota koskee muuhun kuin omaan käyttöön tarkoitettuja tuuliturbiineja, sovelletaan – riippumatta erityisestä ympäristövaikutusten arvioinnista – lain voimaantulosta alkaen (eli 8.11.2008 alkaen) lupaa ja sen toteamista ympäristönormien mukaiseksi koskevaan hakemukseen, jonka kantajina olevat yhtiöt esittivät.

24.      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Tribunale Amministrativo Regionale per la Puglia päätti 23.9.2009 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 4.1.2010, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko 27.12.2006 annetun lain nro 296 1 §:n 1226 momentti, luettuna yhdessä 7.10.2007 annetun ympäristö-, luonnonsuojelu- ja meriministeriön asetuksen 5 §:n 1 momentin ja 21.10.2008 annetun Puglian alueen lain nro 31 2 §:n 6 momentin kanssa, [unionin] oikeuden ja erityisesti (uusiutuvia energiamuotoja koskevista) direktiiveistä 2001/77/EY ja 2009/28/EY sekä (lintujen ja luontotyyppien suojelua koskevista) direktiiveistä 1979/409/EY ja 1992/43/EY ilmenevien periaatteiden mukainen siltä osin kuin säännöksillä kielletään ehdottomasti ja poikkeuksetta tuuliturbiinien, joita ei ole tarkoitettu omaan käyttöön, sijoittaminen ”Natura 2000” -nimellä tunnetun ekologisen verkoston muodostaville yhteisön tärkeänä pitämille alueille tai erityissuojelualueille sen sijaan, että edellytettäisiin sellaisen tarkoituksenmukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin suorittamista, jossa arvioidaan kyseisen hankkeen vaikutus alueeseen, jota se koskee?”

IV     Menettely unionin tuomioistuimessa

25.      Kantajina olevat yhtiöt ja komissio esittivät kirjallisia huomautuksia. Kantajina olevat yhtiöt, Regione Puglia ja komissio esittivät suullisia huomautuksia 10.2.2011 pidetyssä istunnossa.

V       Arviointi

A       Alustava kysymys

26.      On ilmeistä, että ennakkoratkaisupyynnössä pyydetään unionin tuomioistuinta ottamaan kantaa kysymykseen siitä, onko kansallinen lainsäädäntö yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Tältä osin on riittävää todeta, että vaikka unionin tuomioistuimella ei ole ennakkoratkaisumenettelyssä toimivaltaa lausua kansallisen toimenpiteen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa, se on kuitenkin toimivaltainen esittämään kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat auttaa kansallista tuomioistuinta sen arvioidessa tätä yhteensopivuutta käsiteltäväkseen saatetussa asiassa.(10)

B       Sisältö

27.      Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymys koskee mielestäni pääasiassa sitä, ovatko lintudirektiivi, luontodirektiivi, direktiivi 2001/77 ja direktiivi 2009/28 esteenä sille, että jäsenvaltio antaa kansallisia säännöksiä, jotka koskevat tuuliturbiinien rakentamisen kieltämistä tietyissä tilanteissa maa-alueilla, jotka ovat osa Natura 2000 -nimellä tunnettua ekologista verkostoa.

28.      Unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että kysymyksessä oleva kielto on soveltamisalaltaan suppea, koska sitä sovelletaan tällä hetkellä ainoastaan tuuliturbiineihin eikä muihin uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tuotantomuotoihin, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava.(11)

29.      Lisäksi vaikuttaa siltä, että kielto on tuuliturbiinien osalta suppea, koska sitä sovelletaan olemassa olevien tuuliturbiinien sijaan ainoastaan uusien tuuliturbiinien rakentamiseen, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava.(12) Vaikuttaa myös siltä, ettei kieltoa sovelleta tuuliturbiineihin, jotka on tarkoitettu omaan käyttöön ja joiden kokonaisvoima on alle 20 kW.(13) Komissio ja Regione Puglia korostivat istunnossa sitä, että kysymyksessä oleva kielto on soveltamisalaltaan suppea.

30.      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin, kantajina olevat yhtiöt ja komissio toteavat mielestäni perustellusti, ettei se, että alue luokitellaan Natura 2000 -nimellä tunnettuun ekologiseen verkostoon kuuluvaksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi(14) tai erityissuojelualueeksi,(15) merkitse, että kaikki rakentaminen on kiellettävä näillä alueilla lintu- ja luontodirektiivien nojalla.

31.      Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä saman direktiivin 7 artiklan(16) kanssa, jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä yhteisön tärkeänä pitämillä alueilla ja erityissuojelualueilla elinympäristöjen huonontumisen välttämiseksi ja niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset saavat antaa hyväksyntänsä suunnitelmalle tai hankkeelle, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, vasta varmistuttuaan suunnitelman tai hankkeen vaikutuksia alueelle asianmukaisesti arvioituaan siitä, että se ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Tällä säännöksellä otetaan siis käyttöön menettely, jonka tarkoituksena on taata ennakkovalvonnan avulla, että suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, hyväksytään vain, jos se ei vaikuta alueen koskemattomuuteen.(17)

32.      Näin ollen sellaisen suunnitelman tai hankkeen hyväksyminen, joka koskee yhteisön tärkeänä pitämiä alueita tai erityissuojelualueita, edellyttää asianmukaista ja erillistä suunnitelman tai hankkeen etukäteen suoritettavaa arviointia, joka on tehtävä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

33.      Nyt esillä olevassa asiassa vaikuttaa siltä, että kansallisessa lainsäädännössä tuuliturbiinien rakentaminen kielletään tietyissä olosuhteissa kysymyksessä olevalle alueelle ilman, että suunnitelmasta tai hankkeesta, joka koskee luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaista rakentamista, on suoritettu erillinen ennakkoarviointi, ja ilman, että rakentamisella on tosiasiallisesti todettu olevan kielteinen vaikutus alueelle. Siksi katson, että ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on selvitettävä, sallitaanko unionin oikeudessa – ja jos sallitaan, millä edellytyksillä – se, että toteutetaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä tiukempia kansallisia suojelutoimenpiteitä, joilla tietyissä olosuhteissa kielletään tuuliturbiinien rakentaminen Natura 2000 -alueille, tilanteessa, jossa tällaista rakentamista koskevaa suunnitelmaa tai hanketta ei ole rakentamisen osalta arvioitu erikseen ja jossa rakentamisella ei ole todettu olevan kielteistä vaikutusta alueelle.

34.      Lintudirektiivin 14 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat toteuttaa tiukempia suojelutoimenpiteitä kuin direktiivissä säädetyt. Vaikka lintudirektiivin 14 artiklassa ei nimenomaisesti aseteta tätä koskevia edellytyksiä, katson, että tiukempien suojelutoimenpiteiden on oltava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia.

35.      Luontodirektiivi ei sisällä lintudirektiivin 14 artiklaa vastaavaa säännöstä. Kun otetaan huomioon se, että luontodirektiivin oikeudellinen perusta oli EY 130 S artikla (myöhemmin EY 175 artikla ja nyt SEUT 192 artikla), kuten komissio on todennut huomautuksissaan, EY 130 T artiklaa (myöhemmin EY 176 artikla ja nyt SEUT 193 artikla) on sovellettava. SEUT 193 artiklassa sallitaan se, että jäsenvaltiot toteuttavat tiukempia suojatoimenpiteitä, sillä edellytyksellä, että ne ovat sopusoinnussa perussopimusten – eli Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen(18) – kanssa ja että niistä ilmoitetaan komissiolle.

36.      Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ei ilmene, että komissiolle olisi ilmoitettu tiukemmista kansallisista suojatoimenpiteistä.

37.      EUR-Lex-portaalista kuitenkin ilmenee, että ministerin asetuksesta ilmoitettiin komissiolle kansallisena toimena, jolla pantiin täytäntöön sekä luonto- että lintudirektiivi.(19) Vaikuttaa siis siltä, että komissiolle ilmoitettiin alueille ja autonomisille provinsseille ministerin asetuksen 5 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla asetetusta velvollisuudesta kieltää tietyin edellytyksin uusien tuuliturbiinien rakentaminen alueilla, jotka ovat osa Natura 2000 -verkostoa, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava.

38.      Joka tapauksessa katson, että se, että laiminlyödään SEUT 193 artiklan mukainen velvollisuus ilmoittaa toimenpiteistä komissiolle, ei ole olennainen menettelyllinen laiminlyönti, joka voisi johtaa kysymyksessä olevien tiukempien kansallisten toimenpiteiden pätemättömyyteen tai siihen, että niitä ei voida soveltaa yksityisiin. SEUT 193 artiklassa vaaditaan ainoastaan, että jäsenvaltion on ilmoitettava toimenpiteistä komissiolle. SEUT 193 artiklassa ei säädetä määräajoista tai menettelystä, joita tiukempien kansallisten suojelutoimenpiteiden valvontaan unionissa sovelletaan.(20) Toimenpiteiden täytäntöönpanon edellytykseksi ei ole myöskään SEUT 193 artiklassa asetettu komission hyväksyntää tai sitä, ettei komissio esitä toimenpiteestä kielteistä kantaa. Vaikuttaa siis siltä, että SEUT 193 artiklassa jäsenvaltioille asetetun velvoitteen tarkoituksena on varmistaa, että komissio saa tiedon kansallisista ympäristöä koskevista suojelutoimenpiteistä, jotka ovat tiukempia kuin unionin lainsäädäntö kyseisellä alalla. Tällaiset tiedonannot mahdollistavat sen, että komissio voi arvioida, ovatko kansalliset suojelutoimenpiteet yhdenmukaisia unionin oikeuden kanssa, ja että se voi tarvittaessa ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. SEUT 193 artiklan sanamuoto ja päämäärä eivät sen sijaan tue näkemystä, jonka mukaan se, että jäsenvaltio on laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteestä komissiolle, tekee myös kysymyksessä olevasta kansallisesta suojelutoimenpiteestä lainvastaisen.(21)

39.      Huolimatta siitä, että jäsenvaltioille on lintudirektiivin 14 artiklassa ja SEUT 193 artiklassa annettu harkintavaltaa unionin toteuttamia toimenpiteitä tiukempien suojelutoimenpiteiden toteuttamisessa, jäsenvaltioiden on käytettävä harkintavaltaansa yhtäältä unionin ympäristö- ja energiapolitiikan(22) – joiden tavoitteena on SEUT 191 ja SEUT 194 artiklan mukaisesti muun muassa ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ilmastonmuutoksen torjuminen ja uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittäminen – ja toisaalta unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti.

40.      Katson, että kysymyksessä oleva kielto on yhdenmukainen unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiden kanssa.

41.      Kansallinen tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössä, että ministerin asetus – ja siis muun muassa asetuksen 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kielto – annettiin vuoden 2007 talousarviosta annetun lain 1 §:n 1226 momentissa tarkoitetun lainsäädäntövallan siirron nojalla; tarkoituksena oli välttää se, että Italian tasavaltaa vastaan käynnistetään uusia jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä tilanteessa, jossa komissio oli antanut Italiaa koskevan perustellun lausunnon jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä nro 2006/2131 lintudirektiivin osalta.(23) Unionin tuomioistuimelle ei ole esitetty muita perusteluja siitä, miksi kyseinen kielto annettiin.

42.      Vaikuttaa siis siltä, että kiellolla rakentaa tietyissä olosuhteissa uusia tuuliturbiineja Natura 2000 -alueille on samat tavoitteet kuin lintu- ja luontodirektiiveillä ja erityisesti luontodirektiivin 6 artiklan 1–3 kohdalla eli tiettyjen elinympäristöjen ja eläinlajien säilyttäminen ja näiden eläinlajien luonnollisten elinympäristöjen tilan heikkenemisen ja kyseisten eläinlajien merkittävän häirinnän estäminen, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava. Haluaisin tältä osin todeta, että komission istunnossa toteamalla tavalla kysymyksessä olevilla alueilla on havaittu kaksi lintulajia, jotka ovat hyvin herkkiä tuuliturbiineille, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava. Regione Puglia totesi lisäksi istunnossa, että suuri määrä lintuja, jotka ovat kyseisen alueen tunnuksia, on kuollut (alueen ulkopuolella sijaitsevien) tuuliturbiineiden vuoksi.

43.      Komissio viittasi istunnossa myös laatimaansa ohjeeseen tuulienergian kehittämisestä Natura 2000 -verkoston alueella(24) ja riskeihin, joita tuuliturbiineihin liittyy. Ohjeet sisältävät laajan luettelon mahdollisista vaikutuksista, joita tuulienergian kehittämisellä on luonnolle ja eläimistölle ja joihin kuuluvat törmäysriski, häiriöt ja siirtyminen (elinympäristöjen käytön väheneminen), kulkemista estävä vaikutus (tuulipuistot saattavat johtaa siihen, että lintujen ja nisäkkäiden on muutettava kulkureittejään) ja elinympäristöjen häviäminen tai heikkeneminen.

44.      Haluan lisäksi todeta, että yhteisöjen tuomioistuin on kuvannut asiassa C-215/06 ympäristövaikutuksia, jotka ovat seurausta ilman asianmukaista ympäristövaikutusten arviointia rakennetusta tuulivoimapuistosta.(25)

45.      Katson, että kysymyksessä oleva kielto on myös yhdenmukainen unionin energiapolitiikan tavoitteiden kanssa.

46.      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo, että direktiiveissä 2001/77 ja 2009/28 ilmaistaan selvästi, että etusija on annettava uusiutuvan energian käytön kehittämiselle, koska se edistää ympäristön suojelua, ekosysteemien suojelua ilmastonmuutoksen vaaroilta, kestävää kehitystä ja paikallistalouden kasvua. Se katsoo erityisesti, että direktiivin 2001/77 6 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on vähennettävä lainsäädäntöön perustuvia ja muita esteitä uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön lisäämiselle, yksinkertaistettava ja nopeutettava menettelyjä asianmukaisella hallintotasolla ja varmistettava, että säännöt ovat objektiivisia, avoimia ja ketään syrjimättömiä ja että uusiutuviin energialähteisiin liittyvien eri tekniikkojen erityispiirteet otetaan täysin huomioon.

47.      Mielestäni Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei luoda etusijajärjestystä unionin ympäristöpolitiikan ja energiapolitiikan välille. SEUT 194 artiklan 1 kohdassa kuitenkin määrätään, että unionin energiapolitiikassa otetaan huomioon ympäristön säilyttämistä ja sen tilan parantamista koskeva vaatimus.(26) SEUT 191 artiklan 1 kohdassa viitataan ilmastonmuutoksen torjumiseen.

48.      Direktiivin 2001/77 johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa viitataan tarpeeseen tukea uusiutuvia energialähteitä ensisijaisena toimenpiteenä ja edistää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käyttöä, mikä kuuluu keskeisiin painotuksiin yhteisön toiminnassa.(27) Katson kuitenkin kantajina olevien yhtiöiden esittämistä argumenteista poiketen, että yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut asettaa tällaisia tavoitteita muiden (ympäristö-) tavoitteiden edelle, vaan sen tarkoituksena oli tukea uusiutuvista energialähteistä tuotettua energiaa ympäristön suojelemiseksi ja ilmastomuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen liitetyn Kioton pöytäkirjan(28) sitoumusten noudattamiseksi, energiahuollon ja sen monipuolistamisen varmistamiseksi ja yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen yhtenäisyyteen liittyvistä syistä.(29) Pääasiallisiin toimenpiteisiin, joihin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ryhdytty, kuuluvat direktiivillä 2001/77 käyttöön otetut ohjeelliset tavoitteet, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kulutuksen lisäämistä,(30) ja uusiutuvia energialähteitä käyttävien sähköntuotantolaitosten(31) rakentamista koskevien hallintomenettelyjen yksinkertaistaminen.

49.      Vaikka kantajina olevat yhtiöt väittävät, että ”pSIC / ZPS IT 9120007 Murgia Alta” on maantieteellisesti hyvin laaja, unionin tuomioistuimelle ei ole esitetty näyttöä siitä, että soveltamisalaltaan suppea kielto, joka koskee tiettyjen tuuliturbiinien rakentamista Natura 2000 -alueille Puglian alueella, olisi ollut esteenä sähkön tuotannolle uusiutuvista energialähteistä kansallisella tai alueellisella tasolla. Komissio totesi istunnossa, että Puglia on yksi niistä Italian alueista, joilla on lukumääräisesti eniten tuuliturbiineja: kapasiteetiltaan se on johtava alue, ja laitosten lukumäärän osalta se on Sisilian jälkeen toisella sijalla.

50.      Kun otetaan huomioon komission esittämä näyttö, joka koskee uusiutuvista energialähteistä kansallisesti tuotetun sähkön tämänhetkistä tasoa(32) ja sitä, että Puglian alueella sijaitsee merkittävä määrä tuuliturbiineja, unionin tuomioistuimelle istunnossa esitettyjen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kysymyksessä oleva kielto ei ole esteenä sille, että direktiivissä 2009/98 tarkoitettu 17 prosentin sitova tavoite, joka koskee Italiaa vuoden 2020 osalta, saavutetaan tulevaisuudessa, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava.

51.      Katson, että on myös tarpeen tutkia, rikkooko kyseinen kielto direktiivin 2001/77 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä hallinnon yksinkertaistamisesta.

52.      Koska unionin tuomioistuimessa ei ole esitetty päinvastaisia väitteitä, katson, että kysymyksessä oleva kielto, joka on määritelty laissa, on riittävän läpinäkyvä ja objektiivinen, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava. Kun lisäksi otetaan huomioon kysymyksessä olevan kiellon ilmeisen suppea soveltamisala,(33) unionin tuomioistuimelle ei ole esitetty näyttöä siitä, että kansallisella tai alueellisella tasolla olisi vaikeutettu sen tavoitteen saavuttamista, joka koskee lainsäädäntöön perustuvien ja muiden esteiden vähentämistä uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön lisäämiselle ja menettelyjen yksinkertaistamista ja nopeuttamista.

53.      Syrjinnästä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella.(34)

54.      Pääasiassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen erilaisen kohtelun vuoksi edellyttää, että kyseessä olevat tapaukset ovat toisiinsa rinnastettavissa, kun tarkastellaan näille tapauksille ominaisia seikkoja. Syrjinnän arvioinnissa on tarpeen ottaa huomioon asiaan sovellettavan unionin lainsäädännön periaatteet ja tavoitteet, jotka nyt esillä olevassa asiassa perustuvat unionin ympäristöpolitiikkaan.(35) SEUT 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon, ja se perustuu muun muassa ennalta varautumisen periaatteelle ja periaatteelle, jonka mukaan on ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin.(36)

55.      Kantajina olevat yhtiöt väittävät, että tuuliturbiinien rakentamista lukuun ottamatta muihin kyseistä aluetta koskeviin teollisuuden kehityshankkeisiin ei sovelleta vastaavaa kieltoa, vaan niitä on soveltuvin osin arvioitava luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.(37)

56.      Unionin tuomioistuimelle ei ole esitetty näyttöä siitä, että alueellisen lain nro 31 voimaantulon jälkeen kaupallisten tuulivoimapuistojen rakentamista koskevia lupia, jotka koskevat ”pSIC / ZPS IT 9120007 Murgia Alta” -aluetta, olisi myönnetty kantajina olevien yhtiöiden lisäksi muille toiminnanharjoittajille, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava.

57.      Kun lisäksi otetaan huomioon ne väitetyt kielteiset vaikutukset, joita Natura 2000 -alueille – erityisesti nyt kysymyksessä olevalle alueelle – voi aiheutua tuuliturbiinien rakentamisesta ja toiminnasta(38), vaikuttaa siltä, ettei säännös ole syrjivä, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava. Tältä osin unionin tuomioistuimessa ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä siitä, että muilla teollisuuden kehityshankkeilla olisi tällaisiin alueisiin tuulivoimapuistojen rakentamiseen ja toimintaan todennäköisesti rinnastettavat haitalliset vaikutukset.(39) Tämä on kuitenkin viime kädessä kysymys, joka kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava.

58.      Katson, että toimenpiteen on myös oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen, eli toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseisellä lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.(40) Kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, ettei pääasiassa esillä olevalla kiellolla ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Tältä osin katson, että kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon muun muassa se, että kiellon soveltamisala on ilmeisen suppea, koska sitä sovelletaan määriteltyyn ja rajattuun maantieteelliseen alueeseen, pelkästään yhteen tiettyyn uusiutuvaan energialähteeseen ja ainoastaan uusiin laajuudeltaan kaupallisiin tuulivoimapuistoihin.(41)

VI     Ratkaisuehdotus

59.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunale Amministrativo Regionale per la Puglian ennakkoratkaisukysymykseen seuraavalla tavalla:

Sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27.9.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio toteuttaa tiukempia kansallisia toimenpiteitä, joilla kielletään tuuliturbiinien, joita ei ole tarkoitettu omaan käyttöön, rakentaminen Natura 2000 -alueelle, edellyttäen, että kielto on yhdenmukainen unionin ympäristö- ja energiapolitiikkojen kanssa, että se ei ole yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen ja ettei se ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, ja nämä ovat kysymyksiä, jotka kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava.

1 – Alkuperäinen kieli: englanti.

2 – EYVL L 283, s. 33.

3 – EUVL L 140, s. 16.

4 – EYVL L 103, s. 1.

5 – EYVL L 206, s. 7.

6 – GURI nro 299, 27.12.2006, GURI nro 244.

7 – GURI nro 258, 6.11.2007.

8 – BUR Puglia nro 167, 24.10.2008.

9 – BUR Puglia nro 120, 25.7.2008.

10 – Asia C-439/06, citiworks, tuomio 22.5.2008 (Kok., s. I‑3913, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

11 – Huomautan tältä osin, että vaikka direktiivissä 2001/77 uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan ”uusiutuvia, muita kuin fossiilisia energialähteitä (tuuli-, aurinko-, maalämpö-, aalto- ja vuorovesienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikkakaasuja, jäteveden käsittelylaitosten kaasuja ja biokaasuja)”, siinä ei aseteta mitään tiettyä energialähdettä etusijalle. Näin ollen jäsenvaltiot voivat komission toteamalla tavalla valita energialähteet, jotka ne katsovat asianmukaisimmiksi. Komission mukaan direktiiveissä 2001/77 ja 2009/28 ei aseteta etusijajärjestystä erilaisten uusiutuvien energialähteiden välille. Ks. direktiivin 2001/77 2 artiklan a kohta.

12 – Ks. edellä 19 kohta. Vaikuttaa siltä, että olemassa olevien tuuliturbiinien korvaaminen ja modernisointi Natura 2000 -alueilla on myös sallittua tiettyjen edellytysten täyttyessä.

13 – Ks. edellä 19 ja 20 kohta.

14 – Ks. luontodirektiivin 1 artiklan k kohdan määritelmä. Ks. myös luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohta siltä osin kuin kysymys on Natura 2000 -nimellä kutsutun erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston perustamisesta; tämä verkosto kattaa myös jäsenvaltioiden lintudirektiivin säännösten perusteella luokittelemat erityiset suojelualueet.

15 – Ks. lintudirektiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohta, jossa säädetään jäsenvaltioiden perustamista suojelualueista. Ks. lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohta, jotka koskevat sopivimpien alueiden luokittelua erityissuojelualueiksi.

16 – Direktiivin 92/43 7 artiklalla korvataan velvoitteet, jotka perustuvat direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohtaan, velvoitteilla, jotka perustuvat direktiivin 92/43 6 artiklan 2–4 kohtaan. Ks. asia C-304/05, komissio v. Italia, tuomio 20.9.2007 (Kok., s. I-7495, 104 kohta).

17 – Asia C-127/02, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, tuomio 7.9.2004 (Kok., s. I-7405, 32–34 kohta). Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisen vaikutusten arvioinnin jälkeen, jos arviointi on kielteinen, toimivaltaiset viranomaiset voivat joko evätä hanketta tai suunnitelmaa koskevan luvan tai antaa luvan direktiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti edellyttäen, että säännöksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Ks. asia C-239/04, komissio v. Portugali, tuomio 26.10.2006 (Kok., s. I‑10183, 25 kohta).

18 – Ks. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artikla. Ks. myös asia C-6/03, Deponiezweckverband Eiterköpfe, tuomio 14.4.2005 (Kok., s. I‑2753, 58 ja 59 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin toteaa tuomion 58 kohdassa, että ”jos kansallisella toimenpiteellä on yhteisön ympäristöpolitiikan osalta samoja tavoitteita kuin direktiivillä, kyseisessä direktiivissä säädettyjen vähimmäisvaatimusten ylittämisestä määrätään ja se sallitaan EY 176 artiklassa siinä asetetuin edellytyksin”.

19 – Kysymyksessä olevan ministerin asetuksen johdanto-osassa viitataan muun muassa vuoden 2007 talousarviosta annetun lain 1 §:n 1226 momenttiin, joka näyttää sisältyvän kyseiseen asetukseen.

20 – Ks. sitä vastoin asia C-194/94, CIA SecurityInternational, tuomio 30.4.1996 (Kok., s. I‑2201, 47–55 kohta). Ks. myös asia C-443/98, Unilever, tuomio 26.9.2000 (Kok., s. I‑7535).

21 – Ks. analogisesti asia 3/87, Enichem Base ym., tuomio 14.12.1989 (Kok., s., 2491).

22 – Energiaa koskeva erillinen osasto, joka sisältyy SEUT 194 artiklaan, tuli voimaan Lissabonin sopimuksella. Ks. kuitenkin EY 2 artikla, jossa viitataan taloudellisen toiminnan kestävään kehitykseen, ja EY 3 artiklan 1 kohdan u alakohta, jossa säädetään siitä, että yhteisön toimintaan sisältyy toimenpiteet energian alalla.

23 – Tämä menettely päättyi siihen, että unionin tuomioistuin totesi asiassa C-573/08, komissio vastaan Italia, 15.7.2010 antamassaan tuomiossa (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), että Italian tasavalta ei ole noudattanut lintudirektiivin 2–7, 9–11, 13 ja 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska Italian lainsäädäntö ei ole täysin yhteensopiva kyseisen direktiivin kanssa ja direktiivin 9 artiklaa koskeva täytäntöönpanojärjestelmä ei takaa sitä, että toimivaltaisten italialaisten viranomaisten hyväksymät poikkeukset täyttävät mainitussa artiklassa tarkoitetut edellytykset ja vaatimukset.

24 – Ks. ”Guidance on wind energy and Natura 2000”, joka löytyy osoitteesta .

25 – Asia C-215/06, komissio v. Irlanti, tuomio 3.7.2008 (Kok., s. I‑4911).

26 – Haluan todeta, että direktiivin 2001/77 oikeudellinen perusta on EY 175 artiklan 1 kohta (nykyinen SEUT 192 artiklan 1 kohta) ja direktiivin 2009/28 oikeudellinen perusta on pääasiallisesti EY 175 artiklan 1 kohta.

27 – Näissä direktiivin säännöksissä mitään päämäärää ei aseteta muihin päämääriin nähden etusijalle.

28 – Ks. direktiivin 2001/77 johdanto-osan kolmas perustelukappale.

29 – Ks. tämän direktiiviehdotuksen KOM(2000) 279 lopullinen – 2000/0116 (COD) perustelut ja valkoinen kirja uusiutuvista energialähteistä KOM(97) 599 lopullinen, johon viitataan direktiivin 2001/77 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa. Perustelujen johdannossa todetaan, että ”jäsenvaltioiden on tarvittavin toimin varmistettava uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön markkinaosuuden kehittyminen jäsenvaltioiden omien ja yhteisön energia- ja ympäristötavoitteiden mukaisesti”. Perustelujen 2.1 kohdassa todetaan, että ”uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistäminen kuuluu keskeisiin painotuksiin yhteisön toiminnassa niin energiahuollon varmuuteen ja monipuolistamiseen kuin ympäristönsuojeluun sekä yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen yhtenäisyyteen liittyvistä syistä”.

30 – Direktiivin 2009/28 3 artiklassa säädetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä koskevista pakollisista kansallisista kokonaistavoitteista ja toimenpiteistä. Koska jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole direktiivin 2009/28 27 artiklan nojalla velvollisuutta panna 3 artiklaa täytäntöön ennen 5.12.2010, tätä säännöstä ei sovelleta pääasiaan.

31 – Direktiivin 2001/77 6 artiklan 1 kohta.

32 – Komissio totesi istunnossa, että vuonna 2006 18,3 prosenttia Italiassa kulutetusta energiasta oli tuotettu uusiutuvista energialähteistä, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava.

33 – Ks. edellä 28 ja 29 kohta.

34 – Ks. asia C-44/94, Fishermen’s Organisations ym., tuomio 17.10.1995 (Kok., s. I‑3115, 46 kohta).

35 – Ks. edellä alaviite 26.

36 – Ks. vastaavasti asia C-127/07, Arcelor Atlantique et Lorraine ym., tuomio 16.12.2008 (Kok., s. I‑9895, 30 kohta).

37 – Unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että kantajina olevia yhtiöitä ei ole syrjitty kansalaisuuden perusteella, eivätkä ne myöskään vetoa tällaiseen syrjintään.

38 – Ks. edellä 42 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

39 – Ottaen huomioon niiden erityislaatuiset piirteet ja tarkoitus.

40 – Ks. yhdistetyt asiat C-13/91 ja C-113/91, Debus, tuomio 4.6.1992 (Kok., s. I‑3617, 16 kohta) ja asia C-180/96, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 5.5.1998 (Kok., s. I‑2265, 96 kohta).

41 – Ks. edellä 28 ja 29 kohta.

Full & Egal Universal Law Academy