EUR-Lex -  62010CC0109 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

14 päivänä huhtikuuta 2011 (1)

Asia C‑109/10 P

Solvay SA

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö (EY 82 artikla) – Uskollisuusalennus – Kauppakumppaneiden syrjintä – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Hallinnolliseen menettelyyn liittyvien asiakirjojen katoaminen – Kuulluksi tuleminen – Käyttökielto (asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohta) – Oikeus saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa – Kohtuuttoman pitkä käsittelyaika – Euroopan soodamarkkinat

Sisällys

I  Johdanto

II  Asian taustaa

III  Oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa

IV  Vaatimus valituksenalaisen tuomion kumoamiseksi

A  Eräät EY 82 artiklan soveltamiseen liittyvät oikeuskysymykset (kuudes, seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs valitusperuste)

1. Alustavia huomioita

2. Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määritteleminen (kuudes valitusperuste)

a) Kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa

b) Kuudennen valitusperusteen toinen osa

c) Eräät muut väitteet kuudennen valitusperusteen yhteydessä

d) Välipäätelmä

3. Solvayn määräävä markkina-asema (seitsemäs valitusperuste)

a) Solvayn viittaukset kuudenteen valitusperusteeseensa

b) Määräävä asema kansallisilla markkinoilla (seitsemännen valitusperusteen toinen osa)

i) Väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen analyysi rajoittuu pelkästään markkinaosuuksiin

ii) Väite, jonka mukaan lukuisat Solvayn perusteet on laiminlyöty

iii) Väite, jonka mukaan markkinaosuuksia ei ole osoitettu riittävällä tavalla

c) Väite poikkeuksellisista olosuhteista (seitsemännen valitusperusteen kolmas osa)

i) Valituksenalaisen tuomion perusteluja koskevat vaatimukset

ii) Riidanalaisen päätöksen perusteluja koskevat vaatimukset

iii) Väitetty SEUT 102 artiklan (EY 82 artiklan) rikkominen

d) Välipäätelmä

4. Solvayn harjoittama määräävän markkina-aseman väärinkäyttö (kahdeksas ja yhdeksäs valitusperuste)

a) Saint-Gobainille myönnetty konsernialennus (kahdeksas valitusperuste)

i) Väite, jonka mukaan yhteyttä yksinoikeuteen ei ole

ii) Väite, jonka mukaan konsernialennus on maltillinen

iii) Väite, jonka mukaan kilpailuun kohdistuvia vaikutuksia ei ole

iv) Välipäätelmä

b) Solvayn kaupallisten menettelyjen syrjivyys (yhdeksäs valitusperuste)

i) Yhdeksännen valitusperusteen ensimmäinen osa

– Väitetty Solvayn kirjelmien huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla

– Aineellisoikeudellinen virhe

ii) Yhdeksännen valitusperusteen toinen osa

– Väitetty Solvayn kirjelmien huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla

– Perustelujen puutteellisuus

iii) Välipäätelmä

B  Huhtikuussa 1989 toteutettujen tarkastusten yhteydessä hankittujen todisteiden käyttökielto (toinen valitusperuste)

1. Toisen valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen

2. Toisen valitusperusteen perusteltavuus

a) Toisen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa (asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan rikkominen)

b) Toisen valitusperusteen kolmas osa (tosiseikkojen vääristynyttä huomioon ottamista koskeva väite)

c) Välipäätelmä

C  Puolustautumisoikeudet (kolmas, neljäs ja viides valitusperuste)

1. Oikeus tutustua asiakirjoihin (kolmas ja neljäs valitusperuste)

a) Kolmannen ja neljännen valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen

b) Ainoastaan saatavilla olleet hallinnolliset asiakirjat (neljäs valitusperuste)

i) Neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa

ii) Neljännen valitusperusteen toinen osa

iii) Välipäätelmä

c) Kadonnut osa hallinnollisista asiakirjoista (kolmas valitusperuste)

2. Oikeus tulla kuulluksi (viides valitusperuste)

a) Viidennen valitusperusteen ensimmäinen osa

b) Viidennen valitusperusteen toinen osa

c) Välipäätelmä

D  Oikeus saada asia ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa (ensimmäinen valitusperuste)

1. Käsittelyajan arviointia koskevat vaatimukset (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa)

a) Ennakkokysymys siitä, ovatko Solvayn väitteet vaikutuksettomia

b) Käsittelyajan kokonaisvaltaisen arvioinnin välttämättömyys (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa)

c) Väitetty perustelujen puutteellisuus (ensimmäisen valitusperusteen toinen osa)

2. Kohtuuttoman pitkän käsittelyajan oikeudelliset vaikutukset (ensimmäisen valitusperusteen kolmas, neljäs ja viides osa)

a) Puolustautumisoikeuksien loukkausta koskeva vaatimus (ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa)

b) Käsittelyajan vaikutukset Solvayn puolustautumismahdollisuuksiin esillä olevassa asiassa (ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa)

i) Väitetty perustelujen puutteellisuus

ii) Väitetty aineellisoikeudellinen virhe

iii) Eräät muut väitteet

iv) Välipäätelmä

c) Väitetty Solvayn luopuminen sakon alentamisesta (ensimmäisen valitusperusteen viides osa)

3. Välipäätelmä

E  Valituksenalaisen tuomion kumoaminen

F  Ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ratkaiseminen

1. Oikeus tutustua asiakirjoihin

2. Oikeus tulla kuulluksi

3. Oikeus saada asia ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa

4. Välipäätelmä

V  Sakon alentamista koskeva vaatimus

A  Alustava huomautus

B  Sakon alentaminen

1. Hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn kohtuuttoman pitkä kesto

2. Toteutettavan sakon alentamisen suuruus

VI  Oikeudenkäyntikulut

VII  Ratkaisuehdotus

I       Johdanto

1.        Esillä olevassa asiassa voidaan vakavasti kyseenalaistaa vanha sanonta, jonka mukaan aika parantaa haavat. Tämä asia on nimittäin työllistänyt EU:n hallintoa ja tuomioistuimia jo yli 20 vuoden ajan. Sitä ovat käsitelleet useat juristisukupolvet. Asiakirjoja on kadonnut, ja tuomioistuinmenettelyt ovat venyneet vuosien mittaisiksi.

2.        Tämä asia juontaa juurensa 1980-luvulta. Euroopan komissio moittii belgialaista Solvay-nimistä yritystä muun muassa määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä soodamarkkinoilla vuosina 1983–1990.(2) Tämän vuoksi komissio on määrännyt Solvaylle kahdesti (vuosina 1990 ja 2000) sakot, joita vastaan Solvay on tähän asti puolustautunut tuomioistuimissa.

3.        Unionin tuomioistuin käsittelee tätä asiaa nyt toisen kerran muutoksenhakuasteena. Tämänhetkisessä vaiheessa asianosaiset ovat – lukuisten muiden seikkojen ohella – eri mieltä vielä kahdesta perustavanlaatuisesta oikeuskysymyksestä, joista toinen koskee oikeutta tutustua asiakirjoihin ja toinen käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta.

4.        Ensinnäkin Solvay väittää, että sille ei ole myönnetty asianmukaista oikeutta tutustua asiakirjoihin, mikä loukkaa sen puolustautumisoikeuksia. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen on tarkasteltava muun muassa sitä, miten arvioinnissa on otettava huomioon se, että komissio ei enää pysty löytämään osaa hallinnolliseen menettelyyn perustuvista asiakirjoistaan.

5.        Toiseksi Solvay katsoo, että hallinnollinen menettely ja tuomioistuinmenettely tässä asiassa ovat olleet kohtuuttoman pitkäkestoisia. Se katsoo tämän loukkaavan oikeutta saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa, minkä vuoksi sen mukaan on määrättävä tehokas seuraamus.

6.        Lisäksi on huomattava, että Solvay moittii kohtuuttoman pitkää käsittelyaikaa samanaikaisesti tämän muutoksenhakumenettelyn kanssa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tekemässään valituksessa, joka kohdistuu Euroopan unionin kaikkiin 27 jäsenvaltioon ja jonka perusteena on väitetty Euroopan ihmisoikeussopimuksen(3) 6 artiklan 1 kappaleen rikkominen.(4)

II     Asian taustaa

7.        Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut,(5) Euroopan komissio suoritti huhtikuussa 1989 asetuksen N:o 17(6) 14 artiklan nojalla etukäteen ilmoittamatta tarkastuskäyntejä (”tarkastuksia”) useiden soodamarkkinoilla toimivien yritysten – muun muassa belgialaisen Solvayn – toimitiloissa.(7) Myöhemmin se hankki täydentäviä tietoja kyseisiltä yrityksiltä.

8.        Tutkimustensa päätyttyä komissio moitti Solvayta yhtäältä osallistumisesta kartelleihin ja toisaalta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä soodamarkkinoilla.

9.        Esillä oleva asia koskee ainoastaan komission toteamaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.(8) Sen perusteella komissio määräsi Solvaylle vuonna 1990 ensimmäisessä päätöksessä ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla luettuna yhdessä asetuksen N:o 17 kanssa (päätös 91/299/ETY(9)) – tuolloin suhteellisen suuren – sakon, jonka määrä euroiksi muunnettuna on 20 miljoonaa.(10) Koska tämän ensimmäisen päätöksen laadinnassa kuitenkin tehtiin menettelyvirhe, se ei pätenyt tuomioistuimessa.(11) Tämän jälkeen komissio teki vuonna 2000 ilman uusia menettelyvaiheita(12) – ja varsinkin kuulematta Solvayta uudestaan – toisen päätöksen, tällä kertaa EY 82 artiklan nojalla luettuna yhdessä asetuksen N:o 17 kanssa; tässä päätöksessä se määräsi Solvaylle uudestaan samansuuruisen sakon (päätös 2003/6/EY).(13) Jälkimmäinen päätös on lähtökohtana tälle tuomioistuinmenettelylle.

10.      Ensimmäisessä oikeusasteessa Solvayn päätöksestä 2003/6 nostama kumoamiskanne menestyi vain vähäisessä määrin. Unionin yleinen tuomioistuin alensi 17.12.2009 antamallaan tuomiolla sakon määrää viidellä prosentilla 19 miljoonaan euroon, mutta hylkäsi Solvayn kanteen muilta osin perusteettomana.(14) Tätä ensimmäisessä oikeusasteessa annettua tuomiota vastaan, jonka antaminen kesti peräti kahdeksan vuotta ja yhdeksän kuukautta, Solvay(15) puolustautuu nyt esillä olevalla valituksella.

11.      Tämän oikeudenkäynnin tärkeimmät tähänastiset vaiheet voidaan tiivistää kronologisesti seuraavasti:

–        hallinnollinen menettely ensimmäisen sakkopäätöksen tekemiseen asti

huhtikuu 1989:          komission tarkastuskäynnit

maaliskuu 1990:          väitetiedoksianto

joulukuu 1990:          komission sakkopäätös 91/299

–        tuomioistuinmenettely ensimmäisen sakkopäätöksen kumoamiseksi

toukokuu 1991:      Solvayn nostama kumoamiskanne (T-32/91)

kesäkuu 1995:          päätöksen 91/299 kumoaminen

elokuu 1995:          komission tekemä valitus (C-288/95 P)

huhtikuu 2000:      valituksen hylkääminen

–        hallinnollinen menettely ensimmäisen sakkopäätöksen tekemiseen asti

joulukuu 2000: komission sakkopäätös 2003/6

–        tuomioistuinmenettely toisen sakkopäätöksen tekemisestä lähtien

maaliskuu 2001: Solvayn nostama kumoamiskanne (T-57/01)

joulukuu 2009:  valituksenalainen tuomio (T-57/01)

maaliskuu 2010:  nyt esillä oleva Solvayn tekemä valitus (C‑109/10 P)

III  Oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa

12.      Tässä muutoksenhakumenettelyssä Solvay vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa 17.12.2009 annetun valituksenalaisen tuomion;

–        tutkii kanteen uudelleen kumotuilta osin ja kumoaa 13.12.2000 tehdyn komission päätöksen kokonaan tai osittain kyseessä olevien kanneperusteiden laajuuden mukaan;

–        kumoaa sakon, jonka suuruus on 19 miljoonaa euroa, tai jos tämä ei ole mahdollista, alentaa sen määrää hyvin olennaisesti korvauksena siitä vakavasta vahingosta, joka valittajalle on aiheutunut käsittelyajan poikkeuksellisesta pituudesta;

–        velvoittaa komission korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

13.      Komissio puolestaan vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää valituksen ja

–        velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14.      Valitusta käsiteltiin unionin tuomioistuimessa aluksi kirjallisesti ja sitten 18.1.2011 istunnossa. Istunnossa käsiteltiin sekä asiaa C-109/10 P että asiaa C-110/10 P.

IV     Vaatimus valituksenalaisen tuomion kumoamiseksi

15.      Solvay esittää valituksenalaisen tuomion kumoamista ensisijaisena vaatimuksenaan, jota se tukee yhteensä yhdeksällä valitusperusteella. Tarkastelen näitä valitusperusteita muutetussa järjestyksessä. Aluksi tarkastelen EY 82 artiklan soveltamiseen liittyviä oikeuskysymyksiä (ks. jäljempänä A kohta), sitten menettelyllisiä ongelmia (ks. jäljempänä B ja C kohta) sekä oikeudellisen arvioinnin päätteeksi valitusperusteita, jotka koskevat oikeutta saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa (ks. jäljempänä D kohta).

16.      Vaikka tähän asian sovellettiin vielä asetuksen N:o 17 mukaista vanhaa kartellimenettelyasetusta, esitetyt oikeuskysymykset eivät ole menettäneet merkitystään senkään jälkeen, kun kartellimenettelyä koskeva lainsäädäntö uudistettiin asetuksella (EY) N:o 1/2003.(16)

A       Eräät EY 82 artiklan soveltamiseen liittyvät oikeuskysymykset (kuudes, seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs valitusperuste)

17.      Solvay esittää kuudennessa, seitsemännessä, kahdeksannessa ja yhdeksännessä valitusperusteessaan useita kysymyksiä EY 82 artiklan soveltamisesta esillä olevaan asiaan.

1.       Alustavia huomioita

18.      Ennen varsinaista Solvayn esittämien väitteiden tarkastelua on aiheellista esittää kaksi lyhyttä huomiota, jotka koskevat yhtäältä sovellettavia aineellisoikeudellisia säännöksiä ja toisaalta komission tiettyjen kilpailupolitiikkaa koskevien julkilausumien merkittävyyttä.

19.      Ensinnäkin sovellettavien aineellisoikeudellisten säännösten osalta Solvay siteeraa jatkuvasti SEUT 102 artiklaa. Koska oikeudellinen tilanne riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana on kuitenkin ratkaiseva, mielestäni ensisijaisesti on tukeuduttava EY 82 artiklaan.(17) Valituksen oikeudellisen arvioinnin kannalta tästä ei kuitenkaan aiheudu eroja, koska nämä kaksi määräystä – sikäli kuin ovat asian kannalta merkityksellisiä – ovat samansisältöisiä.

20.      Kilpailupolitiikkaa koskevien komission julkilausumien osalta Solvay nojautuu valituksessaan useasti vuonna 2009 annettuun tiedonantoon, joka sisältää ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön perustuvaan markkinoiden sulkemiseen.(18)

21.      Tätä tiedonantoa ei voida ottaa huomioon arvioitaessa esillä olevaa valitusta. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten komissio aikoo tulevaisuudessa suunnata kilpailupolitiikkaansa SEUT 102 artiklan (aiemmin EY 82 artiklan) osalta. Ensinnäkin mahdollisilla uusilla painotuksilla EY 82 artiklan soveltamisessa voi näet olla merkitystä ainoastaan komission tulevien päätösten kannalta, ei sen sijaan jo tehdyn päätöksen oikeudellisen arvioinnin kannalta. Toiseksi komission pitäisi myös hallintokäytäntöään muuttaessaan edelleen pysyä niissä rajoissa, joita perussopimuksissa sille unionin tuomioistuimen tulkitsemalla tavalla asetetaan.(19)

2.       Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määritteleminen (kuudes valitusperuste)

22.      Kuudennessa valitusperusteessa, joka koskee valituksenalaisen tuomion 252–259 kohtaa, kritisoidaan unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelemisestä.

23.      Solvay moittii unionin yleistä tuomioistuinta ensisijaisesti valituksenalaisen tuomion puutteellisista perusteluista. Se katsoo, että ensinnäkin tuomion perustelut ovat epäselviä ja ristiriitaisia (kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa) ja toiseksi että perusteluissa on aukkoja eikä niissä käsitellä valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä lukuisia väitteitä (kuudennen valitusperusteen toinen osa). Näin ollen tämän valitusperusteen kannalta keskeinen on unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuus perustella tuomionsa (unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla luettuna yhdessä 53 artiklan 1 kohdan kanssa).

a)       Kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa

24.      Kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa perustuu tiettyyn käsitteelliseen epäselvyyteen riidanalaisessa päätöksessä. Siinä komissio määrittelee merkityksellisiksi maantieteellisiksi markkinoiksi ”yhteisön markkinat (lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia)”(20) mutta käyttää useissa kohdissa myös ”yhteisön”, ”Länsi-Euroopan” ja ”Länsi-Euroopan markkinoiden” kaltaisia ilmaisuja.(21) Jos komissio olisi käyttänyt riidanalaisessa päätöksessä selkeää ja yhtenäistä terminologiaa, unionin tuomioistuinten olisi tuskin tarvinnut tarkastella tätä koskevia perusteita.

25.      Solvay katsoo, että valituksenalaisesta tuomiosta ei käy ilmi, tarkoittaako unionin yleinen tuomioistuin käsitteillä ”yhteisö”, ”yhteisö lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia”, ”Länsi-Eurooppa” ja ”Länsi-Euroopan markkinat” samaa asiaa vai näkeekö se niiden välillä eroja.

26.      Tämä väite ei kestä lähempää tarkastelua.

27.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että asianosaisille selviävät päätöksen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden.(22)

28.      Kun valituksenalaisen tuomion 251–254 kohtaa luetaan asiayhteydessään, ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti, että unionin yleinen tuomioistuin ei nähnyt sisällöllistä eroa mainittujen käsitteiden välillä.

29.      Unionin yleinen tuomioistuin perusti päättelynsä komission esittämään merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määritelmään eli ”yhteisön markkinoihin lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia”.(23) Lisäksi komissio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinmenettelyssä vahvistanut, että viittaukset ”Länsi-Euroopan markkinoihin”, ”Länsi-Eurooppaan” ja ”yhteisöön” riidanalaisen päätöksen tietyissä kohdissa viittaavat samoihin maantieteellisiin markkinoihin, siis ”yhteisön markkinoihin lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia”.(24) Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tähdensi, että riidanalaisen päätöksen 136 perustelukappaleessa esitetty maantieteellisten markkinoiden määritelmä ”yhteisön markkinat lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia” ”ei ole ristiriidassa riidanalaisen päätöksen muiden perustelukappaleiden kanssa”.(25)

30.      Näin ollen valituksenalainen tuomio on Solvayn moittiman näkökohdan osalta selkeä ja ristiriidaton. Voi olla, että Solvay ei pidä unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista paikkansapitävinä. Se seikka, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt toisen päätelmän kuin valittaja, ei voi sellaisenaan aiheuttaa sitä, että valituksenalaista tuomiota rasittaisi perustelujen puuttuminen.(26) Tämän vuoksi väite puutteellisista perusteluista ei ole hyväksyttävissä.

b)       Kuudennen valitusperusteen toinen osa

31.      Kuudennen valitusperusteen toisessa osassa Solvay väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole selittänyt tarkemmin, miksi se pitää kansallisia markkinoita merkityksellisinä arvioitaessa riidanalaisen päätöksen laillisuutta. Lisäksi se katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole käsitellyt Solvayn ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä lukuisia väitteitä.

32.      Kuudennen valitusperusteen tämä osa ei ole hyväksyttävissä kahdesta syystä.

33.      Ensinnäkin Solvayn väite perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Toisin kuin Solvay väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei suinkaan pitänyt ”kansallisia markkinoita merkityksellisinä”. Se tarkasteli kysymystä kansallisista markkinoista ainoastaan toissijaisesti siltä varalta, että komissio – Solvayn väitteen mukaisesti – ei ole toiminut moitteettomasti määritellessään ”yhteisön markkinat lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia”(27) merkityksellisiksi maantieteellisiksi markkinoiksi.(28)

34.      Kansallisia markkinoita koskeva valittajan väite siis kohdistuu viime kädessä sellaiseen tuomion perustelujen kohtaan, johon ei sisälly merkityksellisiä perusteluja vaan ainoastaan sivuhuomautuksia. Tällaiset väitteet on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti hylättävä ”vaikutuksettomina” tai ”tehottomina” (ranskaksi ”inopérant”).(29)

35.      Toiseksi valittaja asettaa väitteissään kohtuuttomia vaatimuksia ensimmäisessä oikeusasteessa annettujen tuomioiden perusteluvelvollisuuden laajuudelle. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuus ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt asianosaisten argumentteja, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.(30)

36.      Unionin yleisen tuomioistuimen on käsiteltävä tuomiossaan kaikkia ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjä väitteitä oikeussääntöjen rikkomisista.(31) Nimenomaan laajassa kilpailuoikeutta koskevassa asiassa unionin tuomioistuinten tehtävänä ei kuitenkaan rajalliset resurssit huomioon ottaen voi olla asianosaisten näin vähämerkityksisten väittämien yksityiskohtainen tarkastelu. Esillä olevan kaltaisessa asiassa ratkaisevaa on ainoastaan se, että unionin yleinen tuomioistuin – edes yhteenvedonomaisesti – esittää ymmärrettävät perustelut sille, miksi se pitää riidanalaista komission päätöstä laillisena.

37.      Unionin yleinen tuomioistuin on esillä olevassa asiassa toiminut näiden vaatimusten mukaisesti. Se osoitti, että myös kansallisten markkinoiden perusteella Solvaylla oli määräävä asema kaikissa valtioissa, joissa sen väitettiin syyllistyneen rikkomisiin.(32) Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätteli paikkansapitävästi, että vaikka komissio olisi tehnyt virheen määritellessään merkitykselliset markkinat (toisin sanoen pitänyt virheellisesti merkityksellisinä yhteisön markkinoita lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, vaikka tosiasiallisesti kyse on kansallisista markkinoista), tämän virheen vuoksi ei olisi perusteltua kumota komission päätöstä.(33) Tätä selkeää päätelmää ei ole tarpeen täsmentää enempää.

c)       Eräät muut väitteet kuudennen valitusperusteen yhteydessä

38.      Kuudennen valitusperusteen yhteydessä Solvay väittää myös, että SEUT 102 artiklaa (EY 82 artiklaa) on rikottu. Tätä koskevilla väitteillä ei kuitenkaan ole itsenäistä sisältöä Solvayn väittämään perustelujen puutteellisuuteen nähden, joten niitä ei ole tarpeen tarkastella erikseen. Niihin pätevät edellä esitetyt toteamukset perustelujen puutteellisuudesta.(34)

39.      Lisäksi Solvay väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut tosiseikat ja todisteet huomioon vääristyneellä tavalla. Myöskään tällä väitteellä ei ole itsenäistä sisältöä. Solvay ei täytä vaatimuksia, jotka vakiintuneessa oikeuskäytännössä johdetaan SEUT 256 artiklasta, unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan 1 kohdasta ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 §:n 1 kohdan c alakohdasta:(35) valituskirjelmässä ei anneta täsmällisiä tietoja siitä, mitkä todisteet unionin yleisen tuomioistuimen väitetään ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, eikä siinä kuvailla tarkemmin arviointivirhettä, jonka unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen tämän vääristelyn yhteydessä.

40.      Lisäksi Solvay väittää, että on rikottu EY 299 artiklan 1 kohtaa (aiemmin ETY:n perustamissopimuksen 227 artiklan 1 kohtaa), jossa määritellään Euroopan yhteisön alue.(36) Mainittu määräys huomioon ottaen Solvay ei pidä asianmukaisena käsitteiden ”Euroopan yhteisö”, ”Länsi-Eurooppa” ja ”Länsi-Euroopan markkinat” rinnastamista toisiinsa.

41.      Tämäkään väite ei vakuuta. On totta, että tavanomaisessa kielenkäytössä maantieteellinen tai poliittinen käsite ”Länsi-Eurooppa” ei ole yhtenevä tuolloisen Euroopan yhteisön alueen kanssa. Kartellioikeutta koskevassa päätöksessä komissio (ja siihen liittyen unionin tuomioistuimet) voi kuitenkin muodostaa itse käsitteet, jotka eivät välttämättä käy yksiin perinteisten maantieteellisten tai poliittisten käsitysten kanssa, vaikka tämä ei olisikaan kovin toivottavaa. Kuten komissio toteaa osuvasti, merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat kilpailuoikeudessa funktionaalinen käsite, jonka rajaaminen perustuu ensisijaisesti taloudellisiin näkökohtiin.

d)       Välipäätelmä

42.      Kuudes valitusperuste on näin ollen kokonaan perusteeton.

3.       Solvayn määräävä markkina-asema (seitsemäs valitusperuste)

43.      Seitsemännen valitusperusteen aiheena on Solvayn määräävä markkina-asema. Se kohdistuu valituksenalaisen tuomion 275–305 kohtaan. Solvayn mukaan unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti hyväksynyt komission toteamukset yrityksen määräävästä markkina-asemasta. Tämän vuoksi Solvay katsoo unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen perusteluvelvollisuutta (unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla luettuna yhdessä 53 artiklan 1 kohdan kanssa) sekä SEUT 102 artiklaa (EY 82 artiklaa).

a)       Solvayn viittaukset kuudenteen valitusperusteeseensa

44.      Seitsemännen valitusperusteen ensimmäisessä osassa – kuten myös toisen ja kolmannen osan tietyissä kohdissa – Solvay viittaa lähinnä vain kuudennessa valitusperusteessa esittämiinsä seikkoihin. Koska merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelemiseen liittyy epäselvyyksiä, unionin yleinen tuomioistuin ei Solvayn mukaan voi todeta määräävää asemaa ”yhteisön markkinoilla”.(37)

45.      Tässä yhteydessä esitetyt väitteet riippuvat sisällöllisesti täysin siitä, kuinka kuudes valitusperuste, johon niissä valtaosin viitataan, menestyy. Jos kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa ehdotukseni mukaisesti hylätään,(38) samoin on tehtävä seitsemännen valitusperusteen ensimmäisen osan suhteen. Samaten on hylättävä ne seitsemännen valitusperusteen toisen ja kolmannen osan kohdat, jotka liittyvät yksinomaan markkinoiden määrittelemisen problematiikkaan.

b)       Määräävä asema kansallisilla markkinoilla (seitsemännen valitusperusteen toinen osa)

46.      Seitsemännen valitusperusteen toisen osan aiheena ovat määräävän markkina-aseman osoittamista koskevat vaatimukset.

i)       Väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen analyysi rajoittuu pelkästään markkinaosuuksiin

47.      Ensinnäkin Solvay väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut SEUT 102 artiklaa (EY 82 artiklaa), kun se on katsonut yrityksellä olevan määräävä asema kansallisilla markkinoilla ainoastaan markkinaosuuksien tarkastelun perusteella ottamatta huomioon muita merkityksellisiä tekijöitä.

48.      Tämä väite ei ole vakuuttava. Se perustuu valituksenalaisen tuomion ilmeisen virheelliseen tulkintaan.

49.      Unionin yleinen tuomioistuin ei suinkaan ole rajoittanut analyysiaan pelkkään markkinaosuuksien tarkasteluun. Pikemminkin se on aluksi käyttänyt lähtökohtana oikeuskäytäntöä, jonka mukaan määräävän markkina-aseman olemassaolo johtuu yleensä useiden sellaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jotka erikseen tarkasteltuina eivät välttämättä olisi ratkaisevia.(39)

50.      Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti, että erittäin suuret markkinaosuudet ovat itsessään – poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta – osoitus määräävän aseman olemassaolosta.(40) Lisäksi se totesi osuvasti, että 50 prosentin markkinaosuus on itsessään – poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta – todiste määräävästä markkina-asemasta.(41)

51.      Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli joitakin ensimmäisessä oikeusasteessa esiin nousseita näkökohtia, jotka poikkeuksellisina olosuhteina voivat osoittaa vääräksi olettaman määräävästä markkina-asemasta.(42)

52.      Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on – toisin kuin Solvay väittää – tarkastellut myös muita näkökohtia kuin markkinaosuuksia. Se on perustanut päättelynsä ainoastaan olettamaan määräävästä markkina-asemasta, joka perustuu vähintään 50 prosentin markkinaosuuksiin, mutta on täydentänyt sitä sitten seikoilla, jotka koskevat poikkeuksellisten olosuhteiden mahdollista olemassaoloa. Tällainen toimintatapa vastaa täysin EY 82 artiklasta (SEUT 102 artiklasta) johtuvia vaatimuksia ja niitä koskevaa oikeuskäytäntöä.

ii)     Väite, jonka mukaan lukuisat Solvayn perusteet on laiminlyöty

53.      Toiseksi Solvay valittaa siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on sen mukaan jättänyt lukuisia sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä väitteitä käsittelemättä. Nämä perusteet koskevat yhtäältä Solvayn ja sen kilpailijoiden markkinaosuuksien välistä eroa ja toisaalta tuotantokapasiteetteja. Lisäksi Solvay väittää, että perusteluvelvollisuus on lyöty laimin.(43)

54.      Edellä kuudennen valitusperusteen yhteydessä mainituista syistä(44) tämä väite ei ole hyväksyttävissä. Mikäli unionin yleinen tuomioistuin esittää perustellun kantansa kaikista väitetyistä oikeussääntöjen rikkomisista, kuten asianlaita oli tässä tapauksessa, sen ei tarvitse käsitellä asianosaisten jokaista yksittäistä väittämää yksityiskohtaisesti.

iii)  Väite, jonka mukaan markkinaosuuksia ei ole osoitettu riittävällä tavalla

55.      Solvay katsoo myös, että markkinaosuuksia, joihin käsitys sen määräävästä markkina-asemasta perustuu, ei ole osoitettu riittävällä tavalla.

56.      Tämä väite on jätettävä tutkimatta ilman yksityiskohtaisempaa tarkastelua, koska se johtaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän tosiseikkojen ja todisteiden arvioinnin tarkasteluun, joka ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan muutoksenhakumenettelyssä.(45)

c)       Väite poikkeuksellisista olosuhteista (seitsemännen valitusperusteen kolmas osa)

57.      Seitsemännen valitusperusteen kolmannessa osassa Solvay väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole käsitellyt sen perusteita poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaolosta, joka olisi Solvayn mukaan puhunut yrityksen määräävää markkina-asemaa vastaan.

58.      Tämä väite on perusteeton. Valituksenalaisen tuomion peräti 19 kohdassa(46) tarkastellaan mahdollisia poikkeuksellisia olosuhteita ja niihin liittyviä Solvayn väitteitä.

i)       Valituksenalaisen tuomion perusteluja koskevat vaatimukset

59.      Kuten edellä jo mainitsin, perusteluvelvollisuus ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt asianosaisten argumentteja, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.(47)

60.      Solvay ei yhdy sisällöllisesti syihin, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että kyseessä eivät ole poikkeukselliset olosuhteet. Pelkästään tämän perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että valituksenalaiseen tuomioon sisältyy perusteluvirhe.(48)

61.      Toisin kuin valittaja väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään sulje pois poikkeuksellisten olosuhteiden mahdollisuutta yksinomaan Solvayn suurten markkinaosuuksien perusteella. Sen sijaan unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee riidanalaisessa tuomion osassa lukuisia muita tekijöitä, kuten oletettua Solvayn tuotteiden korvattavuutta(49) ja kysymystä tasapainottavasta asiakkaiden markkinavoimasta.(50)

62.      Lukuun ottamatta mahdollista vääristelyä, jollaista esillä olevassa asiassa ei väitetä tapahtuneen, unionin tuomioistuimen tehtävänä ei muutoksenhakumenettelyssä ole korvata omalla arviollaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemää tosiseikkojen arviointia väitettyjen poikkeuksellisten olosuhteiden yhteydessä.(51)

ii)     Riidanalaisen päätöksen perusteluja koskevat vaatimukset

63.      Seitsemännen valitusperusteen kolmannen osan ohella Solvay väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut SEUT 296 artiklaa (aiemmin EY 253 artiklaa), koska se ei ole pitänyt virheellisenä riidanalaista komission päätöstä Solvayn asiakkaiden tasapainottavaa markkinavoimaa koskevien perustelujen puutteellisuuden vuoksi.

64.      Tälläkään väitteellä ei ole menestymisen mahdollisuuksia.

65.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklassa (SEUT 296 artiklassa) edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen toteuttaneen unionin toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.(52)

66.      Tällaisen toimenpiteen toteuttajalle ei kuitenkaan ole velvollisuutta ottaa kantaa sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat selvästi toissijaisia, tai ennakoida mahdollisia huomautuksia.(53) Samaan tapaan kuin unionin yleisen tuomioistuimen antaessaan valituksenalaisen tuomion ei myöskään komission tarvinnut riidanalaisessa päätöksessä välttämättä käsitellä jokaista Solvayn esittämää väitettä.

iii)  Väitetty SEUT 102 artiklan (EY 82 artiklan) rikkominen

67.      Seitsemännen valitusperusteen kolmannen osan useissa kohdissa Solvay väittää lisäksi, että SEUT 102 artiklaa (EY 82 artiklaa) on rikottu. Kyseinen määräys kuitenkin ainoastaan mainitaan samassa yhteydessä väitetyn perustelujen puutteellisuuden kanssa ilman tarkempaa kuvausta.(54) Tällaisella väitteellä ei ole itsenäistä sisältöä eikä sitä ei ole tarpeen tarkastella erikseen.

d)       Välipäätelmä

68.      Kaiken kaikkiaan seitsemäs valitusperuste on tämän vuoksi osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

4.       Solvayn harjoittama määräävän markkina-aseman väärinkäyttö (kahdeksas ja yhdeksäs valitusperuste)

69.      Kahdeksannessa ja yhdeksännessä valitusperusteessa nostetaan esiin oletetut oikeudelliset virheet komission toteamuksessa, jonka mukaan Solvay on käyttänyt määräävää markkina-asemaa väärin.

a)       Saint-Gobainille myönnetty konsernialennus (kahdeksas valitusperuste)

70.      Kahdeksas valitusperuste koskee 1,5 prosentin konsernialennusta, jonka Solvay oli myöntänyt salaisella pöytäkirjalla ranskalaiselle Saint-Gobain -nimiselle yritykselle eli yhdelle tärkeimmistä asiakkaistaan. Riidanalaisessa päätöksessä komissio oli unionin yleisen tuomioistuimen hyväksynnän perusteella pitänyt tätä konsernialennusta Solvayn määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.(55) Solvay moittii tässä yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia valituksenalaisen tuomion 348–358 kohdassa: sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti pitänyt mainittua konsernialennusta EY 82 artiklan vastaisena uskollisuusalennuksena.(56)

71.      Solvay väittää, että yhtäältä SEUT 102 artiklaa (EY 82 artiklaa) on rikottu ja toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioiden perusteluvelvollisuus (unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja 53 artiklan 1 kohta) on laiminlyöty. Väitetyllä perusteluvelvollisuuden laiminlyönnillä ei kuitenkaan ole itsenäistä merkitystä suhteessa väitettyihin aineellisoikeudellisiin virheisiin. Tosiasiallisesti Solvay on nimittäin sisällöllisesti unionin yleisen tuomioistuimen kanssa eri mieltä konsernialennuksen arvioinnista. Sisällölliset näkemyserot eivät kuitenkaan – kuten edellä jo todettiin – ole perusteluvelvollisuuteen liittyvä ongelma,(57) minkä vuoksi perustelujen puutteellisuutta koskeva väite on lähtökohtaisesti hylättävä. Jäljempänä tarkastelen sen vuoksi kahdeksatta valitusperustetta yksinomaan väitetyn EY 82 artiklan (SEUT 102 artiklan) rikkomisen näkökulmasta.

i)       Väite, jonka mukaan yhteyttä yksinoikeuteen ei ole

72.      Ensinnäkin Solvay moittii sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti pitänyt Saint-Gobainille myönnettyä konsernialennusta uskollisuusalennuksena. Solvayn mukaan unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta sen, että Solvay aikoinaan kattoi Saint-Gobainin tarpeesta vain noin 67 prosenttia ja Ranskassa ainoastaan 15 prosenttia. Solvayn mukaan tämä tarkoittaa, että Solvayn myöntämää konsernialennusta ei ollut kytketty Saint-Gobainille suoritettuja toimituksia koskevaan yksinoikeuteen tai lähes yksinoikeuteen, mikä valittajan mukaan kuitenkin olisi edellytyksenä sääntöjenvastaista uskollisuusalennusta koskevalle olettamukselle.

73.      Pintapuolisesti tarkasteltuna voisi päätellä, että Solvay pyrkii tällä väitteellään sääntöjen vastaisesti siihen, että unionin tuomioistuin muutoksenhakuasteena korvaisi omalla arviollaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemän tosiseikkojen ja todisteiden arvioinnin. Tosiasiallisesti Solvay kuitenkin moittii sitä, että sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on konsernialennusta arvioidessaan jättänyt huomiotta yhden kriteerin, jota Solvay pitää oikeudellisesti ratkaisevana: yksinoikeutta tai lähes yksinoikeutta koskevan kriteerin määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen alennuksen saajalle suorittamien toimitusten yhteydessä. Se, onko tällainen yksinoikeutta koskeva kriteeri oikeudellisesti merkittävä EY 82 artiklassa tarkoitetun väärinkäytön toteamisen kannalta, on oikeuskysymys, jonka tutkimiseen unionin tuomioistuin on toimivaltainen muutoksenhakumenettelyssä.(58)

74.      Solvay katsoo unionin tuomioistuimen tähänastisen oikeuskäytännön osoittavan, että uskollisuusalennukset ovat sääntöjenvastaisia kaupallisia menettelyjä vain silloin, kun ne on kytketty määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen yksinoikeuteen tai lähes yksinoikeuteen toimituksissa asiakkaalle.

75.      Tämä olettamus on virheellinen. On kuvaavaa, että Solvay nojautuu yksinomaan Hoffmann-La Roche -tapauksessa annettuun tuomioon.(59) Muita alennusproblematiikan kannalta merkittäviä unionin tuomioistuimen tuomioita – erityisesti tapauksissa Michelin I(60) ja British Airways(61) annettuja tuomioita – ei mainita edes ohimennen.

76.      Kuten unionin tuomioistuin tähdensi, sen aiempien ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa (EY 82 artiklaa) koskevien tuomioiden perusteella ei voida päätellä, että määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten myöntämät palkkiot ja alennukset merkitsevät väärinkäyttöä vain niissä esitetyissä olosuhteissa.(62)

77.      Kun määritetään sitä, onko määräävässä markkina-asemassa oleva yritys käyttänyt väärin kyseistä asemaa myöntäessään alennuksia, on arvioitava kyseessä olevan yksittäistapauksen olosuhteita, erityisesti alennuksen myöntämisperusteita ja -tapaa, kokonaisuudessaan.(63) Ratkaisevaa on se, voiko kyseisillä alennuksilla olla syrjäyttävä vaikutus eli voidaanko niillä yhtäältä vaikeuttaa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijoiden pääsyä markkinoille tai tehdä se jopa mahdottomaksi ja toisaalta vaikeuttaa sen sopimuskumppaneiden vapautta valita useista hankintalähteistä tai kauppakumppaneista tai tehdä se jopa mahdottomaksi.(64) Lisäksi on selvitettävä, onko myönnetyille alennuksille ja palkkioille olemassa objektiivista taloudellista perustetta.(65)

78.      Tähänastisesta oikeuskäytännöstä ei käy ilmi, että alennukset merkitsevät väärinkäyttöä vain silloin, kun asiakas on yksinoikeuden tai lähes yksinoikeuden kautta yhteydessä määräävässä markkina-asemassa olevaan yritykseen. Tapaukset Michelin I(66) ja British Airways(67) päinvastoin koskivat alennus- tai palkkiojärjestelmiä, joissa ei ollut tällaista yhteyttä yksinoikeuteen.

79.      Kaiken edellä esitetyn perusteella se, että unionin yleinen tuomioistuin jätti nimenomaisesti toteamatta Solvayn yksinoikeudella tai lähes yksinoikeudella Saint-Gobainille suorittamat toimitukset, ei ole oikeudellinen virhe.(68)

80.      Täydentävänä tietona mainitsen kuitenkin, että perusteeton on myös Solvayn – heikosti perusteltu – väite, jonka mukaan uskollisuusalennuksia koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on muodollinen eikä sillä ole taloudellista perustaa. Kuten edellä jo mainitsin, unionin tuomioistuimen on alennusjärjestelmiä arvioidessaan otettava huomioon kyseessä olevan yksittäistapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan ja selvitettävä objektiivisen taloudellisen perusteen mahdollisuus.(69) Tämä on kaikkea muuta kuin muodollista.

ii)     Väite, jonka mukaan konsernialennus on maltillinen

81.      Toiseksi Solvay väittää, että 1,5 prosentin suuruinen konsernialennus oli liian maltillinen voidakseen saada aikaan tuntuvia vaikutuksia Saint-Gobain-konsernin liiketoimintaa koskeviin päätöksiin. Solvayn mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole esittänyt, missä määrin Solvayn myöntämä alennus on konkreettisesti voinut vaikuttaa Saint-Gobain-konsernin toimintaan.

82.      Tosiasiallisesti unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 355 kohdassa erittäin suppeasti kysymystä konsernialennuksen mahdollisista kilpailunvastaisista vaikutuksista. Sen ytimekäs toteamus, että ”vaikka uskollisuusalennuksen määrä olisi maltillinen, se vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin”, on kuitenkin nähtävä sitä edeltävien seikkojen yhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin tähdensi erityisesti, että Solvayn konsernialennus myönnettiin ottamatta millään tavalla huomioon tehokkuusetuihin ja suurtuotannon etuihin perustuvia taloudellisia etuja ja koski sitä kalsinoidun soodan kokonaismäärää, jonka Saint-Gobain osti Solvaylta Euroopassa.(70)

83.      Oikeuskäytännössä on tunnustettu, että tällaiset alennukset ovat omiaan saamaan aikaan kilpailunvastaisia vaikutuksia. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, sopimuskumppaneiden sitoutuminen määräävässä markkina-asemassa olevaan yritykseen ja niihin kohdistettu painostus voivat olla erityisen suuria silloin, kun alennus tai palkkio ei liity ainoastaan sen liikevaihdon kasvuun, jonka nämä sopimuskumppanit ovat saaneet kyseisen yrityksen tuotteiden ostoista tai myynneistä tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana, vaan ulottuu sen lisäksi myös näistä ostoista tai myynneistä saadun liikevaihdon kokonaismäärään.(71)

84.      Lisäksi määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijoiden on erityisen vaikeaa ylittää tarjouksessaan myynnin kokonaismäärään perustuvia alennuksia tai palkkioita. Jo siksi, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen markkinaosuus on selvästi suurempi, se on yleensä välttämätön kauppakumppani markkinoilla. Tällaisen yrityksen myöntämät kokonaisliikevaihtoon perustuvat alennukset tai palkkiot ovat yleensä absoluuttisina määrinä laajalti suurempia kuin sen kilpailijoiden anteliaimmatkaan tarjoukset voivat olla. Jotta mainitut kilpailijat kykenisivät houkuttelemaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen sopimuskumppaneita tai saamaan niiltä riittävän tilausvolyymin, niiden pitäisi tarjota näille huomattavasti suurempia alennuksia tai palkkioita.(72)

85.      Alennukset ja provisiot, joita tähänastisessa oikeuskäytännössä on pidetty sääntöjenvastaisina, olivat joissakin tapauksissa enintään 1 prosentin suuruisia(73) eli prosentuaalisesti jopa maltillisempia kuin esillä olevassa asiassa riidanalainen 1,5 prosentin konsernialennus.

86.      Tätä taustaa vasten unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, että ”vaikka uskollisuusalennuksen määrä olisi maltillinen, se vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin”, ei esillä olevan asian olosuhteet huomioon ottaen voida moittia oikeudellisesti. Se perustuu järkeviin taloudellisiin näkökohtiin.

iii)  Väite, jonka mukaan kilpailuun kohdistuvia vaikutuksia ei ole

87.      Kolmanneksi Solvay moittii unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan Solvay ei ole näyttänyt toteen väitteitään Saint-Gobainin kansallisten tytäryhtiöiden toiminnasta. Tämä koskee Solvayn ensimmäisessä oikeusasteessa esittämää väitettä, jonka mukaan Saint-Gobainin kansalliset tytäryhtiöt onnistuivat neuvottelemaan edullisemmat sopimusehdot tai jopa purkavat Solvayn kanssa tekemänsä sopimuksen, kuten Saint-Gobain Francen tapauksessa.(74)

88.      Tosiasiallisesti unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Solvayn tämän väitteen pitäen sen perusteluja puutteellisina.(75) Huomiotta voidaan kuitenkin jättää se, oliko Solvayn väite tosiasiallisesti riittävällä tavalla perusteltu tai toteen näytetty. Tämä väite oli joka tapauksessa tehoton, kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti totesi.(76) Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kaupallisen menettelyn kilpailunvastaista luonnetta ei nimittäin voida sulkea pois siksi, että se johtuu asiakkaan toivomuksesta,(77) eikä varsinkaan siksi, että asiakkaan onnistuu taitavasti toimien(78) saada määräävässä markkina-asemassa olevalta yritykseltä muitakin myönnytyksiä.

89.      Näin ollen Solvayn kolmaskaan väite ei pidä paikkaansa.

iv)     Välipäätelmä

90.      Kahdeksas valitusperuste on kokonaisuudessaan perusteeton.

b)       Solvayn kaupallisten menettelyjen syrjivyys (yhdeksäs valitusperuste)

91.      Yhdeksäs valitusperuste koskee unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 397–402 kohdassa esittämiä seikkoja Solvayn kaupallisten menettelyjen syrjivyydestä EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

i)       Yhdeksännen valitusperusteen ensimmäinen osa

92.      Yhdeksännen valitusperusteen ensimmäisessä osassa Solvay tarkastelee erityisesti valituksenalaisen tuomion 397–400 kohtaa ja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät kirjelmät huomioon vääristyneellä tavalla ja soveltanut virheellisesti SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohtaa (EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohtaa).

–        Väitetty Solvayn kirjelmien huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla

93.      Aluksi valittaja tarkastelee valituksenalaisen tuomion kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että Solvay ei ole riitauttanut Ranskassa sovellettua alennusjärjestelmää koskevia toteamuksia.(79) Tämä näkemys on Solvayn mukaan ristiriidassa sen kanteen ja sen ensimmäisessä oikeusasteessa antaman vastauksen kanssa, ja sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on ottanut mainitut asiakirjat huomioon vääristyneellä tavalla.

94.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uutta selvitysaineistoa on selvää, että olemassa olevien todisteiden arviointi oli ilmeisen virheellistä.(80) Jos tätä sovelletaan asianosaisten ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiin väittämiin, vääristyneestä huomioon ottamisesta on kyse vain silloin, jos unionin yleinen tuomioistuin ymmärsi todisteet ilmeisen virheellisesti tai toisti ne merkitykseltään muuttuneina.

95.      Tällaista ei ole osoitettu riittävällä tavalla esillä olevassa asiassa.

96.      Kuten Solvay itse myöntää,(81) maakohtaiset toteamukset sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämässä kanteessa koskivat Saksan markkinoita. Muilta osin Solvay tyytyi yleisesti kiistämään sen, että sen soveltamat alennukset olisivat olleet luonteeltaan uskollisuusalennuksia. Sen kanteessa samoin kuin silloisessa vastauksessa ei esitetty näkökohtia, jotka olisivat koskeneet nimenomaisesti Ranskan markkinoita. Myös Solvayn erityisesti painottamat kohdat ensimmäisessä oikeusasteessa annetusta vastauksesta(82) koskevat Ranskan markkinoita vain hyvin vähäisessä määrin, ja ne eivät joka tapauksessa ole yhteydessä esillä olevan asian kannalta merkitykselliseen kauppakumppaneiden syrjintää koskevaan problematiikkaan.(83)

97.      Tätä taustaa vasten unionin yleistä tuomioistuinta ei voida moittia siitä, että se on ymmärtänyt todisteet ilmeisen virheellisesti tai toistanut ne merkitykseltään muuttuneina. Väite todisteiden vääristyneestä huomioon ottamisesta on näin ollen hylättävä.

–        Aineellisoikeudellinen virhe

98.      Lisäksi Solvay katsoo, että SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohtaa (EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohtaa) on sovellettu virheellisesti valituksenalaisen tuomion 398 ja 400 kohdassa. Solvayn mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään tutkimatta, onko esimerkkeinä mainittujen Solvayn asiakkaiden välillä – yhtäältä kahden ranskalaisen asiakkaan (Durant ja Perrier) välillä ja toisaalta saksalaisten tasolasin ja pakkauslasin valmistajien välillä – kilpailusuhde.

99.      Komission mielestä tätä väitettä ei tule ottaa tutkittavaksi, koska sen mukaan Solvay ei ensimmäisessä oikeusasteessa väittänyt, että SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohtaa sovellettiin virheellisesti ainoastaan syrjinnän puuttumista koskevan väitteen yhteydessä mainittiin, että tasolasin ja pakkauslasin valmistajat toimivat eri markkinoilla eivätkä sen vuoksi ole toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa.

100. Minun on tunnustettava, että tämä väite on minusta erittäin muodollinen eikä kovin vakuuttava. Riidanalaisessa päätöksessä viitattiin Solvayn alennusjärjestelmän syrjivyyden osalta nimenomaisesti EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohtaan.(84) Onkin itsestään selvää, että myös unionin yleisessä tuomioistuimessa tarkasteltu syrjintää koskeva problematiikka on nähtävä yhteydessä tähän määräykseen, vaikka asianosaiset eivät olisikaan enää siteeranneet sitä nimenomaisesti kirjelmissään.(85)

101. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä sen 118 artiklan kanssa, nojalla valituksen käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen. Valittaja voi kuitenkin ensimmäisessä oikeusasteessa jo esittämiensä perusteiden osalta esittää uusia väitteitä erityisesti vastauksena valituksenalaisessa tuomiossa ilmaistuun unionin yleisen tuomioistuimen oikeudelliseen näkemykseen.(86)

102. Näin on asianlaita esillä olevassa asiassa: asianosaisten väittämistä valituksenalaisessa tuomiossa laaditun yhteenvedon mukaan Solvay oli jo ensimmäisessä oikeusasteessa väittänyt, että tasolasin valmistajat toimivat eri markkinoilla kuin pakkauslasin valmistajat.(87) Ensimmäisessä oikeusasteessa tarkasteltu kysymys siitä, toimivatko yritykset eri markkinoilla, ja nyt esitetty kysymys, onko näiden yritysten välillä kilpailusuhde, ovat saman mitalin kaksi puolta. Solvay siis kehittelee muutoksenhakumenettelyssä esittämällään kilpailusuhdetta koskevalla väitteellä ainoastaan väitteitä, jotka se on esittänyt jo ensimmäisessä oikeusasteessa.

103. Muilta osin tällä Solvayn väitteellä ei suinkaan pyritä siihen, että unionin tuomioistuin suorittaisi muutoksenhakumenettelyssä kielletyn tosiseikkojen arvioinnin. Riita koskee pikemminkin sitä, onko unionin yleinen tuomioistuin jättäessään tarkastelematta tasolasin ja pakkauslasin valmistajien välistä kilpailusuhdetta laiminlyönyt kriteerin, jonka huomioon ottaminen olisi EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdan tapauksessa ollut oikeudellisesti välttämätöntä. Kyseessä on oikeuskysymys, joka voidaan tutkia muutoksenhakumenettelyssä.(88)

104. Tämän väitteen asiasisällön osalta on ensiksi syytä muistuttaa, että EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdassa (SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohdassa) määrätään kaksivaiheisesta arvioinnista. Sanamuodolla ”kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla” on itsenäinen sisältö, eikä se ole luonteeltaan ainoastaan selventävä ja vaikutuksiltaan julistava lisäys.(89)

105. Näin ollen EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdan soveltamisedellytykset täyttyvät vain silloin, kun todetaan, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytyminen markkinoilla on syrjivää ja että lisäksi sillä pyritään vääristämään tätä kilpailusuhdetta eli heikentämään tiettyjen kyseisen yrityksen kauppakumppaneiden kilpailuasemaa toisiin nähden.(90)

106. EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdan taustalla on näkemys, jonka mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen liiketaloudellisella käyttäytymisellä ei saa vääristää kilpailua tuotantoketjun aikaisemman tai myöhemmän vaiheen markkinoilla eli kyseisen yrityksen tavarantoimittajien tai muiden asiakkaiden välistä kilpailua. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen sopimuskumppaneita ei saa suosia tai asettaa epäedulliseen asemaan niiden välisessä kilpailussa.(91)

107. Sovellettuna esillä olevaan asiaan tämä tarkoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin ei EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohtaa tarkastellessaan suinkaan saanut jättää huomiotta Solvayn asiakkaiden keskinäisiä kilpailusuhteita. Solvayn olisi voitu katsoa rikkoneen EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohtaa vain siinä tapauksessa, että Solvayn asiakkaat kilpailivat keskenään; tällöin ratkaisevia eivät olleet kalsinoidun soodan markkinat vaan myöhemmän vaiheen markkinat tai myöhemmän vaiheen lasimarkkinat. Unionin yleinen tuomioistuin teki siis oikeudellisen virheen, kun se valituksenalaisen tuomion 400 kohdassa piti relevantteina markkinoina kalsinoidun soodan markkinoita eikä lasimarkkinoita.

108. EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdassa tarkoitetun väärinkäytön toteamiseen riittää se, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytyminen on kyseessä olevaan tapaukseen liittyvissä olosuhteissa omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen kyseisten kauppakumppaneiden välillä. Tällaisessa tilanteessa ei voida edellyttää lisäksi näyttöä yksittäisten kauppakumppaneiden kilpailuaseman tosiasiallisesta, määrällisesti esitettävissä olevasta heikentymisestä.(92) Komissio on perustellusti viitannut tähän.

109. On kuitenkin oikeudellisesti virheellistä pitää täysin merkityksettöminä kilpailusuhteita tuotantoketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla, joilla määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiakkaat toimivat, kuten unionin yleinen tuomioistuin teki esillä olevassa asiassa.

110. Vastoin komission näkemystä tätä oikeudellista virhettä ei voida sivuuttaa toteamalla, että kyseiset ranskalaiset asiakkaat Durant ja Perrier sekä taso- ja pakkauslasialalla toimivat saksalaiset asiakkaat ovat ainoastaan yksittäisiä esimerkkejä. Jos unionin yleinen tuomioistuin tutkii – jonkin asianosaisen esittämän väitteen perusteella – riidanalaisesta päätöksestä otettuja yksittäisiä esimerkkejä löytääkseen arviointivirheitä, sen on tehtävä tämä tutkimus käyttäen oikeudellisesti paikkansapitäviä kriteerejä. Näin ei ole toimittu esillä olevassa asiassa.

111. Toisenlaista päätelmää ei voida tehdä tapauksissa Hoffman-La Roche(93) ja Michelin I(94) annetuista tuomioista. Komission perusteluna käyttämät kohdat näistä tuomioista eivät koske nimenomaisesti EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdan(95) soveltamista vaan niissä esitetään yleisiä huomioita määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten alennusjärjestelmien sääntöjenvastaisuudesta.

112. Se, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kauppakumppaneiden väliset kilpailusuhteet ovat EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdan kannalta merkityksellisiä, käy ilmi myös tarkasteltaessa Portugalin lentokenttämaksuja koskevaa tuomiota, jota komissio siteeraa. Siinä yhteisöjen tuomioistuin nimenomaisesti tarkasteli ”sellaista taloudellista etua, jota ei voida perustella” ja jonka alennuksen saajat voivat saada ”kilpailijoihinsa nähden”.(96)

113. Yhdeksännen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen perusteltu.

ii)     Yhdeksännen valitusperusteen toinen osa

114. Yhdeksännen valitusperusteen toisessa osassa Solvay tarkastelee erityisesti valituksenalaisen tuomion 401 kohtaa. Kyseinen tuomion kohta koskee Solvayn ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä väitteitä kalsinoitua soodaa koskevien kustannusten pienuudesta lasinvalmistajien kannalta. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Solvayn väitteen tueksi ”ei kuitenkaan ole esitetty mitään todisteita” ja että väite ei ”ole omiaan saattamaan kyseenalaiseksi niiden menettelytapojen syrjivyyttä”, joista Solvayta on moitittu. Solvayn mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tällä tavoin yhtäältä ottanut sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät kirjelmät huomioon vääristyneellä tavalla ja toisaalta laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden, josta määrätään unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa luettuna yhdessä 53 artiklan 1 kohdan kanssa, sekä soveltanut virheellisesti SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohtaa (EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohtaa).

–        Väitetty Solvayn kirjelmien huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla

115. Väite kirjelmien huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla vaikuttaa perusteettomalta. Mikään seikka ei viittaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ymmärtänyt kantajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät kirjalliset huomautukset ilmeisen virheellisesti tai toistanut ne merkitykseltään muuttuneina.(97) Solvayhan esitti ensimmäisessä oikeusasteessa, että vaikka kalsinoitu sooda on lasinvalmistuksen tärkein raaka-aine, sen osuus lasin keskimääräisestä myyntihinnasta on vain 2–6 prosenttia. Unionin yleinen tuomioistuin toisti nämä väitteet aivan oikein.(98) Pelkästään se, että Solvayn vastaukseen sisältyneitä samankaltaisia täydentäviä huomautuksia ei nimenomaisesti mainittu valituksenalaisessa tuomiossa, ei tarkoita, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tältä osin ottanut Solvayn väitteet huomioon vääristyneellä tavalla.

–        Perustelujen puutteellisuus

116. Asianlaita on toisin perustelujen puutteellisuutta koskevan väitteen kanssa. Kuten edellä jo mainitsin, tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että asianosaisille selviävät päätöksen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden.(99) Valituksenalaisen tuomion 401 kohta ei täytä näitä vaatimuksia edes erittäin hyväntahtoisesti tulkittuna.

117. Unionin yleinen tuomioistuin ei täsmennä sanallakaan, miksi Solvayn väitteille kalsinoitua soodaa koskevien kustannusten pienuudesta lasinvalmistajien kannalta ei sen mukaan ole esitetty ”mitään todisteita”. Tuomion perusteluista ei varsinkaan käy ilmi, onko unionin yleinen tuomioistuin ylipäänsä ottanut huomioon seikat, jotka Solvay esitti vastauksessaan ensimmäisessä oikeusasteessa. Vastauksessaan Solvay oli esittänyt todisteena kustannusten pienuutta koskevalle väitteelleen komission polkumyyntiasetuksen,(100) jonka mukaan kalsinoidun soodan osuus lasinvalmistuksen kustannuksista on enintään 8 prosenttia.(101)

118. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään täsmennä, miksi väitetty kalsinoitua soodaa koskevien kustannusten pienuus lasinvalmistuksessa ei ”ole omiaan saattamaan kyseenalaiseksi niiden menettelytapojen syrjivyyttä”, joista Solvayta on moitittu. Tosiasiallisesti tälle väittämälle voi olla hyviä perusteita,(102) mutta niihin ei edes viitata valituksenalaisessa tuomiossa.

119. Katsoiko unionin yleinen tuomioistuin, että tärkeän raaka-aineen osuus kustannuksista on yleensä ottaen merkityksetön arvioitaessa mahdollista syrjintää määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiakkaiden välillä? Vai katsoiko se, että Solvayn arvioima osuus kustannuksista (2–6 prosenttia) ei vaikuta kyseessä olevien kaupallisten menettelyjen syrjivyyteen? Ja jos se oli tätä mieltä, miksi? Tuomion perusteluissa olisi voinut ja pitänyt selventää tätä muutamalla täydentävällä virkkeellä.

120. Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 401 kohdassa esittämät seikat jättävät lukijan epätietoiseksi siitä, miksi Solvayn väitteet kalsinoitua soodaa koskevien kustannusten pienuudesta lasinvalmistuksessa hylättiin. Tämän vuoksi myöskään unionin tuomioistuin ei voi tutkia päätöksen laillisuutta. Valituksenalaisen tuomion perustelut 401 kohdassa ovat siis puutteelliset, joten yhdeksännen valitusperusteen toinen osa on perusteltu.

121. Tätä taustaa vasten ei ole tarpeen tarkastella väitettä SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohdan virheellisestä soveltamisesta yksityiskohtaisemmin. Sillä ei perustelujen puutteellisuutta koskevan väitteen ohella muutenkaan ole itsenäistä sisältöä.

iii)  Välipäätelmä

122. Näin ollen voidaan tiivistäen todeta, että yhdeksäs valitusperuste on osittain perusteltu.

B       Huhtikuussa 1989 toteutettujen tarkastusten yhteydessä hankittujen todisteiden käyttökielto (toinen valitusperuste)

123. Solvay moittii toisella valitusperusteellaan, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 218–230 kohtaan, asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan rikkomista (toisen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa). Lisäksi yritys väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut tosiseikat ja todisteet huomioon vääristyneellä tavalla (toisen valitusperusteen kolmas osa).

124. Tämän valitusperusteen taustana on se, että 5.4.1989 tehdyssä tarkastuspäätöksessä, jossa komissio määräsi tarkastuskäyntejä tehtäväksi Euroopan soodamarkkinoilla toimivien yritysten toimitiloissa, viitataan ainoastaan mahdollisiin ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomisiin (yritysten välisiin sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin), kun taas riidanalaisessa sakkopäätöksessä todetaan ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa tai EY 82 artiklaa rikotun (määräävän markkina-aseman väärinkäyttö). ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaan liittyvän tarkastuskäynnin yhteydessä löytyneitä todisteita ei Solvayn mukaan olisi saanut käyttää perusteena ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan tai EY 82 artiklan nojalla tehdyssä päätöksessä.

1.       Toisen valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen

125. Komission mielestä toista valitusperustetta ei ole syytä ottaa tutkittavaksi, koska se katsoo valitusperusteen perustuvan samoihin väitteisiin, jotka Solvay on esittänyt jo ensimmäisessä oikeusasteessa.

126. Tämä väite on perätön.

127. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valittaja ei saa tyytyä ainoastaan toistamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämiään perusteita ja perusteluja.(103) Kun asianosainen riitauttaa tavan, jolla unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tai soveltanut unionin oikeutta, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkitut oikeuskysymykset voidaan käsitellä uudelleen muutoksenhakumenettelyssä. Tämän menettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka se on esittänyt jo unionin yleisessä tuomioistuimessa.(104)

128. Solvay tarkastelee valituskirjelmässään yksityiskohtaisesti valituksenalaisen tuomion 218–230 kohtaa ja esittää konkreettista oikeudellista kritiikkiä unionin yleisen tuomioistuimen esittämiä seikkoja kohtaan viitaten unionin tuomioistuimen antamiin tuomioihin. Ei siis voida puhua ainoastaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanneperusteen toistamisesta yleisellä tasolla.

129. Näin ollen toisen valitusperusteen tutkittavaksi ottamista ei voida kyseenalaistaa vakavasti.

2.       Toisen valitusperusteen perusteltavuus

a)       Toisen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa (asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan rikkominen)

130.  Asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdan mukaan tietoja, jotka on saatu kartellioikeutta koskevassa komission tutkimuksessa, saa käyttää vain asianomaisen tutkimuksen tarkoituksiin. Tässä säännöksessä säädetään siis yhtäältä käyttötarkoituksesta ja toisaalta käyttökiellosta, jotka kumpikin koskevat komission hankkimia todisteita.

131. Esillä olevassa asiassa on kiistanalaista, mikä on tämän käyttötarkoituksen ja tämän käyttökiellon laajuus. Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, oliko komission luvallista määräävän markkina-aseman väärinkäytön todetakseen tukeutua todisteisiin, jotka se oli hankkinut aiemmin tutkimuksessa, joka liittyi oletettuihin kilpailunvastaisia yritysten välisiä sopimuksia koskevan kiellon rikkomisiin samoilla markkinoilla.

132. Asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdan sanamuodossa ei viitata tähän konkreettisesti. Tämän vuoksi lähtökohtana on pidettävä kyseisen säännöksen tarkoitusta.

133. On tunnustettu, että asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdalla pyritään turvaamaan komission tutkimustoimenpiteiden kohteena olevien yritysten puolustautumisoikeudet.(105) Kuten unionin tuomioistuin on todennut, näitä puolustautumisoikeuksia loukattaisiin vakavasti, jos komissio voisi vedota yrityksiä vastaan tutkimuksen kuluessa hankittuihin todisteisiin, jotka eivät liittyisi tutkimuksen kohteeseen eivätkä sen tarkoitukseen.(106)

134. Asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdan mukaisen käyttötarkoituksen ja käyttökiellon laajuuden kannalta ratkaisevia ovat siis kulloisenkin tutkimuksen kohde ja tarkoitus. Nämä käyvät ilmi komission vahvistamista tarkastusvaltuuksista.(107) Ne on asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaisesti mainittava komission tarkastuspäätöksessä, mikä on asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksien perustavanlaatuinen tae.(108)

135. Esillä olevassa asiassa 5.4.1989 tehdyssä komission tarkastuspäätöksessä, jonka perusteella Solvayn toimitilat tarkastettiin, viitattiin ainoastaan ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaan (EY 81 artiklaan).(109) Unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten mukaan komissio halusi aikoinaan ainoastaan tutkia, oliko Solvay osallisena sopimuksissa ja/tai yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa; mikään ei viittaa siihen, että tuolloin olisi ollut jo aihetta epäillä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.(110)

136. Tämän perusteella Solvay päättelee, että tutkimuksen yhteydessä hankittujen todisteiden käyttö määräävän markkina-aseman toteamiseksi EY 82 artiklan (aiemmin ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan) mukaisesti ei ollut sallittua.

137. Tämä lähestymistapa ei vakuuta minua.

138. Tarkastuspäätöksessä komission on ”selvästi mainittava ne oletetut seikat, jotka se aikoo selvittää”.(111) Tällä tavoin on tarkoitus estää se, että komissio suorittaa tutkimuksia umpimähkään ilman konkreettisia epäilyjä(112) – tästä käytännöstä käytetään usein englanninkielistä ilmaisua ”fishing expeditions”.

139. Velvollisuudella ilmoittaa tutkimuksen kohde ja tarkoitus ei kuitenkaan voida tarkoittaa kaikkien sellaisten oikeussääntöjen lopullisesti sitovaa nimeämistä, joita asianomaiset yritykset ovat mahdollisesti rikkoneet. Komission ei nimittäin tässä tutkimustensa varhaisessa vaiheessa tarvitse tehdä perusteellista oikeudellista luonnehdintaa oletetuista rikkomisista.(113)

140. Toisinaan on muutenkin hyvin hankalaa arvioida etukäteen, rikkooko vahvassa markkina-asemassa olevan yrityksen toiminta kartellikieltoa (ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla, EY 81 artikla, SEUT 101 artikla) tai sisältyykö siihen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä (ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla, EY 82 artikla, SEUT 102 artikla). Kuten komissio toteaa perustellusti, kartellikiellon ja väärinkäyttöä koskevan kiellon aineellisten soveltamisalojen välillä voi olla jopa päällekkäisyyttä.(114)

141. Lisäksi tutkimukset liittyvät kulloisenkin määräyksen osalta samaan perustavoitteeseen eli perussopimusten mukaisten kilpailusääntöjen toteutumisen edistämiseen ja sisämarkkinoille käytävän kilpailun suojelemiseen vääristymiseltä.(115)

142. Tätä taustaa vasten liian suppeaa ja muodollista lähestymistapaa ilmaisisi se, jos kartellioikeutta koskevan tutkimuksen kohde ja tarkoitus rajattaisiin yhteen ainoaan tarkastusvaltuuksissa nimenomaisesti mainittuun aineellisoikeudelliseen kieltoon ja muut kiellot suljettaisiin kategorisesti pois.

143. Kartellioikeutta koskevassa tutkimuksessa pyritään ensisijaisesti toteamaan tosiseikat ja hankkimaan todisteet(116) esimerkiksi tietyn yritysten välisen sopimuksen olemassaolosta, tietynlaisesta markkinakäyttäytymisestä ja sen taustalla taloudellisista seikoista.

144. Komission on otettava kantaa selvittämiensä tosiseikkojen oikeudelliseen luokitukseen vasta paljon myöhemmin hallinnollisessa menettelyssä, toisin sanoen alustavasti väitetiedoksiannossa ja sitten lopullisesti tehdessään päätöksen menettelyn lopuksi.(117) Tämä ei haittaa asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksia vaan ne varmistetaan nimenomaan väitetiedoksiannolla ja siihen liittyvällä oikeudella tulla kuulluksi.

145. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis ole tehnyt oikeudellisesta virhettä katsoessaan, että huhtikuussa 1989 tehdyn tutkimuksen yhteydessä hankittuja asiakirjoja voi käyttää myös riidanalaisessa EY 82 artiklan nojalla tehtävässä päätöksessä.(118)

b)       Toisen valitusperusteen kolmas osa (tosiseikkojen vääristynyttä huomioon ottamista koskeva väite)

146. Lisäksi Solvay moittii unionin yleistä tuomioistuinta tämän toisen valitusperusteen yhteydessä tosiseikkojen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla. Solvayn mukaan unionin yleinen tuomioistuin nojautuu virheellisesti samankaltaisuuteen vuonna 1989 tehdyn tutkimuksen lähtökohtana olleiden yritysten välisten sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ja riidanalaisessa päätöksessä todetun määräävän markkina-aseman väärinkäytön välillä.(119)

147. Myös tämä väite on perusteeton. Se perustuu valituksenalaisen tuomion epätäsmälliseen tulkintaan.

148. Valittaja ei ota huomioon, että unionin yleinen tuomioistuin ei pitänyt sinänsä samankaltaisina ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklassa (EY 81 artiklassa, SEUT 101 artiklassa) ja ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa (EY 82 artiklassa, SEUT 102 artiklassa) tarkoitettuja rikkomisia vaan ainoastaan tosiseikkoja (”menettelytapoja”), joita komissio tarkasteli tutkimuksessaan ja joihin se viime kädessä nojautui myös riidanalaisessa päätöksessä.(120) Nimenomaan nämä tosiseikat – eikä niiden oikeudellinen luokitus – ovat kuitenkin ratkaisevia, kun arvioidaan, onko komissio toiminut vastoin asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käyttötarkoitusta ja käyttökieltoa.(121)

149. Kuten unionin yleinen tuomioistuin – tältä osin kenenkään kiistämättä – totesi,(122) sekä vuoden 1989 tutkimusta koskevissa tarkastusvaltuuksissa että vuonna 2000 tehdyssä riidanalaisessa päätöksessä oli kyse muun muassa yksinostojärjestelyjen soveltamisesta. Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen oli mahdollista todeta oikeudellisesti moitteettomasti, että riidanalainen päätös liittyi riittävällä tavalla vuonna 1989 tehdyn tutkimuksen kohteeseen ja tarkoitukseen,(123) joten asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdan mukaista käyttökieltoa ei ollut rikottu.

c)       Välipäätelmä

150. Toinen valitusperuste on näin ollen kokonaisuudessaan perusteeton.

C       Puolustautumisoikeudet (kolmas, neljäs ja viides valitusperuste)

151. Solvay moittii kolmannella, neljännellä ja viidennellä valitusperusteella lähinnä puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista.

152. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia – erityisesti sakkoja tai uhkasakkoja –, on unionin oikeuden perusperiaate, joka on vahvistettu useasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.(124) Se on myös kodifioitu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 48 artiklan 2 kohdassa.(125)

153. Solvayn kolmannessa, neljännessä ja viidennessä valitusperusteessaan esittämät väitteet ovat merkitykseltään perustavanlaatuisia ja antavat unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden täsmentää oikeuskäytäntöään, joka koskee puolustautumisoikeuksia kartellioikeutta koskevassa hallinnollisessa menettelyssä.

154. Menettelyllinen asiayhteys, johon nämä kolme valitusperustetta sijoittuvat, on seuraavanlainen:

–        Ennen ensimmäisen, vuodelta 1990 peräisin olevan sakkopäätöksen (päätös 91/299) tekemistä tässä asiassa komissio antoi Solvaylle mahdollisuuden esittää huomautuksia väitetiedoksiannon perusteella.(126) Solvaylle ei kuitenkaan myönnetty varsinaista oikeutta tutustua asiakirjoihin; yrityksen käyttöön ainoastaan asetettiin jäljennöksiä sitä vastaan puhuvista asiakirjoista, joihin komissio perusti väitetiedoksiantonsa.(127) Tämän tarkoituksena oli ”yksinkertaistaa menettelyä”.(128)

–        Vuonna 2000, siis ennen toisen, esillä olevassa asiassa riidanalaisen sakkopäätöksen (päätös 2003/6) tekemistä, Solvayta ei kuultu uudestaan(129) eikä sille tuolloin myönnetty oikeutta tutustua asiakirjoihin.(130)

–        Vasta toisessa oikeudenkäynnissä unionin yleisessä tuomioistuimessa (asia T-57/01) komissio esitti osan hallinnollisista asiakirjoista, mihin unionin yleinen tuomioistuin oli sitä kehottanut useasti prosessinjohtotoimilla.(131) Solvay sai tutustua ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa lukuisiin asiakirjoihin, jotka eivät olleet aiemmin olleet sen saatavilla. Yritys sai myös mahdollisuuden esittää tuomioistuimessa kantansa kyseisten asiakirjojen hyödyllisyydestä puolustuksensa kannalta.(132)

–        Unionin yleisessä tuomioistuimessa komission oli myönnettävä, että se ei pysty löytämään puuttuvia hallinnollisia asiakirjojaan, tarkemmin sanottuna viittä asiakirjakansiota.(133) Komissio ei myöskään pystynyt esittämään puuttuvien asiakirjojen sisällysluetteloa.(134)

155. Tätä taustaa vasten Solvay katsoo, että ensinnäkin sen oikeutta tutustua asiakirjoihin on loukattu (kolmas ja neljäs valitusperuste, ks. jäljempänä 1 kohta) ja että toiseksi sen oikeutta tulla kuulluksi on loukattu (viides valitusperuste, ks. jäljempänä 2 kohta).

1.       Oikeus tutustua asiakirjoihin (kolmas ja neljäs valitusperuste)

156. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirja-aineistoon merkitsee sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat lukuun ottamatta muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja.(135)

157. On kiistatonta, että hallinnollisessa menettelyssä Solvayn tietoon saatettiin vain ne hallinnollisten asiakirjojen osat, joita komissio käytti riidanalaisessa päätöksessä yritystä vastaan. Yritykselle ei annettu oikeutta tutustua lukuisiin muihin hallinnollisiin asiakirjoihin, joihin Solvaylla olisi ollut myös oikeus tutustua puolustautumisoikeuksiensa perusteella. Komissio on siis rikkonut perustavanlaatuista menettelysääntöä,(136) joka liittyy hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen.(137) Tällaista menettelyvirhettä ei voida enää korjata riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen esimerkiksi esittämällä yksittäisiä asiakirjoja myöhemmän tuomioistuinmenettelyn aikana.(138)

158. Tämänhetkisessä vaiheessa asianosaiset tarkastelevat ainoastaan sitä, olisiko unionin yleisen tuomioistuimen pitänyt kumota riidanalainen päätös mainitun komission menettelyvirheen vuoksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelyvirheet, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin hallinnollisessa menettelyssä, johtavat komission päätöksen kumoamiseen vain, jos niihin liittyi puolustautumisoikeuksien loukkaus.(139)

159. Toisin kuin komissio ja unionin yleinen tuomioistuin, Solvay katsoo puolustautumisoikeuksiaan loukatun ja tukee tätä lukuisin perustein. Valittaja nojautuu ensisijaisesti unionin oikeudessa tunnustettuihin yleisiin oikeusperiaatteisiin, jotka koskevat puolustautumisoikeuksien kunnioittamista, syyttömyysolettamaa ja todistustaakkaa. Lisäksi Solvayn mukaan on laiminlyöty perusteluvelvollisuus, josta määrätään unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa luettuna yhdessä 53 artiklan 1 kohdan kanssa, ja rikottu perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa, 48 artiklaa ja 52 artiklan 3 kohtaa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja SEU 6 artiklan 1 kohtaa.

160. Solvay esittää tarkempia huomautuksia vain puolustautumisoikeuksista sekä sivuhuomautuksia myös syyttömyysolettamasta ja perusteluvelvollisuudesta. Sen yksittäisillä viittauksilla perusoikeuskirjaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan ja SEU 6 artiklan 1 kohtaan ei ole itsenäistä sisältöä, joten niitä ei ole tarpeen tarkastella yksityiskohtaisemmin. SEU 6 artiklan 1 kohdasta riittää maininta, että kyseiseen määräykseen sinänsä ei sisälly perusoikeuksia koskevia takeita. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ei ennen unionin liittymistä ihmisoikeussopimukseen(140) voida soveltaa suoraan unionin toimielimiin, mutta se otetaan huomioon tulkittaessa ja sovellettaessa väitteissä mainittuja yleisiä oikeusperiaatteita ja unionin oikeuden perusoikeuksia.(141)

161. Ehdotan, että arvioitaessa Solvayn väitteitä puolustautumisoikeuksista, syyttömyysolettamasta ja perusteluvelvollisuudesta noudatetaan komission esittämää tarkastelujärjestystä, joka noudattelee valituksenalaisen tuomion rakennetta. Tämän vuoksi otan ensin kantaa kolmannen ja neljännen valitusperusteen tutkittavaksi ottamiseen (ks. jäljempänä a kohta) ja siirryn sitten tarkastelemaan väitteitä, jotka liittyvät ensimmäisessä oikeusasteessa saatavilla olleisiin asiakirjoihin (neljäs valitusperuste, ks. jäljempänä b kohta); lopuksi tarkastelen väitteitä, joiden kohteena ovat kadonneet hallinnolliset asiakirjat (kolmas valitusperuste, ks. jäljempänä c kohta).

a)       Kolmannen ja neljännen valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen

162. Komissio väittää, että neljättä valitusperustetta ja kolmannen valitusperusteen yhtä osaa ei voida ottaa tutkittavaksi. Se katsoo, että tiettyjen asiakirjojen hyödyllisyyden arviointi yrityksen puolustuksen kannalta on osa tosiseikkojen ja todisteiden arviointia, joka on yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävä ja jota ei periaatteessa tutkita muutoksenhakumenettelyssä.

163. Tämä lähestymistapa ei vakuuta minua. Esillä olevassa asiassa ei pyritä siihen, että unionin tuomioistuin korvaisi yksittäisiä hallinnollisia asiakirjoja koskevalla omalla arviollaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemän arvioinnin.(142) Pikemminkin sen tehtävänä on tutkia, onko unionin yleinen tuomioistuin perustanut tosiseikkojen ja todisteiden arviointinsa oikeisiin kriteereihin. Kyseessä on oikeuskysymys, jonka unionin tuomioistuin voi tutkia muutoksenhakuasteessa.(143)

b)       Ainoastaan unionin yleisessä tuomioistuimessa saatavilla olleet hallinnolliset asiakirjat (neljäs valitusperuste)

164. Neljäs valitusperuste kohdistuu valituksenalaisen tuomion 417–446 kohtaan, jotka koskevat ensimmäisen kerran vasta tuomioistuinmenettelyssä saatavilla olleiden hallinnollisten asiakirjojen hyödyllisyyttä Solvayn puolustuksen kannalta. Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tätä hyödyllisyyttä ei ollut näytetty toteen, se päätteli, että komissio ei ollut loukannut puolustautumisoikeuksia.(144)

i)       Neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa

165. Neljännen valitusperusteen ensimmäiseen osaan sisältyy kaksi valituksenalaiseen tuomioon kohdistuvaa kriittistä huomautusta, joista ensimmäistä pidän perusteettomana ja toista perusteltuna.

166. Ensinnäkin valittaja katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia ensimmäisessä oikeusasteessa moititut puolustautumisoikeuksien loukkaukset etukäteen, siis ennen väitettyjä aineellisoikeudellisia arviointivirheitä. Muutoin valittajan mukaan on vaarana, että unionin yleinen tuomioistuin myötäilee riidanalaisen päätöksen sisällöllisen tutkimisen tuloksia arvioidessaan eri asiakirjojen hyödyllisyyttä yrityksen puolustuksen kannalta.

167. Tämä ensimmäinen kriittinen huomautus on hylättävä. Kuten komissio huomauttaa perustellusti, aineellisoikeudellisten ja menettelyllisten väitteiden tutkimisen välillä ei ole mitään loogisesti välttämätöntä järjestystä.(145) (Sitä, saako unionin yleinen tuomioistuin myötäillä yrityksen aineellisoikeudellisten väitteiden menestymistä sisällöllisesti arvioidessaan menettelyllisiä väitteitä, tarkastellaan vielä erikseen kolmannen valitusperusteen yhteydessä.(146))

168. Toiseksi valittaja katsoo, että unionin yleisellä tuomioistuimella on liian suppea näkemys asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden tarkoituksesta. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei olisi saanut kiistää eri asiakirjojen hyödyllisyyttä puolustuksen kannalta sillä perusteella, että Solvay oli tietoinen asiakirjoihin sisältyvistä tiedoista tai että asiakirjat koskivat seikkoja, jotka yritys oli jo muutenkin esittänyt.

169. Toisin kuin ensimmäinen, tämä toinen kriittinen huomautus on perusteltu.

170. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden tarkoituksena on taata hallinnolliseen menettelyyn osallistuville yrityksille, joiden väitetään rikkoneen unionin oikeuden kilpailusääntöjä (ja joista käytetään myös ilmaisua ”asianomaiset yritykset”), puolustautumisoikeuksien tehokas käyttö.(147) Tarkoitus on mahdollistaa se, että asianomaiset yritykset saavat tietoonsa komission asiakirja-aineistoon sisältyvän selvitysaineiston, jotta ne voisivat asianmukaisella tavalla ilmaista tämän selvityksen perusteella näkemyksensä päätelmistä, jotka komissio on tehnyt väitetiedoksiannossaan.(148) Tällä tavoin myös edistetään yhdenvertaisuutta asianomaisten yritysten ja komission välillä ja siten viime kädessä hallinnollisen menettelyn oikeudenmukaisuutta.

171. Mikäli hallinnollisessa menettelyssä on jätetty asianomaiselle yritykselle tiedoksi antamatta sen puolesta puhuvia asiakirjoja, kyseisen yrityksen on ainoastaan osoitettava myöhemmin, että niiden tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön.(149) Tällöin riittää, kun yritys osoittaa, että se olisi voinut käyttää kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustautuakseen.(150)

172. Varmastikin tämä koskee ensisijaisia asiakirjoja, joiden avulla asianomainen yritys olisi voinut esittää uusia näkökohtia hallinnollisessa menettelyssä. Aalborg Portland -tapauksessa antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin puhuu tässä yhteydessä seikoista, ”jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission siinä vaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan arviointeihin, joita komissio on tehnyt mahdollisessa päätöksessä ainakin sen osalta todetun menettelytavan vakavuuden ja keston osalta ja samalla sakon määrän osalta”.(151)

173. En kuitenkaan tarkoita, että Aalborg Portland -tapauksessa annetusta tuomiosta ja eräistä muista tuomioista, joissa yhteisöjen tuomioistuin on käyttänyt samankaltaisia sanamuotoja,(152) kävisi ilmi asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden tarkoituksen rajoittuminen pelkkään uusien seikkojen jäljittämiseen. Päinvastoin jo Aalborg Portland -tapauksessa annettuun tuomioon näyttää sisältyvän yhteisöjen tuomioistuimen tietynlainen avoimuus asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden muita tarkoituksia kohtaan, mistä on osoituksena erityisesti sanamuoto ”olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan”.(153)

174. Kuten Solvay huomauttaa perustellusti, asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden tarkoitus ei rajoitu siihen, että asianomainen yritys voi esittää uusia väitteitä tai seikkoja hallinnollisessa menettelyssä. Oikeus tutustua asiakirjoihin on käytännössä huomattavan merkityksellinen myös siksi, että se antaa asianomaiselle yritykselle mahdollisuuden tuoda väitteensä hallinnollisessa menettelyssä kolmansien osapuolten – esimerkiksi asiakkaiden, tavarantoimittajien, kilpailijoiden ja liittojen – esittämien huomautusten rinnalle. Asianomainen yritys voi käyttää kolmansien osapuolten huomautuksia mahdollisesti tukeakseen omia huomautuksiaan komissiota vastaan.

175. On ilmeistä, että asianomaisen yrityksen huomautukset komissiota vastaan voivat olla merkityksellisempiä, jos ne eivät nojaudu ainoastaan yrityksen omiin sisäisiin asiakirjoihin ja tietoihin tai yleisesti saatavana oleviin lähteisiin vaan jos ne lisäksi vahvistetaan sellaisten kolmansien osapuolten huomautuksissa, joiden intressit ovat mahdollisesti päinvastaisia.(154) Hallinnollisessa menettelyssä ei nimittäin ole kyse ainoastaan siitä, että asianomainen yritys esittää paikkansapitäviä väitteitä, vaan myös siitä, että se esittää nämä väitteet riittävällä tavalla perusteltuina ja toteen näytettyinä.

176. Unionin yleinen tuomioistuin ei ota tätä huomioon todetessaan valituksenalaisen tuomion useassa kohdassa, että se, että tiettyjen asiakirjojen sisällöstä ei annettu tietoa hallinnollisen menettelyn aikana, ei saattanut vaikuttaa Solvayn vahingoksi menettelyn kulkuun ja riidanalaisen päätöksen sisältöön,

–        koska yritys ”ei ollut tietämätön” asiakirjoissa mainituista seikoista,(155)

–        koska yritys pystyi esittämään tietyt tiedot itse(156) tarvitsematta tukeutua kilpailijoidensa asiakirjoihin,(157)

–        koska yritys oli jo esittänyt tietyt asiakirjoista ilmenevät väitteet(158) tai

–        koska komissio oli jo tietoinen asiakirjoista ilmenevästä tosiasiallisesta tilanteesta.(159)

177. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden tarkoituksena on antaa asianomaiselle yritykselle mahdollisuus puolustautua paremmin(160) kuin se olisi voinut tehdä sen omin voimin. Unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut väärin puolustautumisoikeuksien soveltamisalan hallinnollisessa menettelyssä ja siten tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden tarkoitusta liian suppeasti tavalla, jossa edellä mainitut seikat(161) ovat jääneet ottamatta huomioon.

ii)     Neljännen valitusperusteen toinen osa

178. Neljännen valitusperusteen toisessa osassa Solvay moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on asettanut liian tiukkoja vaatimuksia puolustautumisoikeuksien loukkauksen toteen näyttämiselle. Valittaja viittaa tässä yhteydessä valituksenalaisen tuomion tiettyihin kohtiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että

–        Solvay ei ”ole näyttänyt toteen, että se, ettei [tiettyjen] asiakirjojen sisällöstä annettu tietoa, olisi vaikuttanut kantajan vahingoksi menettelyn kulkuun ja riidanalaisen päätöksen sisältöön”(162), ja

–        seikat, jotka Solvay on tuonut esiin tutustuttuaan asiakirjavihkoon, eivät kyseenalaista komission riidanalaisessa päätöksessä esittämää analyysiä.(163)

179. Kuten Solvay toteaa perustellusti, puolustautumisoikeuksien loukkauksen toteamisen peruste asiakirjoihin tutustumista koskevaan oikeuteen liittyvän menettelyvirheen yhteydessä ei ole se, onko asianomaisen yrityksen puolesta puhuvan asiakirjan tiedoksi antamatta jättäminen ”vaikuttanut” kyseisen yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön, vaan se, onko tämä ”saattanut vaikuttaa” menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön.(164)

180. Ero ilmaisujen ”on vaikuttanut” ja ”on saattanut vaikuttaa” voi ensi näkemältä vaikuttaa minimaaliselta. Tämän vuoksi on olemassa houkutus kuitata Solvayn väite semanttisena viisasteluna.

181. Tosiasiallisesti nämä kielelliset vivahteet kuitenkin paljastavat, että unionin yleinen tuomioistuin on tutkiessaan Solvayn väitteen puolustautumisoikeuksiensa loukkauksesta käyttänyt virheellisiä kriteerejä. Se on virheellisesti vaatinut näyttöä siitä, että hallinnollinen menettely olisi riidanalaisten asiakirjojen tiedoksi antamisen perusteella johtanut erilaiseen lopputulokseen.(165) Unionin yleinen tuomioistuin olisi voinut asianmukaisesti toimien käyttää perusteena ainoastaan sitä, onko asianomaisella yrityksellä – edes pieni – mahdollisuus, että asiakirjat, jotka eivät olleet saatavilla hallinnollisessa menettelyssä, olisivat voineet olla hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta.(166) Asianomaisen yrityksen ei nimittäin tarvitse osoittaa, että komission päätös olisi ollut toisenlainen, jos se olisi saanut tutustua asiakirjoihin, joiden sisällöstä ei annettu tietoa.(167)

182. Unionin yleinen tuomioistuin on siis tehnyt oikeudellisen virheen tutkiessaan puolustautumisoikeudet.

183. Solvay väittää tässä yhteydessä myös, että syyttömyysolettamaa on loukattu, mutta mielestäni tällä väitteellä ei puolustautumisoikeuksien loukkausta koskevan väitteen ohella ole itsenäistä sisältöä, joten en tarkastele sitä tarkemmin.

184. Lisäksi Solvay pitää valituksenalaisen tuomion perusteluja ristiriitaisina, koska unionin yleinen tuomioistuin aluksi siteeraa asianmukaista kriteeriä (”edes pieni mahdollisuus, että hallinnollisessa menettelyssä olisi päädytty eri lopputulokseen”(168)) mutta käyttää myöhemmin tiukempaa kriteeriä (Solvay ”ei näin ollen ole näyttänyt toteen, että se, ettei – – asiakirjojen sisällöstä annettu tietoa, olisi vaikuttanut kantajan vahingoksi menettelyn kulkuun ja riidanalaisen päätöksen sisältöön”(169) eikä ”kyseenalaista komission riidanalaisessa päätöksessä esittämää analyysiä”(170)). Kuten edellä kuitenkin osoitettiin,(171) puolustautumisoikeuksien loukkauksen toteen näyttämistä koskevissa vaatimuksissa on kyse sisällöstä, ei valituksenalaisen tuomion perusteluista. Unionin yleinen tuomioistuin on saattanut tehdä oikeudellisen virheen puolustautumisoikeuksien yhteydessä, mutta tämän perusteella ei kuitenkaan voida samalla tehdä päätelmää perustelujen puutteellisuudesta.

iii)  Välipäätelmä

185. Neljäs valitusperuste on siis suurimmaksi osaksi perusteltu. Unionin yleinen tuomioistuin on ensinnäkin arvioinut väärin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden tarkoituksen tutkiessaan niiden asiakirjojen hyödyllisyyttä, jotka eivät olleet saatavilla hallinnollisessa menettelyssä, ja toiseksi asettanut liiallisia vaatimuksia puolustautumisoikeuksien loukkauksen toteen näyttämiselle.

c)       Kadonnut osa hallinnollisista asiakirjoista (kolmas valitusperuste)

186. Kolmas valitusperuste koskee kadonnutta osaa komission hallinnollisista asiakirjoista. Se kohdistuu valituksenalaisen tuomion 465–482 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli sitä, seurasiko viiden asiakirjakansion puuttumisesta Solvayn puolustautumisoikeuksien loukkaus,(172) ja vastasi tähän kysymykseen kieltävästi.(173)

187. Valittaja esittää riidanalaisesta tuomion kohdasta useita kriittisiä huomautuksia, johon tämän kolmannen valitusperusteen kaikki kuusi osaa liittyvät. Niiden välillä on kuitenkin paljon päällekkäisyyttä. Pohjimmiltaan niissä kaikissa on kyse samasta asiasta: oliko unionin yleisen tuomioistuimen luvallista sulkea pois se mahdollisuus, että kadonneet asiakirjat olisivat olleet hyödyllisiä Solvayn puolustuksen kannalta?(174)

188. Yhdyn valittajan käsitykseen, jonka mukaan tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.

189. Päättelyn lähtökohtana on pidettävä sitä, että yrityksen, jolta hallinnollisessa menettelyssä on lainvastaisesti evätty oikeus tutustua tiettyihin hallinnollisten asiakirjojen osiin, on ainoastaan osoitettava tuomioistuimessa, että se olisi voinut käyttää kyseisiä asiakirjoja puolustuksekseen.(175) Riittää, kun yritys näyttää toteen – edes pienen – mahdollisuuden, että asiakirjat, jotka eivät olleet saatavilla hallinnollisessa menettelyssä, olisivat voineet olla hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta.(176)

190. Esillä olevassa asiassa unionin yleisen tuomioistuimen oli vaikea tutkia niiden hallinnollisten asiakirjojen osien hyödyllisyyttä, joihin Solvaylla ei ollut oikeutta tutustua, sen vuoksi, että kyseiset asiakirjat olivat kateissa.

191. Varmaankaan ei ole asianmukaista katsoa automaattisesti, että kadonneet asiakirjojen osat olisivat voineet olla hyödyllisiä asianomaisen yrityksen puolustuksen kannalta. Jos esimerkiksi käyttökelpoisen sisällysluettelon perusteella voidaan todeta uskottavasti, että kyseessä oleviin hallinnollisten asiakirjojen osiin sisältyi ainoastaan asiakirjoja, joihin ei muutenkaan olisi myönnetty oikeutta tutustua – tämä pätee oletettavasti varsinkin komission päätösluonnoksiin ja sisäisiin muistioihin mutta asianlaita voi olla näin myös muiden luottamuksellisten asiakirjojen tapauksessa(177) – puolustautumisoikeuksien loukkauksen mahdollisuus voidaan lähtökohtaisesti sulkea pois.

192. Esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan pystytty lainkaan rekonstruoimaan kadonneiden hallinnollisten asiakirjojen sisältöä.(178) Sitä, kenelle tämä on haitallista, ei nähdäkseni ole vielä selvitetty oikeuskäytännössä. Tähän asti annetut tuomiot nimittäin koskivat hallinnolliseen menettelyyn perustuvia asiakirjoja, joiden sisältö oli tiedossa ja tuomioistuimen todennettavissa.(179)

193. Periaatteessa asianomaisella yrityksellä on todistustaakka eli sen on osoitettava, että se olisi voinut käyttää niitä asiakirjojen osia, joihin siltä lainvastaisesti evättiin oikeus tutustua hallinnollisessa menettelyssä, puolustautuakseen.(180) Tämä voi kuitenkin päteä vain silloin, kun yrityksellä on ainakin käyttökelpoisia tietoja niiden asiakirjojen laatijoista, luonteesta ja sisällöstä, joita sille ei ole annettu.

194. Sitä vastoin se, että osa hallinnollisista asiakirjoista on kateissa, kuuluu komission vastuualueeseen. Komissiolla on nimittäin hyvän hallinnon periaatteen mukaan velvollisuus huolehtia hallinnollisista asiakirjoista asianmukaisella tavalla ja säilyttää ne turvallisesti. Asianmukaiseen asiakirjoista huolehtimiseen kuuluu myös käyttökelpoisen sisällysluettelon laatiminen myöhempää asiakirjoihin tutustumista koskevaa oikeutta silmällä pitäen.

195. Jos kadonneiden asiakirjojen osien sisältöä ei voida – esillä olevan asian tapaan – rekonstruoida luotettavasti tällaisen sisällysluettelon puuttuessa, puolustautumisoikeuksien osalta voidaan tehdä vain yksi päätelmä: on mahdollista, että asianomainen yritys olisi voinut käyttää kateissa olevia asiakirjoja puolustautuakseen.

196. Valituksenalaisessa tuomiossa tehdään kuitenkin aivan päinvastainen päätelmä: unionin yleisen tuomioistuimen mukaan voidaan pitää pois suljettuna, että Solvay olisi voinut löytää puuttuvista asiakirja-aineiston osista asiakirjoja, jotka olisivat näiltä osin olleet hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta.(181)

197. Unionin yleinen tuomioistuin perustelee näkemystään sillä, että Solvayn kaikki riidanalaista päätöstä vastaan esittämät aineellisoikeudelliset väitteet (”pääasiaa koskevat väitteet”) on hylättävä.(182) Kadonneiden asiakirjojen osien hyödyllisyyden arviointi Solvayn puolustuksen kannalta kytketään siis Solvayn esittämien määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamisen kyseenalaistavien väitteiden perusteltavuuteen.(183) Toisin sanoen unionin yleinen tuomioistuin näyttää olettavan, että se, jolla on tähän asti ollut kädessään huonot kortit, ei olisi löytänyt valttikortteja myöskään muista hallinnollisista asiakirjoista.

198. Tällainen toimintatapa on oikeudellisesti virheellinen. Varmastikin puolustautumisoikeuksien loukkausta on tutkittava kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella. Tätä tutkittaessa on kuitenkin otettava huomioon, mihin komissio katsoo asianomaisen yrityksen syyllistyneen eli mistä se moittii yritystä.(184) Näitä komission väitteitä vastaan yrityksen on sitten puolustauduttava. Sitä vastoin on täysin merkityksetöntä, mitä pääasiaa koskevia väitteitä yritys on tähän mennessä esittänyt riidanalaista päätöstä vastaan ja menestyvätkö nämä väitteet.

199. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo virheellisesti, että kadonneiden asiakirjojen hyödyllisyys Solvayn kannalta riippuu sitä, onko yrityksen siihenastiset väitteet ”todettu tehottomiksi”(185) tai eivätkö väitteet ”perustu tosiseikkoihin”,(186) onko Solvay kiistänyt tietyt komission toteamukset(187) ja onko se jättänyt tietyt selvitykset esittämättä.(188)

200. Olisi ollut asianmukaista tarkastella ainoastaan sitä, sisältyikö kateissa oleviin hallinnollisten asiakirjojen osiin mahdollisesti tietoja, joiden avulla Solvay olisi voinut paremmin tukea tähänastisia riidanalaiseen päätökseen kohdistamia väitteitään tai jopa esittää uusia väitteitä.

201. Unionin yleinen tuomioistuin välttelee tätä kysymystä, kun se nostaa etualalle olemassa olevat komission todisteet määräävän markkina-aseman olemassaolosta ja sen väärinkäytöstä.(189) Tällöin se kuitenkin sivuuttaa suurelta osin sen, että kadonneisiin asiakirjojen osiin voi sisältyä tietoja, jotka olisivat omiaan horjuttamaan esitettyä näyttöä tai ainakin tuomaan sen esille toisenlaisessa valossa. Solvay on perustellusti viitannut tähän.

202. Ensinnäkin tässä yhteydessä on pidettävä merkityksellisenä sitä, että suuret markkinaosuudet ensi näkemältä näyttävät Solvayn määräävän markkina-aseman toteen. Kuten unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin itse myöntää,(190) tämä pätee vain, ellei poikkeuksellisista olosuhteista muuta johdu.(191) Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan täsmennä, miksi kaikki mahdolliset poikkeukselliset olosuhteet ovat todennäköisesti Solvayn itsensä tiedossa niin, ettei kadonneista asiakirjoista voisi ilmetä mitään uutta sen puolustuksen kannalta.(192) Kolmansien osapuolten esittämistä huomautuksista voi hyvinkin ilmetä hyödyllisiä tietoja markkinaosuuksista, kilpailijoiden vahvuudesta ja asianomaisen yrityksen asiakkaiden mahdollisesta tasapainottavasta markkinavoimasta.(193)

203. Toiseksi on syytä muistaa, että Solvayn tiettyjen menettelytapojen – esimerkiksi sen myöntämien alennusten – sääntöjenvastainen luonne käy ilmi ”suorista asiakirjatodisteista”.(194) Toisin kuin ensivaikutelman perusteella voisi päätellä, väärinkäytön olemassaolo voidaan kuitenkin kiistää, jos havaittavissa on objektiivisen taloudellisen perusteen olemassaoloa puoltavia seikkoja.(195) Tällaisten seikkojen ei välttämättä tarvitse kuulua määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toiminnan piiriin vaan niitä voivat esittää myös kolmannet osapuolet, esimerkiksi asianomaisen yrityksen asiakkaat. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että nämä seikat olisivat käyneet ilmi kadonneista asiakirjojen osista.(196)

204. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, Solvayn tehtävänä ei ollut osoittaa täsmällisesti, kuinka paljon kadonneista asiakirjojen osista olisi voinut löytyä sen puolesta puhuvia seikkoja. Oli mahdotonta rekonstruoida näiden asiakirjojen sisältöä tuomioistuimessa, ja keneltäkään ei voida vaatia mahdottomia. Myöskään tämän mahdottoman tehtävän seurauksia ei voida panna Solvayn syyksi, sillä kyseessä olevien asiakirjojen katoaminen kuului komission vastuualueeseen.(197) Unionin yleisen tuomioistuimen toistuvasti esittämä olettamus, että Solvayn olisi pitänyt näyttää perustellusti toteen kadonneiden asiakirjojen hyödyllisyys sen puolustuksen kannalta,(198) oli siis oikeudellisesti virheellinen.

205. Kaiken kaikkiaan unionin yleinen tuomioistuin on siis käyttänyt virheellisiä kriteerejä tutkiessaan sitä, olisivatko kateissa olleet hallinnolliset asiakirjat voineet olla hyödyllisiä Solvayn puolustuksen kannalta. Se on siis laiminlyönyt vaatimukset, joita puolustautumisoikeuksista seuraa tältä osin. Näin ollen kolmas valitusperuste on perusteltu.

206. Solvayn tässä yhteydessä esittämällä väitteellä syyttömyysolettaman loukkauksesta ei ole itsenäistä sisältöä, joka menisi puolustautumisoikeuksien yhteydessä käsiteltyjä todistustaakkaa koskevia kysymyksiä pidemmälle. Sitä ei tämän vuoksi ole tarpeen tarkastella erikseen.

2.       Oikeus tulla kuulluksi (viides valitusperuste)

207. Solvayn viides valitusperuste koskee valituksenalaisen tuomion 184–193 kohtaa, joissa unionin yleinen tuomioistuin päättelee, että komission ei tarvinnut kuulla yritystä uudestaan ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.(199) Solvayn mukaan vuoden 2000 hallinnollisessa menettelyssä olisi pitänyt järjestää kuuleminen, koska sen lisäksi, että ensimmäinen – unionin yleisen tuomioistuimen kumoama – sakkopäätös (päätös 91/299) oli laadittu väärin, oli jätetty myöntämättä tarvittava oikeus tutustua asiakirjoihin.

a)       Viidennen valitusperusteen ensimmäinen osa

208. Tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa Solvay väittää, että on laiminlyöty perusteluvelvollisuus, josta määrätään unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa luettuna yhdessä sen 53 artiklan 1 kohdan kanssa. Valituksenalaisessa tuomiossa ei Solvayn mukaan käsitelty sitä, olisivatko ensimmäisen hallinnollisen menettelyn puutteet asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta edellyttäneet uutta kuulemista. Solvay katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämää väitettä.

209. Tämä väite on hylättävä. Unionin yleinen tuomioistuin käsitteli – joskin vain yhdellä virkkeellä – vaatimusta järjestää uusi kuuleminen aiempien menettelyn puutteiden vuoksi asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta. Se vastasi tähän kysymykseen viittaamalla toteamuksiinsa, jotka liittyvät asiakirjoihin tutustumista koskevaan oikeuteen.(200) Tämä oli unionin yleisen tuomioistuimen näkökulmasta loogista ja johdonmukaista, koska se katsoi, että komissio ei ollut loukannut puolustautumisoikeuksia myöntämättä jätetyn asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden yhteydessä.(201) Valituksenalaisessa tuomiossa valitun ratkaisumallin mukaan ei siten ollut myöskään tarpeen kuulla Solvayta uudestaan.

210. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset oikeudesta tulla kuulluksi ovat riittävästi perusteltuja. Sitä, ovatko ne myös sisällöltään oikeudellisesti virheettömiä, kysytään viidennen valitusperusteen toisessa osassa, jota siirryn nyt tarkastelemaan.

b)       Viidennen valitusperusteen toinen osa

211. Viidennen valitusperusteen toisessa osassa Solvay tarkastelee sisällöllisesti kysymystä siitä, edellyttivätkö vuonna 1990 ilmenneet menettelyn puutteet asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta myöhemmin – ennen toisen, esillä olevassa asiassa riidanalaisen sakkopäätöksen (päätös 2003/6) tekemistä vuonna 2000 – yrityksen kuulemista uudestaan.

212. Solvay katsoo, että sen oikeutta tulla kuulluksi sekä yleisesti sen puolustautumisoikeuksia on loukattu. Lisäksi valittajan mukaan on rikottu perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa, 48 artiklaa ja 52 artiklan 3 kohtaa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja SEU 6 artiklan 1 kohtaa, hyvän hallinnon periaatetta sekä SEUT 266 artiklaa (aiemmin EY 233 artikla). Kaikille näille väitteille on yhteistä se moite, että unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomiotta edellytyksen, jonka mukaan komission olisi pitänyt kuulla Solvayta uudestaan.

213. Oikeus tulla kuulluksi on osa puolustautumisoikeuksia, joita on kunnioitettava kartellioikeutta koskevassa hallinnollisessa menettelyssä. Kuulluksi tuleminen tarkoittaa, että tutkimuksen kohteena oleva yritys saa hallinnollisen menettelyn kuluessa ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä esiin tuotujen tosiseikkojen paikkansapitävyydestä ja merkityksestä sekä niistä asiakirjoista, joita komissio on käyttänyt.(202) Johdetun oikeuden tasolla tämä periaate kävi riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana ilmi asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdasta.(203)

214. On kiistatonta, että komissio kuuli Solvayta esillä olevassa asiassa vuonna 1990 ennen ensimmäisen sakkopäätöksen (päätös (91/299) tekemistä väitetiedoksiannon perusteella. Riita koskee ainoastaan sitä, sisältyikö toimenpiteisiin, jotka komission oli EY 233 artiklan (nykyisen SEUT 266 artiklan) mukaan toteutettava tämän ensimmäisen sakkopäätöksen kumoamisen jälkeen, uusi kuuleminen.

215. Asetuksen N:o 17 mukaisessa kartellioikeutta koskevassa hallinnollisessa menettelyssä EY 233 artiklasta ei välttämättä seuraa komission velvollisuutta käsitellä koko asia uudestaan. Sen sijaan komissio voi jatkaa menettelyä siitä kohdasta, jossa unionin tuomioistuimet ovat todenneet menettelyvirheen. Mikäli ajallisesti ennen menettelyvirhettä toteutetut menettelytoimet olivat laillisia, niitä ei tarvitse toistaa.

216. PVC-tapauksessa, jossa oli kumottu komission ensimmäinen päätös sellaisen muotovirheen vuoksi, jonka komission jäsenistä muodostuva kollegio oli tehnyt päätöksen lopullisen hyväksymisen yhteydessä, yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi sen, että komissio teki toisen, olennaisilta osiltaan samanlaisen päätöksen kuulematta asianomaista yritystä uudestaan.(204) Unionin yleinen tuomioistuin nojautui tähän oikeuskäytäntöön valituksenalaisessa tuomiossa perustellakseen sen, että esillä olevassa asiassa ei ollut välttämätöntä kuulla Solvayta uudestaan.(205)

217. Ensi näkemältä PVC-tapaus ja esillä oleva asia vaikuttavat tosiaankin samankaltaisilta. Myös esillä olevassa asiassahan kumottiin komission ensimmäinen sakkopäätös (päätös 91/299) muotovirheen vuoksi hallinnollisen menettelyn loppuvaiheessa, tarkemmin sanottuna päätöksen todistusvoimaiseksi saattamisen yhteydessä.

218. Lähemmin tarkasteltuna käy kuitenkin ilmi ratkaiseva ero: toisin kuin PVC-tapauksessa, esillä olevaa asiaa koskevassa hallinnollisessa menettelyssä oli toinenkin vakava puute, joka ilmeni kaukana sakkopäätöksen lopullisen hyväksynnän ja todistusvoimaiseksi saattamisen vaiheesta. Asianomaiselle yritykselle eli Solvaylle ei nimittäin myönnetty oikeudelliset vaatimukset täyttävää oikeutta tutustua asiakirjoihin.(206)

219. Unionin tuomioistuimet eivät ensimmäisestä sakkopäätöksestä (päätös 91/299)(207) antamissaan tuomioissa käsitelleet oikeutta tutustua asiakirjoihin ja puolustautumisoikeuksia vaan tarkastelivat sen sijaan yksinomaan todistusvoimaiseksi saattamiseen liittyviä ongelmia. Tämän perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että unionin tuomioistuimet olisivat vahvistaneet hallinnollisen menettelyn asianmukaisen kulun asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden ja puolustautumisoikeuksien osalta.

220. Sen sijaan unionin yleinen tuomioistuin totesi päätöksestä 91/297, jonka taustalla on sama kartellioikeutta koskeva hallinnollinen menettely kuin päätöksessä 91/299, että puolustautumisoikeuksia on loukattu puutteellisen asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden vuoksi.(208) Lisäksi komissiolla on jo vuodesta 1982 lähtien ollut selkeä käytäntö asiakirjoihin tutustumista koskevien oikeuksien myöntämisessä.(209)

221. Komissiolle voi tehdä sen myönnytyksen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 29.6.1995 antamat tuomiot eivät viestineet yhtenäisellä tavalla myönnettävän asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden tavoitteista ja laajuudesta.(210) Viimeistään esillä olevassa asiassa riidanalaisen toisen sakkopäätöksen tekoajankohtana vuonna 2000 kaikki mahdolliset epäselvyydet oli kuitenkin aikoja sitten poistettu.(211)

222. Näissä olosuhteissa komission olisi esillä olevassa asiassa pitänyt jatkaa hallinnollista menettelyä ensimmäisen sakkopäätöksen kumoamisen jälkeen vaiheesta, joka alkaa heti väitetiedoksiannon toimittamisen jälkeen. Sen olisi oikeussääntöjen mukaisesti pitänyt myöntää kattava oikeus tutustua asiakirjoihin ja kuulla yritystä tämän perusteella uudestaan.

223. Komission velvollisuutta uuteen kuulemiseen asiakirjoihin tutustumisen jälkeen ei muuta sekään, että toisen, esillä olevassa asiassa riidanalaisen sakkopäätöksen (päätös 2003/6) perusteena ei ollut uusia väitteitä Solvayta vastaan.(212) Solvaylla oli jo vuonna 1990 mahdollisuus esittää huomautuksia kaikista väitteistä, joihin komissio perusti sekä ensimmäisen että toisen sakkopäätöksensä. Sen oli kuitenkin tehtävä tämä erittäin hajanaisten asiakirjojen tuntemuksen perusteella, koska sille oli toimitettu ainoastaan sitä vastaan puhuvia asiakirjoja.(213)

224. Oikeus tulla kuulluksi ei rajoitu oikeuteen esittää huomautuksia kaikista komission väitteistä yritystä vastaan. Sen sijaan asianomaisen yrityksen on saatava mahdollisuus esittää näkemyksensä kaikista laillisesti saatavilla olevista asiakirjojen osista. Muutoin kartellimenettelyyn sisältyvät puolustautumisoikeudet menettäisivät suuren osan tehokkuudestaan.

225. Mahdollisuus esittää huomautuksia on merkitykseltään aivan toisenlainen, jos asianomainen yritys on aiemmin saanut asianmukaisesti tutustua asiakirjoihin. Ilmeistä on varsinkin se, että yritys, jolle myönnettiin oikeus tutustua paitsi sitä vastaan myös sen puolesta puhuviin asiakirjoihin, voi puolustautua tehokkaammin komission väitteitä vastaan kuin yritys, jolle esitettiin ainoastaan sitä vastaan puhuvaa aineistoa.

226. Unionin yleinen tuomioistuin on siis tehnyt oikeudellisen virheen kuulluksi tulemista koskevan oikeuden osalta, kun se ei pitänyt välttämättömänä, että komissio kuulee Solvayta uudestaan. Viime kädessä tässä jatketaan niitä oikeudellisia virheitä, joita valituksenalaisessa tuomiossa tehtiin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta.(214)

227. Solvayn myös perusteluna käyttämää hyvän hallinnon periaatetta ei ole tarpeen käsitellä tässä yksityiskohtaisemmin, koska siihen perustuvilla väitteillä ei puolustautumisoikeuksia ja kuulluksi tulemisen oikeutta koskevien väitteiden ohella ole itsenäistä sisältöä. Yhtä vähän on syytä tarkastella Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja EU:sta tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa, kuten edellä jo totesin.(215)

c)       Välipäätelmä

228. Kaiken kaikkiaan viidennen valitusperusteen toinen osa on perusteltu.

D       Oikeus ratkaisun saamiseen kohtuullisessa ajassa (ensimmäinen valitusperuste)

229. Ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 119–142 kohtaan, Solvay väittää, että sen oikeutta saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa on loukattu. Tämä perusoikeus on tunnustettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä unionin oikeuden yleisenä oikeusperiaatteena sekä komission hallinnollisen menettelyn että unionin tuomioistuinten tuomioistuinmenettelyn osalta.(216) Sittemmin se on sisällytetty myös perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaan ja 47 artiklan toiseen kohtaan.

230. Vaikka unionin tuomioistuimet ovat jo useaan otteeseen tarkastelleet käsittelyaikojen kohtuullisuuteen liittyviä ongelmia kilpailuasioissa, Solvayn esille ottamat oikeuskysymykset ovat mielestäni erityisen merkityksellisiä. Ensinnäkin ne koskevat asiaa, jossa absoluuttinen käsittelyaika hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn kaikki vaiheet huomioon ottaen on epäilemättä ollut erityisen pitkä. Toiseksi näiden väitteiden taustalla on 1.12.2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus, jonka myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjasta tuli sitovaa oikeutta (SEU 6 artiklan 1 kohta).

231. Ensimmäinen valitusperuste jakautuu yhteensä viiteen osaan, jotka osittain koskevat käsittelyajan arviointia (ks. jäljempänä 1 kohta) ja osittain kohtuuttoman pitkän käsittelyajan oikeudellisia seurauksia (ks. jäljempänä 2 kohta).

1.       Käsittelyajan arviointia koskevat vaatimukset (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa)

232. Ensimmäisen valitusperusteen kaksi ensimmäistä osaa koskee käsittelyajan arviointia koskevia oikeudellisia vaatimuksia.

a)       Esikysymys siitä, ovatko Solvayn väitteet tehottomia

233. Toisin kuin komissio katsoo, Solvayn väitteet käsittelyajasta eivät suinkaan ole ”suurelta osin tehottomia”. Varmastikin valituksenalaisen tuomion mahdollinen kumoaminen edellyttää vielä yhtä päättelyvaihetta: kohtuuttoman pitkän käsittelyajan perusteella määrättävien seuraamusten pohdintaa. Käsittelyajan tarkastelu on kuitenkin sinänsä välttämätöntä,(217) sillä ilman kohtuuttoman pitkän käsittelyajan toteamista ei lähtökohtaisesti voida katsoa, että oikeutta päätökseen kohtuullisessa ajassa on loukattu. Kriteerejä, joita unionin yleinen tuomioistuin käytti käsittelyajan arvioinnissa, ei voida jättää unionin tuomioistuimen suorittaman oikeudellisen tutkinnan ulkopuolelle muutoksenhakumenettelyssä.

234. Solvayn väitteet käsittelyajasta olisivat tehottomia korkeintaan silloin, jos valittaja olisi esittänyt ne irrallaan kohtuuttoman pitkän käsittelyajan oikeudellisia vaikutuksia koskevista väitteistä. Näin ei kuitenkaan ole tässä asiassa. Sen sijaan valituksenalaista tuomiota moititaan näiden kummankin näkökohdan osalta, kun taas ensimmäisen valitusperusteen kolmas, neljäs ja viides osa koskevat erityisesti oikeudellisia seurauksia.

235. Tätä taustaa vasten komission esittämä väite tehottomuudesta on hylättävä.

b)       Käsittelyajan kokonaisarvioinnin tarpeellisuus (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa)

236. Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa Solvay väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on oikeudenkäynnin kestoa arvioidessaan tarkastellut ainoastaan hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn yksittäisiä vaiheita mutta jättänyt huhtikuun 1989 tarkastuskäynneistä lähtien jatkuneen menettelyn arvioimatta kokonaisuutena.

237. Menettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava jokaisen asian olosuhteiden perusteella niin, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaisille, asian monimutkaisuus sekä se, miten kantaja ja toimivaltaiset viranomaiset ovat toimineet.(218) Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, että merkityksellisten kriteerien luettelo ei ole tyhjentävä.(219)

238. Asianmukaiseen menettelyn keston tutkimiseen epäilemättä kuuluu, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi menettelyn jokaisen vaiheen erikseen.(220) Jos oikeudenkäynnin jokin vaihe on kestänyt kohtuuttoman kauan, tämä seikka yksin riittää perusteluksi todeta, että oikeutta ratkaisun saamiseen kohtuullisessa ajassa on loukattu.(221)

239. Asianmukaiseen menettelyn keston tutkimiseen ei kuitenkaan kuulu ainoastaan tällainen ”viipaloitu” arviointi vaan myös hallinnollisen menettelyn ja mahdollisten tuomioistuinmenettelyjen keston kokonaisvaltainen arviointi.(222)

240. Kokonaisvaltaisen arvioinnin vaatimusta vastaan ei voida esittää väitettä, että hallinnollinen menettely ja tuomioistuinmenettely ovat luonteeltaan erilaisia ja että hallinnon tai tuomioistuimen täytettävät vaatimukset on kirjattu perusoikeuskirjan eri kohtiin. Asianomaisen yrityksen kannalta tärkeää on ainoastaan se, milloin puolueeton taho ratkaisee sen ”asian” lopullisesti. Perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaan ja 47 artiklan toiseen kohtaan sisältyy ainoastaan saman menettelyllisen periaatteen kaksi ilmenemismuotoa; tämän periaatteen mukaan oikeussubjektit voivat odottaa saavansa ratkaisun kohtuullisessa ajassa.

241. Yleensä oikeutta saada ratkaisu kohtuullisessa ajassa ei katsota rikotun, jos mikään yksittäinen hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn vaihe sinänsä ei kestänyt kohtuuttoman kauan. Mitä enemmän jaksoja koko menettelyyn – johon kuuluu yksi tai useampia hallinnollisia menettelyjä ja/tai tuomioistuinmenettelyjä – sisältyy, sitä enemmän painoa pannaan sen kokonaiskeston arvioinnille.

242. Esillä olevassa asiassa hallinnollisen menettelyn ensimmäistä osaa (1989–1990) ja ensimmäistä tuomioistuinmenettelyä (1991–2000) seurasi – sinänsä vähäinen – hallinnollisen menettelyn toinen osa (2000) ja toinen tuomioistuinmenettely (maaliskuusta 2001 lähtien).(223) Kaikkien näiden menettelyn vaiheiden kokonaiskesto oli valituksenalaisen tuomion antamishetkellä jo yli 20 vuotta; tähän mennessä aikaa on kulunut peräti 22 vuotta. Tuskin mikään muu EU:n kilpailuoikeutta koskeva oikeudenkäynti on kestänyt näin kauan.(224)

243. Näissä olosuhteissa käsittelyajan kestoa ei ollut mahdollista arvioida asianmukaisesti sisällyttämättä siihen hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn kokonaiskestoa valituksenalaisen tuomion antamiseen asti. Koska unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt tällaisen kokonaisvaltaisen arvioinnin tekemättä, valituksenalaisessa tuomiossa tehtiin oikeudellinen virhe. Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen perusteltu.

c)       Väitetty perustelujen puutteellisuus (ensimmäisen valitusperusteen toinen osa)

244. Solvay moittii myös perustelujen puutteellisuutta (valituksenalaisen tuomion 36 artikla luettuna yhdessä perussäännön 53 artiklan 1 kohdan kanssa), koska unionin yleinen tuomioistuin ei ollut sisällyttänyt omaa menettelyvaihettaan käsittelyajan kestoa koskevaan päättelyynsä.

245. Tosiasiallisesti unionin yleinen tuomioistuin ei mainitse omaa menettelyvaihettaan (oikeudenkäynti asiassa T-57/01) sanallakaan. On kuitenkin syytä muistaa, että ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion perustelut voivat olla myös implisiittisiä, kunhan ne, joita asia koskee, saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt niiden väitteitä, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.(225)

246. Esillä olevassa asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ei jo käsittelyajan kesto vaan vain – käsittelyajan kestosta johtuva – puolustautumisoikeuksien loukkaus saattoi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen. Koska unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kyseessä ei ollut puolustautumisoikeuksien loukkaus, valituksenalaisessa tuomiossa voitiin luopua Solvayn tuomioistuimessa esittämien käsittelyajan kestoa koskevien väitteiden nimenomaisesta arvioinnista. Perustelujen puutteellisuudesta ei siis ole kysymys.

247. Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.

2.       Kohtuuttoman pitkän käsittelyajan oikeudelliset seuraukset (ensimmäisen valitusperusteen kolmas, neljäs ja viides osa)

248. Ensimmäisen valitusperusteen kolmannessa, neljännessä ja viidennessä osassa Solvay tarkastelee hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn kohtuullisen keston mahdollisen ylittymisen oikeudellisia vaikutuksia.

a)       Puolustautumisoikeuksien loukkausta koskeva edellytys (ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa)

249. Ensimmäisen valitusperusteen kolmannessa osassa esitetään perustavanlaatuinen oikeuskysymys. Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko mahdollinen kohtuullisessa ajassa annettavaa ratkaisua koskevan perusoikeuden loukkaus jo sinänsä peruste kumota riidanalainen päätös vai onko lisäksi osoitettava asianomaisen yrityksen puolustautumismahdollisuuksien loukkaus.(226)

250. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että kohtuuttoman pitkä käsittelyaika voi johtaa komission päätöksen kumoamiseen vain, jos on osoitettu, että käsittelyaika on heikentänyt asianomaisen yrityksen puolustautumismahdollisuuksia.(227) Tämä toimintatapa vastaa unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jossa tarkastellaan aivan yleisesti, onko asian käsittelyn kesto voinut vaikuttaa asian ratkaisuun.(228)

251. Solvay kuitenkin pitää tätä oikeuskäytäntöä vanhentuneena ja kehottaa unionin tuomioistuinta harkitsemaan sitä uudelleen ottaen huomioon perusoikeuskirjan oikeudellisen sitovuuden Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien.

252. Tässä yhteydessä erityisen merkityksellisiä ovat perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan määräykset. Mainitun kohdan ensimmäiseen virkkeeseen sisältyy vastaavuuslauseke, jonka mukaan perusoikeuskirjan mukaiset perusoikeudet, jotka vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusoikeuksia, ovat merkitykseltään ja kattavuudeltaan samoja kuin ihmisoikeussopimuksessa.

253. Pitää paikkansa, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan ja 47 artiklan toisen kohdan mukainen unionin perusoikeus saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa on laadittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta mukaillen.(229) Toisin kuin Solvay väittää, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tämänhetkisen tulkintatavan mukaan edellytetä, että kartellioikeutta koskeva sakkopäätös on kumottava ja hallinnollinen menettely keskeytettävä pelkästään kohtuullisen käsittelyajan ylittymisen vuoksi.

254. Kuten komissio huomautti osuvasti, yleisesti voidaan todeta, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa jätetään sopimusvaltioille tietty harkintavalta mahdollisten perusoikeuksien loukkausten poistamista koskevien keinojen suhteen.(230)

255. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan lisäksi johtaa, että rikosoikeudellisten seuraamusten täydellinen kumoaminen ja kyseisten rikosoikeudenkäyntien lopettaminen on vain yksi mahdollinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 41 artiklassa tarkoitetun hyvityksen muoto silloin, kun kohtuuttoman pitkä käsittelyaika loukkaa perusoikeuksia.(231) Siinä ei ole kysymys kansallisten viranomaisten velvollisuudesta kumota seuraamuksia ja lopettaa menettely. Sitä vastoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hyväksyy nimenomaisesti myös määrätyn rangaistuksen alentamisen asianmukaisena hyvityksenä oikeudenkäynnin liian pitkästä kestosta.(232) Erityisesti talousrikollisuutta koskevassa asiassa, jonka kohteena oli vakavia petoksia ja jolle oli ominaista 17 vuoden käsittelyaika, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti riittävänä oikeudenkäynnin liian pitkän keston toteamista ja rangaistuksen alentamista.(233) Tällaista ratkaisua voidaan nähdäkseni soveltaa myös kartellioikeutta koskeviin oikeudenkäynteihin, joissa on yhtäläisyyksiä talousrikosoikeudenkäynteihin nähden.

256. Lisäksi kilpailuoikeuden osalta on todettava, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin itse ei näytä sisällyttävän tätä oikeuden osa-aluetta perinteiseen rikosoikeuteen; rikosoikeuden ”kovan ytimen” ulkopuolella Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta seuraavia rikosoikeudellisia takeita ei välttämättä tarvitse soveltaa täysimääräisinä.(234)

257. Tämänhetkisessä tilanteessa on näin ollen katsottava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen vastaavuusperiaatteesta ei seuraa unionin tuomioistuinten velvollisuutta vastata kohtuullisessa ajassa annettavaa ratkaisua koskevan perusoikeuden loukkaukseen eurooppalaisessa kilpailuoikeudessa välttämättä kumoamalla riidanalainen päätös.

258. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaan unionin oikeudessa on mahdollista mennä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia pidemmälle. Tähän ei tässä kilpailuoikeutta koskevassa asiayhteydessä kuitenkaan ole syytä.

259. Määrättäessä seuraamus kohtuullisessa ajassa annettavaa ratkaisua koskevan perusoikeuden loukkauksesta on otettava asianmukaisella tavalla huomioon sekä asianomaisen yrityksen edut että yleinen etu.

260. Asianomaisen yrityksen edun mukaista on saada mahdollisimman kattava hyvitys perusoikeuden loukkauksen vaikutuksista.(235) Yleisen edun mukaista on varmistaa perussopimusten perustavanlaatuisiin määräyksiin(236) kuuluvien Euroopan sisämarkkinoiden kilpailusääntöjen tehokas täytäntöönpano.(237)

261. Jos kartellioikeutta koskeva komission sakkopäätös kumottaisin pelkästään hallinnollisessa menettelyssä tai tuomioistuinmenettelyssä tapahtuneen kohtuullisen käsittelyajan ylittymisen vuoksi, tällöin ei raukeaisi ainoastaan määrätty sakko vaan myös toteamus kilpailusääntöjen rikkomisesta sinänsä. Tällainen ratkaisu olisi vastoin yleisen edun mukaista kilpailusääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa ja menisi pidemmälle kuin asianomaisen yrityksen perusteltu intressi saada mahdollisimman kattava hyvitys siihen kohdistuneesta perusoikeuden loukkauksesta.

262. Yritykselle ei voida antaa mahdollisuutta kyseenalaistaa rikkomisen olemassaolo pelkästään asianmukaisen kohtuullisen käsittelyajan ylittymisen vuoksi.(238) Menettelyn kohtuullisen keston ylittämisestä määrättävä seuraamus ei voi missään oloissa johtaa siihen, että yritys voisi jatkaa unionin oikeuden vastaiseksi katsottua menettelytapaa tai ottaa sen uudelleen käyttöön.(239)

263. Tätä taustaa vasten en näe syytä ehdottaa unionin tuomioistuimelle, että sen olisi harkittava tähänastista oikeuskäytäntöään uudelleen tältä osin. Ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa on siis hylättävä.

b)       Menettelyn keston vaikutukset Solvayn puolustautumismahdollisuuksiin esillä olevassa asiassa (ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa)

264. Ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa kohdistuu valituksenalaisen tuomion 132–136 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että mahdollinen käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaus ei heikentänyt Solvayn mahdollisuutta puolustautua tehokkaasti ja että siten sen puolustautumisoikeuksia ei loukattu. Solvay katsoo lähinnä, että kyse on perustelujen puutteellisuudesta sekä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkauksesta. Solvayn mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei tarkastellut riittävällä tavalla vaikeuksia, jotka Solvay kohtasi näin pitkän ajan kuluttua puolustuksensa osalta.

i)       Väitetty perustelujen puutteellisuus

265. Unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa ja 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu perustelujen puutteellisuus johtuu Solvayn mukaan siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on sen mukaan jättänyt käsittelemättä lukuisia sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä väitteitä puolustukseen liittyvistä vaikeuksista.

266. Tämä väite ei ole vakuuttava. Kuten edellä jo mainitsin, perusteluvelvollisuus ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt asianosaisten argumentteja, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.(240)

267. Unionin yleinen tuomioistuin käsittelee valituksenalaisessa tuomiossa jopa nimenomaisesti – joskin ehkä niukasti – Solvayn väitettä, jonka mukaan sen on vaikeaa puolustautua komission syytöksiä vastaan näin pitkän ajan kuluttua. Solvay toteaa, että komissio ei kuitenkaan ole toteuttanut selvittämistoimia ensimmäisen tuomioistuinmenettelyn jälkeen esillä olevassa asiassa eikä myöskään ole ottanut huomioon mitään uutta seikkaa, joka olisi edellyttänyt puolustautumisoikeuden käyttämistä.(241)

268. Solvay saattaa olla eri mieltä asian tosiseikkojen aineellisoikeudellisesta arvioinnista, mutta tästä ei kuitenkaan seuraa perustelujen puutteellisuutta.(242)

ii)     Väitetty aineellisoikeudellinen virhe

269. Valittaja kuitenkin arvostelee myös aineellisoikeudellisesti unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan ajan kuluminen ei ole heikentänyt Solvayn puolustautumismahdollisuuksia. Solvay katsoo, että kyse on puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkauksesta.

270. Ensi näkemältä voi vaikuttaa siltä, että Solvay pyrkii saamaan unionin tuomioistuimen korvaamaan omalla arviollaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemän tosiseikkojen arvioinnin, mikä on kiellettyä muutoksenhakumenettelyssä.(243)

271. Lähemmin tarkasteltuna Solvay ei moiti unionin yleistä tuomioistuinta niinkään virheellisestä tosiseikkojen arvioinnista vaan Solvayn näkökulmasta merkityksellisen seikan laiminlyönnistä: Solvayn mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon, että menettelyn alusta lähtien kulunut aika on heikentänyt Solvayn puolustautumismahdollisuuksia tuomioistuinmenettelyssä. Solvay katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tarkastellut ainoastaan ajan kulumisen vaikutuksia Solvayn puolustautumismahdollisuuksiin komissioon nähden (toisin sanoen hallinnollisessa menettelyssä).

272. Tämä väite on paikkansapitävä.

273. Tutkiessaan, onko oletettu liian pitkä oikeudenkäynti vaikuttanut haitallisesti asianomaisen yrityksen puolustautumismahdollisuuksiin, unionin yleinen tuomioistuin ei saa rajoittua yksinomaan puolustukseen menettelyn tietyssä vaiheessa. Sen on tutkittava aivan yleisesti, onko menettelyn kesto voinut haitata yritystä sen puolustautuessa komission väitteitä vastaan.(244)

274. On totta, että tämä puolustautuminen tapahtuu aivan ensiksi hallinnollisessa menettelyssä, jonka aikana yritykselle myönnetään oikeus tulla kuulluksi väitetiedoksiannon perusteella. Puolustus ei kuitenkaan rajoitu hallinnolliseen menettelyyn. Asianomainen yritys voi ryhtyä oikeustoimiin komission sakkopäätöstä vastaan unionin tuomioistuimissa (SEUT 263 artiklan neljäs kohta, aiemmin EY 230 artiklan neljäs kohta). Myös tällaisessa tuomioistuinmenettelyssä yrityksen on voitava puolustautua tehokkaasti sitä vastaan, mihin komissio – nyt muodollisessa päätöksessään – katsoo sen syyllistyneen.

275. Unionin yleinen tuomioistuin on siis virheellisesti tyytynyt tutkimaan vain sitä, oliko Solvayn mahdollista puolustautua tehokkaasti hallinnollisessa menettelyssä(245) ja oliko päättyneen tuomioistuinmenettelyn – ensimmäistä sakkopäätöstä (päätös 91/299) koskevan tuomioistuinmenettelyn T-32/91 – kesto vaikuttanut haitallisesti.(246) Unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt sisällyttämättä päättelyynsä yrityksen silloiset puolustautumismahdollisuudet toisessa tuomioistuinmenettelyssä eli esillä olevassa asiassa riidanalaista päätöstä 2003/6 koskevassa tuomioistuinmenettelyssä asiassa T-57/01.

276. Puolustautumismahdollisuudet tuomioistuinmenettelyssä T-57/01 olisi esillä olevassa asiassa pitänyt ottaa huomioon kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että Solvay nimenomaisesti vaati ottamaan huomioon senhetkisen tuomioistuinmenettelyn keston, ja toiseksi siksi, että Solvaylle ylipäänsä myönnettiin oikeus tutustua asiakirjoihin vasta kyseisen tuomioistuinmenettelyn aikana, tarkemmin sanottuna vuonna 2005. Oli siis ratkaisevaa, oliko Solvayn vuonna 2005 vielä mahdollista puolustautua tehokkaasti komission väitteitä ja toteamuksia vastaan.

277. Kohtuullisessa ajassa annettavaa ratkaisua koskeva perusoikeus edellyttää, että komissio tekee sakkopäätöksensä kartellioikeutta koskevassa hallinnollisessa menettelyssä niin hyvissä ajoin, että asianomainen yritys voi vielä puolustautua tehokkaasti sitä vastaan unionin tuomioistuimissa.

278. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt tätä oikeudellisesti merkityksellistä seikkaa millään tavalla, valituksenalaisessa tuomiossa tehtiin oikeudellinen virhe.

iii)  Muut väitteet

279. Lisäksi Solvay väittää ensimmäisen valitusperusteen neljännessä osassa, että tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja SEU 6 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

280. Näitä lisäväitteitä ei ole tarpeen tarkastella lähemmin. Väitettä tosiseikkojen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla ei ole perusteltu,(247) enkä myöskään näe minkään seikan viittaavan tällaiseen vääristelyyn. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ja SEU 6 artiklan 1 kohdasta voidaan todeta, että ensin mainittua määräystä ei voida soveltaa suoraan ja jälkimmäiseen sinänsä ei sisälly perusoikeuksia koskevia takeita.(248)

iv)     Välipäätelmä

281. Ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa on osittain perusteltu.

c)       Väitetty Solvayn luopuminen sakon alentamisesta (ensimmäisen valitusperusteen viides osa)

282. Ensimmäisen valitusperusteen viidennessä ja viimeisessä osassa Solvay moittii erityisesti valituksenalaisen tuomion 141 kohtaa. Siinä unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Solvay ”on kanteessaan nimenomaisesti luopunut siitä mahdollisuudesta, että sakkoa alennettaisiin korvaukseksi siitä, että sen oikeutta saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa on saatettu loukata”. Solvay katsoo, että tässä on kyse sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien väittämien huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla.

283. Kuten jo totesin toisessa yhteydessä, tällaisesta vääristyneestä huomioon ottamisesta on kyse, jos unionin yleinen tuomioistuin ymmärsi asianosaisten väittämät ilmeisen virheellisesti tai toisti ne merkitykseltään muuttuneina.(249)

284. Valitettavasti unionin yleinen tuomioistuin ei valituksenalaisen tuomion riidanalaisessa sanamuodossa ilmaise, mihin Solvayn kanteen kohtaan se viittaa. Muutoksenhakumenettelyn aikana asianosaiset ovat kuitenkin todenneet yksimielisesti, että kannekirjelmän 149 ja 150 kohta ovat todennäköisesti lähtökohtana Solvayn kritisoimalle unionin yleisen tuomioistuimen toteamukselle. Kannekirjelmänsä 149 kohdassa yritys korostaa, että sen mielestä ainoastaan riidanalaisen päätöksen kumoaminen voi poistaa väitetyn oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan periaatteen loukkauksen; se katsoo, että pelkällä sakon alentamisella ei voida poistaa väitettyä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomista. Kannekirjelmän 150 kohdassa Solvay päättelee, että sen moittima ilmeinen kohtuullisen ajan ylittyminen voi johtaa ainoastaan riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.(250)

285. En havaitse toistetussa kannekirjelmän kohdassa minkäänlaista luopumista mahdollisesta sakon alentamisesta käsittelyajan vuoksi. Solvayn kirjallisista väittämistä ei käy lainkaan ilmi unionin yleisen tuomioistuimen olettamaa yrityksen ”nimenomaista luopumista” sakon alentamisesta kohtuuttoman pitkän käsittelyajan vuoksi.

286. Sitä vastoin Solvay esittää ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä kannekirjelmän 149 ja 150 kohdassa ainoastaan oikeudellisen näkemyksensä painokkaasti. Yritys selittää, mitä oikeudellista seurausta se pitää välttämättömänä väitetyn käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkauksen osalta: ei sakon alentamista vaan riidanalaisen päätöksen kumoamista.

287. Oikeudellisen näkemyksen esittämisen ja väitetyn oikeudenloukkauksen korvaamiseksi määrätyn sakon alentamisen mahdollisuudesta luopumisen välillä on perustavanlaatuinen ero. Unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt ottamatta tämän eron huomioon valituksenalaisen tuomion 141 kohdassa.

288. Valituksenalaisen tuomion 141 kohta osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin ymmärsi Solvayn ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät väittämät ilmeisen virheellisesti ja lisäksi toisti ne merkitykseltään muuttuneina. Tässä on kyse asianosaisten väittämien huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla.

289. Vääristynyt huomioon ottaminen on erityisen ilmeistä, kun otetaan huomioon, että Solvay ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä kannekirjelmän toisessa kohdassa selkeästi vaatii unionin yleistä tuomioistuinta alentamaan sakkoa ja viittaa nimenomaisesti ”kumoamisperusteiden yhteydessä esittämiinsä väittämiin” eli kohtuuttoman pitkää käsittelyaikaa koskeviin väittämiinsä.(251)

290. Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen viides osa on perusteltu.

3.       Välipäätelmä

291. Ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä osittain.

E       Valituksenalaisen tuomion kumoaminen

292. Kuten edellä esitetyistä seikoista käy ilmi, seuraavat valitusperusteet eivät voi menestyä: toinen, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas valitusperuste.

293. Yhdeksäs valitusperuste on osittain perustelu. Se koskee kuitenkin ainoastaan syrjinnän näkökulmaa EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdan nojalla. Siinä ei puututa Solvayn markkinakäyttäytymisen muihin osatekijöihin, jotka komissio on katsonut sääntöjenvastaisiksi ja joiden osalta unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä. Sen vuoksi yhdeksännen valitusperusteen osittainen menestyminen ei yksinään riitä perusteluksi valituksenalaisen tuomion kumoamiselle.

294. Suurimmaksi osaksi perusteltuja ovat sen sijaan puolustautumisoikeuksia koskevat valitusperusteet (kolmas, neljäs ja viides valitusperuste) sekä käsittelyaikaa koskeva valitusperuste (ensimmäinen valitusperuste). Näistä valitusperusteista kunkin menestyminen riittää jo yksin perusteluksi valituksenalaisen tuomion kumoamiselle kokonaisuudessaan.

F       Ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ratkaiseminen

295. Unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi ratkaista oikeusriidan lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

296. Käsiteltävänä olevassa asiassa on näin. Kaikkia tosiseikkoja koskevia kysymyksiä ja oikeuskysymyksiä, jotka ovat merkityksellisiä Solvayn kanteen ratkaisun kannalta, käsiteltiin jo unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja osapuolilla oli tilaisuus esittää niitä koskevat perustelunsa. Näin ollen asiaa ei tarvitse palauttaa unionin yleiseen tuomioistuimeen, vaan unionin tuomioistuin voi itse ratkaista riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan Solvayn kanteen. Kun otetaan huomioon epätavallisen pitkä käsittelyaika – huhtikuussa 1989 tehdyistä komission tarkastuskäynneistä on nyt kulunut 22 vuotta – unionin tuomioistuimen on syytä käyttää hyväkseen tämä mahdollisuus.

297. Jäljempänä tarkastelen lyhyesti riidanalaisen päätöksen laillisuutta kolmen valitsemani seikan näkökulmasta: oikeus tutustua asiakirjoihin (jäljempänä 1 kohta), oikeus tulla kuulluksi (jäljempänä 2 kohta) ja käsittelyaika (jäljempänä 3 kohta).

1.       Oikeus tutustua asiakirjoihin

298. On riidatonta, että Solvaylle ei myönnetty oikeudelliset vaatimukset täyttävää oikeutta tutustua asiakirjoihin ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.(252)

299. Kuten edellä jo mainitsin, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Solvay olisi löytänyt kadonneista asiakirjojen osista, joiden sisältö ei ole tiedossa, tietoja, jotka olisivat olleet hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta. Tämä pätee sitä suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon komission itsensä näkemys, jonka mukaan jotkin puuttuvista asiakirjakansioista ”sisälsivät asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaista kirjeenvaihtoa”, toisin sanoen komission tietojensaantipyyntöjä eri yrityksille ja niiden vastauksia.(253) Tällaisista kolmansien osapuolten esittämistä huomautuksista olisi voinut ilmetä hyödyllisiä tietoja Solvayn määräävästä markkina-asemasta (esimerkiksi markkinaosuuksista, Solvayn kilpailijoiden vahvuudesta ja sen asiakkaiden mahdollisesta tasapainottavasta markkinavoimasta); niistä olisi lisäksi saattanut löytyä viitteitä siitä, onko Solvayn markkinakäyttäytymiselle olemassa objektiivinen taloudellinen peruste vai ei.(254)

300. Oli siis olemassa ainakin mahdollisuus, että jos oikeus tutustua asiakirjoihin olisi myönnetty asianmukaisella tavalla, hallinnollinen menettely olisi johtanut toisenlaiseen lopputulokseen ainakin määrätyn sakon määrän osalta.

301. Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan jo asiakirjoihin tutustumisen oikeudessa ilmenneiden menettelyn puutteiden – kadonneiden asiakirjojen – vuoksi. (Ei siis ole syytä tutkia lisäksi tuomioistuimessa saatavilla olleiden asiakirjojen osien hyödyllisyyttä Solvayn puolustuksen kannalta.)

2.       Oikeus tulla kuulluksi

302. Riidatonta on myös se, että komissio ei kuullut Solvayta uudestaan ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä vuonna 2000, vaikka tämä olisi ollut oikeudellisesti välttämätöntä.(255) Tämä menettelyvirhe liittyy läheisesti myöntämättä jätettyyn asiakirjoihin tutustumista koskevaan oikeuteen.

303. On mahdollista, että hallinnollinen menettely olisi johtanut toisenlaiseen lopputulokseen, jos komissio olisi antanut yritykselle vuonna 2000 mahdollisuuden esittää huomautuksia komission esittämistä väitteistä sen jälkeen, kun yritykselle olisi myönnetty asianmukainen oikeus tutustua asiakirjoihin.(256)

304. Myös tästä syystä riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan.

3.       Oikeus ratkaisun saamiseen kohtuullisessa ajassa

305. Käsittelyaika on arvioitava yksittäistapauksen kaikkien olosuhteiden perusteella.(257)

306. Esillä olevassa asiassa on otettava huomioon, että komissio ei ole toteuttanut mitään toimenpiteitä ensimmäisen sakkopäätöksen (päätös 91/299) kumoamisen ja muutoksenhakuasteena toimineen yhteisöjen tuomioistuimen ensimmäisen tuomion(258) välisenä aikana. Neljän vuoden ja seitsemän kuukauden ajanjakso on siis jäänyt käyttämättä.(259)

307. Sitä, että komissio ei toteuttanut toimenpiteitä, ei voida perustella viittaamalla kyseisen toimielimen tekemään valitukseen ensimmäisen sakkopäätöksen kumoamista vastaan. Komissiolla on vapaus käyttää kaikki sillä olevat prosessuaaliset mahdollisuudet ja hävitessään asian ensimmäisessä oikeusasteessa kääntyä unionin tuomioistuimen puoleen muutoksenhakuasteena. Tämä ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että komissio saa antaa hallinnollisen menettelyn olla pysähdyksissä tällaisen muutoksenhakumenettelyn ajan.(260)

308. Muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta (unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan 1 kohta). Komissiolla oli siis kesäkuun 29. päivästä 1995, jolloin asiassa T-32/91 annettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomio, EY 233 artiklan ensimmäisen kohdan (nyt SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan) mukaan velvollisuus toteuttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kumoamistuomiosta johtuvat toimenpiteet. Myös hyvän hallinnon periaate olisi edellyttänyt joko ripeää pyrkimistä uuteen ratkaisuun pääasiassa tai hallinnollisen menettelyn keskeyttämistä.

309. Komission olisi ollut helppoa jatkaa hallinnollista menettelyä jo heinäkuusta 1995 lähtien eikä odottaa huhtikuuhun 2000 asti.(261) Sen olisi ainoastaan täytynyt selventää uudessa sakkopäätöksessään, että tämä päätös raukeaisi, jos sen vaatimukset hyväksyttäisiin muutoksenhakumenettelyssä.

310. Näissä olosuhteissa päättelen, että esillä olevassa asiassa hallinnollinen menettely kesti kohtuuttoman kauan jo siksi, että komissio oli toteuttamatta toimenpiteitä lähes viiden vuoden ajan heinäkuusta 1995 huhtikuuhun 2000. Kuten edellä jo totesin,(262) menettelyn muiden vaiheiden keston tarkempi tutkiminen ja käsittelyajan kokonaisvaltainen tarkastelu eivät tämän vuoksi ole tarpeen.(263)

311. Edellä todettu käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaus oikeuttaa riidanalaisen päätöksen kumoamisen vain silloin, jos asianomaisen yrityksen puolustautumismahdollisuudet ovat heikentyneet käsittelyajan perusteella.(264) Yrityksellä on tätä koskeva todistusvelvollisuus.

312. Unionin tuomioistuin asettaa yleensä tiukat vaatimukset tällaisen näytön esittämiselle:(265) asianomaisen yrityksen väittämien on perustuttava vakuuttaviin todisteisiin ja väittämät eivät saa olla liian abstrakteja ja epätäsmällisiä.(266) Jos esillä olevan asian tapaan esimerkiksi väitetään, että puolustautumismahdollisuuksia rajoitti aiempien työntekijöiden lähtö, nämä henkilöt on yleensä mainittava nimeltä, on ilmoitettava heidän toimenkuvansa ja heidän lähtemisajankohtansa; on ilmaistava, millaisia puolustuksen kannalta välttämättömät tiedot tai täsmennykset olivat luonteeltaan tai laajuudeltaan ja on kuvailtava olosuhteita, joiden johdosta kyseisten henkilöiden oli mahdotonta todistaa asiassa.(267)

313. Solvay ei ole yksiselitteisesti esittänyt tällaisia yksityiskohtaisia tietoja meneillään olevassa tuomioistuinmenettelyssä unionin tuomioistuimissa.

314. Esillä olevassa asiassa on kuitenkin syytä muistaa, että vuosista 1983–1990, jolloin Solvayn väitetään käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa, oli toisen sakkopäätöksen tekoajankohtana jo 10–17 vuotta. Kun Solvay lopulta vuonna 2005 sai oikeuden tutustua asiakirjoihin tuomioistuimessa, komission toteamista rikkomisista oli kulunut jo peräti 15–22 vuotta.

315. On ilmeistä, että yrityksen työntekijöiden – varsinkin entisten työntekijöiden – muistikuvat hämärtyvät näin pitkän ajan kuluttua. Lisäksi esillä olevassa asiassa on otettava huomioon, että osa Solvayn toimipaikoista, joissa kalsinoitua soodaa tuotettiin, on tällä välin suljettu.(268)

316. Solvay kuitenkin tarjoutui rekonstruoimaan unionin yleiselle tuomioistuimelle soodaosastonsa rakenteen riidanalaisena ajanjaksona ja ilmoittamaan silloisten johtohenkilöiden nimet ja heidän lähtemisajankohtansa.

317. Enempää Solvaylta ei voitu kohtuullisesti odottaa tämän asian erityisolosuhteissa.

318. Valittajaa ei voida moittia varsinkaan siitä, että se ei ilmoittanut yksityiskohtaisesti, mistä tapahtumista ja todisteista sen entisten työntekijöiden olisi pitänyt antaa tietoja. Yrityksellähän ei tälläkään hetkellä ole tietoa kaikista niistä hallinnollisten asiakirjojen osista, joita sille olisi oikeastaan pitänyt voida esittää.(269) Solvaylta ei voida vaatia näyttöä siitä, missä määrin sen entiset työntekijät olisivat voineet antaa tietoja kadonneista hallinnollisten asiakirjojen osista, joiden sisältö on tuntematon ja jotka eivät olleet saatavilla menettelyn missään vaiheessa.

319. Aivan yleisesti on todettava, että ajan kulumisesta johtuvan puolustautumismahdollisuuksien heikentymisen osoittamista koskevien vaatimusten tasoa ei saa asettaa niin korkealle, että asianomaisen yrityksen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa esittää näyttöä.

320. Kun otetaan huomioon hallinnollisten asiakirjojen sellaisen osan peruuttamaton katoaminen, johon mahdollisesti sisältyi komission kirjeenvaihtoa kolmansien yritysten kanssa,(270) on mahdollista, että Solvayn entiset työntekijät – mikäli heidät olisi tavoitettu – olisivat voineet avustaa yritystä puolustuksessa. Mahdollista on varsinkin se, että mainitut työntekijät olisivat voineet antaa taustatietoja, jotka eivät käyneet ilmi pelkästään kirjallisten muistiinpanojen perusteella.

321. Kaiken edellä esitetyn perusteella on tarpeeksi viitteitä siitä, että kohtuuttoman pitkä käsittelyaika heikensi Solvayn puolustautumismahdollisuuksia komissiota vastaan. Jo tämän seikan vuoksi riidanalainen päätös on kumottava.

4.       Välipäätelmä

322. Jo tarkasteltaessa eräitä valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä oikeuskysymyksiä, jotka liittyvät oikeuteen tutustua asiakirjoihin, oikeuteen tulla kuulluksi ja käsittelyaikaan, käy ilmi, että riidanalainen komission päätös (päätös 2003/6) on kumottava kokonaisuudessaan. Näin ollen ei ole tarpeen tarkastella muita Solvayn ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä kanneperusteita.

V       Vaatimus sakon alentamisesta

323. Valituksenalaisen tuomion ja riidanalaisen päätöksen kumoamisen ohella(271) Solvay vaatii myös – unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen määräämän – sakon kumoamista tai alentamista korvauksena siitä vakavasta vahingosta, jonka Solvay katsoo kärsineensä käsittelyajan poikkeuksellisen pituuden vuoksi.

324. Ehdotan asian ratkaisemista kumoamalla valituksenalainen tuomio(272) ja riidanalainen päätös,(273) minkä vuoksi tämä Solvayn erillinen vaatimus raukeaa. Jäljempänä tarkastelen sitä kuitenkin täydentävänä tietona toissijaisesti.

A       Alkuhuomautus

325. Unionin tuomioistuimen tähänastisesta oikeuskäytännöstä on havaittavissa kaksi erilaista ratkaisumallia kohtuuttoman pitkän käsittelyajan ongelmaan. Baustahlgewebe-tapauksessa, jossa asianomaiselle yritykselle oli määrätty kartellioikeutta koskeva sakko, yhteisöjen tuomioistuin myönsi sakon alennuksen.(274) Sitä vastoin Der Grüne Punkt -tapauksessa, jossa ei ollut määrätty tällaista sakkoa, yhteisöjen tuomioistuimen oli ainoastaan mahdollista ehdottaa asianomaiselle yritykselle mahdollisuutta nostaa vahingonkorvauskanne SEUT 268 artiklan nojalla luettuna yhdessä SEUT 340 artiklan toisen kohdan kanssa (aiemmin EY 235 artikla luettuna yhdessä EY 288 artiklan toisen kohdan kanssa).(275)

326. Istunnossa komissio ilmaisi pitävänsä parempana viimeksi mainittua ratkaisumallia sellaisena kuin se on hahmoteltu Der Grüne Punkt -tapauksessa. Komissio perusteli tätä tarpeella panna kilpailuoikeus tehokkaasti täytäntöön. Sen mukaan sakon alentaminen haittaisi EU:n kilpailusääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa.

327. En pidä tätä väitettä vakuuttavana.

328. Ensinnäkin EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpano, joka on välttämätön sisämarkkinoiden toiminnan kannalta,(276) on epäilemättä yksi perussopimusten perustavanlaatuisista näkökohdista.(277) Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan tehokkaita ja ehkäiseviä seuraamuksia.

329. Toiseksi kartellioikeutta koskevan hallinnollisen menettelyn kaltaisessa menettelyssä, jossa on rikosoikeutta muistuttavia piirteitä,(278) on erityisesti otettava huomioon menettelylliset perustakeet. Kilpailuoikeus saadaan panna täytäntöön ainoastaan oikeusvaltion kannalta moitteettomilla keinoilla. Jos kartellioikeutta koskevassa menettelyssä siis loukataan kohtuullisessa ajassa annettavaa ratkaisua koskevan oikeuden kaltaista perusoikeutta, asianomaisella yrityksellä on oikeus tehokkaaseen oikaisuun.

330. Etsittäessä ratkaisua kohtuullisen käsittelyajan ylittymiseen on siis väistämättä otettava huomioon yhtäältä kilpailusääntöjen täytäntöönpanon vaatimus ja toisaalta perusoikeuden loukkauksen tehokkaan oikaisun vaatimus.

331. Kun otetaan huomioon prosessiekonomiset syyt ja välittömän ja tehokkaan oikeussuojakeinon tarve asianomaisen yrityksen kannalta, unionin tuomioistuimen on vastedeskin noudatettava Der Grüne Punkt -tapauksessa hahmottelemaansa ratkaisumallia silloin, kun se on mahdollista – siis sakkoja koskevissa asioissa.(279)

332. Kilpailuoikeuden tehokas täytäntöönpano toteutuu tällaisessa tapauksessa siten, että rikkominen todetaan ja asianomainen yritys velvoitetaan lopettamaan se.(280) Muihin markkinatoimijoihin nähden riittää komission tai unionin yleisen tuomioistuimen alun perin määräämän sakon ehkäisevä vaikutus. Unionin tuomioistuin ei aseta kyseenalaiseksi sen asianmukaisuutta tekoon nähden. Baustahlgewebe-tapauksessa sovellettu menetelmä johtaa ainoastaan eräänlaiseen alkuperäisen sakon korvaamiseen sillä määrällä, jota pidetään asianmukaisena korvauksena kohtuuttoman pitkästä käsittelyajasta.(281)

B       Sakon alentaminen

333. Baustahlgewebe-tapaukseen(282) perustuva oikeuskäytäntö pohjautuu viime kädessä SEUT 261 mukaiseen täyteen harkintavaltaan, joka unionin tuomioistuimella on kilpailuoikeutta koskevien seuraamusten osalta asetuksen N:o 17 17 artiklan nojalla.(283) Unionin tuomioistuin voi siis vapaan harkintavaltansa perusteella poistaa sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sitä.

334. Baustahlgewebe-tapaukseen perustuvaa oikeuskäytäntöä sovellettaessa on ensin arvioitava käsittelyajan kesto (ks. jäljempänä 1 kohta) ja sitten määriteltävä mahdollisen sakon alentamisen suuruus (ks. jäljempänä 1 kohta).

1.       Hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn kohtuuttoman pitkä kesto

335. Kuten edellä jo totesin,(284) oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta on arvioitava jokaisen asian olosuhteiden perusteella niin, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaisille, asian monimutkaisuus sekä se, miten kantaja ja toimivaltaiset viranomaiset ovat toimineet.

336. Yksittäiset menettelyvaiheet on tutkittava erikseen, mutta lisäksi on myös suoritettava hallinnollisten menettelyjen ja tuomioistuinmenettelyjen keston kokonaisvaltainen arviointi.(285)

337. Yksittäisistä menettelyvaiheista ongelmallisia käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen kannalta ovat ennen muuta kaksi: ajanjakso, jona komissio ei toteuttanut mitään toimenpiteitä ensimmäisen muutoksenhakumenettelyn aikana (oikeudenkäynti yhdistetyissä asioissa C-287/95 P ja C-288/95 P), ja toinen tuomioistuinmenettely (oikeudenkäynti asiassa T-57/01).(286)

338. Kuten edellä totesin, se, että komissio ei toteuttanut toimenpiteitä neljän vuoden ja seitsemän kuukauden aikana heinäkuusta 1995 huhtikuuhun 2000 eli ensimmäisen muutoksenhakumenettelyn aikana, loukkasi Solvayn perusoikeutta saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa.(287) Esillä olevassa asiassa voidaan sen vuoksi jättää huomiotta, oliko samana ajanjaksona myös yhteisöjen tuomioistuimella muutoksenhakutuomioistuimena vastuu kohtuuttoman pitkästä käsittelyajasta, kun oikeudenkäynti kesti neljä vuotta ja seitsemän kuukautta.

339. Toisen tuomioistuinmenettelyn (asia T-57/01) kesto – kahdeksan vuotta ja yhdeksän kuukautta – vaikuttaa ensi näkemältä sietämättömän pitkältä.

340. Kuten valittaja korostaa perustellusti, näin pitkää käsittelyaikaa esillä olevassa asiassa ei voida perustella viittaamalla minkäänlaiseen asian monitahoisuuteen: unionin yleinen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä oli vain kaksi asianosaista, käännettävää ei aiheutunut juurikaan(288) ja asianosaisten esittämät tosiseikkoja koskevat kysymykset ja oikeuskysymykset eivät olleet epätavallisen vaikeita. Asiassa oli yhteyttä samanaikaisesti vireille olleeseen oikeudenkäyntiin asiassa T-58/01, ja lukuisien kanneperusteiden samanlaisuus näissä kahdessa asiassa toi synergiaetuja ja siten pikemminkin nopeutti kuin hidasti menettelyä.

341. Käsittelyajan venyminen selittyy varmastikin suurelta osin siitä, että Solvaylle oli tuomioistuinmenettelyn aikana myönnettävä oikeus tutustua hallinnollisen menettelyn asiakirjoihin.(289) Missään tapauksessa ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että tähän tarvittiin puolitoista vuotta – tai peräti kaksi vuotta, jos asianosaisten jättämät kirjelmät otetaan huomioon.(290) Tämä ajanhukka ei saa koitua vahingoksi Solvaylle. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi tarvittaessa pitänyt asettaa komissiolle selkeät määräajat ja tehdä näiden määräaikojen mahdollisesta laiminlyönnistä tarvittavat päätelmät komission vahingoksi.

342. Lisäksi voidaan todeta myös joitakin ajanjaksoja, jolloin unionin yleinen tuomioistuin ei juurikaan toteuttanut toimenpiteitä ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä. Erityisesti on mainittava 29 kuukauden ajanjakso, joka kului tiettyjen kirjelmien hyödyllisyyttä Solvayn puolustuksen kannalta koskevien komission huomautusten ja suullisen käsittelyn aloittamisen välillä.(291) On myös mainittava lähes 18 kuukauden ajanjakso, joka kului 26.6.2008 pidetyn istunnon ja 17.12.2009 tapahtuneen valituksenalaisen tuomion antamisen välillä.(292)

343. On itsestään selvää, että unionin yleisen tuomioistuimen sisäiseen organisaatioon liittyvät ongelmat, esimerkiksi sellaiset, jotka johtuvat tuomareiden säännöllisestä vaihtumisesta tai tuomareiden esteellisyydestä, eivät saa koitua oikeussubjektien vahingoksi.(293)

344. Näissä olosuhteissa sekä hallinnollinen menettely että tuomioistuinmenettely kestivät kohtuuttoman kauan.

345. Tämä vaikutelma voimistuu, kun tarkastellaan hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn kaikkien vaiheiden kestoa esillä olevassa asiassa kokonaisuudessaan:

–        Käsittelyajan laskemisen alkamisajankohtana on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti pidettävä päivää, jona Solvayhin ensimmäisen kerran kohdistettiin toimenpiteitä, jotka toteutettiin sitä vastaan esitettyjen epäilyjen perusteella ja joilla oli huomattavia vaikutuksia sen tilanteeseen.(294) Kyseinen ajankohta oli esillä olevassa asiassa paljon ennen väitetiedoksiantoa (joka voidaan rinnastaa muodolliseen ”syytteeseen”): kyseessä oli jo päivä, jona komissio huhtikuussa 1989 teki tarkastuskäynnin Solvayn tiloihin.(295)

–        Tällä välin menettelyä ei missään vaiheessa keskeytetty.

–        Todennäköisenä päättymisajankohtana on pidettävä päivää, jona unionin tuomioistuin antaa tuomioon tässä muutoksenhakumenettelyssä.(296)

346. Tällä hetkellä menettelyn kokonaiskesto on siis jo 22 vuotta. Huomiotta voidaan jättää se, voidaanko näin pitkää käsittelyaikaa perustella ylipäänsä missään tilanteessa. Joka tapauksessa tällaisiin perusteluihin tarvittaisiin poikkeuksellisia olosuhteita, kuten esimerkiksi tarkasteltavien tosiseikkoja koskevien kysymysten ja oikeuskysymysten erityistä monimutkaisuutta sekä asianomaisen yrityksen huomattavaa osavastuuta tietyistä menettelyn viiveistä. Mistään tällaisesta ei voida puhua esillä olevassa asiassa.

347. Sivuhuomautuksena todettakoon, että menettelyn kokonaiskeston perusteluksi ei riitä pelkästään se, että menettelyyn sovellettava vanhentumisaika ei ole vielä päättynyt.(297) Vanhentumisaika nimittäin ilmaisee ainoastaan ajallisen takarajan, johon mennessä voidaan toteuttaa toimenpiteitä sakon määräämiseksi EU:n kilpailusääntöjen rikkomisten perusteella. Vanhentumisaikaan sisältyvä käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskeva periaate edellyttää, että selvitykset ja päätökset tehdään ripeästi ja että vältetään perusteettomia toimimattomuuden ajanjaksoja. Asianomaiset yrityksethän ovat meneillään olevan menettelyn aikana suuren paineen alaisia ja niitä koskee jatkuvasti epävarmuus siitä, milloin niihin kohdistuva menettely päättyy ja mihin lopputulokseen siinä tullaan. Tässä tilanteessa käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskeva periaate antaa niille vahvan, menettelyyn sovellettavan vanhentumisajan ylittävän suojan.(298)

348. Kaiken kaikkiaan päättelen tämän vuoksi, että Solvayn perusoikeutta saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa on loukattu.

349. Baustahlgewebe-tapauksen(299) mukaista oikeuskäytäntöä sovellettaessa on siis kohtuuttoman pitkän käsittelyajan vuoksi kumottava valituksenalainen tuomio ainakin siltä osin kuin siinä määrätään sakon määräksi 19 miljoonaa euroa.

2.       Sakon alentamisen suuruus

350. Kun asianosaisilta istunnossa tiedusteltiin mahdollisesti toteutettavan sakon alentamisen suuruutta esillä olevassa asiassa, niiden näkemykset erosivat suuresti toisistaan. Solvay haluaa alentaa sakkoa käsittelyaika huomioon ottaen niin paljon, että seuraamus olisi enää nimellinen, kun taas komissio asettuu täysin vastakkaiselle kannalle: sen mielestä sakon alentamisen pitäisi olla nimellinen eikä sakon itsensä.

351. Baustahlgewebe-tapauksessa, joka on toistaiseksi ainoa käytettävissä oleva esimerkkitapaus, yhteisöjen tuomioistuimen toteuttama sakon alentaminen oli vain marginaalinen: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmen miljoonan ecun suuruiseksi määräämää sakkoa alennettiin 50 000 eculla,(300) mikä vastaa ainoastaan 1,67 prosentin alentamista.

352. On kyseenalaista, olisiko näin vähäinen sakon alentaminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten valossa vielä asianmukaista. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta – joka perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan on otettava huomioon myös unionin oikeudessa – koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hyvityksen osalta on ratkaisevaa se, missä määrin kohtuullinen käsittelyaika ylittyi.(301)

353. Esillä olevassa asiassa sekä hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn yksittäiset vaiheet että kaikki menettelyvaiheet yhdessä osoittavat kohtuullisen käsittelyajan ylittyneen huomattavasti: Reilun neljän vuoden ja seitsemän kuukauden toimimattomuus hallinnollisessa menettelyssä,(302) kahdeksan vuotta ja yhdeksän vuotta kestänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinmenettely(303) ja tähän mennessä yhteensä 22 vuotta kestänyt asian käsittely(304) – ilman poikkeuksellisia olosuhteita – ylittävät kaikki kuviteltavissa olevat kohtuullisen käsittelyajan ylärajat.

354. Näissä olosuhteissa vähäinen sakon alentaminen, jollaisen yhteisöjen tuomioistuin toteutti Baustahlgewebe-tapauksessa antamassaan tuomiossa ja jollaisen komissio näyttää hahmottelevan myös esillä olevassa asiassa, ei olisi missään tapauksessa asianmukaista.

355. Kohtuuttoman pitkästä käsittelyajasta johtuvasta perusoikeuden loukkauksesta on määrättävä tehokas seuraamus. Yhtäältä on otettava huomioon asianomaisen yrityksen rikkomisen vakavuus ja toisaalta kohtuuttoman pitkästä käsittelyajasta johtuvan perusoikeuden loukkauksen vakavuus.(305)

356. Esillä olevassa asiassa on katsottava, että perusoikeutta saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa on loukattu vakavalla tavalla. Tämä oikeuttaa tuntuvaan sakon alentamiseen. Samanaikaisesti on kuitenkin syytä muistaa, että komission toteamusten mukaan Solvayn kaupallisissa menettelyissä oli kyse perustavanlaatuisten sisämarkkinamääräysten (EY 82 artikla) ”erittäin vakavasta – – rikkomisesta”.(306) Arvioituani yksittäistapauksen kaikkia olosuhteita pidän sen vuoksi asianmukaisena sakon alentamista 50 prosentilla. Laskelmien lähtökohdaksi on valittava unionin yleisen tuomioistuimen määräämä sakon määrä.

357. Mikäli unionin tuomioistuin ei siis kumoa valituksenalaista tuomiota kokonaisuudessaan eikä kumoa riidanalaista päätöstä,(307) ehdotan ainakin 19 miljoonan suuruisen sakon alentamista 50 prosentilla.

VI     Oikeudenkäyntikulut

358. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteltu ja unionin tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista.

359. Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan ja 118 artiklan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Solvay on vaatinut, että komissio on velvoitettava korvaamaan sekä muutoksenhakumenettelyn kulut että ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäyntikulut ja koska komission vaatimukset hylättiin molemmissa oikeusasteissa, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

VII  Ratkaisuehdotus

360. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisisi asian seuraavasti:

1)      Kumotaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-57/01, Solvay vastaan komissio, 17.12.2009 antama tuomio.

2)      Kumotaan 13.12.2000 tehty komission päätös 2003/6/EY.

3)      Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2 – Soodaa käytetään lasinvalmistukseen (raskas sooda) ja kemianteollisuudessa sekä metallin työstämisessä (kevyt sooda). Toisistaan on erotettava luonnonsooda (raskas sooda) ja synteettinen sooda (raskas ja kevyt sooda). Luonnonsoodaa saadaan jauhamalla, puhdistamalla ja kalsinoimalla troonaa. Synteettistä soodaa saadaan keittosuolan ja kalkkikiven reaktiosta ammoniakkisoodamenetelmällä, jonka Solvayn veljekset kehittivät vuonna 1863.

3 – Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus; allekirjoitettu Roomassa 4.11.1950).

4 – Solvayn valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle on päivätty 26.2.2010 ja on kyseisen yrityksen valituskirjelmän liitteenä esillä olevassa asiassa.

5 – Ks. tältä osin valituksenalaisen tuomion 19–59 kohta.

6 – Neuvoston asetus (ETY) N:o 17, annettu 6.2.1962, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL 1962, 13, s. 204).

7 – Solvay SA (aiemmin Solvay et Cie SA) on Belgian oikeuden mukaan perustettu osakeyhtiö, joka toimii farmasian ja kemian alalla sekä muovi- ja jalostusalalla. Solvayn lisäksi tarkastukset koskivat myös seuraavia yrityksiä: AKZO, Chemische Fabrik Kalk (CFK), Imperial Chemical Industries (ICI), Matthes & Weber ja Rhône Poulenc. Näiden tarkastusten perusteena oli 5.4.1989 tehty komission tarkastuspäätös, jota siteerataan valituksenalaisen tuomion 19 kohdassa.

8 – Solvayn kartelliin osallistumista koskevan komission toteamuksen osalta viittaan tänään antamaani ratkaisuehdotukseen unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa rinnakkaisoikeudenkäynnissä Solvay v. komissio (C-110/10 P).

9 – ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesta menettelystä 19.12.1990 tehty komission päätös 91/299/ETY (IV/33.133 – C: Sooda – Solvay; EYVL 1991, L 152, s. 21). Tämä päätös on vain yksi neljästä päätöksestä, jotka komissio osoitti kyseisenä päivänä soodamarkkinoilla toimiville yrityksille. Muut päätökset ovat osoitettu Solvaylle ja ICI:lle (ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisesta menettelystä 19.12.1990 tehty komission päätös 91/297/ETY [IV/33.133 – A: Sooda – Solvay, ICI; EYVL 1991, L 152, s. 1]), Solvaylle ja CFK:lle (ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisesta menettelystä 19.12.1990 tehty komission päätös 91/298/ETY [IV/33.133 – B: Sooda – Solvay ja CFK; EYVL 1991, L 152, s. 16]) sekä ICI:lle (ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesta menettelystä 19.12.1990 tehty komission päätös 91/300/ETY) [IV/33.133 – D: Sooda – ICI; EYVL 1991, L 152, s. 40]).

10 – Tuolloin 20 miljoonaa ecua.

11 – Asia T-32/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995 (Kok., s. II-1825), vahvistettu yhdistetyissä asioissa C-287/95 P ja C-288/95 P, komissio v. Solvay, 6.4.2000 annetulla tuomiolla (Kok., s. I-2391).

12 – Valituksenalaisen tuomion 455 kohta.

13 – EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mukaisesta menettelystä 13.12.2000 tehty komission päätös 2003/6/EY (asia COMP/33.133 – C: kalsinoitu sooda – Solvay; EYVL 2003, L 10, s. 10; jäljempänä myös riidanalainen päätös). Samalta päivältä on myös EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä 13.12.2000 tehty komission päätös 2003/5/EY (COMP/33.133 - B: kalsinoitu sooda – Solvay, CFK; EYVL 2003, L 10, s. 1), joka on samanaikaisesti unionin tuomioistuimessa vireillä olevan muutoksenhakumenettelyn Solvay v. komissio (C-110/10 P) taustalla.

14 – Asia T-57/01, Solvay v. komissio, tuomio 17.12.2009 (Kok., s. II-4621). Samalta päivältä on myös rinnakkaisessa oikeudenkäynnissä Solvay v. komissio (T-58/01, Kok., s. II-4781); viimeksi mainittu tuomio on unionin tuomioistuimessa myös vireillä olevan muutoksenhakumenettelyn Solvay v. komissio (C-110/10 P) kohteena.

15 – Jäljempänä myös valittaja.

16 – Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1). Tätä asetusta sovelletaan 45 artiklan 2 kohdan mukaan 1.5.2004 alkaen.

17 – Koska riidanalainen päätös on tehty joulukuussa 2000, siihen sovelletaan EY:n perustamissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella (joka allekirjoitettiin 2.10.1997 ja tuli voimaan 1.5.1999).

18 – EUVL 2009, C 45, s. 7.

19 – Ks. asia C-95/04 P, British Airways v. komissio, ratkaisuehdotus 23.2.2006 (tuomio 15.3.2007, Kok., s. I-2331, ratkaisuehdotuksen 28 kohta; jäljempänä British Airways -tapaus).

20 – Riidanalaisen päätöksen 136 perustelukappale, joka on toistettu valituksenalaisen tuomion 251 kohdassa.

21 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset valituksenalaisen tuomion 253 kohdassa.

22 – Asia C-259/96 P, neuvosto v. de Nil ja Impens, tuomio 14.5.1998 (Kok., s. I-2915, 32 ja 33 kohta); asia C-449/98 P, IECC v. komissio, tuomio 17.5.2001 (Kok., s. I-3875, 70 kohta); asia C-202/07 P, France Télécom v. komissio, tuomio 2.4.2009 (Kok., s. I-2369, 29 kohta) ja asia C-280/08 P, Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010 (136 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

23 – Valituksenalaisen tuomion 251 kohta.

24 – Valituksenalaisen tuomion 252 ja 253 kohta.

25 – Valituksenalaisen tuomion 254 kohdan ensimmäinen virke.

26 – Asia C-362/05 P, Wunenburger v. komissio, tuomio 7.6.2007 (Kok., s. I-4333, 80 kohta) ja asia C-583/08 P, Gogos v. komissio, tuomio 20.5.2010 (35 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

27 – Ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 136 perustelukappale ja valituksenalaisen tuomion 251 kohta.

28 – Tämä käy ilmi erityisesti valituksenalaisen tuomion 259 kohdasta.

29 – Asia C-35/92 P, parlamentti v. Frederiksen, tuomio 18.3.1993 (Kok., s. I-991, 31 kohta); yhdistetyt asiat C-403/04 P ja C-405/04 P, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, tuomio 25.1.2007 (Kok., s. I-729, 106 kohta; jäljempänä Sumitomo-tapaus); asia C-431/07 P, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, tuomio 2.4.2009 (Kok., s. I-2665, 148 ja 152 kohta) ja edellä alaviitteessä 22 mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomion 108 kohta.

30 – Yhdistetyt asiat C-120/06 P ja C-121/06 P, FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 9.9.2008 (Kok., s. I-6513, 96 kohta); asia C-440/07 P, komissio v. Schneider Electric, tuomio 16.7.2009 (Kok., s. I-6413, 135 kohta); edellä alaviitteessä 26 mainittu asia Gogos v. komissio, tuomion 30 kohta ja asia C-480/09 P, AceaElectrabel Produzione v. komissio, tuomio 16.12.2010 (77 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

31 – Asia C-167/06 P, Komninou ym. v. komissio, tuomio 25.10.2007 (22 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

32 – Valituksenalaisen tuomion 258 kohta.

33 – Valituksenalaisen tuomion 259 kohta.

34 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 24–37 kohta.

35 – Yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004 (Kok., s. I-123, 50 kohta; jäljempänä Aalborg Portland -tapaus); edellä alaviitteessä 31 mainittu asia Komninou ym. v. komissio, tuomion 41 kohta ja asia C-413/08 P, Lafarge v. komissio, tuomio 17.6.2010 (16 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

36 – Tarkkaan ottaen kysymys on E(T)Y:n perustamissopimuksen maantieteellisestä soveltamisalasta.

37 – Valituksenalaisen tuomion 283 kohta.

38 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 24–30 kohta ja 38 kohta.

39 – Valituksenalaisen tuomion 276 kohta, jossa viitataan asiaan 27/76, United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, tuomio 14.2.1978 (Kok., s. 207, Kok. Ep. IV, s. 9, 66 kohta; jäljempänä United Brands -tapaus).

40 – Valituksenalaisen tuomion 277 kohta, jossa viitataan asiaan 85/76, Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979 (Kok., s. 461, Kok. Ep. IV, s. 341, 41 kohta; jäljempänä Hoffmann-La Roche -tapaus).

41 – Valituksenalaisen tuomion 279 kohta, jossa viitataan asiaan C-62/86, AKZO v. komissio, tuomio 3.7.1991 (Kok., s. I-3359, Kok. Ep. XI, s. I-261, 60 kohta).

42 – Valituksenalaisen tuomion 286–304 kohta.

43 – Edellä alaviitteessä 26 mainittu asia Gogos v. komissio, tuomion 29 kohta; vastaavasti jo asia C-283/90 P, Vidrányi v. komissio, tuomio 1.10.1991 (Kok., s. I-4339, 29 kohta) ja asia C-68/91 P, Moritz v. komissio, tuomio 17.12.1992 (Kok. s. I-6849, 37–39 kohta).

44 – Tämän ratkaisuehdotuksen 35 ja 36 kohta.

45 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 47–49 kohta; edellä alaviitteessä 26 mainittu asia Wunenburger v. komissio, tuomion 66 kohta; edellä alaviitteessä 29 mainittu Sumitomo-tapaus, tuomion 38 kohta ja edellä alaviitteessä 30 mainittu asia komissio v. Scheider Electric, tuomion 103 kohta.

46 – Valituksenalaisen tuomion 286–304 kohta.

47 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 30.

48 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohta ja alaviite 26.

49 – Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee erityisesti mahdollisuutta korvata kalsinoitu sooda ”kaustisella soodalla ja lasimurskalla” (valituksenalaisen tuomion 295–298 kohta).

50 – Valituksenalaisen tuomion 299–303 kohta, jonka aiheena on ”asiakkaiden [Solvayhin] kohdistama kilpailupaine”.

51 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset edellä alaviitteessä 45.

52 – Asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998 (Kok., s. I-1719, 63 kohta); asia C-413/06 P, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala (Kok., s. I-4951, 166 kohta; jäljempänä Impala-tapaus) ja edellä alaviitteessä 22 mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomion 130 kohta.

53 – Yhdistetyt asiat C-465/02 ja C-466/02, Saksa ja Tanska v. komissio, tuomio 25.10.2005 (Kok., s. I-9115, 106 kohta) ja edellä alaviitteessä 52 mainittu Impala-tapaus, tuomion 167 kohta.

54 – Seitsemättä valitusperustetta koskevissa seikoissa käytetään usein sellaisia sanamuotoja kuin ”l’arrêt attaqué ne motive pas régulièrement sa décision et viole de surcroît l’article 102 TFUE”.

55 – Riidanalaisen päätöksen 161–165 perustelukappale ja valituksenalaisen tuomion 48 kohta.

56 – Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 354, 355 ja 358 kohta.

57 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohta ja oikeuskäytäntöviittaukset alaviitteessä 26.

58 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 22 mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomion 77, 155 ja 195 kohta, joissa unionin tuomioistuin otti tutkittavaksi useita väitteitä, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin oli ensimmäisen oikeusasteen tuomiossa nojautunut oikeudellisesti paikkansapitämättömiin kriteereihin; ks. lisäksi edellä alaviitteessä 29 mainittu Sumitomo-tapaus, tuomion 40 kohta; edellä alaviitteessä 52 mainittu Impala-tapaus, tuomion 117 kohta ja asia C-47/07 P, Masdar (UK) v. komissio, tuomio 16.12.2008 (Kok., s. I-9761, 77 kohta).

59 – Mainittu edellä alaviitteessä 40.

60 – Asia 322/81, Nederlandsche Banden-Industrie-Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983 (Kok., s. 3461, Kok. Ep. VII, s. 339; jäljempänä Michelin I -tapaus).

61 – Asia C-95/04 P, British Airways v. komissio, tuomio 15.3.2007 (Kok., s. I-2331; jäljempänä British Airways -tapaus).

62 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 64 kohta.

63 – Edellä alaviitteessä 60 mainittu Michelin I -tapaus, tuomion 73 kohta ja edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 67 kohta.

64 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 68 kohta; vastaavasti edellä alaviitteessä 60 mainittu Michelin I -tapaus, tuomion 73 kohta.

65 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 69 kohta ja 84–86 kohta; yleisesti määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen markkinakäyttäytymistä koskevasta objektiivisesta taloudellisesta perusteesta ks. edellä alaviitteessä 39 mainittu United Brands -tapaus, tuomion 184 kohta; yhdistetyt asiat C-468/06–C-478/06, Sot. Lélos kai Sia, tuomio 16.9.2008 (Kok., s. I-7139, 39 kohta); asia C-52/07, Kanal 5 ja TV 4, tuomio 11.12.2008 (Kok., s. I-9275, 47 kohta) ja asia C-52/09, TeliaSonera Sverige, tuomio 17.2.2011 (31 ja 75 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

66 – Edellä alaviitteessä 60 mainittu Michelin I -tapaus, tuomion 72 kohta; ks. myös edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 65 kohta.

67 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 3–9 kohta.

68 – Valituksenalaisessa tuomiossa (349 ja 352 kohta) todetaan ainoastaan, että 1,5 prosentin konsernialennus lasketaan ”siitä kalsinoidun soodan kokonaismäärästä, jonka Saint-Gobain ostaa Solvaylta Euroopassa”. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että Saint-Gobain kattaa kalsinoidun soodan kokonaistarpeensa Euroopassa yksinomaan tai lähes yksinomaan Solvaylta tehtävillä ostoilla.

69 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 67, 69 ja 84–86 kohta.

70 – Valituksenalaisen tuomion 349, 352 ja 354 kohta.

71 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 73 kohta.

72 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 75 kohta.

73 – Ks. edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 9 kohta, jonka mukaan jokaisella matkatoimistolla Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli mahdollisuus ansaita ”enimmillään 1 prosentin suuruinen” lisäprovisio sisäisten lentojen BA-lipuista.

74 – Valituksenalaisen tuomion 346 kohta.

75 – Valituksenalaisen tuomion 357 kohta.

76 – Unionin yleinen tuomioistuin korostaa valituksenalaisen tuomion 357 kohdassa, että mainittu väite ”ei liity mihinkään sellaiseen poikkeukselliseen olosuhteeseen, joka osoittaisi määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi luonnehditun käyttäytymisen perustelluksi”.

77 – Edellä alaviitteessä 40 mainittu Hoffmann-La Roche -tapaus, tuomion 89 kohta; edellä alaviitteessä 41 mainittu asia AKZO v. komissio, tuomion 149 kohta; asia C-393/92, Almelo, tuomio 27.4.1994 (Kok., s. I-1477, Kok. Ep. XV, s. I-121, 44 kohta) ja asia C-552/03 P, Unilever Bestfoods v. komissio, määräys 28.9.2006 (Kok., s. I-9091, 129 kohdan viimeinen virke).

78 – Ks. Solvayn itsensä mainitsema riidanalaisen päätöksen 84 perustelukappale, jonka mukaan ”Saint-Gobain käytti hyväkseen toimintaansa useissa maissa painostaakseen Solvayta pienentämään hintaeroja (mistä Solvay ei lainkaan pitänyt)”.

79 – Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 397 kohta.

80 – Asia C-229/05 P, PKK ja KNK v. neuvosto (Kok., s. I-439, 37 kohta); asia C-260/05 P, Sniace v. komissio, tuomio 22.11.2007 (Kok., s. I-10005, 37 kohta) ja edellä alaviitteessä 35 mainittu asia Lafarge v. komissio, tuomion 17 kohta.

81 – Valituskirjelmän 329 ja 330 kohta.

82 – Solvay viittaa ensimmäisessä oikeusasteessa antamansa vastauksen 375 ja 387 kohtaan.

83 – Syrjintää koskevaa problematiikkaa tarkasteltiin vastauksen 464–474 kohdassa, joissa ei kuitenkaan myöskään esitetä nimenomaan Ranskaa koskevia seikkoja.

84 – Riidanalaisen päätöksen 180 perustelukappale.

85 – Unionin yleinen tuomioistuin viittaa kuitenkin syrjintää koskevan problematiikan yhteydessä selkeästi EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohtaan (ks. valituksenalaisen tuomion 396 kohta).

86 – Edellä alaviitteessä 80 mainittu asia PKK ja KNK v. neuvosto, tuomion 64 ja 66 kohta ja asia C-295/07 P, komissio v. Département du Loiret, tuomio 11.12.2008 (Kok., s. I-9363, 99 kohta); vastaavasti asia C-97/08 P, Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomio 10.9.2009 (Kok., s. I-8237, 38 ja 39 kohta; ks. myös 23.4.2009 annetun ratkaisuehdotuksen 28 kohta).

87 – Valituksenalaisen tuomion 393 kohdan viimeinen virke.

88 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 73 kohta ja oikeuskäytäntöviittaukset alaviitteessä 58.

89 – Ks. edellä alaviitteessä 19 mainittu British Airways -tapaus, ratkaisuehdotuksen 124 kohta.

90 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 144 kohta ja edellä alaviitteessä 65 mainittu asia Kanal 5 ja TV 4, tuomion 44 kohta; vastaavasti yhdistetyt asiat 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975 (Kok., s. 1663, 523 ja 524 kohta) ja edellä alaviitteessä 39 mainittu United Brands -tapaus, tuomion 232–234 kohta.

91 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 143 kohta.

92 – Edellä alaviitteessä 61 mainittu British Airways -tapaus, tuomion 145 kohta.

93 – Edellä alaviitteessä 40 mainittu Hoffmann-La Roche -tapaus, tuomion 90 kohta.

94 – Edellä alaviitteessä 60 mainittu Michelin I -tapaus, tuomion 85 kohta; mainitussa tuomiossa kiistettiin syrjinnän olemassaolo, joten epäedulliseen kilpailuasemaan joutumisen ongelma ei noussut esiin.

95 – Tuolloin ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan toisen kohdan c alakohta.

96 – Asia C-163/99, Portugali v. komissio, tuomio 29.3.2001 (Kok., s. I-2613, 52 kohta).

97 – Asianosaisten väittämien huomioon ottamista vääristyneellä tavalla koskeva arviointiperuste: ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 94 kohta.

98 – Nämä huomautukset on esitetty tiivistetysti valituksenalaisen tuomion 394 kohdassa.

99 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset edellä alaviitteessä 22.

100 – Väliaikaisesta polkumyyntitullista Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan dinatriumkarbonaatin tuonnissa 10.4.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 823/95 (EYVL L 83, s. 8).

101 – Asetuksen N:o 823/95 johdanto-osan 62 perustelukappaleessa todetaan, että ”kalsinoidun soodan (kierrätyksen jälkeisen erän) kustannukset ovat enimmillään noin 8 prosenttia lasitonnin hinnasta”.

102 – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kauppakumppaneiden välinen kilpailu ei suinkaan voi vääristyä ainoastaan silloin, kun kyseessä ovat niiden välisen kilpailun tärkeimmät muuttujat. Myös vähäisempiä kustannustekijöitä koskevat edut voivat hyvinkin tuoda määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiakkaalle kilpailuetuja verrattuna saman yrityksen muihin asiakkaisiin. EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdassa (SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohdassa) ei edellytetä, että epäedulliseen kilpailuasemaan joutumisen on oltava vakavaa. Tämän määräyksen näin suppea tulkinta johtaisi unionin oikeuteen sisältyvien kilpailusääntöjen tehokkuuden selvään heikentymiseen. Tämä olisi vastoin perustavoitetta eli vapaaseen kilpailuun perustuvaa avointa markkinataloutta.

103 – Asia C-244/92 P, Kupka-Floridi v. WSA, määräys 26.4.1993 (Kok., s. I-2041, 10 kohta); asia C-352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000 (Kok., s. I-5291, 35 kohta) ja edellä alaviitteessä 22 mainittu asia France Télécom v. komissio, tuomion 69 kohta.

104 – Asia C-234/02 P, Euroopan oikeusasiamies v. Lamberts, tuomio 23.3.2004 (Kok., s. I-2803, 75 kohta); edellä alaviitteessä 29 mainittu asia Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, tuomion 112 kohta; yhdistetyt asiat C-514/07 P, C-528/07 P ja C-532/07 P, Ruotsi v. API ja komissio, tuomio 21.9.2010 (116 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja edellä alaviitteessä 22 mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomion 25 kohta.

105 – Asia 85/87, Dow Benelux v. komissio, tuomio 17.10.1989 (Kok., s. 3137, 18 kohta; jäljempänä Dow Benelux -tapaus) ja yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C-244/99 P, C-245/99 P, C-247/99 P, C-250/99 P–C-252/99 P ja C-254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002 (Kok., s. I-8375, 299 kohta; jäljempänä PVC II -tapaus).

106 – Edellä alaviitteessä 105 mainittu Dow Benelux -tapaus, tuomion 18 kohta; edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 300 kohta ja asia C-94/00, Roquette Frères, tuomio 22.10.2001 (Kok., I-9011, 48 kohta).

107 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 105 mainittu Dow Benelux -tapaus, tuomion 17 kohta.

108 – Yhdistetyt asiat 46/87 ja 227/88, Hoechst v. komissio, tuomio 21.9.1989 (Kok., s. 2859, Kok. Ep. X, s. 145, 41 kohta; jäljempänä Hoechst-tapaus); ks. myös edellä alaviitteessä 106 mainittu asia Roquette Frères, tuomion 47 kohta.

109 – Ks. valituksenalaisen tuomion 220 kohta.

110 – Valituksenalaisen tuomion 222 kohta.

111 – Edellä alaviitteessä 108 mainittu Hoechst-tapaus, tuomion 41 kohta, viimeinen lause.

112 – Edellä alaviitteessä 108 mainittu Hoechst-tapaus, julkisasiamies Mischon ratkaisuehdotus 21.2.1989, 206 kohta.

113 – Edellä alaviitteessä 108 mainittu Hoechst-tapaus, tuomion 41 kohta, toiseksi viimeinen lause.

114 – Komissio viittaa tältä osin asiassa T-65/98, Van den Bergh Foods v. komissio, 23.10.2002 annettuun tuomioon (Kok., s. II-4653), joka vahvistettiin edellä alaviitteessä 77 mainitulla määräyksellä asiassa Unilever Bestfoods v. komissio.

115 – Oikeudellinen tilanne riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana: ks. EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta. Sama käy tällä hetkellä ilmi perussopimuksiin liitetystä sisämarkkinoita ja kilpailua koskevasta pöytäkirjasta N:o 27 (EUVL 2008, C 115, s. 309; EUVL 2010, C 83, s. 309), minkä unionin tuomioistuin on vahvistanut viimeksi SEUT 102 artiklan yhteydessä edellä alaviitteessä 65 mainitussa asiassa TeliaSonera Sverige antamassaan tuomiossa (20–22 kohta). Ks. myös SEUT 119 artiklan 1 kohta (aiemmin EY 4 artikla), jonka mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus noudattaa vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaatetta.

116 – Vastaavasti myös julkisasiamies Mischo edellä alaviitteessä 108 mainitussa Hoechst-tapauksessa antamansa ratkaisuehdotuksen 174 kohdassa.

117 – Vastaavasti myös julkisasiamies Mischo edellä alaviitteessä 108 mainitussa Hoechst-tapauksessa antamansa ratkaisuehdotuksen 176 kohdassa.

118 – Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 228 kohta.

119 – Vastaavanlainen viittaus esitetään jo toisen valitusperusteen ensimmäistä osaa koskevien Solvayn huomautusten lopussa.

120 – Valituksenalaisen tuomion 225 kohta (”menettelytavat”) ja 226 kohta (”tosiseikat”).

121 – Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 139 ja 143 kohta.

122 – Valituksenalaisen tuomion 223 ja 224 kohta.

123 – Valituksenalaisen tuomion 226 kohta.

124 – Asia C-550/07 P, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio ym. (92 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); ks. myös asia C-194/99 P, Thyssen Stahl v. komissio, tuomio 2.10.2003 (Kok., s. I-10821, 30 kohta; jäljempänä Thyssen Stahl -tapaus) ja yhdistetyt asiat C-322/07 P, C-327/07 P ja C-338/07 P, Papierfabrik August Koehler v. komissio, tuomio 3.9.2009 (Kok., s. I-7191, 34 kohta).

125 – Euroopan unionin perusoikeuskirja julistettiin juhlallisesti ensin 7.12.2000 Nizzassa (EYVL 2000, C 364, s. 1) ja toistamiseen 12.12.2007 Strasbourgissa (EUVL 2007, C 303, s. 1 ja EUVL 2010, C 83, s. 389).

126 – Valituksenalaisen tuomion 24 ja 27 kohta.

127 – Valituksenalaisen tuomion 24, 450 ja 451 kohta.

128 – Valituksenalaisen tuomion 451 kohta.

129 – Valituksenalaisen tuomion 43 kohta ja riidanalaisen päätöksen 199 perustelukappale.

130 – Valituksenalaisen tuomion 455 ja 456 kohta.

131 – Valituksenalaisen tuomion 57–65 kohta.

132 – Valituksenalaisen tuomion 67 ja 68 kohta.

133 – Valituksenalaisen tuomion 65, 66 ja 462 kohta.

134 – Valituksenalaisen tuomion 66, 454 ja 464 kohta.

135 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 68 kohta ja asia C-407/08 P, Knauf Gips, tuomio 1.7.2010 (22 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä Knauf Gips -tapaus).

136 – Tämä menettelyvirhe on myös unionin yleisen tuomioistuimen lähtökohtana valituksenalaisen tuomion 453–456 kohdassa.

137 – Ks. perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohta.

138 – Asia C-51/92 P, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio 8.7.1999 (Kok., s. I-4235, 78 kohta; jäljempänä Hercules-tapaus); asia C-199/99 P, Corus UK v. komissio, tuomio 2.10.2003 (Kok., s. I-11177, 128 kohta; jäljempänä Corus UK -tapaus); edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 318 kohta ja edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 104 kohta; ks. myös asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995 (Kok., s. II-1775, 98 kohta) ja asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995 (Kok., s. II-1847, 108 kohta).

139 – Edellä alaviitteessä 138 mainittu Hercules-tapaus, tuomion 77 kohta; edellä alaviitteessä 138 mainittu Corus UK -tapaus, tuomion 127 kohta ja edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 317, 322 ja 323 kohta.

140 – SEU 6 artiklan 2 kohta Lissabonin sopimuksen mukaisena toisintona.

141 – Ks. esim. edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 64 kohta; vastaavasti C-7/98, Krombach, tuomio 28.3.2000 (Kok., s. I-1935, 25 ja 26 kohta); asia C-450/06, Varec, tuomio 14.2.2008 (Kok., s. I-581, 44 ja 46 kohta) ja asia C-45/08, Spector Photo Group ja Van Raemdonck, tuomio 23.12.2009 (43 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

142 – Tämä olisi tosiasiallisesti sääntöjenvastaista (ks. edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, 330 ja 331 kohta ja edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 77 kohta luettuna yhdessä 76 kohdan kanssa).

143 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 125 kohta; ks. lisäksi edellä tämän ratkaisuehdotuksen 73 kohta ja oikeuskäytäntöviittaukset edellä alaviitteessä 58.

144 – Valituksenalaisen tuomion 446 kohta.

145 – Myös unionin tuomioistuin on jo joissakin asioissa tutkinut aineellisoikeudellisia kysymyksiä ennen esitettyjä menettelyä koskevia väitteitä, ks. esim. edellä alaviitteessä 138 mainittu Corus UK -tapaus, tuomion 72–114 ja 115–138 kohta ja asia C-338/00 P, Volkswagen v. komissio (Kok., s. I-9189, 38–105 ja 106–117 kohta).

146 – Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 197–200 kohta.

147 – Edellä alaviitteessä 138 mainittu Hercules-tapaus, tuomion 76 kohta; edellä alaviitteessä 138 mainittu Corus UK -tapaus, tuomion 126 kohta; edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 315 kohta ja asia C-328/05 P, SGL Carbon v. komissio, tuomio 10.5.2007 (Kok., s. I-3921, 55 kohta).

148 – Edellä alaviitteessä 138 mainittu Hercules-tapaus, tuomion 75 kohta; edellä alaviitteessä 138 mainittu Corus UK -tapaus, tuomion 125 kohta ja edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 315 kohta.

149 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 74 kohta ja edellä alaviitteessä 135 mainittu Knauf Gips -tapaus, tuomion 23 kohta.

150 – Edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 318 ja 324 kohta; edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 75 kohta ja edellä alaviitteessä 135 mainittu Knauf Gips -tapaus, tuomion 23 kohta.

151 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 75 kohta; ks. myös edellä alaviitteessä 135 mainittu Knauf Gips -tapaus, tuomion 23 kohta sekä 28 kohdan loppu, jossa ratkaisevana pidetään sitä, että komissio on ottanut tietyt väitteet huomioon jo riidanalaisessa päätöksessä.

152 – Ks. komission perusteluna käyttämä, edellä alaviitteessä 138 mainittu Corus UK -tapaus, tuomion 134 kohta ja edellä alaviitteessä 135 mainittu Knauf Gips -tapaus, tuomion 23 kohta ja 28 kohdan loppu.

153 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 75 kohta, joka vahvistettiin äskettäin edellä alaviitteessä 135 mainitussa Knauf Gips -tapauksessa annetun tuomion 23 kohdassa.

154 – Komissio käsitteli tätä valittajan keskeistä väitettä virheellisesti ainoastaan vastineensa yhdessä alaviitteessä ilmaistakseen pitävänsä sitä ”kehnona”.

155 – Valituksenalaisen tuomion 423 ja 424 kohta.

156 – Valituksenalaisen tuomion 427 kohta.

157 – Valituksenalaisen tuomion 442 kohta.

158 – Valituksenalaisen tuomion 432 kohta.

159 – Valituksenalaisen tuomion 440 kohta.

160 – Tämän vuoksi unionin tuomioistuin tähdentää kilpailu- ja polkumyyntioikeudenkäyntejä koskevassa oikeuskäytännössään, että puolustautumisoikeuksia voidaan olettaa loukatun jo silloin, kun asianomainen yritys olisi voinut puolustautua paremmin, jos menettelyvirhettä ei olisi tapahtunut (edellä alaviitteessä 124 mainittu Thyssen Stahl -tapaus, tuomion 31 kohta ja asia C-141/08 P, Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware v. neuvosto, tuomio 1.10.2009 (Kok., s. I-9147, 94 kohta; jäljempänä Foshan-tapaus).

161 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 174–176 kohta.

162 – Valituksenalaisen tuomion 441 kohta.

163 – Valituksenalaisen tuomion 428 kohta.

164 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 74 kohta.

165 – Edellä alaviitteessä 135 mainittu Knauf Gips -tapaus, tuomion 28 kohta.

166 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 131 kohta.

167 – Edellä alaviitteessä 138 mainittu Hercules-tapaus, tuomion 81 kohta; edellä alaviitteessä 138 mainittu Corus UK -tapaus, tuomion 128 kohta ja edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 318 kohta.

168 – Valituksenalaisen tuomion 407 kohta.

169 – Valituksenalaisen tuomion 441 kohta.

170 – Valituksenalaisen tuomion 428 kohta.

171 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 180 kohta.

172 – Valituksenalaisen tuomion 465 kohta.

173 – Valituksenalaisen tuomion 481 ja 482 kohta.

174 – Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 479 kohta.

175 – Edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 318 ja 324 kohta; edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 75 kohta ja edellä alaviitteessä 135 mainittu Knauf Gips -tapaus, tuomion 23 kohta.

176 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 131 kohta.

177 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 68 kohta ja edellä alaviitteessä 135 mainittu Knauf Gips -tapaus, tuomion 22 kohta.

178 – Valituksenalaisen tuomion 464 kohta.

179 – Ks. erityisesti tuomiot edellä alaviitteessä 105 mainitussa PVC II -tapauksessa, edellä alaviitteessä 35 mainitussa Aalborg Portland -tapauksessa, edellä alaviitteessä 138 mainitussa Corus UK -tapauksessa ja edellä alaviitteessä 135 mainitussa Knauf Gips -tapauksessa.

180 – Edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 318 ja 324 kohta; edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 74, 75 ja 131 kohta ja edellä alaviitteessä 135 mainittu Knauf Gips -tapaus, tuomion 23 ja 24 kohta.

181 – Valituksenalaisen tuomion 479 kohta.

182 – Valituksenalaisen tuomion 469–478 kohta.

183 – Valituksenalaisen tuomion 468 kohta.

184 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu Aalborg Portland -tapaus, tuomion 127, 128 ja 131 kohta.

185 – Valituksenalaisen tuomion 470, 475 ja 480 kohta.

186 – Valituksenalaisen tuomion 478 kohta.

187 – Valituksenalaisen tuomion 472, 474, 477 ja 478 kohta.

188 – Valituksenalaisen tuomion 476 kohta.

189 – Valituksenalaisen tuomion 470–478 kohta.

190 – Valituksenalaisen tuomion 470 kohta.

191 – Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 50–53 kohta ja 57–62 kohta.

192 – Vastaavasti unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 470 kohdassa.

193 – On mielenkiintoista, kuinka komissio itse näyttää katsovan, että ainakin jotkin puuttuvista asiakirjakansioista ”sisälsivät asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaista kirjeenvaihtoa”, toisin sanoen komission tietojensaantipyyntöjä eri yrityksille ja niiden vastauksia (ks. valituksenalaisen tuomion 66 kohta).

194 – Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 473 ja 476 kohta.

195 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 77 kohta ja oikeuskäytäntöviittaukset alaviitteessä 65.

196 – Ks. tältä osin viittaus alaviitteessä 193.

197 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 194 kohta.

198 – Ks. esim. valituksenalaisen tuomion 473 kohta (”kantajan on yritettävä osoittaa”), 474 kohta (”kantajan olisi pitänyt yrittää osoittaa”) ja 476 kohta (”ettei kantaja ole selvittänyt”).

199 – Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 191 kohta.

200 – Valituksenalaisen tuomion 192 kohta.

201 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 156–206 kohta.

202 – Asia C-407/04 P, Dalmine v. komissio, tuomio 25.1.2007 (Kok., s. I-829, 44 kohta) ja edellä alaviitteessä 147 mainittu asia Carbon v. komissio, tuomion 71 kohta; ks. myös yhdistetyt asiat 100/80–103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983 (Kok., s. 1825, Kok. Ep. VII, s. 133, 10 kohta); edellä alaviitteessä 60 mainittu Michelin I -tapaus, tuomion 7 kohta; edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 85 kohta ja edellä alaviitteessä 52 mainittu Impala-tapaus, tuomion 61 kohta; vastaavasti – muilta oikeuden osa-alueilta – asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio 24.10.1996 (Kok., s. I-5373, 21 kohta); yhdistetyt asiat C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.9.2008 (Kok., s. I-6351, erityisesti 348 kohta) ja edellä alaviitteessä 160 mainittu Foshan-tapaus, tuomion 83 kohta.

203 – Nykyään sovelletaan direktiivin N:o 1/2003 27 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

204 – Edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, erityisesti tuomion 88 kohta.

205 – Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 184 ja 185 kohta.

206 – Ks. valituksenalaisen tuomion 453–456 kohta sekä tämän ratkaisuehdotuksen 154 ja 157 kohta.

207 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset edellä alaviitteessä 11.

208 – Edellä alaviitteessä 138 mainittu asia T-30/91, Solvay v. komissio, erityisesti tuomion 99, 103 ja 104 kohta ja edellä alaviitteessä 138 mainittu asia T-36/91, ICI v. komissio, erityisesti tuomion 109, 113 ja 118 kohta. Nämä tuomiot on annettu samana päivänä kuin edellä alaviitteessä 11 mainitussa asiassa T-32/91 annettu tuomio, jossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi päätöksen 91/299 sen todistusvoimaiseksi saattamiseen liittyneiden ongelmien vuoksi.

209 – Ks. tältä osin julkaisu komission kahdennessatoista kilpailukertomuksessa (1982), s. 40 ja 41 (osittain toistettu valituksenalaisen tuomion 452 kohdassa).

210 – Ks. erityisesti asia T-37/91, ICI v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 29.6.1995 (Kok., s. II-1901, 61–66 kohta ja 73 kohta), jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu.

211 – Ks. edellä alaviitteessä 138 mainittu Hercules-tapaus, tuomion 75 ja 76 kohta sekä jo vuonna 1997 julkaistu komission sitoutuminen asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden myöntämiseen (”Komission tiedonanto sisäisistä menettelysäännöistä käsiteltäessä pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan, EHTY:n perustamissopimuksen 65 ja 66 artiklan ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 soveltamistapauksissa” (EYVL 1997, C 23, s. 3)).

212 – Valituksenalaisen tuomion 42, 186 ja 190 kohta.

213 – Valituksenalaisen tuomion 24, 450 ja 451 kohta.

214 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 156–205 kohta.

215 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 160 kohta.

216 – Edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 179 kohta. Tämän periaatteen soveltaminen erityisesti tuomioistuinmenettelyssä: ks. asia C-185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998 (Kok., s. I-8417, 21 kohta; jäljempänä Baustahlgewebe-tapaus); edellä alaviitteessä 124 mainittu Thyssen Stahl -tapaus, tuomion 154 kohta; edellä alaviitteessä 29 mainittu Sumitomo-tapaus, tuomion 115 kohta ja asia C-385/07 P, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, tuomio 16.7.2009 (Kok., s. I-6155, 177–179 kohta; jäljempänä Der Grüne Punkt -tapaus); saman periaatteen soveltaminen hallinnollisessa menettelyssä: ks. asia C-105/04 P, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, tuomio 21.9.2006 (Kok., s. I-8725, 35–52 kohta; jäljempänä FEG-tapaus) ja asia C-113/04 P, Technische Unie v. komissio (Kok., s. I-8831, 40–57 kohta; jäljempänä TU-tapaus).

217 – Vastaavasti myös edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 176–178 kohta; edellä alaviitteessä 216 mainitussa Der Grüne Punkt -tapauksessa antamansa tuomion 176–196 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin tutki käsittelyajan myös sen kohtuullisuuden osalta, vaikka todettavissa ei ollutkaan vaikutuksia asian ratkaisun sisältöön.

218 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, tuomion 29 kohta; edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 187 kohta; edellä alaviitteessä 124 mainittu Thyssen Stahl -tapaus, tuomion 155 kohta; edellä alaviitteessä 29 mainittu Sumitomo-tapaus, tuomion 116 kohta ja edellä alaviitteessä 216 mainittu Der Grüne Punkt -tapaus, tuomion 181 kohta.

219 – Edellä alaviitteessä 124 mainittu Thyssen Stahl -tapaus, tuomion 156 kohta; edellä alaviitteessä 29 mainittu Sumitomo-tapaus, tuomion 117 kohta ja edellä alaviitteessä 216 mainittu Der Grüne Punkt -tapaus, tuomion 182 kohta; ks. myös edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 188 kohta.

220 – Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 184 kohta sekä edellä alaviitteessä 216 mainitut FEG-tapaus (erityisesti tuomion 37, 38 ja 40 kohta) ja TU-tapaus (erityisesti tuomion 42, 43 ja 45 kohta).

221 – Tämä ei vaikuta siihen, millaisia päätelmiä tällaisesta menettelyvirheestä on tehtävä, ks. tältä osin jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 248–281 kohta ja 323–356 kohta.

222 – Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi tätä seikkaa alustavasti edellä alaviitteessä 105 mainitussa PVC II -tapauksessa (tuomion 229 ja 230 kohta) siten, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä ei jätetä epäilyksen sijaa käsittelyajan kokonaisvaltaisen arvioinnin merkityksellisyydelle. Ks. erityisesti kantelu 8130/78, Eckle v. Saksa, tuomio 15.7.1982 (sarja A, nro 51), jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti ratkaisevana sitä, mille ajanjaksolle riidanalaiset menettelyt kaiken kaikkiaan ulottuivat (79 § ja 80 §), ja totesi, että menettelyn kesto käsittää koko menettelyn, muutoksenhakuasteet mukaan luettuina (”couvre l’ensemble de la procédure en cause, y compris les instances de recours”, 76 §). Asiassa 12686/03, Gorou v. Kreikka (nro 2, suuri jaosto), 20.3.2009 annetussa tuomiossa (46 §) katsotaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa on rikottu koko menettelyn keston perusteella (”durée de la procédure dans son ensemble”); vastaavasti kantelussa 38311/02, Kakamoukas ym. v. Kreikka, 15.2.2008 annettu tuomio (32 §), jossa ratkaisevana pidetään riidanalaisten menettelyjen kokonaiskeston laskemista (”calcul de la durée totale des procédures litigieuses”).

223 – Ks. kronologinen katsaus tämän ratkaisuehdotuksen 11 kohdassa.

224 – PVC-oikeudenkäynnin kokonaiskesto oli kuitenkin hyvin lähellä esillä olevan asian käsittelyaikaa, kun otetaan huomioon, että komissio teki ensimmäiset tutkimukset lokakuussa 1983 (ks. yhdistetyt asiat T-305/94–T-307/94, T-313/94–T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 20.4.1999 [Kok., s. II-931, 1 kohta] ja viimeinen tuomioistuimen ratkaisu (edellä alaviitteessä 105 mainittu tuomio PVC II -tapauksessa) annettiin lokakuussa 2002.

225 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 35 kohta ja alaviite 30.

226 – Vaikka tämä erimielisyys ilmenee myös ensimmäisen valitusperusteen muissa osissa, käsittelen siitä esitettyjä väitteitä ainoastaan ensimmäisen valitusperusteen kolmannen osan yhteydessä.

227 – Valituksenalaisen tuomion 132 kohta, ks. myös mainitun tuomion 139–141 kohta.

228 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, tuomion 49 kohta ja edellä alaviitteessä 216 mainittu Der Grüne Punkt -tapaus, tuomion 193 kohta; erityisesti puolustautumisoikeuksia koskevien kytkösten osalta edellä alaviitteessä 216 mainittu FEG-tapaus, erityisesti tuomion 42, 43 ja 60–62 kohta ja edellä alaviitteessä 216 mainittu TU-tapaus, erityisesti tuomion 47, 48 ja 69–71 kohta.

229 – Euroopan unionin perusoikeuskirjan selitykset (EUVL 2007, C 303, s. 17), ks. erityisesti 47 artiklan toisen kohdan osalta (s. 30).

230 – Kantelussa 30210/96, Kudla v. Puola, 26.10.2000 antamassaan tuomiossa (Recueil des arrêts et décisions 2000‑XI, 154 §) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto katsoi, että kohtuuttoman pitkiä käsittelyaikoja koskevien oikeussuojakeinojen osalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltioiden välillä ei ole mitään vallitsevaa ratkaisua (”pour l’heure il n’existe pas, dans les ordres juridiques des Etats contractants, un système prédominant en matière de recours permettant de dénoncer les durées excessives de procédure”); ks. myös kantelu 22644/03, Simaldone v. Italia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 31.3.2009, 78 §. Euroopan neuvoston Demokratiaa oikeusteitse -komissio (Venetsian komissio) hyväksyi vuonna 2006 oikeusvertailevan tutkimuksen (tutkimus nro 316/2004, saatavissa Internet-osoitteesta (2006)036rev-f.pdf, viimeksi tarkastettu 26.1.2011). Erilaisten ratkaisumallien osalta Euroopan unionissa ks. myös edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, julkisasiamies Léger’n ratkaisuehdotus 3.2.1998, 52 ja 53 kohta.

231 – Edellä alaviitteessä 222 mainittu asia Eckle v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion 94 § ja asia 10597/03, Ommer v. Saksa (nro 1), tuomio 13.11.2008, 68 §; ks. lisäksi asia 72438/01, Sprotte v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu 17.11.2005.

232 – Asia 65745/01, Dželili v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.11.2005 (103 §); asia 63214/00, Ohlen v. Tanska, tuomio 24.2.2005 (29 ja 30 §) ja edellä alaviitteessä 231 mainittu asia Ommer v. Saksa (nro 1), tuomion 68 § sekä asia 32071/04, Menelaou v. Kypros, määräys 12.6.2008; vastaavasti edellä alaviitteessä 222 mainittu asia Eckle v. Saksa, tuomion 67 §, jossa joka tapauksessa periaatteessa hyväksytään rangaistuksen alentaminen hyvityksenä. Ks. myös edellä alaviitteessä 230 mainitun Venetsian komission tutkimuksen nro 316/2004 119–123 kohta.

233 – Asia 8130/78, Eckle v. Saksa (50 artikla), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.6.1983 (A-sarja, nro 65, 24 §).

234 – Asia 73053/01, Jussila v. Suomi (suuri jaosto), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.11.2006 (43 §).

235 – Ks. vastaavasti myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 41 artikla.

236 – SEUT 101 ja 102 artiklan (aiemmin EY 81 ja 82 artiklan) tehokkaan täytäntöönpanon merkitystä on viime aikoina tähdennetty esim. asiassa C-429/07, X BV, 11.6.2009 annetussa tuomiossa (33–35 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asiassa C-439/08, VEBIC, 7.12.2010 annetussa tuomiossa (erityisesti 59 ja 61 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

237 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Der Grüne Punkt -tapaus, tuomion 194 kohta. Ks. vastaavasti rikosoikeudenkäyntien osalta yleisesti edellä alaviitteessä 230 mainitun Venetsian komission tutkimuksen 228–232 kohta; 241 kohdassa Venetsian komissio korostaa, että vapauttavan tuomion ja menettelyn lopettaminen on oltava luonteeltaan poikkeuksellisia (”[l]’acquittement et l’abandon des poursuites devraient rester des mesures exceptionnelles”).

238 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Der Grüne Punkt -tapaus, tuomion 194 kohta.

239 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Der Grüne Punkt -tapaus, julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus 31.3.2009 (305 ja 306 kohta); yhteisöjen tuomioistuin käsitteli nimenomaan näitä seikkoja kyseisessä asiassa antamansa tuomion 194 kohdassa.

240 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 35 kohta ja alaviite 30.

241 – Valituksenalaisen tuomion 133–135 kohta.

242 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohta ja oikeuskäytäntöviittaukset alaviitteessä 26.

243 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset edellä alaviitteessä 45.

244 – Samanlaiseen ajattelumallin perustuvat jo edellä alaviitteessä 216 mainitussa FEG-tapauksessa annettu tuomio (45–49 kohta) ja edellä alaviitteessä 216 mainitussa TU-tapauksessa annettu tuomio (50–54 kohta), joista käy ilmi, että unionin yleisen tuomioistuimen on otettava huomioon hallinnollisen menettelyn kaikkien vaiheiden keston vaikutukset asianomaisten yritysten puolustautumismahdollisuuksiin.

245 – Valituksenalaisen tuomion 134 ja 135 kohta.

246 – Valituksenalaisen tuomion 137–140 kohta (se, että kyse on päätöstä 91/299 koskevasta päättyneestä tuomioistuinmenettelystä, käy ilmi erityisesti 137 kohdasta).

247 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset edellä alaviitteessä 35.

248 – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja SEU 6 artiklan 1 kohtaa käsitellään myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 160 kohdassa.

249 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 94 kohta.

250 – Ranskankielisen alkuperäistekstin mukaan: ”La requérante estime dès lors que le dépassement manifeste du délai raisonnable dans la présente procédure – – ne peut qu’entraîner l’annulation pure et simple de la décision attaquée – –” (ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kannekirjelmän 150 kohta, siteerattu Solvayn valituskirjelmän 50 kohdassa).

251 – Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kannekirjelmän 439 kohdassa (jota siteerataan osittain Solvayn valituskirjelmän 52 kohdassa) todetaan seuraavaa: ”[S]i, par impossible, le Tribunal devait rejeter l’ensemble des moyens d’annulation développés par la requérante, la requérante invite le Tribunal à prendre en compte – – l’ensemble des considérations présentées dans la présente requête au titre des moyens d’annulation dans son appréciation de la nécessité d’infliger une amende à la requérante et du montant de celle-ci – –”.

252 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 154 ja 157 kohta.

253 – Valituksenalaisen tuomion 66 kohta.

254 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 202 ja 203 kohta.

255 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 154 ja 222 kohta.

256 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 211–227 kohta.

257 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 237 kohta ja alaviite 218.

258 – Edellä alaviitteessä 11 mainittu asia komissio v. Solvay, tuomio 6.4.2000.

259 – Ks. kronologinen katsaus tämän ratkaisuehdotuksen 11 kohdassa.

260 – Solvay viittasi tähän perustellusti jo ensimmäisessä oikeusasteessa (ks. valituksenalaisen tuomion 112 kohta). Edellä alaviitteessä 105 mainitussa PVC II -tapauksessa (tuomion 204 ja 205 kohta) yhteisöjen tuomioistuin jätti vastaamatta tähän kysymykseen, koska valittaja ei ollut esittänyt sitä koskevaa väitettä.

261 – Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio edellä alaviitteessä 11 mainitussa asiassa komissio v. Solvay annettiin huhtikuussa 2000.

262 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 238 kohta.

263 – Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin kesto asiassa T-57/01 ja käsittelyajan kokonaisvaltainen arviointi: ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 335–348 kohta.

264 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 249–263 kohta.

265 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu FEG-tapaus, tuomion 56–60 kohta ja edellä alaviitteessä 216 mainittu TU-tapaus, tuomion 64, 67 ja 69 kohta.

266 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu TU-tapaus, tuomion 69 kohta ja edellä alaviitteessä 216 mainittu FEG-tapaus, tuomion 56 kohta.

267 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu FEG-tapaus, tuomion 57 ja 58 kohta ja edellä alaviitteessä 216 mainittu TU-tapaus, tuomion 64–69 kohta.

268 – Solvay mainitsee tässä yhteydessä toimipaikkansa Tavaux’ssa (Ranska), Couillet’ssa (Belgia) ja Heilbronnissa (Saksa).

269 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 154 kohta ja 186–206 kohta.

270 – Valituksenalaisen tuomion 66 kohta.

271 – Ks. edellä IV osa (tämän ratkaisuehdotuksen 15–322 kohta).

272 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 294 kohta.

273 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 298–322 kohta.

274 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, tuomion 48, 141 ja 142 kohta.

275 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Der Grüne Punkt -tapaus, tuomion 195 kohta.

276 – Asia C-126/97, Eco Swiss, tuomio 1.6.1999 (Kok., s. I-3055, 36 kohta) ja asia C-453/99, Courage ja Crehan, tuomio 20.9.2001 (Kok., s. I-6297, 20 kohta).

277 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset edellä alaviitteessä 236.

278 – Ks. vireillä oleva asia C-272/09 P, KME Germany ym. v. komissio, julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus 10.2.2011 (tuomio 8.12.2011, erityisesti ratkaisuehdotuksen 64 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); vireillä olevat yhdistetyt asiat C-201/09 P ja C-216/09 P, ArcelorMittal Luxembourg v. komissio ym., julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus 26.10.2010 (tuomio 29.3.2011, erityisesti ratkaisuehdotuksen 41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C-352/09 P, ThyssenKrupp Nirosta v. komissio, julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus 26.10.2010 (tuomio 29.3.2011, erityisesti ratkaisuehdotuksen 41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) sekä asia C-280/06, ETI ym., julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus 3.7.2007 (tuomio 11.12.2007, s. I-10893, ratkaisuehdotuksen 71 kohta) ja edellä alaviitteessä 86 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus 23.4.2009 (39 kohta); vastaavasti edellä alaviitteessä 216 mainittu FEG-tapaus, julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus 8.9.2005 (108 kohta) ja edellä alaviitteessä 216 mainittu TU-tapaus, julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus 8.9.2005 (100 kohta).

279 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, tuomion 48 kohta. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös komissio toisinaan turvautuu sakon alentamiseen päätellessään, että sen toteuttama hallinnollinen menettely on kestänyt kohtuuttoman kauan (ks. edellä alaviitteessä 216 mainitut tapaukset FEG ja TU, kummankin tuomion 9 kohta).

280 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 261 ja 262 kohta.

281 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, tuomion 141 kohta.

282 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, tuomion 48 ja 142 kohta.

283 – Tulevien asioiden osalta asetuksen N:o 1/2003 31 artikla.

284 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 237 kohta.

285 – Vrt. edellä erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 238–241 kohta.

286 – Ks. kronologinen katsaus tämän ratkaisuehdotuksen 11 kohdassa.

287 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 306–310 kohta.

288 – Koska oikeudenkäyntikielenä on ranska, kaikkien asianosaisten kirjelmät oli laadittu sillä kielellä, jolla valituksenalainen tuomio kirjoitettiin. Vähäistä käännettävää aiheutui ainoastaan tuomioistuinmenettelyn alussa Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tapahtuneen julkaisun vuoksi (ks. unionin yleisen tuomioistuimen 24 artiklan 6 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin lopussa valituksenalaisen tuomion kääntäminen sen julkaisemista varten ei estänyt unionin yleistä tuomioistuinta julistamasta ja antamasta tiedoksi oikeudenkäyntikielistä tuomion toisintoa, kun sen laadinta oli saatu päätökseen.

289 – Valituksenalaisen tuomion 57–67 kohta.

290 – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti 19.12.2003 komissiota esittämään yksityiskohtaisen luettelon kaikista asiakirjoista, jotka kuuluivat hallinnollisen menettelyn asiakirjoihin; Solvay sai 14.4.2005 oikeuden tutustua komission toimittamiin asiakirjoihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa (valituksenalaisen tuomion 57–67 kohta). Jos tähän lisätään ajanjakso 18.11.2005 asti, jolloin komissio esitti huomautuksia kyseisten asiakirjojen hyödyllisyydestä Solvayn puolustuksen kannalta, aikaa kului lähes kaksi vuotta.

291 – Komissio esitti huomautuksensa 18.11.2005, ja suullinen käsittely aloitettiin toukokuussa 2008 (valituksenalaisen tuomion 68 ja 72 kohta).

292 – Vertailun vuoksi: edellä alaviitteessä 216 mainitussa Baustahlgewebe-tapauksessa (tuomion 45 ja 46 kohta), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli yhdistänyt 11 toisiinsa liittyvää asiaa yhteiseen suulliseen käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin katsoi käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta rikotun, koska ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä oli kulunut 32 kuukautta kirjallisen menettelyn päättämisen ja suullisen käsittelyn aloittamispäätöksen välillä ja 22 kuukautta suullisen käsittelyn ja ensimmäisen oikeusasteen tuomion julistamisen välillä.

293 – Ks. edellä alaviitteessä 26 mainittu asia Gogos v. komissio, ratkaisuehdotus 4.3.2010 (88 kohta).

294 – Asia 49017/99, Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska (suuri jaosto), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 17.12.2004 (Recueil des arrêts et décisions 2004-XI, 44 §); vastaavasti asia Ringeisen v. Itävalta, tuomio 16.7.1971 (A-sarja, nro 13, 110 §) ja asia Hozee v. Alankomaat, tuomio 22.5.1998 (Recueil des arrêts et décisions 1998-III, 43 §).

295 – Edellä alaviitteessä 105 mainittu PVC II -tapaus, tuomion 182 kohta; ks. kokonaisuuden osalta myös edellä alaviitteessä 216 mainittu FEG-tapaus, ratkaisuehdotus 8.12.2005 (108–112 kohta) ja edellä alaviitteessä 216 mainittu TU-tapaus, ratkaisuehdotus 8.12.2005 (100–104 kohta).

296 – Kantelu 6232/73, König v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.6.1978 (A-sarja, nro 27, 98 §) ja edellä alaviitteessä 222 mainittu kantelu Eckle v. Saksa, tuomion 76 §.

297 – Vanhentumisaika on viisi vuotta rikkomisen päättymisestä ja katkeaa kaikkien selvittämis- tai syytetoimenpiteiden johdosta. Menettelyyn sovellettava ehdoton vanhentumisaika täyttyy viimeistään päivänä, jona kaksinkertainen vanhentumisaika on kulunut ilman, että komissio on määrännyt sakon tai uhkasakon. Menettelyyn sovellettava vanhentumisaika keskeytyy kuitenkin ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva oikeudenkäynti on vireillä Euroopan unionin tuomioistuimessa. Ks. kokonaisuuden kannalta vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanosta 26.11.1974 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2988/74 (EYVL L 319, s. 1) 1–3 artikla; tulevaisuudessa sovelletaan asetuksen N:o 1/2003 25 artiklaa. Vanhentumisaikaan ja sen keskeytymiseen liittyviä erilaisia ongelmia käsittelee julkisasiamies Bot edellä alaviitteessä 278 mainituissa yhdistetyissä asioissa ArcelorMittal Luxembourg v. komissio ym., erityisesti ratkaisuehdotuksen 66–81 kohta ja 245–251 kohta ja edellä alaviitteessä 278 mainitussa asiassa ThyssenKrupp Nirosta v. komissio, erityisesti ratkaisuehdotuksen 177–212 kohta.

298 – Ks. edellä alaviitteessä 216 mainittu FEG-tapaus, ratkaisuehdotus 8.12.2005 (111 kohta) ja edellä alaviitteessä 216 mainittu TU-tapaus, ratkaisuehdotus 8.12.2005 (103 kohta).

299 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, tuomion 48 ja 142 kohta.

300 – Edellä alaviitteessä 216 mainittu Baustahlgewebe-tapaus, tuomion 141 ja 142 kohta.

301 – Edellä alaviitteessä 232 mainittu asia Dželili v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion 103 § ja edellä alaviitteessä 231 mainittu asia Ommer v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion 50 §.

302 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 306–310 kohta ja 338 kohta.

303 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 339–343 kohta.

304 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 345 ja 346 kohta.

305 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 233 mainittu kantelu Eckle v. Saksa (50 artikla), tuomion 24 §.

306 – Riidanalaisen päätöksen 191 perustelukappale. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti Solvayn markkinakäyttäytymisen luonnehdinnan ”erittäin vaikeaksi” ja totesi, että minkään Solvayn esittämän väitteen perusteella ei myöskään voida katsoa, että komissio olisi arvioinut rikkomisten vakavuuden väärin (valituksenalaisen tuomion 499–501 kohta). Solvay ei ole moittinut valituksenalaisen tuomion tätä osaa muutoksenhakumenettelyssä.

307 – Ks. edellä erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 294 ja 322 kohta.

Full & Egal Universal Law Academy